Missä pienissä arjen asioissa tai juhlatavoissa luokkaerot näkyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumisessa, tarjoiluissa ja kohteliaisuus-/käytöstavoissa.

Ns. sosiaalisemmista piireistä/paremmasta taustasta tuleva nuori saattaa osata jo huomattavan paremmat keskustelutaidot ja klassisen edustamistyylin. Toki nuorella voi olla myös sisäänrakennettuna oma motivaatio tavoittaa tietynlainen asema ja antaa edustava vaikutelma, mutta usein se liittyy myös mallioppimiseen.

Totta. Heille luultavasti myös kerrotaan esimerkiksi ennen juhlia mitä siellä tapahtuu. Miten pitää olla ja toimia missäkin vaiheessa. Ainakin omat duunarivanhempani keskittyivät vain itseensä olettaen, että riittää kun lapset jotenkin tulevat siinä mukana. Varmaan itsekin kokivat juhlatilanteet kiusallisina ja hieman arvaamattomina. Siinä sitten oman ikätason mukaan yritti katsoa mitä muut tekevät. Esim. ensimmäistä hääparia kätellessä minulle selvisi vasta paljon myöhemmin että kyseessä oli o

Herra varjele minua.. tuli mieleen tuosta onnittelujonosta ensimmäiset hautajaiset poikaystävän seuralaisena (nyt aikuisena ja viisaampana olen sitä mieltä, että hautajaiset ei ole mikään avec-tilaisuus, mutta oltiin nuoria):

Ihmettelin siinä jonomuodostelmassa, että mikäs homman nimi, ja katsoin että tässä ilmeisesti kätellään lähisukua; no, minä sitten omalla kohdallani kätellessä esittäydyin ja vienosti niiasin. Ihmettelin miksi kättelijät katsoi niin kummeksuen. Myöhemmin tajusin, että perskeles: siinähän olisi pitänyt sanoa *otan osaa*

Vierailija kirjoitti:

Alempiluokkaiset ei osaa järjestää juhlia, esim yo juhlat, tarjotaan vaan joku tunkkainen voileipä kakku ja siinä se. 

yksi isoin virhe on se, että alkumaljaa ei ole ollenkaan.

Ja vielä ilman yhdyssanoja!

Onko se täydellistä luokattomuutta, jos ei juhlista perinteisiä juhlapäiviä juuri mitenkään? Haluamme olla outliereita.

Vierailija kirjoitti:

Onko se täydellistä luokattomuutta, jos ei juhlista perinteisiä juhlapäiviä juuri mitenkään? Haluamme olla outliereita.

Se on itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Arvostettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä. Voisitteko sitten perustella hieman enemmän ja antaa esimerkkejä miten ne erot näkyvät esim . pukeutumisessa? 

Keskiluokalla ei ole tatuointeja, irtoripsiä, hiuslisäkkeitä. Naiset eivät pukeudu liian paljastelevasti. Työväenluokassa naiset pukeutuvat aina vähän yli. Rinnat ovat esillä ja meikki vahvaa. Keskiluokkainen mies ei kilkuttele avain ja pullonkorkinavain -periä housunlenksuista tai pue farkkutakkia päälleen. Keskiluokassa ääntä ei koroteta eikä pilkun tilalla ole kirosana. 

Keskiluokkahan juuri on sitä työväenluokkaa ja päinvastoin.

Alaluokka on työtöntä, sairaseläkeläistä, rikollista tai esim. seksityötä tekevää porukkaa. Alaluokka on pudokasporukkaa joka ei käy töissä eikä kelpaa työnantajille. Alaluokka saa sosiaaliturvaa ja tulonsiirtoalmuja.

Kiitos tästä. Mietin jo että mitä ihmettä? En minä nyt kovin kummoista luokkaa koe olevani, ja silti kuitenkin aina on ollut juhlissa tavat hallussa ja siisti pukeutuminen. Mietin, että missä on oikeasti sellaisia juhlia, joissa näitä ei noudateta? 

Olen itse kotoisin maalta, jossa luokat on erilaisia, ja kun olen isolta tilalta kotoisin niin ehkä jälkeenpäin olen miettinyt että oltiin siellä jollain tavalla "ylempää" luokkaa ja meiltä odotettiinkin eri asioita. Meillä oli kyllä kiellettyä kotona miettiä muiden raha-asioita ja toimeentuloa. Siksi tajusin tuon vasta aikuisena.

