Lue keskustelun säännöt.
Olen ylpeä kun olen taannut lapsilleni ydinperheen ja rauhallisen arjen
14.06.2025 |
Lapset 16v. ja 19v., saaneet elää yhdessä kodissa, käydä samat koulut ja elää rauhallisessa kodissa, jossa äidillä ja isällä on ollut molemmille aikaa jne.
Vakaa parisuhde ja turvallinen kasvuympäristö on parasta lapsille oikeasti. Kunpa useammat ymmärtäisivät tämän.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Nyt olikin kyse ydinperheestä.
Parisuhde on asia täysin erikseen tässä yhtälössä, mutta voin kertoa siitäkin:
Olemme tavanneet nuorina, olemme entisiä naapureita. Seurustelimme opiskeluaikana, menimme naimisiin ja saimme lapset.
Molemmat olemme aika introverttejä, pidämme liikunnasta ja viihdymme paljon kotona. Minä olen saanut aika perinteisen kasvatuksen ja hoivavietti on vahva, mieheni taas tulee yksinhuoltajan perheestä, hän on oppinut ottamaan vastuuta jo nuorena, joten hänelle on tärkeää että muut voivat hyvin. Kunnioittaa naisia.
Arki on rauhallista, käydään töissä ja lapset harrastivat ratsastusta, joten ulkona on vietetty paljon aikaa. Nyt heillä enemmän omia menoja joihin ei vanhempia kaivata, joten parisuhdeaikaa on paljon.
Käymme joskus keikoilla, ulkona syömässä ja kutsutaan kavereita pelaamaan lautapelejä.
Joka päivä pussataan ja halataan, seksiä on viikottai
Kaikilla varmasti toive, että parisuhde ja perhe olisi onnellinen. Nyt kun lapsesi ovat aikuistumassa, mitä sanoisit heille, jos päätyisivätkin parisuhteeseen, jossa toinen osoittautuu epäluotettavaksi, tuo kotiin surua ja levottomuutta ja riitaa? Sanoisitko heille, että he ovat epäonnistuneet elämässään, jos haluaisivat pois tuosta? Sanoisitko, että on parempi lasten vuoksi jäädä kuitenkin?
Itse olen tullut aika nöyräksi elämän edessä. Se ei ole hallinnassa. Ja oppia siitä tulee varmastikin elämän loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedättekö mikä on aloituksen motiivi?
Se, että näitä aloituksia ja tätä keskustelua pitäisi käydä paljon enemmän.
Aloitus on tehty jo illalla, lauantaina. Kimmoke tähän tuli siitä, että olin ystävieni kanssa syömässä ja heistä kaksi on nyt eroamassa. Kuuntelin aika kauan miten he haukkuivat tulevia ex-miehiään ja sanoin, että pariterapiasta voisi olla apua ja jos asiat ei ole täysin solmussa niin lasten kannalta voisi vielä olla hyvä tehdä kaikkensa. Miehet ovat mielestäni ihan tavallisia, eivät mitään ongelmaisia.
Tämän jälkeen mua ei otettu keskusteluun mukaan enää ollenkaan ja luultavasti jätetään kutsumatta seuraavalla kerralla.
Kyllä, olen ylpeä itsestäni äitinä ja vaimona, tätähän ei saisi missään sanoa, niin sanon sen täällä. AP
Hah. No ei kyllä ollut mitään kiitollisuutta. Oli omahyväisyyttä siitä, että ollaan omasta mielestä ymmärretty asiat ja muittenkin pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itselläni on suhde yhden perheenisän kanssa, joka on ymmärtänyt tuon. Ei missään nimessä halua rikkoa perhettään, eikä minunkaan mielestäni tarvitse. Joku toinen pesköön hänen sukkansa ja täyttäköön jääkaapin. Keskityn itse vähän muuhun silloin kun näemme.
