Miksi köyhien lapset usein pysyvät köyhinä
Köyhyys ei ole pelkästään rahapulaa se on usein myös ajattelutapa, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Vaikka taloudellinen tilanne voi muuttua, monet köyhyydessä kasvaneet lapset kantavat mukanaan uskomuksia ja asenteita, jotka voivat estää heitä rikastumasta myöhemmin elämässä.
Mutta mitä nämä ajattelumallit ovat, ja miten vanhemmat usein tahtomattaan opettavat ne eteenpäin?
1. Raha nähdään selviytymisen välineenä, ei kasvun mahdollistajana
Köyhässä perheessä rahasta puhutaan usein tarpeiden kautta:
"Meillä ei ole varaa siihen."
"Raha ei kasva puussa."
"Riittää kun on katto pään päällä ja ruokaa lautasella."
Lapselle muodostuu ajatus, että rahaa on vähän ja se kuluu nopeasti. Harvoin puhutaan säästämisestä sijoittamista varten tai varallisuuden kasvattamisesta. Raha on kuin hiekkaa käsissä se valuu pois, eikä sitä voi hallita.
2. Riskin pelko ja turvallisuuden korostaminen
Monet köyhät vanhemmat opettavat lapsilleen:
"Hanki vakituinen työpaikka."
"Älä ota riskejä, älä haaveile liikaa."
"Ole kiitollinen siitä mitä saat."
Tällainen ajattelu voi olla hyödyllistä selviytymisen näkökulmasta, mutta se rajoittaa mahdollisuuksien näkemistä. Lapselle ei opeteta, että riski voi olla myös mahdollisuus. Yrittäjyys tai oma sijoitustoiminta koetaan uhkana, ei vaihtoehtona.
3. Auktoriteetin totteleminen, ei kyseenalaistaminen
Köyhässä kasvatuksessa korostetaan usein kuuliaisuutta:
"Älä kysele, tee niin kuin sanotaan."
"Pomo tietää parhaiten."
"Älä erotu, mene massan mukana."
Tämä valmistaa lasta työelämään, jossa hän tekee ohjeiden mukaan mutta ei siihen, että hän nousisi johtajaksi, perustaisi oman yrityksen tai loisi uusia ideoita. Kyky kyseenalaistaa, neuvotella ja vaatia parempaa jää vajaaksi.
4. Rahan alkuperän väärinymmärrys
Moni köyhä lapsi oppii, että:
"Rahaa saadaan vain kovalla työllä."
"Rikkaat ovat ahneita tai onnekkaita."
"Sijoittaminen on uhkapeliä."
Tällaiset uskomukset estävät oppimasta vaurastumisen perusperiaatteita. Lapsi ei kuule passiivisesta tulosta, osingoista, vuokratuloista tai yritystuloista vain palkkatyöstä. Tämä voi sulkea ovia taloudelliseen itsenäisyyteen aikuisena.
5. Uskomus siitä, kuka "voi" rikastua
Monien köyhien lasten syvin este ei ole raha vaan usko siihen, että rikastuminen ei ole "minua varten".
Jos kukaan ympärillä ei ole rikas, ja jos rikkaat nähdään jonkinlaisena eri rotuna tai yhteiskuntaluokkana, ei lapsi usko kuuluvansa joukkoon. Hän ei osaa edes haaveilla suuremmasta. Hän pysyy siellä, missä uskoo oman paikkansa olevan.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se tosiasiallinen syy:
Ymmärrys siitä, että onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole sidoksissa lompakon paksuuteen. Kun omaa selviytymiskeinot elää ja kukoistaa vähällä rahalla, niin voi tehdä tiukempia rajanvetoja sen suhteen, millaisia asioita suostuu rahasta tekemään. Voi säästää karmaansa ja elää aidosti hyvää elämää. Ja saada sen hyödyt.
streotypia
köyhät ovat onnellisia
rikkaat ovat onnettomia
Molemmissa ryhmissä on onnellisia ja onnettomia. Samoin alkoholisteja, epäsosiaalisia, väkivaltaisia, kiihkouskovaisia, työnarkomaaneja, rikollisia, ahneita, sisältä tyhjiä, asennevammaisia.
Mikään varallisuus, koulutus tai pätevyys ei takaa sitä, millainen ihminen on.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se tosiasiallinen syy:
Ymmärrys siitä, että onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole sidoksissa lompakon paksuuteen. Kun omaa selviytymiskeinot elää ja kukoistaa vähällä rahalla, niin voi tehdä tiukempia rajanvetoja sen suhteen, millaisia asioita suostuu rahasta tekemään. Voi säästää karmaansa ja elää aidosti hyvää elämää. Ja saada sen hyödyt.