Kunnon yläluokkaisuus on todella hiljaista ja joskus vaikeaa nähdä. Silloin ei mietitä onko jollain oikeat vaatteet jossain karonkassa tai onko golfkentällä juuri oikeanlainen valkoinen paita, ne on niiden juttuja jotka kynsin hampain pitävät kiinni siitä juuri ja juuri saavutetusta keskiluokkaisuudestaan.

Kuluttamalla muista erottuminen on keskiluokan juttu. Oikeasti yläluokka ostaa 1) laatua ja 2) tarpeeseen.

Hyvät keskustelutaidot, kohtuullinen yleissivistys taiteesta, politiikasta ja historiasta sekä tietty maanläheisyys ovat asioita jotka kiitän ensimmäisenä yläluokkaan. Mutta ennen kaikkea se, ettei mieti näitä luokka-asioita. Tietääkö yläluokka olevansa yläluokkaa?

Tiivistän tämän filosofiani yhteen toteamukseen:

Jos edea mietit mihin yhteiskuntaluokkia kuulut, et kuulu ainakaan yläluokkaan.

"Lääkäreillä on sama kuin meillä sossuilla, että ei tervehditä ikinä, koska moni potilas ja asiakas ei halua kenenkään tietävän, että tunnemme. "

Ei aivan noin, vaan lääkärit eivät voi tervehtiä ensin, koska asiakkuus on salassapidon alainen asia. Jos potilas tervehtii ensin, voi lääkärikin tervehtiä. Lienee sama sosiaalityöntekijöillä, psykoterapeuteilla ym.

Vierailija kirjoitti:

Juhlapäivissä, juhlapuheissa, asennoitumisessa ja tavassa huomioida vieraita.

Minä taas ajattelen niin, että nämä näkyy lähinnä siinä millainen kulttuuri perheessä on ollut. Ei riipu varallisuudesta. Esim. meillä ei ole ollut rahaa, mutta silti on aina pidetty tärkeinä etikettiä, tapoja, toisten arvostamista ja juhlan kunnioittamista.

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tämän filosofiani yhteen toteamukseen:

 

Jos edea mietit mihin yhteiskuntaluokkia kuulut, et kuulu ainakaan yläluokkaan.

Ei tuossa ole mitään filosofiaa eikä filosofista. Puhu mieluummin vain omasta mielipiteestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tämän filosofiani yhteen toteamukseen:

 

Jos edea mietit mihin yhteiskuntaluokkia kuulut, et kuulu ainakaan yläluokkaan.

Ei tuossa ole mitään filosofiaa eikä filosofista. Puhu mieluummin vain omasta mielipiteestäsi.

 

Noilla keskustelutavoilla olet suosittu seurustelu-upseeri yläluokan illallisella etkä lainkaan raskasta seuraa!

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä. Voisitteko sitten perustella hieman enemmän ja antaa esimerkkejä miten ne erot näkyvät esim . pukeutumisessa? 

Keskiluokkaiset naiset eivät tuo seksikkyyttä yhtä suoraviivaisesti esille kuin työväenluokkaiset. Juhliin pukeudutaan siten ajatellen niitä mummojakin. Ei niin, että näyttäisi olevan menossa juhlista suoraan yökerhoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tämän filosofiani yhteen toteamukseen:

 

Jos edea mietit mihin yhteiskuntaluokkia kuulut, et kuulu ainakaan yläluokkaan.

Ei tuossa ole mitään filosofiaa eikä filosofista. Puhu mieluummin vain omasta mielipiteestäsi.

 

Noilla keskustelutavoilla olet suosittu seurustelu-upseeri yläluokan illallisella etkä lainkaan raskasta seuraa!

Yläluokkaisilla ihmisillä tietenkin on yliopistollinen tutkinto tai vähintään arvosana filosofiasta, eivätkä he käytä filosofia-sanaa väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tämän filosofiani yhteen toteamukseen:

 

Jos edea mietit mihin yhteiskuntaluokkia kuulut, et kuulu ainakaan yläluokkaan.

Ei tuossa ole mitään filosofiaa eikä filosofista. Puhu mieluummin vain omasta mielipiteestäsi.

