Miksi jotkut (miehet) jäävät vanhempien luo asumaan eivätkä itsenäistyvän?

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa yksi nainen jäi hoitamaan vanhempiaan loppuun asti, kun vanhemmat pyysivät. Nainen ei siis hankkinut itselleen perhettä. En tiedä, olisiko hän lapsia halunnut, mutta oli seurallinen ja lapsirakas. Kävi töissä ja sai palkkansa säästöön. Nainen oli päälle 50-vuotias, kun vanhemmat menehtyi. Sen jälkeen hän hommasi miesystävän, rupesi matkustelemaan ja tuntui nauttivan elämästään. Reipas nainen, joka ei uhrannut hetkeäkään sen miettimiseen mitä muut hänestä ajattelee.

Onhan toi nyt ihan hanurista, että voi alkaa elämästään nauttimaan vasta viisikymppisenä kun vanhemmat ovat kuolleet. Ei pienintäkään järjen hiventä koko touhussa 🙄

Vierailija kirjoitti:

Haluaa säästää rahaa? Oma aikuinen poika 23v asuu kotona. Tästä on lyhyt työmatka. Saanut autonsa maksuun. Nyt säästää ja sijoittaa , jotta saa rahaa asunnon ostamista varten. Opintolainaa 0 e.

24 v tytär maksaa samaan aikaan  vieraalle vuokranantajalle 700 e+40e /kk vuokraa pikku kaksiosta.  Tilaa olisi hänenkin asua meillä kotona. Opintolainaa lähemmäs 30 k. 

Elämä on valintoja ja aikuinen ihminen tekee itse omat valintansa ja kantaa vastuun seurauksista. Itse en puutu kummankaan valintoihin.

Puututhan.

Mahdollistat kotiin jäämisen.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole ollut tuommoista ongelmaa. Kaksi ensimmäistä muutti pois kotoa 16-vuotiaana, nyt on kuopus muuttamassa 17-vuotiaana omillen. Se on kattokaa siitä kiinni miten ne kasvatetaan.

Eipä tuokaan mikään ihanne ole alaikäisenä lähteä. Paitsi jos on pakko muuttaa lukion/ammattikoulun lähelle maalta.

Ei ole minulle vaimoa suotu elämään rinnalleni eikä ole lapsiakaan tullut elämäni aikana. Tästäkin syystä on suorastaan rikkaus että elämässäni on nuo vanhemmat ja on minulla sisaruksiakin ja ollaan kaikki todella läheisiä. En menetä mitään mutta saan niin paljon tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veli, joka on luultavasti autismin kirjolla. Asui opiskeluajan omillaan mutta äiti imi jotenkin takaisin peräkammariinsa. Äiti passaa kaiken, ruuat, pyykit yms. Sentään käy töissä mutta tuskinpa osallistuu mihinkään kuluihin. Vanhemmat alkavat olla kohta sen ikäisiä, että tarvitsevat apua, peräkamarin poika pian 60v. Toivottavasti hänestä on edes jotain apua vanhemmilleen.

 

 

Luulin hetken että oon kirjottanu tänne mut toi ikä paljasti että oletkin eri. Sama tilanne mun langolla, tosin hän on 45v. Amis jäi kesken ja selvästi on kirjolla, anoppi on saartanut pojan kotiin ja nauttii siitä kun saa passata seitenkymppisenä poikaa. Lanko on epähygieeninen, ei pese hampaitaan, yhtään ystävää hällä ei ole ja viettää päivät huoneessaan ovi lukittuna.

Anoppi sanoo että poika ei suostu muuttamaan kotoa mutta todellisuudessa

No kyllähän tossa haisee koko asunto, jos yksi huone on sikala, yök. Eihän missään hoitokodissakaan saa noin elää, että 15v pesemättömillä lakanoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulle vaimoa suotu elämään rinnalleni eikä ole lapsiakaan tullut elämäni aikana. Tästäkin syystä on suorastaan rikkaus että elämässäni on nuo vanhemmat ja on minulla sisaruksiakin ja ollaan kaikki todella läheisiä. En menetä mitään mutta saan niin paljon tilalle.

