Lue keskustelun säännöt.
Miksi köyhien lapset usein pysyvät köyhinä
19.06.2025 |
Köyhyys ei ole pelkästään rahapulaa se on usein myös ajattelutapa, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Vaikka taloudellinen tilanne voi muuttua, monet köyhyydessä kasvaneet lapset kantavat mukanaan uskomuksia ja asenteita, jotka voivat estää heitä rikastumasta myöhemmin elämässä.
Mutta mitä nämä ajattelumallit ovat, ja miten vanhemmat usein tahtomattaan opettavat ne eteenpäin?
1. Raha nähdään selviytymisen välineenä, ei kasvun mahdollistajana
Köyhässä perheessä rahasta puhutaan usein tarpeiden kautta:
"Meillä ei ole varaa siihen."
"Raha ei kasva puussa."
"Riittää kun on katto pään päällä ja ruokaa lautasella."
Lapselle muodostuu ajatus, että rahaa on vähän ja se kuluu nopeasti. Harvoin puhutaan säästämisestä sijoittamista varten tai varallisuuden kasvattamisesta. Raha on kuin hiekkaa käsissä se valuu pois, eikä sitä voi hallita.
2. Riskin pelko ja turvallisuuden korostaminen
Monet köyhät vanhemmat opettavat lapsilleen:
"Hanki vakituinen työpaikka."
"Älä ota riskejä, älä haaveile liikaa."
"Ole kiitollinen siitä mitä saat."
Tällainen ajattelu voi olla hyödyllistä selviytymisen näkökulmasta, mutta se rajoittaa mahdollisuuksien näkemistä. Lapselle ei opeteta, että riski voi olla myös mahdollisuus. Yrittäjyys tai oma sijoitustoiminta koetaan uhkana, ei vaihtoehtona.
3. Auktoriteetin totteleminen, ei kyseenalaistaminen
Köyhässä kasvatuksessa korostetaan usein kuuliaisuutta:
"Älä kysele, tee niin kuin sanotaan."
"Pomo tietää parhaiten."
"Älä erotu, mene massan mukana."
Tämä valmistaa lasta työelämään, jossa hän tekee ohjeiden mukaan mutta ei siihen, että hän nousisi johtajaksi, perustaisi oman yrityksen tai loisi uusia ideoita. Kyky kyseenalaistaa, neuvotella ja vaatia parempaa jää vajaaksi.
4. Rahan alkuperän väärinymmärrys
Moni köyhä lapsi oppii, että:
"Rahaa saadaan vain kovalla työllä."
"Rikkaat ovat ahneita tai onnekkaita."
"Sijoittaminen on uhkapeliä."
Tällaiset uskomukset estävät oppimasta vaurastumisen perusperiaatteita. Lapsi ei kuule passiivisesta tulosta, osingoista, vuokratuloista tai yritystuloista vain palkkatyöstä. Tämä voi sulkea ovia taloudelliseen itsenäisyyteen aikuisena.
5. Uskomus siitä, kuka "voi" rikastua
Monien köyhien lasten syvin este ei ole raha vaan usko siihen, että rikastuminen ei ole "minua varten".
Jos kukaan ympärillä ei ole rikas, ja jos rikkaat nähdään jonkinlaisena eri rotuna tai yhteiskuntaluokkana, ei lapsi usko kuuluvansa joukkoon. Hän ei osaa edes haaveilla suuremmasta. Hän pysyy siellä, missä uskoo oman paikkansa olevan.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa kaksi pääasiallista näkemystä siitä, miksi ihmiset pysyvät köyhinä. Perusasiat (esim. kyky, taito) ja (2) köyhyysloukku (esim. mahdollisuuksien puute).
Kaikilla on mahdollisuus, mutta ei samoja. Nyt on vallalla käsitys, että niiden mahdollisuuksien tulisi olla kaikille samat ja tasapäistäminen passivoittaa. Ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta, kun se on pois köyhältä.
Voidaan kysyä, vievätkö köyhät vanhemmat tahtomattaan lapsiltaan mahdollisuuksia menestyä, koska he eivät osaa rohkaista heitä tavoittelemaan erilaista elämää kuin mitä he itse ovat kokeneet. Usein he siirtävät eteenpäin juuri niitä ajatusmalleja ja uskomuksia, jotka pitävät kiinni köyhyydessä. Tämä ei tietenkään koske kaikkia köyhiä, mutta harvemmin niitä köyhien lapsia kannustetaa
Vanhemmissa on havaittavissa jaksamisvajetta, kaikki vanhemmat eivät itsekään ole päässeet kiinni yhteiskuntaan, ja lisäksi huono-osaisuus periytyy joissain tapauksissa ylisukupolvisesti.
