Lue keskustelun säännöt.
Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. 😊
12.06.2025 |
Ei sitä tajua, jos ei itse ole vanhempi. Eikä sisarusten/kaverien lasten seuraaminen vierestä ole sama asia. Vanhempana se vastuu on ihan oikeasti 24/7, eikä sitä kukaan perheen ulkopuolinen näe.
Enkä siis tällä kommentillani tarkoita, että lapseton olisi jotenkin huonompi tai jollain tavalla vajaa. Hän ei vain voi täysin tajuta vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin en itse vaikka ymmärrä, mitä koiran omistajan elämä oikeasti on, kun minulla ei ole koiraa.
Kommentit (171)
Kuule ap kun mua ei kiinnosta paskaakaan millaista on olla vanhempi. Revi siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavaa että tuo lasten saaminen aina nostetaan jotenkin jalustalle ja patsastellaan että sinäpä et tajua tästä mitään. Niin, mitä sitten? En myöskään tiedä millaista on asua Brasiliassa tai pitää huskyfarmia. Mulle tuo vanhemmuus menee ihan samaan kategoriaan edellä mainittujen kanssa.
Lasten pykääminen maailmaan on maailman yksinkertaisin asia, come on, ihmisiä on melkein 8 miljardia. Turha yrittää tehdä siitä jotain oh wow, kyllä tuon Pirjo-Marjatan äidin elämä on ainutlaatuista ja ihmeellistä, onhan hän sentään Vanhempi, mystinen superolento -momenttia.
Hei AP.
Syytön se minä olen että otit roinat römpsään etkä suuhun.
Jokinhan siinä kuitenkin häiritsee, kun pitää täällä itseä kehua.
Enpä myöskään tiedä miltä tuntuu valua verta kerran kuussa ja suoraan sanottuna ei edes kiinnosta tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
95% Suomen lapsista on rumia peikkoja ja sellainen omastanikin olisi tullut, tosin kasvatettu ja hyväkäytöksinen, toisinkuin suurimmasta osasta muista hirviöistä
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään ei voi tietää.
Samalla tavoin kuin lapsellinen ei voi tietää, mitä on elää elämänsä ilman lapsia.
Eli kukin puhukoon vain omista kokemuksistaan.
Tokihan lapsellinen ihminen on elänyt elämää ennen lapsiakin ja tietää millaista se on. Lapseton taas ei tiedä millaista on olla vanhempi, mutta jokaisen vanhemmuuskin on niin henkilökohtaista että eipä sitä toinen lapsellinenkaan pysty täysin tietämään toisesta! Joillekin se vanhemmuus on lapsen piäksemistä ja haggasmista, semmoisesta ei toinen vamhempi ymmärrä mitään, eikä moni lapsetonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin lapsellisten tuntuu olevan nii vaikea tajuta, että kaikki eivät halua oikeasti lapsia.
Jotkut lapselliset (hyvä nimitys) tuntuu olevan kateellisia lapsettomille ja kattavan lasten hankintaa varsinkaan jos ne hyppii silmille, haistattelee vanhemmille , ovat väkivaltaisia....monissa perheissä jo päiväkotilainen päättää aikuisten asioista: Mitä syödään, mitä ostetaan kaupasta, mitä puetaan päälle yms. Ei ihme että lapset käyttäytyy miten haluaa ja miten sattuu ja ovat mitä ovat.
Onpa lapsellinen kommentti. Lapset eivät päätä kuin korkeintaan piponsa värin, sillä vanhemmat ovat perheen pomoja.Valitettavia poikkeuksia toki tästäkin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään ei voi tietää.
Samalla tavoin kuin lapsellinen ei voi tietää, mitä on elää elämänsä ilman lapsia.
Eli kukin puhukoon vain omista kokemuksistaan.
Sä oot hupsu.
Et kait tosissasi luulee, että vanhemmat ovat olleet vanhempia syntymästään lähtiey
Jokainen lapseton on elänyt aika monta vuotta ilman omia lapsia. Ei sitä aikaa unohda silloin kun saa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, entä sitten? Ei vanhempikaan voi tietää, miltä jonkun toisen vanhemmuus tuntuu. Jos sinulla on terve lapsi, et tiedä millaista on erityislapsen vanhempi. Jos itse olet terve, et tiedä millaista on hoitaa lapsia esim pyörätuolissa istuen tai samalla syöpähoidoissa juosten. Jos sinulla on ydinperhe ja osallistuva kumppani, et tiedä millaista on olla yksinhuoltaja. Jne. Kun olet tehnyt lapsia, se tekee sinusta erityisasiantuntijan vain omien lastesi ja oman vanhemmuutesi suhteen. Muiden perheistä olet todennäköisesti ihan yhtä ulalla kuin se lapsetonkin.
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina ärsyttänyt vähän kaikki sanonnat että "sinä et ymmärrä kun et ole kokenut tai sinulla ei ole". Mistä toinen tietää toisen ymmärryksestä yhtään mitään tai kyvyistä.
Jep. Näihin sisältyy olettamus, että luulee tietävänsä sen toisen (kuten lapsettoman) elämästä kaiken tai sen,mitä hän on kokenut.