 

Noilla keskustelutavoilla olet suosittu seurustelu-upseeri yläluokan illallisella etkä lainkaan raskasta seuraa!

Yläluokkaisilla ihmisillä tietenkin on yliopistollinen tutkinto tai vähintään arvosana filosofiasta, eivätkä he käytä filosofia-sanaa väärin.

 

Yläluokkaiset ihmiset eivät väittele semantiikasta ja huumori saattaa ilmetä käyttämällä sivistyssanoja noin.

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavat ovat muutakin kuin muista kiittää ja muuten olet hiljaa etkä häiritse, mikä on aika tavallinen oppi. Itseäni häiritsee eniten se, etten osaa seurustella luontevasti vieraiden tai puolituttujen kanssa. Voi kun lapset otettaisiin ikätasoisesti mukaan keskusteluihin, eikä suljettaisi kaiken ulkopuolelle "mistään mitään ymmärtämättöminä". 

Ero on eri kieliryhmissä. Suomenruotsalaiset ottavat lapsensa huomioon alusta lähtien. Heitä ei haittaa se, että lapset haluavat keskustella ruokapöydässä aterialla tai vieraiden kanssa. He kuuntelevat kärsivällisesti, mitä sanottavaa pienelläkin lapsella on. 

Suomenruotsalaisista lapsista ja nuorista huomaa sen, etteivät he vaikuta pelokkaikta tai vihamielisiltä kun heiltä kysyy jotain. He vastaavat ja muutenkin he vaikuttavat pitävän itsestäänselvänä, että tervehtivät jos huomaavat vieraan piipahtaneen heille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tämän filosofiani yhteen toteamukseen:

 

Jos edea mietit mihin yhteiskuntaluokkia kuulut, et kuulu ainakaan yläluokkaan.

Ei tuossa ole mitään filosofiaa eikä filosofista. Puhu mieluummin vain omasta mielipiteestäsi.

 

Noilla keskustelutavoilla olet suosittu seurustelu-upseeri yläluokan illallisella etkä lainkaan raskasta seuraa!

Yläluokkaisilla ihmisillä tietenkin on yliopistollinen tutkinto tai vähintään arvosana filosofiasta, eivätkä he käytä filosofia-sanaa väärin.

Pahoittelut jos horjutin hauraan yläluokkaista identiteettiäsi, joka on ollut suvussasi varmaan puolitoista sukupolvea. Itselleni on aivan sama mitä luokkaa edustan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohteliaat käytöstavat, muiden huomioiminen ja sivistys.

Joskus tuntuu, että osa ei näe tai halua nähdä ja kohdata vähävaraisempia sivistyneinä ja hyvätapaisina. - En tarkoita, että odottaisivat vähävaraisten nöyristelevän ja matelevan niskakyyryssä  mutta ikäänkuin heille köyhä olisi aina huonotapainen tai joka ei voisi pukeutua siististi ja olisi alati pihalla maailman menosta ja siitä, mitä kutsutaan nyt -yksinkertaistaen- kulttuuriksi. 

 

Vähävaraisillakin voi olla sydämen sivistystä jopa enemmän kuin muilla. Vähävaraisella varojen puute rajoittaa pukeutumista ja lahjojen laatua.

Musta puku kuuluu hautajaisiin, ei yo-juhliin tai kesähäihin.

Ainakin täydellisyydentavoittelu juhlatouhuissa on erittäin keskiluokkaista. Yläluokka rikkoo etikettiä mennen tullen, ja junteille etiketti on tarra pullon kyljessä.

Omia havaintojani (jotka joku voi sitten heti tulla alapeukuttamaan ja kommentoimaan minun olevan aivan väärässä):

-Alemmat sosiaaliluokat saattavat pukea ristiäisiin/häihin todella paljastavat vaatteet. Eivät siis kaikki, mutta osa tekee näin. En ole koskaan nähnyt ristiäisissä/häissä vesirajaminimekkoa yhdelläkään ylemmän sosiaaliluokan ihmisellä.

-Alemmilla sosiaaliluokilla on arvostuksen asia, jos vaate on esimerkiksi kalliimpaa merkkiä X. Ylemmissä sosiaaliluokissa ei taas ole niin tarkkaa merkin suhteen, enemmän arvostetaan laatua, kankaan materiaalia yms, eikä merkki ole se ykkösjuttu.