Lue keskustelun säännöt.
Perhe hylkää vaikeassa elämäntilanteessa - kokemuksia?
15.06.2025 |
Olen saanut aikuisilta lapsiltani ja mieheltä sellaisia kommentteja, että he eivät halua enää kuulla, kun olen vaikeuksissa läheisen sukulaisen kanssa. Olen aina ajatellut, että perhe tukee, mutta eihän ne mitään tue. Jään yksin enkä pysty purkamaan tätä ns. päätyyn asti läheisteni kanssa. Ajattelen, että sitten pääsisin jaloilleni. Mutta olen liian raskas ja rasittava. Ammattiapuun en luota enkä jaksa sellaiselle vyyhtiä alkaa auki kerimään. Tunnen siis itseni jotenkin epäkelvoksi monellakin tasolla. Ystävältänikin pyysin anteeksi, että olen häntä kuormittanut. Hän onneksi sanoi, että haluaa olla tukena. En ole itsekään tätä tilannetta halunnut. Enkä koskaan ajatellut, että voisin tuntea näin syvää pettymystä omaan perheeseeni.
Kommentit (130)
Juu, eivätkä vain hylänneet vaan häpäisivät ja osallistuivat pahoinpitelyyn.
Elämä jatkuu vaikka perhe jäisi taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiseni on narsistinen persoona, joka syyttää minua kaikesta. Mutta olen sitten varmaan läheisriippuvainen. Tätä juuri tarkoitan. Miksi syyttää ja diagnosoida minua. Olen niin väsynyt tähän itsekin.
Ap
Lapsi ei ole tukija. On liian nuori. Miehen piti olla. Eroko. Ota etäisyyttä vaikeaan sukulaiseen ja suojaa itseäsi. Soittele joskus ja lopeta puhelu ajoissa. Tai rakenna oma suojaus. Juttele palstalla tai muu.
Eikö aikuisen lapsen velvollisuus ole joskus kysyä minulta, miten jaksan.
Ap
Ihmiset eivät vain jaksa kuunnella samoja juttuja samalla asenteella kerrottuina. He haluavat jatkuvasti uutta sisältöä. Useimmat eivät myöskään osaa kuunnella ja kommentoida ilman, että menevät omilla tunteilla mukaan toisen asioihin, ja kokevat siksi samoista asioista valittamisen kovin kuormittavina. On hyvä ymmärtää, että se kuormitus syntyy heidän psyyken rakenteessaan, ei sinun. Sinä jaksat ajatella ja puhua asiaa, sinulla on prosessi kesken. Muut ihmiset eivät ole yhtä perusteellisesti kokoon kasattuja, vaan uupuvat helpommin.
On myös aivan tavallista, että kun hylkääminen tapahtuu, kaikki tekevät sen yhtä aikaa. Tämä johtuu siitä, että valtaosalla on samanlainen rytmi tai syke, aivan kuin olisivat samaa alkulimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä olet väärässä. Perheenjäsenillä tai ystävillä ei ole välttämättä työkaluja tai kapasiteettia auttaa sinua.
Kun minulle tapahtui jotain ikävää, niin menin terapiaan puhumaan. Isäni otti minulle tapahtuneen niin henkilökohtaisesti, että hänkin kävi puhumassa ammattiauttajalle. Emme me olisi toisiamme osanneet tukea. Kun taas läheisillemme tapahtui jotain kurjaa, niin äitini kävi ammattilaisella puhumassa sen lisäksi, että puhui kotona myös asiasta.
Minulla on mennyt parisuhde poikki, kun ex soitti joka päivä ja valitti puhelimessa vaikeasta elämäntilanteesta eikä suostunut hakemaan apua eikä oikein tehnyt asialle muuta kuin valitti ja valitti.
Lisäksi ystävyyssuhteeni meni poikki, kun ystäväni perheessä tapahtui jotain kamalaa ja he yhdessä päättivät etteivät ota ulkopuolelta apua vastaan. Ystäväni ja hänen äitinsä sekä isäpuolensa halusivat, että minä tuen tätä ystävääni ammattiavun sijaan asioissa. Ei minulla ollut tähän mitään kapasiteettia.
Vierailija kirjoitti:
Eikö aikuisen lapsen velvollisuus ole joskus kysyä minulta, miten jaksan.
Ap
No joo. Hänellä voi olla silti oma prosessi elämässä ja omat huolet. Ellei ole vanha lapsi. Empatiaa voisi tietysti olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni on narsistinen persoona, joka syyttää minua kaikesta. Mutta olen sitten varmaan läheisriippuvainen. Tätä juuri tarkoitan. Miksi syyttää ja diagnosoida minua. Olen niin väsynyt tähän itsekin.