Itse olen joutunut auttamaan läheisteni arjessa paljon. Joskus suututtanut, kun on tuntunut että minä ja isovanhempi ollaan itsestäänselvyyksiä eikä meidän mielipidettä arvosteta lasten suhteen, vaikka oltiin todella tiiviisti arjessa mukanan etenkin 3v asti. Siis hoidettiin lapsia niin paljon, että alkoivat minuakin kutsua äidiksi. Että ainakin itse pystyn jonkun verran samaistumaan vanhemmuuteen ja jopa koen itseni jollakin tapaa vanhemmaksi. Kuitenkaan minulle ei ole äitienpäivää, jolloin minua muistettaisiin. Sen sijaan kaikki olettaa etten voi tietää, miltä vanhemmuus tuntuu.
Sen vaan sanon, että pitäkää lapsistanne huolta ja olkaa kiitollisia siitä avusta, jonka saatte. Minäkin uhrasin omasta elämästäni asioita,jotta olin apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tämä sama aloitus. Koira kasvaa vauvasta 2-4 vuotiaan lapsen tasolle, siitä on huolehdittava alkuun 24/7, kunnes tottuu siihen, että omistaja palaa. Se voi mekkaloida muuten yksin. Tutkimusten mukaan koiran ja omistajan suhde vastaa lapsen ja vanhemman suhetta. Paskat on siivottava ja perse pestävä, sanoja ei ole. Vuorovaikutusta opetellaan ja iloitaan kun koira oppii murjaisemaan paskan oikeaan paikkaan vs. lapsi pottaan. Peset hampaat, siivoat jäljet, hyvän yön halit jne. Ihastuneena tuijotan, kun ne on vauvana ja pentuna niin söpöjä. Sitten alkavat erota toisistaan, kun lapsi alkaa tekemään asioita itse ja koiralta pitää edelleen pyyhkiä perse ja pestä sen hampaat. Koira on ikuinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Enpä myöskään tiedä miltä tuntuu valua verta kerran kuussa ja suoraan sanottuna ei edes kiinnosta tietää.
Tässä tullaan siihen, että jokaisen kokemus on samasta asiasta erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään ei voi tietää.
Samalla tavoin kuin lapsellinen ei voi tietää, mitä on elää elämänsä ilman lapsia.
Eli kukin puhukoon vain omista kokemuksistaan.
Tokihan lapsellinen ihminen on elänyt elämää ennen lapsiakin ja tietää millaista se on. Lapseton taas ei tiedä millaista on olla vanhempi, mutta jokaisen vanhemmuuskin on niin henkilökohtaista että eipä sitä toinen lapsellinenkaan pysty täysin tietämään toisesta! Joillekin se vanhemmuus on lapsen piäksemistä ja haggasmista, semmoisesta ei toinen vamhempi ymmärrä mitään, eikä moni lapsetonkaan.
Tämä. Kukaan ei tiedä toisten elämää, oli sitten vanhempi tai ei. Ihmettelen alapeukkuja. Vai onko joku muka sitä mieltä että tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään ei voi tietää.
Samalla tavoin kuin lapsellinen ei voi tietää, mitä on elää elämänsä ilman lapsia.
Eli kukin puhukoon vain omista kokemuksistaan.
Jokainen tietää, millaista on olla lapseton. Ihan kaikki ovat olleet lapsettomia. Tietysti, jos kovin nuorena on saanut lapsen, on näkökulma rajoittunut.
Tiedätkös että aika paljon sattuu ja ärsyttää tällaiset kommentit. T:Kahdeksan vuotta lasta turhaan yrittänyt, oikeasti lapseton
Ei nyt taas tätä. Hohhoijaa. Eihän vela ei haluakaan kokea, millaista on olla vanhempi. :-) Se on niin kuin koko asian ydin. Montako kertaa tämä pitää ap:lle vääntää ratakiskosta? :-)
Mulla oli niin p*skat vanhemmat ja karsea lapsuus, että olen siksi jättänyt lapset tekemättä.
Totta. Mutta ei meistä kukaan voi muutenkaan tietää millaista on olla joku toinen ihminen, ei vaikka elämäntilanteemme olisi kuinka samanlainen. Jokaisella on silti oma kokemusmaailmansa. Monesti ihmiset olettavat tietävänsä mitä joku toinen kokee, mutta kysymys on enemmänkin siitä, että projisoimme omia asenteitamme ja tunteitamme toiseen.
Jos on lapseton, mitä ihmeen TAJUAMISTA pitäisi olla siihen että millaista on jos on lapsia. Ole nyt vaan tyytyväinen siellä lastesi kanssa ja anna lastettomien olla rauhassa, tajuatko?!
Olen myös äiti kolmelle. Minulla on hyvä mielikuvitus ja kykyä empatiaan..osaan lukea oikein hyvin. Vaan en ikinä osannut aavistaakaan, miten voimakas on äidinrakkaus. Kirjoista, sukulaisten lapsista/mielikuvitus...niistä sain vain hämärää aavistusta. ----------Millaista on esim. elää Intiassa? Olen lukenut paljon aiheesta (opinnot), mutta kun en elä siellä, en "oikeasti" tiedä. Sanoisin, että kaiken ytimessä on oma ja aito kokemus.