Omien lasteni perhe hajosi, kun heidän isälleen kehittyi päihdeongelma. Ollaan sitten elelty rauhassa näin. Yksi ihminen ei valitettavasti pysty kahden ihmisen parisuhdetta pelastamaan, vaan siihen tarvittaisiin molemmat. No elämä on epätäydellistä.
Meillä kyllä mies pesee sukkansa ja minunkin sukat itse. Jos ei pesisi, pesisin niitä paljon mielummin kuin olisin tilapäispatjana.
No minulla on uusperhe. En pystynyt ydinperhettä takaamaan, sillä ensimmäinen mieheni kuoli. Erikoinen ajattelutapa pitää itseään muita parempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itselläni on suhde yhden perheenisän kanssa, joka on ymmärtänyt tuon. Ei missään nimessä halua rikkoa perhettään, eikä minunkaan mielestäni tarvitse. Joku toinen pesköön hänen sukkansa ja täyttäköön jääkaapin. Keskityn itse vähän muuhun silloin kun näemme.
Omien lasteni perhe hajosi, kun heidän isälleen kehittyi päihdeongelma. Ollaan sitten elelty rauhassa näin. Yksi ihminen ei valitettavasti pysty kahden ihmisen parisuhdetta pelastamaan, vaan siihen tarvittaisiin molemmat. No elämä on epätäydellistä.
Miten tämä liittyy tähän aloitukseen, muuten kuin sinun katkeruutesi takia?
Minusta tuossa oli kyllä pointteja. Eteenkin se että tyhmää syyllistää äitejä siitä että par
Mutta eihän ap syyllistänyt äitejä mitenkään!!
Hän ilmaisi vain kiitollisuuden ja tyytyväisyyden kun on ydinperhe, vakaa ja "tylsä" perhe-elämä.
Tuon yhden kirjoittajan pointti on kylvää pahaa oloa ap:n kaltaisille tyytyväisille naisille, että todennäköisesti miehesi pettää kuitenkin vaikka sinä sinisilmäinen vaimo oletkin tyytyväinen ydinperheestäsi. Mutta minäpä tiedän mitä miehesi oikeasti touhuaa!
No se nyt ei ollut pointtini. Pointtini oli ehkä se, että ap:n aloituksessa kuvattu tilanne, ei kerro perheestä todellisuudessa yhtään mitään. Otsikon *ydinperhe* alle mahtuu kaikenlaista tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ap ymmärtäisi, että kaikki eivät ole niin erinomaisia kuin hän.
Kunpa sinäkin tajuaisit, että ydinperhe hyvin tiedetään lasten kannalta parhaaksi.
Kyllä, mutta miten kukaan voi taata ettei puoliso sairastu skitsofreniaan, jätä toisen naisen takia tai vaikka kuole tai jotain muuta hallitsematonta tapahdu? En minä ainakaan siihen pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustellaanko nyt aloittajasta vai aiheesta?
Keskustelu siirtyy herkästi aloittajan arvosteluun, ymmärrettävästi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö mikä on aloituksen motiivi?
Se, että näitä aloituksia ja tätä keskustelua pitäisi käydä paljon enemmän.
Aloitus on tehty jo illalla, lauantaina. Kimmoke tähän tuli siitä, että olin ystävieni kanssa syömässä ja heistä kaksi on nyt eroamassa. Kuuntelin aika kauan miten he haukkuivat tulevia ex-miehiään ja sanoin, että pariterapiasta voisi olla apua ja jos asiat ei ole täysin solmussa niin lasten kannalta voisi vielä olla hyvä tehdä kaikkensa. Miehet ovat mielestäni ihan tavallisia, eivät mitään ongelmaisia.
Tämän jälkeen mua ei otettu keskusteluun mukaan enää ollenkaan ja luultavasti jätetään kutsumatta seuraavalla kerralla.