Ap
Siksi, koska sinulla on avaimet tilanteen ratkaisemiseksi. Ei kukaan jaksa kuunnella vuodesta toiseen, kun roikut haitallisessa ihmisessä etkä suostu tekemään kaikille palvelusta ja vetämään rajoja. Etkä hakemaan ammattiapua. Ja sitten vielä uhriudut kun perheesi voimat loppuvat.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni on narsistinen persoona, joka syyttää minua kaikesta. Mutta olen sitten varmaan läheisriippuvainen. Tätä juuri tarkoitan. Miksi syyttää ja diagnosoida minua. Olen niin väsynyt tähän itsekin.
Ap
Estä osaksi vai tauko. Tai pidä etäällä. Ei sun tarvitse suostua ja laita rajat. Jos syytös on turha unohda tai jos oli jotain sano anteeksi. Taitaa silti jatkaa samaa levyä. Erotakin saa jos dignosoi vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö aikuisen lapsen velvollisuus ole joskus kysyä minulta, miten jaksan.
Ap
Miksi lapsellasi olisi velvollisuus yrittää korjata _sinun_ ongelmasi narsistin kanssa? Mikset itse hoida asiaa asianmukaisesti eli laita välit täysin poikki narsistiin? Mikä se lapsen osuus on tässä? Kuulostat tosiaan hieman läheisriippuvaiselta, kun et huomaa että aikuiset ovat vastuussa omista asioistaan ja kellään ei ole velvollisuutta puuttua ja korjata sinun ongelmia, etenkin kun vaikutat tarvitsevan oikeasti apua
Kuuntele perhettäsi. Voiko olla, että he ovat oikeassa? Kuinka paljon ja kuinka pitkään he ovat sinua jo tukeneet? Onko tilanne jatkunut pitkään ja vaikuttaako siltä, että asia jotenkin ratkeaa jos vain jaksaisivat kuunnella tarpeeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta entä jos minun ei tarvitsisi uhriutua, vaan saisin perheeltäni tukea ja voimaa ratkaista asia. Eikö ole sama olla yksin, jos vaikeuksissa perhe ei tue ja kulje rinnalla, vaan ostan kuuntelijan jostain terapeutista.
Ap
Sinä olet nyt itse se syyllistävä lähiomainen omalle perheellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö aikuisen lapsen velvollisuus ole joskus kysyä minulta, miten jaksan.
Ap
Ei, sanoo aikuinen. Ja olen 80 v. Kerron kyllä heille jos olen vakavasti sairas, jokaisella arjen hiolella tai sanoipa naapuri pahasti, jps sanoisi, en heitä rasita.
Kun ei ole kysymys puolisosta eikä lapsesta älä pidä yhteyttä tommosiin riitakumppaneihin. Ja peiliinkin voit katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö aikuisen lapsen velvollisuus ole joskus kysyä minulta, miten jaksan.
Ap
Ei. Lapsen velvollisuus on viedä geenejä eteenpäin, ei ryhtyä äidiksi sinulle.
Ja mikä on sallittu aika, kun ihmisellä voi olla vaikeuksia. Kuukausi vai kaksi vai vuosi vai 20 vuotta. Entä jos välissä on hyviä, huolettomia aikoja? Nollautuuko laskuri?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni on narsistinen persoona, joka syyttää minua kaikesta. Mutta olen sitten varmaan läheisriippuvainen. Tätä juuri tarkoitan. Miksi syyttää ja diagnosoida minua. Olen niin väsynyt tähän itsekin.
Ap
Et näe omaa rooliasi tuossa kuviossa? Etäisyyden otto narsistiseen persoonaan?
Vierailija kirjoitti:
Eikö aikuisen lapsen velvollisuus ole joskus kysyä minulta, miten jaksan.
Ap
Äitini kippasi tai yritti kipata kaiken niskaani. Häntä kiinnostaa lähinnä hänen oma jaksamisensa. Oton etäisyyttä.
Sinun velvollisuutesi on hakea itsellesi ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö aikuisen lapsen velvollisuus ole joskus kysyä minulta, miten jaksan.
Ap
Äitini kippasi tai yritti kipata kaiken niskaani. Häntä kiinnostaa lähinnä hänen oma jaksamisensa. Oton etäisyyttä.
Sinun velvollisuutesi on hakea itsellesi ammattiapua.
Jep. Samoin minun äitini hakeutui toistuvasti väkivaltaisiin ihmissuhteisiin ja vahingoitti omaa terveyttään sekä minun mielenterveyttäni. Hänen panonsa oli tärkeämpää kuin oma tai minun hyvinvointini. Sitä ei ollut olemassa ilman että häntä panee joku ukko.
Kerropa nyt vähän tästä sukulaisesta.
Jos sinä olet läheisriippuvainen ja sukulaisesi persoonallisuushäiriöinen, ymmärrän hyvin perheesi reaktion. Sinun puolellasi oleminen on sama kuin tukisi narkkaria toimissaan.