Lue keskustelun säännöt.
Olen ylpeä kun olen taannut lapsilleni ydinperheen ja rauhallisen arjen
14.06.2025 |
Lapset 16v. ja 19v., saaneet elää yhdessä kodissa, käydä samat koulut ja elää rauhallisessa kodissa, jossa äidillä ja isällä on ollut molemmille aikaa jne.
Vakaa parisuhde ja turvallinen kasvuympäristö on parasta lapsille oikeasti. Kunpa useammat ymmärtäisivät tämän.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö mikä on aloituksen motiivi?
Se, että näitä aloituksia ja tätä keskustelua pitäisi käydä paljon enemmän.
Aloitus on tehty jo illalla, lauantaina. Kimmoke tähän tuli siitä, että olin ystävieni kanssa syömässä ja heistä kaksi on nyt eroamassa. Kuuntelin aika kauan miten he haukkuivat tulevia ex-miehiään ja sanoin, että pariterapiasta voisi olla apua ja jos asiat ei ole täysin solmussa niin lasten kannalta voisi vielä olla hyvä tehdä kaikkensa. Miehet ovat mielestäni ihan tavallisia, eivät mitään ongelmaisia.
Tämän jälkeen mua ei otettu keskusteluun mukaan enää ollenkaan ja luultavasti jätetään kutsumatta seuraavalla kerralla.
Kyllä, olen ylpeä itsestäni äitinä ja vaimona, tätähän ei saisi missään sanoa, niin sanon sen täällä. AP
Kuuntelitko oikeasti ja yrititkö ymmärtää, vai oliko kiire päästä neuvomaan? Toisten elämää on kyllä helppo elää sivusta. Paljon helpompaa kuin omaa. Siinä kun ei ole kuin ne ongelmat, jotka ulos päin näkyy ja se on vähän se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo voidaan taata? Millä aloittaja on varmistanut, että joko hän tai puolisonsa ei esim. olisi saattanut kuolla vaikka auto-onnettomuudessa lasten ollessa pieniä?
Ei hän sitä pysty takaamaan. Lapsia vain olisi joutunut silloin enemmän tukemaan ja kasvattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo voidaan taata? Millä aloittaja on varmistanut, että joko hän tai puolisonsa ei esim. olisi saattanut kuolla vaikka auto-onnettomuudessa lasten ollessa pieniä?
Ei hän sitä pysty takaamaan. Lapsia vain olisi joutunut silloin enemmän tukemaan ja kasvattamaan.
Tai ellei vanhemmat olisi siihen kyenneet niin lapset olisivat "pilalla". Olisi voinut olla todennäköisin caihtoehto tässä tapauksessa.
Hyvilläkin lähtökohdilla voi elämä heitellä ties minne ilman, että asioihin voisi aina juurikaan itse vaikuttaa. Hieno juttu, että ap:n elämä on sujunut mallikkaasti, kaikilla ei sitä luksusta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo voidaan taata? Millä aloittaja on varmistanut, että joko hän tai puolisonsa ei esim. olisi saattanut kuolla vaikka auto-onnettomuudessa lasten ollessa pieniä?
Ei hän sitä pysty takaamaan. Lapsia vain olisi joutunut silloin enemmän tukemaan ja kasvattamaan.
Kyllä hän on omien sanojensa mukaan taannut lapsille ydinperheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheen arvostus ymmärretään, kun eronneiden rahallinen tukeminen yhteiskunnan toimesta pikkuhiljaa lakkaa.
Avaatko vähän? Eronneita ei mitenkään erityisesti tueta. Lapsilisää saa joitain kymppejä enemmän. Kuka siis alkaa arvostamaan ydinperheitä ja missä tilanteessa? Itse olen lasten lähihuoltaja. En tosiaan saa muuta yhteiskunnalta kuin lapsilisän. Lasten isä maksaa elatustukea, kuten kuuluukin, eikä yhteiskunta ole siinä rahan liikkumisessa mukana millään tavalla.
Asumistukien ja toimeentulotukien saajina yksinhuoltajat ovat yliedustettuina. Kaikki eivät myöskään säästä lapselleen asuntoa varten, jolloin lapsi on heti aikuisuudessa muiden hyväntahtoisuuden varassa ja joutuu ottamaan opintolainaa.
Opintolaina ei kyllä ole mitään muiden hyväntahtoisuutta. 😀 Erikoinen ajattelutapa. Onko asuntolaina ja autorahoituskin hyväntahtoisuutta? Suurin osa ydinperheistäkään ei pysty lapsilleen mitään asuntoja ostelemaan. Itse olen tosiaan yksin lasten kanssa ja pystyn kyllä pitämään asunnon jossa saavat majailla vaikka yliopiston loppuun asti. Ja ilman mitään tukia. Ellei nyt Orpolaisen Petteri aiheuta sitä, että työt menee alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheen arvostus ymmärretään, kun eronneiden rahallinen tukeminen yhteiskunnan toimesta pikkuhiljaa lakkaa.
