Eläkeläisenä olemisesta

Vierailija kirjoitti:

kannattaa ehkä naistenkin miettiä millaista lapsettoman elämä on eläkkeellä ilman lapsia ja lapsenlapsia

Jos on eläkeikään asti ollut ilman lapsia ja niiden jälkeläisiä niin miten se elämä miksikään muuttuu? Joillakin, jopa aika useilla on lapsia perheineen mutta ei pidetä mitään kontaktia, sekö olisi onnellista lapsia hankkineen elämää? 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun koittaa aika jäädä eläkkeelle, huomaa moni painivansa samojen asioiden kanssa, kuin ap. Yht'äkkiä kukaan ei tarvitse, mitään ei tarvitse tehdä, kello ei soi, aamusta tulee ilta. Se on monelle todella kova paikka, eikä siihen oikeasti ole varautunut.

Moni täällä puhui vapaaehtoistyöstä. Sitä minäkin ap:lle suosittelisin, kuten myös eläkeläisten yhdistyksiä sekä kansalaisopistoa.

Elämä alkaa ehkä sujua mukavammin, kun siihen saa lisättyä rutiineja - ihan yhden kerrallansa.

Tsemppiä. 

Minäkin uskon, että monen kohdalla käy noin. Silloin olisi hyvä pohtia, mikä on eläkkeellä olon ongelmista suurin. Tekemisen puute, seuran puute vai tarpeettomuuden tunne? Vai jokin muu? Ja sen mukaan sitten aloittaa korjaamaan tilannetta. Vapaaehtoistyö on sikäli hyvä, että se korjaa nuo kaikki ongelmat. On tekemistä, on seuraa ja sua tarvitaan. 

Minä ainakin mietin jo 10 vuotta ennen eläkkeelle lähtöä mitä sitä oikein puuhaisi kun ei tarvitse enää töihin mennä. Kyllä jokainen tietää milloin eläkkeelle lähtee niin miettii vaikka viisi vuotta aiemmin jo mitä aikoo tehdä. 

Pitää vaan yrittää elää tervettä elämää. Syödä hyvin, käydä kävelyllä ja huoltaa lihaksia jos pystyy. Vanhemmiten unet kuulemma muuttuu katkonaisemmiksi ja vähemmiksi, joten siihenkin pitää mukautua. Lähimmäisten kanssa päivittäin tekemisissä jos mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

On eri asia asua palvelujen äärellä kuin autottomana taajaman ulkopuolella. Vaikka miten yrittää keksiä päiviin sisältöä, ei siinä onnistu.  Itsensä niskasta ottaminen ei siinä auta. Terveisin toinen turhautunut

Eikö sulla ole puutarhaa vai asutko yksiössä kerrostalossa? Tai oletko sellainen, jota ei mikään edes kiinnosta? Rupee maalaamaan akvarelleja....

Vierailija kirjoitti:

Kun on huolehtinut vuotta lapsista yksin, opiskellut työn ohessa ja paahtanut töitä tukka putkella, ei liene ihme että 24/7/365 vapaa on vaikeaa. Ei ole puutarhoja, joita laittaa eikä harrastuksilla tai päiväretkillä täyty päivät. Jonninjoutavaa tyhjänpäiväisyyttä koko eläkkeelläolo. Näin raskasta ei ole ollut työssäollessa. Töitä ei riitä  nuoremillekaan joten sinne on turha hinkua takaisin. Työttömältä odotetaan aktiivisuutta työnhaussa, eläkeläiseltä ei mitään. Eikä saisi edes valittaa, vaikka joutenolo tekee minusta MT- potilaan. -ap 

Koirasta olisi lenkkiseuraa ja niissä piireissä tutustuu ihmisiin.