On oikeastaan hassua, että lapsen hankkiminen tuntuu olevan kenelle tahansa oikeus. Ravintolassa työskentelyynkin tarvitaan hygieniapassi, mutta vanhemmaksi pääsee, jos osaa paneskella, vaikka sen tekisi viiden promillen humalassa. Tai voit alle 30 vuotiaana jäädä mielenterveyssyitä eläkkeelle ja paneskella liudan lapsia vaikka et pysty vastaamaan edes itsesstäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se johtuu näköalattomuudesta. Kun kasvat ja elät köyhässä perheessä, jotenkin tyydyt siihen, mitä ajattelet elämän olevan: pätkätöitä, työttömyyttä, ei kouluttauduta, tehdään lapsia ja asustellaan jossain siivottomassa yksiössä. Tästä tuli pari vuotta sitten joku suomalainen dokkarikin, missä nimenomaan näköalattomuus nousi esille. Jatketaan sitä samaa linjaa mitä omat vanhemmat ovat eläneet.
Tärkein kotoani saamani perintö on köyhyys ja huono itsetuntoni. Siksi tein koulussa ja duunipaikoissani töitä kuin hullu. Toivoin sen kompensoivan kiistämätöntä p*skuuttani. Koska kärsivällisyys on tärkeämpää kuin raha ja äly, menestynkin kohtuullisesti. Olen jopa hyvätuloinen, koska Suomessa siihen ei tarvita kummoisia tuloja.
Aina löytyy poikkeuksia, eikö?
Just oli Hesarissa juttua tästä Jussi Salonojasta, joka peri 300 miljoonan omaisuuden ja laittoi kaiken menemään.
Ei ollut köyhästä perheestä tai köyhäksi syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi hallita rahaa, säästää tai sijoittaa jos kaikki menee ihan perustarpeisiin (vuokra, ruoka, vesi, sähkö, bussikortti jne.)? Ei köyhällä ole vaihtoehtoja.
Aika monella köyhällä on. On tatuointeja, poltetaan tupakkaa, pelataan veikkauksen pelejä, käytetään alkoholia. NOIHIN löytyy mutta oman taloudellisen aseman parantamiseen ei muka löydy rahaa.
Harvasen päivä joku kertoo miten omakotitalon, auton, lasten, lasten harrastusten, lemmikien, jne kulujen jälkeen ei jää enää rahaa ruokaa. Köyhyyden määritelmä on kokenut inflaation. Itse synnyin 60-luvulla mökkiin jossa ei ollut sisävessaa, suihkua eikä sähköä, syötiin perunaa ja silakoita. Sähköt tuli sentään 70-luvulla ja sisävessa lapsuuden kotiini tuli vasta -96, mutta suihkua ei ole vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nuorten kohdalla kannata lähteä hakemaan vastakkainasettelua, vaikka se päivän trendi näyttäisi olevan.
Nuoret, joilla on lahjoja, löytävät kyllä tiensä. Tulevat sitten varakkaita tai köyhistä kodeista. Tärkeintä on etsiä ala, jolla viihtyy ja haluaa kehittyä.
Yhtä tärkeää on, että työ on eettisesti kestävää. Jos pelkästään rahaa lähtee hakemaan, saattaa päätyä tilanteisiin, jotka sotivat omaa moraalia vastaan.
Joskus on viisaampaa tyytyä pienempiin tuloihin ja mielenkiintoiseen työhön, kuin sisällöllisesti tyhjään ja moraalisesti arvelluttavaan, josta hankkisi hyvin. Jokainen valitsee arvojensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsena koettu taloudellisesti turvattu elämä oli aika helpottava tekijä, ja sittemmin perinnöt helpottamassa elämää taloudellisesti.
Varakkaat kodin lapsi pärjää keskinkertaisenakin. Vanhemmat ja näiden verkostot takaavat opiskelu- ja työpaikat. Usein vanhemmat ostaa valmiiksi asunnonkin. Opinnot vanhemmat rahoittaa myös. Opettavat samalla sijoittamisen alkeita. Taloushuolia ei ole.
Tästä usein seuraa, että tällainen nuori on laiska ja aloitekyvytön. Jotkut nuorempana ylimielisiäkin. Kaikki pitäisi saada helpolla. Työyhteisöissä hän voi olla riesa.
Köyhän perheen lapsi lähtee liikkeelle iso opintolaina niskassa. Lisäksi hänen on oltava poikkeuksellisen lahjakas ja sinnikäs ja uskoa itseensä, että kannattaa lähteä opiskelemaan. Mitään tukiverkkoja ei ole. Ei suhteita, joiden avulla saisi töitä tai jotka voisi neuvoa.
