Lue keskustelun säännöt.
Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. 😊
12.06.2025 |
Ei sitä tajua, jos ei itse ole vanhempi. Eikä sisarusten/kaverien lasten seuraaminen vierestä ole sama asia. Vanhempana se vastuu on ihan oikeasti 24/7, eikä sitä kukaan perheen ulkopuolinen näe.
Enkä siis tällä kommentillani tarkoita, että lapseton olisi jotenkin huonompi tai jollain tavalla vajaa. Hän ei vain voi täysin tajuta vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin en itse vaikka ymmärrä, mitä koiran omistajan elämä oikeasti on, kun minulla ei ole koiraa.
Kommentit (171)
Älytön aloitus.
Jokaisella on oma ainutlaatuinen elämä. Kukaan muu ei voi sitä täysin ymmärtää.
Terveen lapsen vanhempi ei voi ymmärtää elämää sairaan lapsen kanssa.
Yhden lapsen vanhempi ei voi ymmärtää elämää monilapsisessa perheessä
Biologinen vanhempi ei voi ymmärtää bonusvanhemman elämää.
Vastentahtoisesti lapseton ei voi ymmärtää millaista on olla vela.
Ja niin poispäin. Lisäksi kun ei ne ihmisten erot mahdu vain yhteen lauseeseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa...näitä aloituksia. Eihän kukaan meistä pääsee toisen pään kokemaan niitä tuntemuksia, mitä toinen kokee, oli sitten lapsellinen tai lapseton, mies tai nainen, rakastunut tai yksinäinen jne. Ja väittisin, sinun kokevan vanhemmuuden taatusti eri lailla, kuin naapurisi jne. Jopa ne omat tunteekin voi vaihdella suuresti ja samat asiat kokea hyvineri lailla eri tilanteessa.
Niin? Moni lapseton ei haluakaan tietää, se on vähän niinkuin se pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään ei voi tietää.
Samalla tavoin kuin lapsellinen ei voi tietää, mitä on elää elämänsä ilman lapsia.
Eli kukin puhukoon vain omista kokemuksistaan.
Jokainen tietää, millaista on olla lapseton. Ihan kaikki ovat olleet lapsettomia. Tietysti, jos kovin nuorena on saanut lapsen, on näkökulma rajoittunut.
Kyse oli siitä, että lapsellinen ei voi tietää millaista on elää koko elämänsä lapsettomana. Ei se että vanhempi on joskus ollut lapseton tarkoita että hän ymmärtäisi mitään niiden elämästä jotka ovat vaikkapa aina olleet vapaaehtoisesti lapsettomia.
Niin, tietää vain siitä ajasta ennen lastaan, ei tiedä,millaista on elää KOKO elämänsä ilman lasta, oli kyse sitten velan tai tahattomasti lapsettoman elämänkaaresta
Olen myös äiti kolmelle. Minulla on hyvä mielikuvitus ja kykyä empatiaan..osaan lukea oikein hyvin. Vaan en ikinä osannut aavistaakaan, miten voimakas on äidinrakkaus. Kirjoista, sukulaisten lapsista/mielikuvitus...niistä sain vain hämärää aavistusta. ----------Millaista on esim. elää Intiassa? Olen lukenut paljon aiheesta (opinnot), mutta kun en elä siellä, en "oikeasti" tiedä. Sanoisin, että kaiken ytimessä on oma ja aito kokemus."
Mikä siinä on nyt niin vaikea ymmärtää, ettei kaikki koe niin kuin Sinä. On paljon äitejä, jotka eivät koe lastaan kohtaan mitään tunteita, kun saavat tähän maailmaan ja sekin on normaalia ja kiintymyssuhde syntyy myöhemmin. Ja jokaisen kokemukset ja tunteet ovat hyvin yksilöllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään ei voi tietää.
Samalla tavoin kuin lapsellinen ei voi tietää, mitä on elää elämänsä ilman lapsia.
