Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut (miehet) jäävät vanhempien luo asumaan eivätkä itsenäistyvän?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut tekee sitä. Miksi jotkut tekee tätä ... minkälainen tekee tätä. Minkälainen tekee sitä huuuooohh. 👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿
Älä lue näitä jos keljuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porukoiden luona asuminen on helpompaa, siksi. Oma veljeni muutti ihan normaalisti omilleen nuorena mutta masennusjakson aikana 30 vuotiaana tuli minun, eli siskon, luokse asumaan. Akuutin vaiheen mentyä ohi ei olisi millään muuttanut enää pois ja aikamoinen järjestäminen ja houkuttelu siihen vaadittiin, että saatiin takaisin omaan. Jos minä ja äiti emme olisi olleet niin ehdottomia asian suhteen asuisi varmasti vieläkin minun nurkissani.
Monella peräkammarin pojalla on äiti, joka ei raaski potkaista poikaansa ulos tai pahimmassa tapauksessa äiti, joka ei millään meinaa päästää pojastaan irti. Ymmärrän että se on pojallekin vaikea tilanne. Kuitenkin valitettava lopputulos on 99% se, ettei tuo poika koskaan saa omaa perhettä.
Oma mieheni ei ole mikään peräkammarin poika mutta silti kummittelee äiti-suhde. Kertoo tekemisistään äidille ja äidillä on aina jotain ohjeistuksia tai vastaväitteitä asiaan. Hän selvästi kokee vaikeaksi sanoa vastaan vanhemmilleen vaikka on jo 36v mies. Esimerkiksi minun ja miehen häiden ruokailun menusta tuli viimeksi kiistaa kun mies meni kertomaan äidilleen että meillä on buffeen pääruokana possua ja kalaa, kun äidin mielestä meillä pitäisi olla myös kasvisvaihtoehto (kolme lämmintä pääruokaa!). Hirveä vääntö kuului puhelimessa. Olisihan se meistäkin kiva järjestää vaikka kuinka laajat kattaukset mutta vuoden 2025 hinnoilla ei vaan ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen (mies) ja voin kertoa omat syyni. Se on käytännöllistä, että on kaksi ihmistä jakamassa kulut ja kotityöt. Talon ylläpito vaatii paljon aikaa ja jaksamista, ja sen päälle minun pitää käydä vielä kahdessa työssäkin. Elämä on myös vähemmän yksinäistä, kun asuu samassa taloudessa, vaikka ei keskustelisi paljoa tai tekisi mitään arjen ylläpitoa kummempaa yhdessä. Äidilläni ei ole muita sosiaalisia suhteita ja minä en ole koskaan kelvannut naisille, joten ei tässä juuri muitakaan hyviä vaihtoehtoja ole.
Mitäpä ajattelit tehdä sitten kun äitisi kuolee? Vai aiotko kuolla ennen häntä?
Toivon siihen mennessä löytäväni puolison. Yritän ainakin kovasti tehdä niin.
Et sinä löydä ennen kuin katkaiset napanuoran ja näet, miksi naiset eivät arvosta tuota nykyistä tilannettasi.
Tämä toinenkin kirjoittaja onnistui löytämään itselleen puolison.
Vierailija kirjoitti:
Minun puolisoni asui vanhempiensa luona 28-vuotiaaksi, koska äitinsä riippui ainoassa lapsessaan kuin takiainen. Itkeä vollotti, teki kuolemaa ja roikkui kaulassa, kun poika oli meinannut muuttaa aiemmin pois. En tiedä, olisiko ollut äitinsä kuolemaan saakka jumissa, jos en minä häntä sieltä pelastanut. Minä sai tietenkin tästä pahan nimen, kun vein poikapolon äitinsä helmoista. Mutta hyvän, huomioonottavan miehen sain eikä hän miksikään tahdottomaksi vätykseksi osoittautunut. Hän oli vain liian kiltti suhteessa äitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen (mies) ja voin kertoa omat syyni. Se on käytännöllistä, että on kaksi ihmistä jakamassa kulut ja kotityöt. Talon ylläpito vaatii paljon aikaa ja jaksamista, ja sen päälle minun pitää käydä vielä kahdessa työssäkin. Elämä on myös vähemmän yksinäistä, kun asuu samassa taloudessa, vaikka ei keskustelisi paljoa tai tekisi mitään arjen ylläpitoa kummempaa yhdessä. Äidilläni ei ole muita sosiaalisia suhteita ja minä en ole koskaan kelvannut naisille, joten ei tässä juuri muitakaan hyviä vaihtoehtoja ole.