Jaa-a yleensä koulutus ja monipuoliset taidot laajentavat valikoimaa työnkuvan, palkkauksen ja asuinpaikan suhteen. Isompi palkkapussi ja omaisuus ei vie pois hyvää elämää vaan mahdollistaa sen toteuttamisen monella eri tyylillä. Mutta niin kuin monesti on todettu, on olemassa katto mihin asti raha lisää onnellisuutta. Itselläni mittari on siinä, ettei tarvitse ajatella säännöllisesti rahaa ja sen riittävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se tosiasiallinen syy:
Ymmärrys siitä, että onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole sidoksissa lompakon paksuuteen. Kun omaa selviytymiskeinot elää ja kukoistaa vähällä rahalla, niin voi tehdä tiukempia rajanvetoja sen suhteen, millaisia asioita suostuu rahasta tekemään. Voi säästää karmaansa ja elää aidosti hyvää elämää. Ja saada sen hyödyt.
streotypia
köyhät ovat onnellisia
rikkaat ovat onnettomia
köyhät ovat taitavia kaikessa
rikkaat ovat kädettömiä
Köyhät eivät ainakaan ole taitavia rahanteossa. Ja toisaalta on paljon taiteilijoita ja muita kädellään tekeviä, jotka ovat onnistuneet rikastumaan, mutta toki siinä yleensä tarvii myös ymmärrystä liiketoiminnasta ja yrittäjämäistä ajattelutapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se tosiasiallinen syy:
Ymmärrys siitä, että onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole sidoksissa lompakon paksuuteen. Kun omaa selviytymiskeinot elää ja kukoistaa vähällä rahalla, niin voi tehdä tiukempia rajanvetoja sen suhteen, millaisia asioita suostuu rahasta tekemään. Voi säästää karmaansa ja elää aidosti hyvää elämää. Ja saada sen hyödyt.
Onnellisuus ja hyvinvointi ovat osittain sidoksissa lompakon paksuuteen, koska rahan puute vie ihmiseltä valinnanvapauden. Vaikka raha ei yksin tee onnelliseksi, sen avulla voi hankkia monia asioita, jotka tukee sitä onnellisuutta kuten turvaa, vapautta, aikaa ja mahdollisuuksia. Rahattomuus sen sijaan tekee elämästä jatkuvaa selviytymistä. Kun kaikki energia kuluu selviytymiseen ja eletään puutteessa ja epävarmuudessa niin kyllä se vaikuttaa negatiivisesti mielenrauhaan ja onnellisuuteen
Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämiskone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se tosiasiallinen syy:
Ymmärrys siitä, että onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole sidoksissa lompakon paksuuteen. Kun omaa selviytymiskeinot elää ja kukoistaa vähällä rahalla, niin voi tehdä tiukempia rajanvetoja sen suhteen, millaisia asioita suostuu rahasta tekemään. Voi säästää karmaansa ja elää aidosti hyvää elämää. Ja saada sen hyödyt.
streotypia
köyhät ovat onnellisia
rikkaat ovat onnettomia
Molemmissa ryhmissä on onnellisia ja onnettomia. Samoin alkoholisteja, epäsosiaalisia, väkivaltaisia, kiihkouskovaisia, työnarkomaaneja, rikollisia, ahneita, sisältä tyhjiä, asennevammaisia.
Mikään varallisuus, koulutus tai pätevyys ei takaa sitä, millainen ihminen on.
Really?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se tosiasiallinen syy:
Ymmärrys siitä, että onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole sidoksissa lompakon paksuuteen. Kun omaa selviytymiskeinot elää ja kukoistaa vähällä rahalla, niin voi tehdä tiukempia rajanvetoja sen suhteen, millaisia asioita suostuu rahasta tekemään. Voi säästää karmaansa ja elää aidosti hyvää elämää. Ja saada sen hyödyt.
Jaa-a yleensä koulutus ja monipuoliset taidot laajentavat valikoimaa työnkuvan, palkkauksen ja asuinpaikan suhteen. Isompi palkkapussi ja omaisuus ei vie pois hyvää elämää vaan mahdollistaa sen toteuttamisen monella eri tyylillä. Mutta niin kuin monesti on todettu, on olemassa katto mihin asti raha lisää onnellisuutta. Itselläni mittari on siinä, ettei tarvitse ajatella säännöllisesti rahaa ja sen riittävyyttä.