Tästä lu
Siksi kannattaa pikemminkin verrata köyhästä perheestä tulleita ei-menestyneitä lapsia niihin, jotka ovat menestyneet. Mitä näissä perheissä on tehty olennaisesti toisin, että heidän lapsensa ovat onnistuneet pakenemaan köyhyysloukkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se johtuu näköalattomuudesta. Kun kasvat ja elät köyhässä perheessä, jotenkin tyydyt siihen, mitä ajattelet elämän olevan: pätkätöitä, työttömyyttä, ei kouluttauduta, tehdään lapsia ja asustellaan jossain siivottomassa yksiössä. Tästä tuli pari vuotta sitten joku suomalainen dokkarikin, missä nimenomaan näköalattomuus nousi esille. Jatketaan sitä samaa linjaa mitä omat vanhemmat ovat eläneet.
Tärkein kotoani saamani perintö on köyhyys ja huono itsetuntoni. Siksi tein koulussa ja duunipaikoissani töitä kuin hullu. Toivoin sen kompensoivan kiistämätöntä p*skuuttani. Koska kärsivällisyys on tärkeämpää kuin raha ja äly, menestynkin kohtuullisesti. Olen jopa hyvätuloinen, koska Suomessa siihen ei tarvita kummoisia tuloja.
Aina löytyy poikkeuksia, eikö?
Ei tuo ollut mitenkään poikeuksillista ennen 80-lukua jolloin alettiin puhumaan itsetunnosta. Koko ajan kehuminen ja kannustaminen on johtanut harhaiseen minäkuvaan ja aikuisuudesta on tullut paikka johon tullaan esittämään joululahjalistoja mitä minun kuuluisi saada, ja miten minua tulisi kohdella. Mikään ei koskaan vahingossakaan ole omaa syytä.
Vierailija kirjoitti:
Ei nuorten kohdalla kannata lähteä hakemaan vastakkainasettelua, vaikka se päivän trendi näyttäisi olevan.
Nuoret, joilla on lahjoja, löytävät kyllä tiensä. Tulevat sitten varakkaita tai köyhistä kodeista. Tärkeintä on etsiä ala, jolla viihtyy ja haluaa kehittyä.
Yhtä tärkeää on, että työ on eettisesti kestävää. Jos pelkästään rahaa lähtee hakemaan, saattaa päätyä tilanteisiin, jotka sotivat omaa moraalia vastaan.
Joskus on viisaampaa tyytyä pienempiin tuloihin ja mielenkiintoiseen työhön, kuin sisällöllisesti tyhjään ja moraalisesti arvelluttavaan, josta hankkisi hyvin. Jokainen valitsee arvojensa mukaan.
Kyllä moni lahjakaskin alisuoriutuu elämässä etenkin jos siellä kotona ei ole saanut mallia, joka tukee sitä lahjakkuutta. Eli periaatteessa niitä taitoja olisi, mutta usko omiin mahdollisuuksiin puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi hallita rahaa, säästää tai sijoittaa jos kaikki menee ihan perustarpeisiin (vuokra, ruoka, vesi, sähkö, bussikortti jne.)? Ei köyhällä ole vaihtoehtoja.
Aika monella köyhällä on. On tatuointeja, poltetaan tupakkaa, pelataan veikkauksen pelejä, käytetään alkoholia. NOIHIN löytyy mutta oman taloudellisen aseman parantamiseen ei muka löydy rahaa.
Jokainen tekee haluamiaan valintoja. Ehkä he ovat tyytyväisiä tilanteeseensa, että onnistuvat pärjäämään. Ehkä näiden ihmisten näkökulmasta joku uraohjus, joka uhraa kaikkensa ulkoisen menestyksen alttarille on kummajainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei nuorten kohdalla kannata lähteä hakemaan vastakkainasettelua, vaikka se päivän trendi näyttäisi olevan.
Nuoret, joilla on lahjoja, löytävät kyllä tiensä. Tulevat sitten varakkaita tai köyhistä kodeista. Tärkeintä on etsiä ala, jolla viihtyy ja haluaa kehittyä.
Yhtä tärkeää on, että työ on eettisesti kestävää. Jos pelkästään rahaa lähtee hakemaan, saattaa päätyä tilanteisiin, jotka sotivat omaa moraalia vastaan.
Joskus on viisaampaa tyytyä pienempiin tuloihin ja mielenkiintoiseen työhön, kuin sisällöllisesti tyhjään ja moraalisesti arvelluttavaan, josta hankkisi hyvin. Jokainen valitsee arvojensa mukaan.