No ei tietenkään ole vaimoa. Kuka nyt vanhempiensa peräkamarissa asuvan kuhnurin miehekseen haluaisi 🙄

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulle vaimoa suotu elämään rinnalleni eikä ole lapsiakaan tullut elämäni aikana. Tästäkin syystä on suorastaan rikkaus että elämässäni on nuo vanhemmat ja on minulla sisaruksiakin ja ollaan kaikki todella läheisiä. En menetä mitään mutta saan niin paljon tilalle.

Voihan sitä olla läheisiä vaikkaa asuu omassa kodissa. Eikä siellä omassa kodissa ole pakko olla vaimoa, saa sinne muuttaa ilmankin.

Ehtii paremmin levittää naisvihaa netissä, kun vanhemmat maksaa ja hoitaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen (mies) ja voin kertoa omat syyni. Se on käytännöllistä, että on kaksi ihmistä jakamassa kulut ja kotityöt. Talon ylläpito vaatii paljon aikaa ja jaksamista, ja sen päälle minun pitää käydä vielä kahdessa työssäkin. Elämä on myös vähemmän yksinäistä, kun asuu samassa taloudessa, vaikka ei keskustelisi paljoa tai tekisi mitään arjen ylläpitoa kummempaa yhdessä. Äidilläni ei ole muita sosiaalisia suhteita ja minä en ole koskaan kelvannut naisille, joten ei tässä juuri muitakaan hyviä vaihtoehtoja ole.

Mitäpä ajattelit tehdä sitten kun äitisi kuolee? Vai aiotko kuolla ennen häntä?

Toivon siihen mennessä löytäväni puolison. Yritän ainakin kovasti tehdä niin. Olen kuitenkin kehittänyt itseäni ollakseni siisti, hyväkuntoinen, korkeakoulutettu ja sosiaalisesti aktiivinen. Etsin myös seuraa niin aktiivisesti kuin kykenen. Se jää nähtäväksi mitä oikeasti tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa suvussa yksi nainen jäi hoitamaan vanhempiaan loppuun asti, kun vanhemmat pyysivät. Nainen ei siis hankkinut itselleen perhettä. En tiedä, olisiko hän lapsia halunnut, mutta oli seurallinen ja lapsirakas. Kävi töissä ja sai palkkansa säästöön. Nainen oli päälle 50-vuotias, kun vanhemmat menehtyi. Sen jälkeen hän hommasi miesystävän, rupesi matkustelemaan ja tuntui nauttivan elämästään. Reipas nainen, joka ei uhrannut hetkeäkään sen miettimiseen mitä muut hänestä ajattelee.

Onhan toi nyt ihan hanurista, että voi alkaa elämästään nauttimaan vasta viisikymppisenä kun vanhemmat ovat kuolleet. Ei pienintäkään järjen hiventä koko touhussa 🙄

Tuo on yksi kehityksellisen traumatisoitumisen merkki. On tullut parentifikoiduksi lapsena ja siihen, että omia tarpeita ei ole tai ne tulevat aina viimeisenä. Odota kärsivällisesti, vaikka elämäsi loppuun. Jos yhtään yrität kapinoida, sinut leimataan hankalaksi ihmiseksi. Sillähän ei ole mitään merkitystä, että muut ovat hankalia häntä kohtaan ja esittävät myös aivan kohtuuttomia odotuksia. 

Terapia auttaa, jos löytää hyvät hoitotahot. 

- toinen samanlainen

P.S: Poikien kohdalla usein on äiti, joka ei suostu irrottamaan napanuorasta ja haluaa olla pojan ykkösnainen hautaan asti. Lisäksi pojalle hyväksytään mikä tahansa käytös, ei laiteta rajoja. Kukaan nainen ei ole riittävän hyvä tälle mussukalle. 

Parempi jos asuvat enimmäkseen vanhempiensa eikä ainakaan yhteiskunnan riesana, tulee näin halvemmaksi ainakin jos on kysymyksessä joku työn tekoa vieroksuva lusmuilija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leidit pärjää, äijät tarttee hoivaajaa.