Tuo on se taso mihin sinä olet tottunut. Itselle taas elämänlaatu on parhaimmillaan silloin, kun päätän itse mihin ja missä aikani käytän. Taitoja ja koulutusta kyllä löytyy todennäköisesti keskimääräistä ikäistäni tuplasti tai triplasti enemmän. Ihmisen luonto on oppia ja tutkia, siinä missä koulu päättää, mikä on herrojen mielestä orjille sopiva asia oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se tosiasiallinen syy:
Ymmärrys siitä, että onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole sidoksissa lompakon paksuuteen. Kun omaa selviytymiskeinot elää ja kukoistaa vähällä rahalla, niin voi tehdä tiukempia rajanvetoja sen suhteen, millaisia asioita suostuu rahasta tekemään. Voi säästää karmaansa ja elää aidosti hyvää elämää. Ja saada sen hyödyt.
Jaa-a yleensä koulutus ja monipuoliset taidot laajentavat valikoimaa työnkuvan, palkkauksen ja asuinpaikan suhteen. Isompi palkkapussi ja omaisuus ei vie pois hyvää elämää vaan mahdollistaa sen toteuttamisen monella eri tyylillä. Mutta niin kuin monesti on todettu, on olemassa katto mihin asti raha lisää onnellisuutta. Itselläni mittari on siinä, ettei tarvitse ajatella säännöllisesti rahaa ja sen riittävyyttä.
Ylikoulutus on vittumainen juttu, se on johtanut koulutusinflaatioon.
Miten voi hallita rahaa, säästää tai sijoittaa jos kaikki menee ihan perustarpeisiin (vuokra, ruoka, vesi, sähkö, bussikortti jne.)? Ei köyhällä ole vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi hallita rahaa, säästää tai sijoittaa jos kaikki menee ihan perustarpeisiin (vuokra, ruoka, vesi, sähkö, bussikortti jne.)? Ei köyhällä ole vaihtoehtoja.
Pääomaa ja varallisuutta voi olla muutakin kuin raha ja sijoitukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa kaksi pääasiallista näkemystä siitä, miksi ihmiset pysyvät köyhinä. Perusasiat (esim. kyky, taito) ja (2) köyhyysloukku (esim. mahdollisuuksien puute).
Kaikilla on mahdollisuus, mutta ei samoja. Nyt on vallalla käsitys, että niiden mahdollisuuksien tulisi olla kaikille samat ja tasapäistäminen passivoittaa. Ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta, kun se on pois köyhältä.
Voidaan kysyä, vievätkö köyhät vanhemmat tahtomattaan lapsiltaan mahdollisuuksia menestyä, koska he eivät osaa rohkaista heitä tavoittelemaan erilaista elämää kuin mitä he itse ovat kokeneet. Usein he siirtävät eteenpäin juuri niitä ajatusmalleja ja uskomuksia, jotka pitävät kiinni köyhyydessä. Tämä ei tietenkään koske kaikkia köyhiä, mutta harvemmin niitä köyhien lapsia kannustetaan tavoittelemaan huippupalkkaisia tai poikkeuksellisen kunnianhimoisia ammatteja, kuten pääomasijoittajaa, startup-yrittäjää tai huipputason elokuvaohjaajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten se tosiasiallinen syy:
Ymmärrys siitä, että onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole sidoksissa lompakon paksuuteen. Kun omaa selviytymiskeinot elää ja kukoistaa vähällä rahalla, niin voi tehdä tiukempia rajanvetoja sen suhteen, millaisia asioita suostuu rahasta tekemään. Voi säästää karmaansa ja elää aidosti hyvää elämää. Ja saada sen hyödyt.
Jaa-a yleensä koulutus ja monipuoliset taidot laajentavat valikoimaa työnkuvan, palkkauksen ja asuinpaikan suhteen. Isompi palkkapussi ja omaisuus ei vie pois hyvää elämää vaan mahdollistaa sen toteuttamisen monella eri tyylillä. Mutta niin kuin monesti on todettu, on olemassa katto mihin asti raha lisää onnellisuutta. Itselläni mittari on siinä, ettei tarvitse ajatella säännöllisesti rahaa ja sen riittävyyttä.
Koulutintoilijat eivät ilmeisesti edes itse tajua kuinka totalitaristinen koko ajatus on mitä enemmän saat palkkaa ja omistat, jne, sitä riippuvaisempi on valtakoneistosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa kaksi pääasiallista näkemystä siitä, miksi ihmiset pysyvät köyhinä. Perusasiat (esim. kyky, taito) ja (2) köyhyysloukku (esim. mahdollisuuksien puute).
Kaikilla on mahdollisuus, mutta ei samoja. Nyt on vallalla käsitys, että niiden mahdollisuuksien tulisi olla kaikille samat ja tasapäistäminen passivoittaa. Ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta, kun se on pois köyhältä.
Keväällä täällä käytiin keskustelua stipendeistä. Yksi havainto oli, että stipendit menevät herkästi vanhempien aseman ja vaikutusvallan mukaan. Tuolloin tosiaan ei palkita hyvästä suorituksesta, vaan perhetaustasta.