Avaatko vähän? Eronneita ei mitenkään erityisesti tueta. Lapsilisää saa joitain kymppejä enemmän. Kuka siis alkaa arvostamaan ydinperheitä ja missä tilanteessa? Itse olen lasten lähihuoltaja. En tosiaan saa muuta yhteiskunnalta kuin lapsilisän. Lasten isä maksaa elatustukea, kuten kuuluukin, eikä yhteiskunta ole siinä rahan liikkumisessa mukana millään tavalla.
Asumistukien ja toimeentulotukien saajina yksinhuoltajat ovat yliedustettuina. Kaikki eivät myöskään säästä lapselleen asuntoa varten, jolloin lapsi on heti aikuisuudessa muiden hyväntahtoisuuden varassa ja joutuu ottamaan opintolainaa.
Eli nyt päästään jo siihen, että pienituloisten parien, jotka eivät kykene hankkimaan lapsilleen omaa asuntoa etukäteen, hyvä kun itselleen, ei pidä lisääntyä. Ihana vahva ja välittävä Suomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ylpeys käy lankeemuksen edellä", ap!
Tätä mietin myös. On niin monta tilannetta, jossa tuo ylpeys voi käydä omaan tai lapsien nilkkaan. Jos ap puhuisi edes kiitollisuudesta, mutta ylpeydestä. Arvelen elämän vielä opettavan heidänkin perhettään. Niinkuin kaikkien, lopultakin. Täydellisyyteen ei tarvita kovin suurta säröä, kun on jo epätäydellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo voidaan taata? Millä aloittaja on varmistanut, että joko hän tai puolisonsa ei esim. olisi saattanut kuolla vaikka auto-onnettomuudessa lasten ollessa pieniä?
Ei hän sitä pysty takaamaan. Lapsia vain olisi joutunut silloin enemmän tukemaan ja kasvattamaan.
Kyllä hän on omien sanojensa mukaan taannut lapsille ydinperheen.
Ehkä hän kokee parisuhteen ylläpidon takaamiseksi. Tosin onhan se vähän vaatinut onneakin ja sattumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheen arvostus ymmärretään, kun eronneiden rahallinen tukeminen yhteiskunnan toimesta pikkuhiljaa lakkaa.
Avaatko vähän? Eronneita ei mitenkään erityisesti tueta. Lapsilisää saa joitain kymppejä enemmän. Kuka siis alkaa arvostamaan ydinperheitä ja missä tilanteessa? Itse olen lasten lähihuoltaja. En tosiaan saa muuta yhteiskunnalta kuin lapsilisän. Lasten isä maksaa elatustukea, kuten kuuluukin, eikä yhteiskunta ole siinä rahan liikkumisessa mukana millään tavalla.
Asumistukien ja toimeentulotukien saajina yksinhuoltajat ovat yliedustettuina. Kaikki eivät myöskään säästä lapselleen asuntoa varten, jolloin lapsi on heti aikuisuudessa muiden hyväntahtoisuuden varassa ja joutuu ottamaan opintolainaa.
Tapana on, että vanhemmat ostavat korkeakoulussa opiskeleville lapsilleen asunnot. Lisäksi he rahoittavat opiskelua niin, ettei opintolainaa tarvitse ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo voidaan taata? Millä aloittaja on varmistanut, että joko hän tai puolisonsa ei esim. olisi saattanut kuolla vaikka auto-onnettomuudessa lasten ollessa pieniä?
Ei hän sitä pysty takaamaan. Lapsia vain olisi joutunut silloin enemmän tukemaan ja kasvattamaan.
Kyllä hän on omien sanojensa mukaan taannut lapsille ydinperheen.
Takauksista lankeaa toisinaan iso lasku. Kannattaa ainakin harkita mitä takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkä sinäkään voi luvata että lapsistasi tulee onnellisia ja onnistuneita tai että he eivät sairastu ja kuole. Kulissiperheissä tapahtuu paljon pahaa mitä kukaan ei tunnusta.
kulissiperhe on eri juttu kuin tavallinen, tasapainoinen, rauhallinen ja kivasti käyttäytyvä perhe!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheen arvostus ymmärretään, kun eronneiden rahallinen tukeminen yhteiskunnan toimesta pikkuhiljaa lakkaa.