Mikset ap etsiydy paikallisiin eläkeläisten harrastuksiin? Moni käy esimerkiksi pelaamassa erilaisia pelejä (korttipelit, shakki, lautaplit yms.), neulontakerhoissa, lukupiireissä, taidekerhoissa, kielikursseilla ja ties missä. Useimmilla tuntemillani eläkeläisillä on joka päiväksi jotain ohjelmaa. On muuten tehty tutkimusta eläkkeelle jäämisen vaikutuksista ja elämänsisällön puuttumisesta. Etenkin tää on ongelma niillä joilla ei oikeasti ole koskaan ollut muuta sisältöä elämässään kuin työnteko. Aamulla töihin ja illalla kotiin, sitten ruoka, vähän katsotaan telkkaria ja sitten nukkumaan. Ei kovin kaksista elämää jos minulta kysytään ja kun työ jää pois ihminen on hukassa koska mitään varsinaista muuta identiteettiä ei ole. Jokaisen tulisikin miettiä etukäteen mitä aikoo tehdä kun eläkeoäivät koittavat. Onko sinulla joku unelma mihin ei ole riittänyt aikaa, haluatko opiskella jotain vaikka pianonsoittoa tai oletko aina halunnut kokeilla pienimuotoista yrittämistä. Eläkkeellä kevyt/yrittäjyydestä ei rangaista vaan voit kokeilla jos sinullla on osaamista tia taitoja mitä haluat myydä. Toinen huomioitava seikka on toki se, että aika monella eläke on paljon pienempi kuin mitä ihmiset kuvittelee. Rahaa ei riitäkään kaikkeen mitä haluaisi tehdä, ei ehkä edes oikein perusasioihin. Saati jos tulee terveyshuolia ja pitäisi maksaa lääkkeitä jne.

Muualla maailmassa on tosiaan ihan tavallista että seniorit käyvät tekemässä muutamana päivänä viikossa jonkun tunnin töitä. Meile tämä ei ole terveydenhoitoalaa lukuunottamatta kovin yleistä, johtuen pitkälti siitä ettei ole sellaisia töitä mitä voisi teettä pari tuntia kerrallaan. Eikä oikein löydy niitä maksajia XD Mullekin tämä aihe on läheinen siinä mielessä että alkaa eläkeikä olla lähellä. Näin työttömänä näen vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia saada lisätuloja kevytyrittäjänä. Täytynee kuitenkin odotella muutama vuosi eläkkeelle pääsyä ennen kuin voin kevytyrittäjyyttä kokeilla. Pieni lisätulo ei tarkoita että pystyisin sillä rahalla itseni elättämään joten pakko sinnitellä työttömyyskorvauksella. Töihin menisin mielelläni mutten pääse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko tätä edes sanoa mutta pitää olla riittävän iso asunto niin ei tarvitse tylsistyä. Ainakaan yksiössä ei jaksa olla.

Tästä olen täysin samaa mieltä. En ole koskaan asunut yksiössä mutta kolmiossa asuin. Eläkkeelle päästyäni ostin ok-talon 150 neliötä, pari vuotta meni remppahommissa aluksi mutta nyt olen asunut ja hommaillut tässä jo eläkeläisenä 15 vuotta ja edelleen sujuvat hommat kohtalaisen hyvin, paitsi raskaimpiin hommiin tietty hankin apua. Talossa on tilaa työpajalle...siellä syntyy ideoita ja illalla kattelen pinterestistä lisää ideoita. Kiirettä pitää ja mielenkiintoista on elämä kun on aikaa tehdä miten itse tykkää. 

 

 

 

 

 

Paljonko mahtaa maksaa kodin siivouksen osto 150 neliön taloon?

En tiedä kun siivoan edelleen itse. Vain keväällä ja joulukuussa tulee naapurin poika vähän avuksi kun en nouse enää korkeille tikkaille. Viikkosiivous nyt ei ole homma eikä mikään kun yksin asuu niin ei kukaan sekoita paikkoja, tavarat laitetaan takaisin sinne mistä otettu. Katotaan mitä maksaa kun se aika tulee. Olen 74 vee nyt. 

Vierailija kirjoitti:

On eri asia asua palvelujen äärellä kuin autottomana taajaman ulkopuolella. Vaikka miten yrittää keksiä päiviin sisältöä, ei siinä onnistu.  Itsensä niskasta ottaminen ei siinä auta. Terveisin toinen turhautunut

Sitten ei auta kuin muuttaa taajamaan palveluiden lähelle. Miten ajattelit pärjätä kun ikää tulee lisää etkä jaksa sitäkään mitä tänä päivänä? Miten hoituu lääkärikäynnit jne.

Minulla oli jo työaikana rakas harrastus ja nyt sille on kunnolla aikaa.  

Vaikuttaa siltä että olen saanut Marian hyvän osan. 

Olen onnellinen kun osaan nauttia elämästä, en pelkästä työnteosta. Jäin työttömäksi ja luultavasti sellaisena pysynkin näin 54 vuotiaana, mutta nautin tästä vapaudesta. Ulkoilen koiran kanssa, puuhastelen pihalla, luen, ompelen, ostin järkkärin ja aloitin valokuvaamaan, kokeilen uusia ruokia, leivon, joskus katson jotain sarjaa keskellä päivää, koti on aina siisti. Voin valvoa jos haluan, ei ole aamulla pakko herätä klo 6, vaikka aamuvirkkuna niin monesti teenkin. Osaan myös olla tekemättä mitään ja viihdyn yksikseni. Mies käy töissä, joten taloudellinen tilanne on ok. 