Tämän muistan omaltakin kouluajalta. Etukäteen arvattiin, ketkä ne stipendit saisi. Hymytyttö-patsas meni yhtenäkin vuonna koulun pahimmalle kiusaajalle, joka osasi esittää opettajille valheellista kuvaa ja isä sattui olemaan johtavassa asemassa kunnassa.
Stipendit ovat vaan yksi asia. Korruptio on paljon laajempaa ja vaikuttaa nuorten elämään pitkään.
En tiedä, mistä ap kopioi teesinsä, mutta sieltä puuttui kokonaan se fakta, että köyhissä perheissä opetetaan, että töitä ei kannata tehdä, rahaa saa helpommin sossusta kuin Prisman kassalla. Lisäksi opetetaan, että työnantaja on aina väärässä ja huijaa, älä mene töihin.
Köyhillä ei ole mitään tarvetta rikastua, koska sossu antaa ihan kaiken, kunhan pitää huolta siitä, että omia tuloja ei ole!
Vierailija kirjoitti:
Miten voi hallita rahaa, säästää tai sijoittaa jos kaikki menee ihan perustarpeisiin (vuokra, ruoka, vesi, sähkö, bussikortti jne.)? Ei köyhällä ole vaihtoehtoja.
On. Minä muutin "metsään". Osaan metsästää, kalastaa, viljellä maata, jne...kun nykyajan haihatukset ja lukemattomat trendit loistivat poissaolollaan elämä on aika yksinkertaista.
No, eipä se raha tai sen tekeminen ole tärkeintä elämässä.
Monesti varakkuus vielä syntyy lähteistä, jotka eivät kestä tarkempaa eettistä tarkastelua. Siinä on riistetty ihmisiä, eläimiä, luontoa tms.
Elintaso-odotukset on muutenkin nykyään ihan kestämättömällä tasolla. Kyllä ihminen pärjää vähän vähemmälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi hallita rahaa, säästää tai sijoittaa jos kaikki menee ihan perustarpeisiin (vuokra, ruoka, vesi, sähkö, bussikortti jne.)? Ei köyhällä ole vaihtoehtoja.
Tässä juuri näkyy köyhyyteen liittyvä ajattelumalli, jossa uskotaan, ettei vaihtoehtoja edes ole vaikka todellisuudessa kouluttautumalla ja uusien taitojen oppimisella voi muuttaa tilannetta. Nykyään on olemassa yritysmalleja, joita voi perustaa hyvin pienellä budjetilla, esimerkiksi digitaaliset palvelut, verkkokaupat tai dropshipping. Lisäksi ihan netistäkin löytyy valtavasti ilmaista oppimateriaalia, jonka avulla voi hankkia taitoja, jotka myöhemmin voi muuttaa rahaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on se taso mihin sinä olet tottunut. Itselle taas elämänlaatu on parhaimmillaan silloin, kun päätän itse mihin ja missä aikani käytän. Taitoja ja koulutusta kyllä löytyy todennäköisesti keskimääräistä ikäistäni tuplasti tai triplasti enemmän. Ihmisen luonto on oppia ja tutkia, siinä missä koulu päättää, mikä on herrojen mielestä orjille sopiva asia oppia.
Nyt on kyllä elämänkoulun tohtori äänessä. Hyvä jos olet valaistunut ja tyytyväinen
" Keväällä täällä käytiin keskustelua stipendeistä. Yksi havainto oli, että stipendit menevät herkästi vanhempien aseman ja vaikutusvallan mukaan. Tuolloin tosiaan ei palkita hyvästä suorituksesta, vaan perhetaustasta.
Tämän muistan omaltakin kouluajalta. Etukäteen arvattiin, ketkä ne stipendit saisi. Hymytyttö-patsas meni yhtenäkin vuonna koulun pahimmalle kiusaajalle, joka osasi esittää opettajille valheellista kuvaa ja isä sattui olemaan johtavassa asemassa kunnassa.
Stipendit ovat vaan yksi asia. Korruptio on paljon laajempaa ja vaikuttaa nuorten elämään pitkään."
Nyt on vallalla käsitys, että niiden mahdollisuuksien tulisi olla kaikille samat.
Sitä kakkua ja nallekarkkeja ei ole koskaan jaettu tasan. Olemma aina eläneet tilanteessa, jota voi kuvailla George Orwellin Eläinten vallankumousta mukaillen: Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
tottuneet jo lapsesta että kela hoitaa oli ongelma mikä hyvänsä
Kaikilla on mahdollisuus, mutta ei samoja. Nyt on vallalla käsitys, että niiden mahdollisuuksien tulisi olla kaikille samat ja tasapäistäminen passivoittaa. Ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta, kun se on pois köyhältä.