Miksi jotkut (miehet) jäävät vanhempien luo asumaan eivätkä itsenäistyvän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina oletetaan, että vanhempien kanssa on täysihoidossa? Äitini on hoitokodissa pitkäaikaishoidossa, ja isäni on (vielä) kotona, mutta heikkokuntoisena. Hän ei pärjäisi yksin, ja joutuisi luopumaan kodistaan, jos hoitokotiin muuttaisi. Minä käyn töissä ja tuen häntä rahallisesti ja autan kodin askareissa.

 

M35

Oliko sama tilanne jo silloin kun olit 20 v? Miksi et silloin itsenäistynyt? 

Mitä sulle kuuluu muiden asumiset? Kai sun lapset on sossun asiakkaita, joita hyysätään kunnes ovat 24-v "jälkihoitona", hankitaan asunnot, huonekalut, tekstiilit, kaikki ja maksetaan kaikki laskut jne. puolesta.

Kaikilla ei ole tällaista, eikä ole häirikkölapset, että tullaam perheen sisäisesti hyvin toimeen. 

Oletko kateellinen? 

Me emme voi tietää sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eräs juoppo mies sai häädön omistusasunnostaan juomisen takia, on 65v  ja aikoo päästä vanhan äitinsä luo asumaan. oli 2 päivää aikaa tyhjentää asunto eikä saanut sitäkään aikaiseksi. eikä mitään muutakaan. jos olisi ollut järkevä olisi myynyt asuntonsa aikoja sitten jo.  saamaton tyyppi. toivottavasti äitinsä ei ota vaivoikseen  haisevaa rollaattorilla liikkuvaa juoppoa.

Ei kukaan saa häätöä juomisen takia. Ihan keksitty juttu. Myöskään koskaan aika muuttaa pois ei ole 2 päivää. 

kyllä saa jos asunto haisee rappuun asti. on saanut varoituksia.  asunto on haltuunotettu.  tekevät remontin siellä niin siksi on 2 päivää aikaa tyhjentää asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

naisia suosiva miesvihamielinen yhteiskunta syrjii miehiä; mies ei saa työpaikkaa eikä asuntoa, vanhempien luona asuttava tai toinen vaihtoehto sillan alla.

Älä puhu paskaa. Missä on miehen oma vastuu elämästään? Sitä ei ole.

Kukaan ei voi nostaa miestä ojasta paitsi mies itse.

Mikä on vanhempien vastuu tässä? Pitäisikö se aikamiespoika vaan jossain vaiheessa potkaista ulos, jos ei itse ymmärrä lähteä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vanhempien vastuu tässä? Pitäisikö se aikamiespoika vaan jossain vaiheessa potkaista ulos, jos ei itse ymmärrä lähteä?

Siinä vaiheessa se aikamiespoika saattaa tappaa vanhempansa. 

Mieheni veli, joka on luultavasti autismin kirjolla. Asui opiskeluajan omillaan mutta äiti imi jotenkin takaisin peräkammariinsa. Äiti passaa kaiken, ruuat, pyykit yms. Sentään käy töissä mutta tuskinpa osallistuu mihinkään kuluihin. Vanhemmat alkavat olla kohta sen ikäisiä, että tarvitsevat apua, peräkamarin poika pian 60v. Toivottavasti hänestä on edes jotain apua vanhemmilleen.

Mun appivanhempien koti on 350 neliötä. Perheen kuopus muutti 28 vuotiaana pois kotoa 

Heikko itsetunto, joka on lähtöisin kasvatuksesta. 

Irtisanoo aaunnon ja vuokraa uuden syksyllä

Asuin ehkä liian pitkään kotona , mutta monesti tilanne on pakollinen varsinkin maataloudessa. Lisäksi en pitäisi poikianne ja tyttäriänne kovin itsenäisinä jos muuttavat uuteen paikkaan työttöminä. Tuostahan aikamiespoikia syytetään , mutta jos on viidettä vuotta työttömänä valtion kustannuksella niin onko itsenäiden?

ps. Tuet ymmärrän täysin , mutta ajattelumallia en

Samasta syystä kuin naiset tekee sitä.

Seuraava potilas

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veli, joka on luultavasti autismin kirjolla. Asui opiskeluajan omillaan mutta äiti imi jotenkin takaisin peräkammariinsa. Äiti passaa kaiken, ruuat, pyykit yms. Sentään käy töissä mutta tuskinpa osallistuu mihinkään kuluihin. Vanhemmat alkavat olla kohta sen ikäisiä, että tarvitsevat apua, peräkamarin poika pian 60v. Toivottavasti hänestä on edes jotain apua vanhemmilleen.