"Minä ainakin mietin jo 10 vuotta ennen eläkkeelle lähtöä mitä sitä oikein puuhaisi kun ei tarvitse enää töihin mennä. Kyllä jokainen tietää milloin eläkkeelle lähtee niin miettii vaikka viisi vuotta aiemmin jo mitä aikoo tehdä. "

>>>Ei muuten tiedä. Jäin 55-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle. En tiennyt sitä 10 vuotta etukäteen. Ja tuollaiset miettimiset on aika turhia, kun et edes tiedä onko terve tai hengissä. Päivä kerrallaaan eläminen on se oikea tapa elää. Jokainen tietää sen, ihan jokainen.

Vierailija kirjoitti:

kannattaa ehkä naistenkin miettiä millaista lapsettoman elämä on eläkkeellä ilman lapsia ja lapsenlapsia

Miehetkö sitten miettii?

Vierailija kirjoitti:

kannattaa ehkä naistenkin miettiä millaista lapsettoman elämä on eläkkeellä ilman lapsia ja lapsenlapsia

Ahaa 

Opettele käyttämään nykyaikaista tietotekniikkaa kuten älypuhelimia.

Takaan, että tekeminen ei lopu. Ei koskaan.

Eläkkeellä oleminen on mukavaa. Voi tienatakin ja on aikaa hengähtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Lisäksi voisit lukea, tehdä käsitöitä, maalata/piirtää, kirjoittaa, voimistella, käydä teatterissa tai konsertissa yms.

 

Ap ilmoitti jo aloituksessa, että kaikki tuo on tylsää eikä tuo elämään sisältöä. 

Ihminen voi itse olla suurin este mielekkäälle elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Tuollastahan se onkin työ on ollut koko elämän sisältö, identiteetti ja status. Ei ole mitään, kun jää eläkkeelle. Pari työkaveria on tällaisia. Valittavat aina kohdatessa, miten tylsää elämä on eläkkeellä. Mutta mihinkään eivät lähde ja ala, kun pyytää.

Jatkoin eläkkeelle jäätyäni samoja harrastuksia kuin töissä ollessa. Lisäksi aloitin uusia. Teen vapaaehtoishommia. Ystävyyssuhteet on vaan syventyneet kun on enemmän aikaa niille. Jne. Kalenterit on kaikilla niin täynnä, että yhteisiä hetkiä ja retkiä pitää sovitella hyvissä ajoin.

Arvasin (en ole ap), että tänne tulee joku menevä eläkeläinen itseään mainostamaan. Mutta kun me ihmiset ollaan erilaisia ja niin eri elämäntilanteissa.  

 

  

 

Jos elämä on pyörinyt työssä pätemisen ympärillä ja työ ei ole edellyttänyt jatkuvaa oppimista ja sosiaalisia taitoja, ihminen voi eläkkeelle jäädessään olla ankea o0tylsimys, joka ei viihdy omassa seurassaan.

Läheiset ihmissuhteet eivät anna mitään, koska sieltä ei ole saatavissa samaa pokkurointia kuin aikoinaan virassa. Sama koskee harrastuksia. Sielläkin oma rooli pitäisi löytää ja ottaa tasavertaisina muut huomioon. Palautettakin pitää sietää. Enää ei pääse pätemään vanhoilla konsteilla ja valtakin on enää muisto vaan. Siksi mikään ei kiinnosta.

Jos omat lapset eivät pidä yhteyttä, kannattaa pohtia, miten voi itse parantaa välejä.

Hyvä vaihtoehto olisi nyt puhdas pöytä, jolta lähtee rakentamaan uutta minäkuvaa ja suhteita muihin. Se voi muuttua antoisaksi, kun uskaltaa jättää entiset mallit taakseen. 

Tämä on vain pohdintaa yleisellä tasolla, ap:n elämästä en tiedä mitään.

Noin tuppaa käymään,  jos tärkeintä elämässä on työ. Vieläpä jossain valtion virastossa,  kuten ap:llä. Onneksi valtion virkaköpeillä on ihan ok eläkkeet, kun työvuosia on takana vuosikymmeniä.  Voisitko ap ajatella lähteväsi mukaan paikallistason politiikkaan? Demarit voisi olla kiinnostuneita.