On selvää, että Suomi on ongelmien äärellä ja eikä niistä pidä vaieta, mutta se ei ole koko todellisuus. Tämä on yhä yksi maailman hyvinvoivimmista ja vakaimmista maista, jonka kansalaisista iso osa saa elää maailman mittakaavassa suorastaan yltäkylläistä elämää. Kaikilla suomalaisilla ei mene hyvin, mutta valta osalla menee. Osa kansasta tuntuu keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsena koettu taloudellisesti turvattu elämä oli aika helpottava tekijä, ja sittemmin perinnöt helpottamassa elämää taloudellisesti.
Varakkaat kodin lapsi pärjää keskinkertaisenakin. Vanhemmat ja näiden verkostot takaavat opiskelu- ja työpaikat. Usein vanhemmat ostaa valmiiksi asunnonkin. Opinnot vanhemmat rahoittaa myös. Opettavat samalla sijoittamisen alkeita. Taloushuolia ei ole.
Tästä usein seuraa, että tällainen nuori on laiska ja aloitekyvytön. Jotkut nuorempana ylimielisiäkin. Kaikki pitäisi saada helpolla. Työyhteisöissä hän voi olla riesa.
Köyhän perheen lapsi lähtee liikkeelle iso opintolaina niskassa. Lisäksi hänen on oltava poikkeuksellisen lahjakas ja sinnikäs ja uskoa itseensä, että kannattaa lähteä opiskelemaan. Mitään tukiverkkoja ei ole. Ei suhteita, joiden avulla saisi töitä tai jotka voisi neuvoa.
Tästä lu
Olen työnjohtaja suorittavassa työssä ja vastuullani on 16-18-vuotiaat kesätyöntekijät joka kesä. Ja allekirjoitan tämän täysin. Omatoimisimmat ja oppivimmat tekijät ovat köyhistä tai ainakin duunariperheistä - jälki ei aina ole priimaa ja joskus täytyy tehdä parikin kertaa että onnistuu, mutta eivät tästä välitä, vaan tekevät hymyssä suin uudestaan. Ne "hyvissä oloissa kasvaneet" nuoret ovat sinnepäin tekijöitä eivätkä tikkua nosta ristiin paremmin tehdäkseen vaikka sanoisi koko kesän jostain, että tämä taso ei riitä. Edes yhdessä tekeminen ei auta, vaan työt tehdään nippanappa vaaditusti.
Sitä voi katsoa esimerkkinä presidentin lapsen rekrytointia ohituskaistalla ja vetää johtopäätökset miksi tavikset ja eliitti on eri kaistoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just oli Hesarissa juttua tästä Jussi Salonojasta, joka peri 300 miljoonan omaisuuden ja laittoi kaiken menemään.
Ei ollut köyhästä perheestä tai köyhäksi syntynyt.
Vaikka jokaiselle annettaisiin tänään saman verran rahaa, joillain ei ole sitä huomenna enää yhtään ja jokut ovat moninkertaistaneet summan. Suurin osa ihmisistä ei voi ymmärtää, että joku toinen voi olla tuhat- tai jopa kymmentuhatkertaisesti toista tuottavampi.
Vierailija kirjoitti:
Ei nuorten kohdalla kannata lähteä hakemaan vastakkainasettelua, vaikka se päivän trendi näyttäisi olevan.
Nuoret, joilla on lahjoja, löytävät kyllä tiensä. Tulevat sitten varakkaita tai köyhistä kodeista. Tärkeintä on etsiä ala, jolla viihtyy ja haluaa kehittyä.
Yhtä tärkeää on, että työ on eettisesti kestävää. Jos pelkästään rahaa lähtee hakemaan, saattaa päätyä tilanteisiin, jotka sotivat omaa moraalia vastaan.
Joskus on viisaampaa tyytyä pienempiin tuloihin ja mielenkiintoiseen työhön, kuin sisällöllisesti tyhjään ja moraalisesti arvelluttavaan, josta hankkisi hyvin. Jokainen valitsee arvojensa mukaan.
Näin se on. Tuskin kukaan esim. humanistiseen tiedekuntaan lähtee rahan perässä. Sinne mennään koulutuksen sisältöjen takia ja tulevan työn mielekkyyden takia. Monesti palkka ei ole kovin suuri.
Tässä ei nyt otettu yhteiskunnan rakenteita ollenkaan huomioon. Esim miten paljon köyhän perheen lapsi velkaantuu opiskeluaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa kaksi pääasiallista näkemystä siitä, miksi ihmiset pysyvät köyhinä. Perusasiat (esim. kyky, taito) ja (2) köyhyysloukku (esim. mahdollisuuksien puute).