Luulin hetken että oon kirjottanu tänne mut toi ikä paljasti että oletkin eri. Sama tilanne mun langolla, tosin hän on 45v. Amis jäi kesken ja selvästi on kirjolla, anoppi on saartanut pojan kotiin ja nauttii siitä kun saa passata seitenkymppisenä poikaa. Lanko on epähygieeninen, ei pese hampaitaan, yhtään ystävää hällä ei ole ja viettää päivät huoneessaan ovi lukittuna.

Anoppi sanoo että poika ei suostu muuttamaan kotoa mutta todellisuudessa anoppi ei edes halua. Poika syö tasan kolmea ruokaa ja minuutilleen samaan aikaan joka päivä. Mitään kotitöitä ei tee. Eikä päästä äitiään siivoamaan huonettaan. 15 vuoteen anoppi ei ole päässyt sisään sinne, lakanoita poika ei ole vaihtanut ikinä, haju hänessä on sen mukainen.

On pakkomielteinen rutiineista. Ja jotenkin tosi creepy, vaikea selittää miten, mutta tuijottaa paljon ja ei kykene mihinkään älylliseen keskusteluun.

Mies ei ole yhtään huolissaan eikä anoppi, minusta tuo on sairasta mutta minkäs teet. Miehelle olen sanonut että parempi valmistautua aikaan äidin kuoleman jälkeen, sillä meille veli ei ainakaan muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veli, joka on luultavasti autismin kirjolla. Asui opiskeluajan omillaan mutta äiti imi jotenkin takaisin peräkammariinsa. Äiti passaa kaiken, ruuat, pyykit yms. Sentään käy töissä mutta tuskinpa osallistuu mihinkään kuluihin. Vanhemmat alkavat olla kohta sen ikäisiä, että tarvitsevat apua, peräkamarin poika pian 60v. Toivottavasti hänestä on edes jotain apua vanhemmilleen.

 

 

Luulin hetken että oon kirjottanu tänne mut toi ikä paljasti että oletkin eri. Sama tilanne mun langolla, tosin hän on 45v. Amis jäi kesken ja selvästi on kirjolla, anoppi on saartanut pojan kotiin ja nauttii siitä kun saa passata seitenkymppisenä poikaa. Lanko on epähygieeninen, ei pese hampaitaan, yhtään ystävää hällä ei ole ja viettää päivät huoneessaan ovi lukittuna.

Anoppi sanoo että poika ei suostu muuttamaan kotoa mutta todellisuudessa

Kannattaa pestä kätensä kaikesta vastuusta miehen veljen suhteen, muuten saatte siitä riippakiven itsellenne. Mun ex-miehen veli on myös tollanen syrjäytynyt, epäsiisti ja pitkäaikaistyötön, jolle vanha äiti on ainoa sosiaalinen kontakti. Ex-anoppi onneksi on varaton ja asuu kaupunhin vuokrayksiössä, niin pojan asiat siirrettiin sosiaaliviranomaisten hoidettavaksi. Omasta vuokra-asunnostaan joutui pihalle kun haju oli niin paha, että sai häädön. Ei auttanut kaupungin siivousapukaan, kun se ei vaan osaa itsestään huolehtia. Lopulta se huostaanotettiin ja siirrettiin tuetun asumisen yksikköön missä sossut käy säännöllisesti katsomassa sen perään. Rahaa se saa vain pienehkön summan käyttöönsä kun edunvalvoja istuu kukkaron päällä.  Äidillään käy edelleen päivittäin syömässä ja mitään muuta elämää sillä ei ole. Ikää nyt n.50v ja äidillä yli 75v , että kun äidistään aika jättää niin kyllä sen elämä varmaan aika pahasti tulee järkkymään.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole ollut tuommoista ongelmaa. Kaksi ensimmäistä muutti pois kotoa 16-vuotiaana, nyt on kuopus muuttamassa 17-vuotiaana omillen. Se on kattokaa siitä kiinni miten ne kasvatetaan.

Niin ei se mitään itsenäistä elämää ole, jos tukien varassa elelee. Jos on persaukinen, niin parempi asua kotona.