Kyllä, olen ylpeä itsestäni äitinä ja vaimona, tätähän ei saisi missään sanoa, niin sanon sen täällä. AP
En yhtään ihmettele että sinua ei kutsuta mukaan. Sitä samaako haluat myös lapsillesi, että he hyväksytään vain tietynlaisessa seurassa ja he hyväksyvät vain tietynlaiset ihmiset? Mä en voi olla ylpeä sinusta kasvattajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itselläni on suhde yhden perheenisän kanssa, joka on ymmärtänyt tuon. Ei missään nimessä halua rikkoa perhettään, eikä minunkaan mielestäni tarvitse. Joku toinen pesköön hänen sukkansa ja täyttäköön jääkaapin. Keskityn itse vähän muuhun silloin kun näemme.
Omien lasteni perhe hajosi, kun heidän isälleen kehittyi päihdeongelma. Ollaan sitten elelty rauhassa näin. Yksi ihminen ei valitettavasti pysty kahden ihmisen parisuhdetta pelastamaan, vaan siihen tarvittaisiin molemmat. No elämä on epätäydellistä.
Meillä kyllä mies pesee sukkansa ja minunkin sukat itse. Jos ei pesisi, pesisin niitä paljon mielummin kuin olisin tilapäispatjana.
Ahaa, sukkien pesua mielummin kuin seksiä? Ei kait siinä.
Ydinperheen arvostus ymmärretään, kun eronneiden rahallinen tukeminen yhteiskunnan toimesta pikkuhiljaa lakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö mikä on aloituksen motiivi?
Se, että näitä aloituksia ja tätä keskustelua pitäisi käydä paljon enemmän.
Aloitus on tehty jo illalla, lauantaina. Kimmoke tähän tuli siitä, että olin ystävieni kanssa syömässä ja heistä kaksi on nyt eroamassa. Kuuntelin aika kauan miten he haukkuivat tulevia ex-miehiään ja sanoin, että pariterapiasta voisi olla apua ja jos asiat ei ole täysin solmussa niin lasten kannalta voisi vielä olla hyvä tehdä kaikkensa. Miehet ovat mielestäni ihan tavallisia, eivät mitään ongelmaisia.
Tämän jälkeen mua ei otettu keskusteluun mukaan enää ollenkaan ja luultavasti jätetään kutsumatta seuraavalla kerralla.
Kyllä, olen ylpeä itsestäni äitinä ja vaimona, tätähän ei saisi missään sanoa, niin sanon sen täällä. AP
Tuossahan se tuli. Sinä näet mielestäsi muiden kotien seinien sisään, tiedät toisten yksityisasiatkin, ymmärrät paremmin ja olet paras päsmäröimään, mitä kenenkin pitää tehdä. Jos joku on sinun mielestäsi ihan tavallinen, kyllä niiden läheistenkin täytyy ottaa sinun näkökulmasi. Ei ihme, jos sinulle ei kerrota ihan kaikkea eikä kutsuja tule. Et ehkä ole kauhean hoksaavainen, eikä siinä mitään pahaa ole, kunhan tajuaisit rajoitteesi ja osaisit olla sanelematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö mikä on aloituksen motiivi?
Se, että näitä aloituksia ja tätä keskustelua pitäisi käydä paljon enemmän.
Aloitus on tehty jo illalla, lauantaina. Kimmoke tähän tuli siitä, että olin ystävieni kanssa syömässä ja heistä kaksi on nyt eroamassa. Kuuntelin aika kauan miten he haukkuivat tulevia ex-miehiään ja sanoin, että pariterapiasta voisi olla apua ja jos asiat ei ole täysin solmussa niin lasten kannalta voisi vielä olla hyvä tehdä kaikkensa. Miehet ovat mielestäni ihan tavallisia, eivät mitään ongelmaisia.
Tämän jälkeen mua ei otettu keskusteluun mukaan enää ollenkaan ja luultavasti jätetään kutsumatta seuraavalla kerralla.
Kyllä, olen ylpeä itsestäni äitinä ja vaimona, tätähän ei saisi missään sanoa, niin sanon sen täällä. AP
En yhtään ihmettele että sinua ei kutsuta mukaan. Sitä samaako haluat myös
En ymmärrä kommenttiasi?