Avaatko vähän? Eronneita ei mitenkään erityisesti tueta. Lapsilisää saa joitain kymppejä enemmän. Kuka siis alkaa arvostamaan ydinperheitä ja missä tilanteessa? Itse olen lasten lähihuoltaja. En tosiaan saa muuta yhteiskunnalta kuin lapsilisän. Lasten isä maksaa elatustukea, kuten kuuluukin, eikä yhteiskunta ole siinä rahan liikkumisessa mukana millään tavalla.
Asumistukien ja toimeentulotukien saajina yksinhuoltajat ovat yliedustettuina. Kaikki eivät myöskään säästä lapselleen asuntoa varten, jolloin lapsi on heti aikuisuudessa muiden hyväntahtoisuuden varassa ja joutuu ottamaan opintolainaa.
Eli nyt päästään jo siihen, että pienituloisten parien, jotka eivät kykene hankkimaan lapsilleen omaa asuntoa etukäteen, hyvä kun itselleen, ei pidä lisääntyä. Ihana vahva ja välittävä Suomi.
Jep, kumma kun lapsia ei synny enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheen arvostus ymmärretään, kun eronneiden rahallinen tukeminen yhteiskunnan toimesta pikkuhiljaa lakkaa.
Avaatko vähän? Eronneita ei mitenkään erityisesti tueta. Lapsilisää saa joitain kymppejä enemmän. Kuka siis alkaa arvostamaan ydinperheitä ja missä tilanteessa? Itse olen lasten lähihuoltaja. En tosiaan saa muuta yhteiskunnalta kuin lapsilisän. Lasten isä maksaa elatustukea, kuten kuuluukin, eikä yhteiskunta ole siinä rahan liikkumisessa mukana millään tavalla.
Asumistukien ja toimeentulotukien saajina yksinhuoltajat ovat yliedustettuina. Kaikki eivät myöskään säästä lapselleen asuntoa varten, jolloin lapsi on heti aikuisuudessa muiden hyväntahtoisuuden varassa ja joutuu otta
Tapana on, että vanhemmat ostavat korkeakoulussa opiskeleville lapsilleen asunnot. Lisäksi he rahoittavat opiskelua niin, ettei opintolainaa tarvitse ottaa.
Juu, Porvoossa kaikki tekee näin.
Takasin lapsilleni rauhallisen arjen eroamalla huutavasta ja riehuvasta miehestä. Siinä tarvittiin kyllä paljon voimavaroja ja viranomaisten apua. Ei ydinperhe aina tarkoita vakautta.
Tapana on, että vanhemmat ostavat korkeakoulussa opiskeleville lapsilleen asunnot. Lisäksi he rahoittavat opiskelua niin, ettei opintolainaa tarvitse ottaa.
Kaikki eronneet eivät em. asioihin omien valintojensa johdosta kykene.
Eli siis eroavaa ihmistä ei saisi kannustaa hakemaan apua pariterapiasta?
Se on neuvomista ja pätemistä?
No, oli miten vaan, niin mä oon edelleen ylpeä siitä että meidän lapset ovat saaneet elää kodissa jossa vanhemmat pitävät huolta parisuhteestaan ja että eletään myös sitä "perusarkea" tyytyväisenä ilman kummempaa draamaa.
Kyllä näillä mun ystävilläni on näyttänyt olevan hyvä elämä puolisoidensa kanssa, en tiedä mikä nyt on pielessä. Olisiko jokin kriisi. Ja tietysti itsekkäästi myös harmittaa, että meiltä hajoaa kaksi tuttavaperhettä, joiden kanssa ollaan vietetty aikaa. Harmittaa kun aviomieheni joutuu varmaan ottamaan näihin miehiin etäisyyttä, kun heidät on "leimattu", on ollut ilmeisesti itsekästä ja välinpitämätöntä käytöstä kotitöiden osalta ym. Henkistä väkivaltaa jopa yhtäkkiä.
Nämä ovat heidän valintojaan tietysti, mutta itse olisin vielä taistellut suhteen puolesta heidän tilanteessaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Tapana on, että vanhemmat ostavat korkeakoulussa opiskeleville lapsilleen asunnot. Lisäksi he rahoittavat opiskelua niin, ettei opintolainaa tarvitse ottaa.
Kaikki eronneet eivät em. asioihin omien valintojensa johdosta kykene.
Eikä suurin osa niistäkään, jotka eivät eroa.
Asumistukien ja toimeentulotukien saajina yksinhuoltajat ovat yliedustettuina. Kaikki eivät myöskään säästä lapselleen asuntoa varten, jolloin lapsi on heti aikuisuudessa muiden hyväntahtoisuuden varassa ja joutuu ottamaan opintolainaa.