Mitäpä ajattelit tehdä sitten kun äitisi kuolee? Vai aiotko kuolla ennen häntä?
Toivon siihen mennessä löytäväni puolison. Yritän ainakin kovasti tehdä niin.
Tämä toinenkin kirjoittaja onnistui löytämään itselleen puolison.
Ihmiset eivät mielellään myönnä sitä, että puolison löytäminen on lähes kokonaan tuurista kiinni. Meriitit kuten kauneus tai miellyttävä persoona vain parantavat hieman todennäköisyyksiä.
Ei ole tuurista kiinni puolison löytäminen. Paitsi jos istut kotona kaikki päivät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi rajaat kysymyksen vain miehiin?
Tunnen nimittäin useampia 40 - 70 vuotiaita naisia, jotka asuvat naimattomina ( juridisesti, fyysisestä puolesta en tiedä) vanhempiensa luona.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverilleni on käynyt noin. On tosi fiksu, paljon fiksumpi kuin minä. Hän seuraa uutisia ja tietää paljon politiikasta ja sijoittamisesta.
Mutta... Vanhempansa (äiti) on jotenkin kasvattanut hänet kotiin niin ettei ole koskaan itsenäistynyt kokonaan. On jo yli 40v. Harmi toisaalta, koska hän on hauska ja olisi varmasti kelvannut naisillekin jos äitinsä olisi tukenut itsenäistymisessä ja antanut siipien kasvaa.
Tämä. Usein kyseessä on jonkinlaisia ongelmia siinä miten äiti on ollut suhteessa poikaansa- kyllä, siis miten ÄITI on poikaansa suhtautunut kun poika on ollut lapsi. Ei ole lapsen vika, vaan seuraus äidin toiminnasta. Mutta tietenkin lapsen hyvä löytää parannusta lapsuuden negatiivisiin dynamiikoihin ja traumoihin itsensä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi rajaat kysymyksen vain miehiin?
Tunnen nimittäin useampia 40 - 70 vuotiaita naisia, jotka asuvat naimattomina ( juridisesti, fyysisestä puolesta en tiedä) vanhempiensa luona.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on 57 000 vähintään 30-vuotiasta vielä vanhempiensa luona asuvaa henkilöä. Heistä yli kolme neljännestä on miehiä.
Vain yksi kahdestakymmenestä maksaa varsinaista vuokraa vanhemmilleen. Naiset maksavat vuokraa useammin kuin miehet. Puolet ei maksa kotona asumisestaan yhtään mitään.
Loput antavat vanhemmilleen pienen määrän rahaa, mutta käytännössä vanhemmat maksavat lähes kaikki kulut, Nordean yksityistalouden ekonomisti Anu Numminen sanoo tiedotteessa.
Yleensä jotain heikkolahjaisuutta taustalla, vähintään sosiaalisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä itsenäistyä vaikka vanhempien luona asuisikin. Tiedän miehiä joilla ollut oma yrityskin vaikka vanhempien luona. Itse toki kokanneet jne.
Mun huushollissa asuu vielä aikamiespoika, 22 vuotias. Inttiajan oli kotoa pois ja sen jälkeen vähän silloisen tyttöystävänkin nurkissa hetken aikaa.
Aina olen jo lentoon lähteneille lapsilleni sanonut, että jos mikä vain menee pieleen niin kotiin saa aina tulla takaisin, ja sitten ponnistaa uuteen nousuun, kotona on aina turvapaikka.
Olen pojalle sanonut, että kotonaan omassa entisessä huoneessaan saa olla ja asua, kunnes aikuiselämä alkaa kantaa ja töitä löytyy. Nyt on vihdoin töitäkin löytynyt, ja mahdollisesti pojalla olisi varaa hankkia itselleen jopa vuokra-asunto lähitulevaisuudessa, jos työ vielä jatkuu.