Kaikilla on mahdollisuus, mutta ei samoja. Nyt on vallalla käsitys, että niiden mahdollisuuksien tulisi olla kaikille samat ja tasapäistäminen passivoittaa. Ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta, kun se on pois köyhältä.
Voidaan kysyä, vievätkö köyhät vanhemmat tahtomattaan lapsiltaan mahdollisuuksia menestyä, koska he eivät osaa rohkaista heitä tavoittelemaan erilaista elämää kuin mitä he itse ovat kokeneet. Usein he siirtävät eteenpäin juuri niitä ajatusmalleja ja uskomuksia, jotka pitävät kiinni köyhyydessä. Tämä ei tietenkään koske kaikkia köyhiä
Tosiaan perheen perustaminen on ihmisoikeus, sukuvärkkien kanssa kun tänne synnytään. Pakkosterilisaatioita on harrastettu ja niistä käydään edelleen oikeutta lääketiedettä vastaan. Toinen vakava ihmisoikeusongelma on lasun lapsikaappaukset, jotka varmaan tuomitaan yhtä rajusti muutaman vuoden päästä hirviötekoina.
Mielestäni on siis outoa, että suomessa on tällaista sairaalloista vihakulttuuria, missä ihan oikeasti silvotaan ja revitään toisten sukuelimiä ja kaappaillaan näiden lapsia. Sekopäistä touhua kaiken kaikkiaan.
Yksi syy vähävaraisten "ongelmiin" on hyväuskoisuus eli se, että he syövät ja nielvät näiden "auttavien tahojen" valheet ja jargonit. Jos ajattelee vaikkapa sitä ukkoa, jolla kirjaimellisesti ei ole aivoja, mutta joka pysty kuitenkin käymään työssä, elättämään perhettään ja elämään täysipainoista elämää, niin kyllä tuossa että haaveilee toisten sukuelimille tehtävästä väkivallasta ja kontrollita, on jotakin äärimmäisen pahaa ja sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just oli Hesarissa juttua tästä Jussi Salonojasta, joka peri 300 miljoonan omaisuuden ja laittoi kaiken menemään.
Ei ollut köyhästä perheestä tai köyhäksi syntynyt.
Vaikka jokaiselle annettaisiin tänään saman verran rahaa, joillain ei ole sitä huomenna enää yhtään ja jokut ovat moninkertaistaneet summan. Suurin osa ihmisistä ei voi ymmärtää, että joku toinen voi olla tuhat- tai jopa kymmentuhatkertaisesti toista tuottavampi.
Juu, kyllä kyseenalaistaisin kovasti sen, että joku on 10 000 kertaa toista tuottavampi. Ovatko johtajat muuttuneet 1000 kertaa tuottavammiksi kasarin jälkeen? Tuskin, vaikka palkkapussinsaakin on kasvanut suhteettomasti verrattuna duunariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuorten kohdalla kannata lähteä hakemaan vastakkainasettelua, vaikka se päivän trendi näyttäisi olevan.
Nuoret, joilla on lahjoja, löytävät kyllä tiensä. Tulevat sitten varakkaita tai köyhistä kodeista. Tärkeintä on etsiä ala, jolla viihtyy ja haluaa kehittyä.
Yhtä tärkeää on, että työ on eettisesti kestävää. Jos pelkästään rahaa lähtee hakemaan, saattaa päätyä tilanteisiin, jotka sotivat omaa moraalia vastaan.
Joskus on viisaampaa tyytyä pienempiin tuloihin ja mielenkiintoiseen työhön, kuin sisällöllisesti tyhjään ja moraalisesti arvelluttavaan, josta hankkisi hyvin. Jokainen valitsee arvojensa mukaan.
Kyllä moni lahjakaskin alisuoriutuu elämässä etenkin jos siellä kotona ei ole saanut mallia, joka tukee sitä lahjakkuutta. Eli periaatteessa niitä taitoja olisi, mutta usko omiin mahdollisuuksiin puuttuu.
Itse olen kotoisin maalaispitäjässä, jossa on ollut ja on ihan oikeasti rikkaita maaomistajia ja se omaisuus on tehty sillä maalla. Jälikasvu ei ole pyllistäkään maata päin ja se omaisuus on pufff kadonnut hetkessä, kun sen eteen ei ole tarvinnut ponnistella.
Aika monella köyhällä on. On tatuointeja, poltetaan tupakkaa, pelataan veikkauksen pelejä, käytetään alkoholia. NOIHIN löytyy mutta oman taloudellisen aseman parantamiseen ei muka löydy rahaa.