Sanoin ystävilleni, että jos asiat eivät ole täysin pilalla niin oikeasti ammattiapu voisi toimia vielä. Ei siinä ole mitään väärää.
En lähtenyt tähän miesten haukkumiseen mukaan, koska suhteessa on tosiaan aina kaksi, molemmissa vikaa yleensä.
Ei tämä liity meidän lapsiin nyt millään tavalla. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän useimmat toivo hyvää, pitkää parisuhdetta, jos on lapsia. Se ei vain aina onnistu. Jos aletaan odottaa täydellisyyttä, syntyvyys tippuu entisestään.
Tutkitusti ydinperheessä kasvaminen on hyvä asia, mutta se ei ole ainut avain hyvään elämään. Itse toivoin jo lapsena, että vanhempani eroaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö mikä on aloituksen motiivi?
Se, että näitä aloituksia ja tätä keskustelua pitäisi käydä paljon enemmän.
Aloitus on tehty jo illalla, lauantaina. Kimmoke tähän tuli siitä, että olin ystävieni kanssa syömässä ja heistä kaksi on nyt eroamassa. Kuuntelin aika kauan miten he haukkuivat tulevia ex-miehiään ja sanoin, että pariterapiasta voisi olla apua ja jos asiat ei ole täysin solmussa niin lasten kannalta voisi vielä olla hyvä tehdä kaikkensa. Miehet ovat mielestäni ihan tavallisia, eivät mitään ongelmaisia.
Tämän jälkeen mua ei otettu keskusteluun mukaan enää ollenkaan ja luultavasti jätetään kutsumatta seuraavalla kerralla.
Kyllä, olen ylpeä itsestäni äitinä ja vaimona, tätähän ei saisi missään sanoa, niin sanon sen täällä. AP
Tuossa tuot esiin omia asenteitasi ja omaa näkökulmaasi neuvoen, miten asioiden sinusta pitäisi mennä oikein. Kuitenkin tosiasia on, ettet elä ystäviesi elämää. Heillä on erilaiset näkökulmat, erilaiset kokemukset ja erilaiset kumppanit. Sanoit että heidän miehet vaikuttavat sinusta täyspäisiltä. Kuitenkaan et elä heidän arkeaan siellä neljänseinän sisällä, se mielikuva mikä sinulla on ei välttämättä vaataa millainen puoliso tai vanhempi toinen on. Sinusta et tule enää kutsutuksi väärien mielipiteidesi vuoksi ja luot itsellesi narratiivia, että elät jotenkin pienenä prosenttina ihmisiä oikein ja kunnolla tätä elämää. Silloin kun on itse täydellinen ei tarvitse oppia mitään, eikä nähdä toisten näkökulmia kun mitään muuta ei ole. Jos ystäviltäsi kysyy, niin syy saattaa olla ihan muu.
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheen arvostus ymmärretään, kun eronneiden rahallinen tukeminen yhteiskunnan toimesta pikkuhiljaa lakkaa.
Avaatko vähän? Eronneita ei mitenkään erityisesti tueta. Lapsilisää saa joitain kymppejä enemmän. Kuka siis alkaa arvostamaan ydinperheitä ja missä tilanteessa? Itse olen lasten lähihuoltaja. En tosiaan saa muuta yhteiskunnalta kuin lapsilisän. Lasten isä maksaa elatustukea, kuten kuuluukin, eikä yhteiskunta ole siinä rahan liikkumisessa mukana millään tavalla.
"En ymmärrä kommenttiasi?"
Mikä osa siitä jäi epäselväksi?
Miten tuo voidaan taata? Millä aloittaja on varmistanut, että joko hän tai puolisonsa ei esim. olisi saattanut kuolla vaikka auto-onnettomuudessa lasten ollessa pieniä?
Sehän on hienoa, ettei mikään asia koskaan hierrä parisuhteessa.