Eli kukin puhukoon vain omista kokemuksistaan.
Jokainen tietää, millaista on olla lapseton. Ihan kaikki ovat olleet lapsettomia. Tietysti, jos kovin nuorena on saanut lapsen, on näkökulma rajoittunut.
Kyse oli siitä, että lapsellinen ei voi tietää millaista on elää koko elämänsä lapsettomana. Ei se että vanhempi on joskus ollut lapseton tarkoita että hän ymmärtäisi mitään niiden elämästä jotka ovat vaikkapa aina olleet vapaaehtoisesti lapsettomia.
Niin, tietää vain siitä ajasta ennen lastaan, ei tiedä,millaista on elää KOKO elämänsä ilman lasta, oli kyse sitten velan tai tahattomasti la
Ja silloinkin ennen lastaan hänen elämänsä ja kokemuksensa ovat todennäköisesti hyvin erilaisia kun vaikkapa sen velan. Tai kenen tahansa. Ei meistä kukaan tiedä millaista on olla joku toinen ihminen.
Olen tyytyväinen etten ole hankkinut lapsia. Omien lasten saaminen olisi käynyt turhan raskaaksi tällaiselle luonteelle joka on koko ajan huolissaan jostakin ja varsinkin lähipiirin ihmisistä ja heidän pärjäämisestään. Minulla on ystäviä, joilla on huolta ja murhetta lapsistaan, jotka ovat eksyneet väärille poluille tai eivät olekaan muuten pärjänneet elämässään ihan odotetusti ja lapsettomana olen tällaiselta murheelta välttynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kuitenkin tajunnut tarpeeksi, jotta on tietoisesti tehnyt itselleen parhaimman elämänvalinnan (ei lapsia = 0kpl).
Tämäkö nyt taas ap:ta kadehdituttaa kiukuttaa kun itse valitsi huonommin/tyhmemmin? Älä silti kosta lapsettomille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään ei voi tietää.
Samalla tavoin kuin lapsellinen ei voi tietää, mitä on elää elämänsä ilman lapsia.
Eli kukin puhukoon vain omista kokemuksistaan.
Jokainen tietää, millaista on olla lapseton. Ihan kaikki ovat olleet lapsettomia. Tietysti, jos kovin nuorena on saanut lapsen, on näkökulma rajoittunut.
Kyse oli siitä, että lapsellinen ei voi tietää millaista on elää koko elämänsä lapsettomana. Ei se että vanhempi on joskus ollut lapseton tarkoita että hän ymmärtäisi mitään niiden elämästä jotka ovat vaikkapa aina olleet vapaaehtoisesti lapsettomia.
Niin, tietää vain siitä ajasta ennen lastaan, ei tiedä,millaista on elää KOKO elämänsä ilman lasta, oli kyse sitten velan tai tahattomasti la
no tietääkö se kolme-nelikymppinenkään lapseton, millaista hänen elämänsä lapsettomana on viisikymppisenä? Ei suinkaan lapsetonkaan tulevaisuuteen näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ot, mutta mä kadun äitiyttäni. Olisin todennäköisesti paljon onnellisempi mieheni kanssa ilman lapsia.
Kannattaa muistaa, kenen etua nämä vastakkainasettelualoitukset palvelee. Kuka/ketkä tykkää siitä, että suomalaiset riitelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no tietääkö se kolme-nelikymppinenkään lapseton, millaista hänen elämänsä lapsettomana on viisikymppisenä? Ei suinkaan lapsetonkaan tulevaisuuteen näe.
No tietää (ellei ole tuuliviiri) ainakin lapsikysymyksen osalta jos/kun on jo lähtökohtaisesti lapsettomuuteen kallellaan. Usein velat ovat pohtineen ja punninneet valintansa perinpohjaisesti - ja silti sekä siksi juuri valinneet lapsettomuuden.