Yhteiskunnan elätiksi ei poikakaan halua, vaan haluaa itse ansaita elantonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun huushollissa asuu vielä aikamiespoika, 22 vuotias. Inttiajan oli kotoa pois ja sen jälkeen vähän silloisen tyttöystävänkin nurkissa hetken aikaa.
Aina olen jo lentoon lähteneille lapsilleni sanonut, että jos mikä vain menee pieleen niin kotiin saa aina tulla takaisin, ja sitten ponnistaa uuteen nousuun, kotona on aina turvapaikka.
Olen pojalle sanonut, että kotonaan omassa entisessä huoneessaan saa olla ja asua, kunnes aikuiselämä alkaa kantaa ja töitä löytyy. Nyt on vihdoin töitäkin löytynyt, ja mahdollisesti pojalla olisi varaa hankkia itselleen jopa vuokra-asunto lähitulevaisuudessa, jos työ vielä jatkuu.
Yhteiskunnan elätiksi ei poikakaan halua, vaan haluaa itse ansaita elantonsa.
Pidä huoli että tekee oman osuutensa myös kotitöistä. Älä edesauta syrjäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun huushollissa asuu vielä aikamiespoika, 22 vuotias. Inttiajan oli kotoa pois ja sen jälkeen vähän silloisen tyttöystävänkin nurkissa hetken aikaa.
Aina olen jo lentoon lähteneille lapsilleni sanonut, että jos mikä vain menee pieleen niin kotiin saa aina tulla takaisin, ja sitten ponnistaa uuteen nousuun, kotona on aina turvapaikka.
Olen pojalle sanonut, että kotonaan omassa entisessä huoneessaan saa olla ja asua, kunnes aikuiselämä alkaa kantaa ja töitä löytyy. Nyt on vihdoin töitäkin löytynyt, ja mahdollisesti pojalla olisi varaa hankkia itselleen jopa vuokra-asunto lähitulevaisuudessa, jos työ vielä jatkuu.
Yhteiskunnan elätiksi ei poikakaan halua, vaan haluaa itse ansaita elantonsa.
Pidä huoli että tekee oman osuutensa myös kotitöistä. Älä edesauta syrjäytymistä.
Tekee kyllä kotitöitä, ja maksaa myös syömisistään ja asuinkuluistaan.
Tämän tein heti selväksi, että kun töitä on niin menot on suhteutettava tuloihin. Kyllä on paljon käytetty ruutupaperia jo nyt, kun on listattu omia pakollisia menoja, ja laskettu mitä syömisiin yms. kuukaudessa kuluisi, jos omillaan olisi.
Huomasi kyllä, että kuinka on liha kallista, vaikka onkin kova syömään, ja että punttisalimaksuihin kuluu paljon rahaa. Kuten myös veteen ja sähköön kuluu rahaa. Nyt on jo oppinut pikasuihkuihin ja sammuttelee turhia valoja kulkiessaan.
Ei käytä alkoholia, ei ole autoa, ei käy baarissa eikä polta tupakkaa. Ostaa vaatteensa muutenkin jo kirppareilta.
Terveelliseksi katsomansa ruoka onkin hänellä se suurin menoerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat oppineet kansainvälisiä tapoja, eikä se ole huono juttu.
Miksi pitäisi muuttaa heti teininä vuokralle elämään kelan tuilla ja työntämään yhteiskunnan lainarahoja vuokranantajan taskuun? Ymmärrän jos on pakko. Esim jos opiskelee toisella paikkakunnalla.
Poikien Äidit kasvattaa poikansa näin. Pojat on poikia ja sitä sun tätä
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuurista kiinni puolison löytäminen. Paitsi jos istut kotona kaikki päivät
On tuurista kiinni tapaako sellaista ihmistä, kenen kanssa haluaa parisuhteen.
Itse muutin kun oli 25 v. ja mun lapset saa myös asua kotona siihen asti. Säästävät rahaa asoon. Säästöillä maksavat sen. Suunniteltu että muutto on tuossa iässä . Hakemukset tulille ajoissa.