Itsellinen ja voimaantunut nainen ei tarvitse miestä mihinkään.

Jossain erämaassa lienee tällaisiakin, mutta läheltäkään kaupunkia et löydä ensimmäistäkään tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen (mies) ja voin kertoa omat syyni. Se on käytännöllistä, että on kaksi ihmistä jakamassa kulut ja kotityöt. Talon ylläpito vaatii paljon aikaa ja jaksamista, ja sen päälle minun pitää käydä vielä kahdessa työssäkin. Elämä on myös vähemmän yksinäistä, kun asuu samassa taloudessa, vaikka ei keskustelisi paljoa tai tekisi mitään arjen ylläpitoa kummempaa yhdessä. Äidilläni ei ole muita sosiaalisia suhteita ja minä en ole koskaan kelvannut naisille, joten ei tässä juuri muitakaan hyviä vaihtoehtoja ole.

Mitäpä ajattelit tehdä sitten kun äitisi kuolee? Vai aiotko kuolla ennen häntä?

Toivon siihen mennessä löytäväni puolison. Yritän ainakin kovasti tehdä niin. Olen kuitenkin kehittänyt itseäni ollakseni siisti, hyväkuntoinen, korkeakoulutettu ja sosiaalisesti aktiivinen. Ets

Et sinä löydä ennen kuin katkaiset napanuoran ja näet, miksi naiset eivät arvosta tuota nykyistä tilannettasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulle vaimoa suotu elämään rinnalleni eikä ole lapsiakaan tullut elämäni aikana. Tästäkin syystä on suorastaan rikkaus että elämässäni on nuo vanhemmat ja on minulla sisaruksiakin ja ollaan kaikki todella läheisiä. En menetä mitään mutta saan niin paljon tilalle.

Voihan sitä olla läheisiä vaikkaa asuu omassa kodissa. Eikä siellä omassa kodissa ole pakko olla vaimoa, saa sinne muuttaa ilmankin.

Tietenkin, mutta jos ei halua asua yksin, niin missä ongelma, jos vanhemmillekin tuo on ok?

-eri 

Asuisin vieläkin jos se olisi mahdollista. Kävin töissä ja vastavuoroisesti auttelin erinäköisissä käytännön asioissa. Hyviä aikoja

M40

Olin 21 kun muutin kotoa ja voiherrajjumala olisi pitänyt viimeistään 18v lähteä helvetin kuuteentoista sieltä, ihan sairasta menoa veljeni jopa 35-40 asui ajoittain siellä ja väliin vanhempi siskonikin... aivan älytöntä touhua.

No lähdinpä viimein kauas pois eikä ole ikävä tullut. Olenkin sitten hyvin itsenäinen mitä ei voi väittää sisaruksistani. Heillä elämä vinksallaan yhä vuosien jälkeen.

Minun puolisoni asui vanhempiensa luona 28-vuotiaaksi, koska äitinsä riippui ainoassa lapsessaan kuin takiainen. Itkeä vollotti, teki kuolemaa ja roikkui kaulassa, kun poika oli meinannut muuttaa aiemmin pois.  En tiedä, olisiko ollut äitinsä kuolemaan saakka jumissa, jos en minä häntä sieltä pelastanut. Minä sai tietenkin tästä pahan nimen, kun vein poikapolon äitinsä helmoista. Mutta hyvän, huomioonottavan miehen sain eikä hän miksikään tahdottomaksi vätykseksi  osoittautunut. Hän oli vain liian kiltti suhteessa äitiinsä. 

pitäisikö kaikkien asua jossain kopissa yksin

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole ollut tuommoista ongelmaa. Kaksi ensimmäistä muutti pois kotoa 16-vuotiaana, nyt on kuopus muuttamassa 17-vuotiaana omillen. Se on kattokaa siitä kiinni miten ne kasvatetaan.

Huonot olot kotona ja huonot vanhemmat. Ilmeisesti vielä köyhät olot.

Mikä pakko naisilla on saada paikka missä kaiken pitää mennä naisen ehdoilla naisen suunnittelemalla tavalla jossa edes puoliso ei saa näkyä?