Esim. huumeita itse käyttämätön ei voi millään mitenkään tietää, että huumeet ovat huono juttu ja tie tuhoon?
Voi pyhä simppeliys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin." Sinun minäminäminät eivät ehkä ole kaikilla samoja?
Miksi kuvittelet muiden automaattisesti kuvittelevan tasan samat asiat ja täsmälleen samalla tavalla kuin sinä?
Oletko simppeli? Onko megalomaniaharhoja? Velana tiesin/tiedän aina mitä en halua - ja se on vanhemmuus.
Vastakysymys ap:lle: Miksi velan pitäisi "tajuta täysin vanhemmuus" (= jota ei halua), mitä/ketä "taju" palvelisi?
Lapsettomana mietin sitä millaista lapsia hankkineiden elämä yhtä paljon kuin millaista olisi omistaa kameli, asua Montenegrossa tai olla töissä Verohallinnon HR-osastolla.
Evvk.
Vierailija kirjoitti:
Lasten myötä opin tietämään, mitä sellainen rakkaus on, että on valmis kuolemaan jonkun toisen puolesta.
Rakastan miestäni paljon, mutta en kuolisi hänen vuokseen. Mutta lapset, heidän vuokseen antaisin henkeni hetkeämään miettimättä jos sellainen valintatilanne tulisi.
Ei ole suurempaa rakkautta olemassa.
Uhrautuva av-mamma taas näppäin sauhuten ja kuola suupielistä valuen todistelemassa, kuinka LAPSET ovat tärkeintä hänen elämässään. Ja kuinka hän vaikka KUOLISI sataan kertaan lastensa vuoksi. Millään muulla ei ole mitään väliä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä tiedän, että en voi tietää. Miten voisinkaan tietää? Ihan samalla lailla lapsia haluava ei voi tietää, miltä tuntuu olla vapaaehtoisesti lapseton. Eikä tarvitsekaan.
Kumppanillani on lapsi, ja lapsi on mulle todella tärkeä. Uskallan sanoa rakastavani lasta. En kuitenkaan ajattele sen vertautuvan vanhemman rakkauteen lasta kohtaan, koska en ole lapsen vanhempi. Eikä tarvitsekaan.
Sain kuopuksen 36vuotiaana niin kyllä tiedä millaista olla lapseton.
Et tiedä, mitä on olla vapaaehtoisesti lapseton. Elämä on silloin paljon rikkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen etten ole hankkinut lapsia. Omien lasten saaminen olisi käynyt turhan raskaaksi tällaiselle luonteelle joka on koko ajan huolissaan jostakin ja varsinkin lähipiirin ihmisistä ja heidän pärjäämisestään. Minulla on ystäviä, joilla on huolta ja murhetta lapsistaan, jotka ovat eksyneet väärille poluille tai eivät olekaan muuten pärjänneet elämässään ihan odotetusti ja lapsettomana olen tällaiselta murheelta välttynyt.
Voi kun olisin itsekin tämän tajunnut. Jotenkin yllätysraskaus pisti pään pyörälle vaikka olin jo 36 v. Tälläiselle huolehtijaluinteelle äityis on todella raskasta. On paljon kevyesti suhtautuvia ja heille äitiys on helpompaa. Itse stressaan jokaista asiaa.
Yhtälailla lapsellinen ei voine koskaan täysin tajuta millaista on olla koko ikänsä ja elämänsä vela ja mitäpä sitten vaikka tajuaisi tai "tajuaisi" kun itse kuitenkin auttamatta valitsi toisen polun (vanhemmuuden ja lapsellisuuden)?
Kyse oli siitä, että lapsellinen ei voi tietää millaista on elää koko elämänsä lapsettomana. Ei se että vanhempi on joskus ollut lapseton tarkoita että hän ymmärtäisi mitään niiden elämästä jotka ovat vaikkapa aina olleet vapaaehtoisesti lapsettomia.