Lämpimät ja luonnolliset toimivat suhteet vanhempiin niin miksei? Italiassa ja monessa muussa onnellisessa maassa missä ihnsisllä menee hyvin eikä niitä kiinnosta muiden asiat , niin siellä monet lapset asuu vanhempien kanssa ja se on etu ja siunaus monelle arki elämän asialle. Et ole koskaan yksin ja se rikkaus olla rakkaiden kanssa joka päivä....ei sitä voi sanoin kuvata. Oispa meillä Suomessakin tuommoinen elämän tapa

 Siksi monet miehet jääkin kotiin koska ovat henkisesti kehittyneempiä kuin naiset. Naiset ei vielä Suomessa ole noin pitkällä levityksessä. Itse oon nyt 52 V ja asun edelleen vanhempieni kanssa , äiti laittaa ruokaa ja pesee minun ja isän pyykit ja minä käyn kaupassa ja teen muut raskaammat asiat. Tämä toimii todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Lämpimät ja luonnolliset toimivat suhteet vanhempiin niin miksei? Italiassa ja monessa muussa onnellisessa maassa missä ihnsisllä menee hyvin eikä niitä kiinnosta muiden asiat , niin siellä monet lapset asuu vanhempien kanssa ja se on etu ja siunaus monelle arki elämän asialle. Et ole koskaan yksin ja se rikkaus olla rakkaiden kanssa joka päivä....ei sitä voi sanoin kuvata. Oispa meillä Suomessakin tuommoinen elämän tapa

 Siksi monet miehet jääkin kotiin koska ovat henkisesti kehittyneempiä kuin naiset. Naiset ei vielä Suomessa ole noin pitkällä levityksessä. Itse oon nyt 52 V ja asun edelleen vanhempieni kanssa , äiti laittaa ruokaa ja pesee minun ja isän pyykit ja minä käyn kaupassa ja teen muut raskaammat asiat. Tämä toimii todella hyvin.

Kuka se kissan häntää nostaisi, jos ei kissa itse? 🐈

🤭

Vierailija kirjoitti:

Lämpimät ja luonnolliset toimivat suhteet vanhempiin niin miksei? Italiassa ja monessa muussa onnellisessa maassa missä ihnsisllä menee hyvin eikä niitä kiinnosta muiden asiat , niin siellä monet lapset asuu vanhempien kanssa ja se on etu ja siunaus monelle arki elämän asialle. Et ole koskaan yksin ja se rikkaus olla rakkaiden kanssa joka päivä....ei sitä voi sanoin kuvata. Oispa meillä Suomessakin tuommoinen elämän tapa

 Siksi monet miehet jääkin kotiin koska ovat henkisesti kehittyneempiä kuin naiset. Naiset ei vielä Suomessa ole noin pitkällä levityksessä. Itse oon nyt 52 V ja asun edelleen vanhempieni kanssa , äiti laittaa ruokaa ja pesee minun ja isän pyykit ja minä käyn kaupassa ja teen muut raskaammat asiat. Tämä toimii todella hyvin.

52V? Mitä vaimosi tykkää järjestelystä? Onko lapsenlapsia vai vieläkö odotatte ensimmäistä? Itselläni varhaisimpia muistoja lapsuudesta on isoisäni 50V juhlat.

Haluaa säästää rahaa? Oma aikuinen poika 23v asuu kotona. Tästä on lyhyt työmatka. Saanut autonsa maksuun. Nyt säästää ja sijoittaa , jotta saa rahaa asunnon ostamista varten. Opintolainaa 0 e.

24 v tytär maksaa samaan aikaan  vieraalle vuokranantajalle 700 e+40e /kk vuokraa pikku kaksiosta.  Tilaa olisi hänenkin asua meillä kotona. Opintolainaa lähemmäs 30 k. 

Elämä on valintoja ja aikuinen ihminen tekee itse omat valintansa ja kantaa vastuun seurauksista. Itse en puutu kummankaan valintoihin.

Omassa suvussa yksi nainen jäi hoitamaan vanhempiaan loppuun asti, kun vanhemmat pyysivät. Nainen ei siis hankkinut itselleen perhettä. En tiedä, olisiko hän lapsia halunnut, mutta oli seurallinen ja lapsirakas. Kävi töissä ja sai palkkansa säästöön. Nainen oli päälle 50-vuotias, kun vanhemmat menehtyi. Sen jälkeen hän hommasi miesystävän, rupesi matkustelemaan ja tuntui nauttivan elämästään. Reipas nainen, joka ei uhrannut hetkeäkään sen miettimiseen mitä muut hänestä ajattelee.