Kannattaako hyvästä suhteesta erota nelivitosena?

Onko siihen joku tae,että löytää edes sellaisen jonka kanssa suudella kiihkeästi? 

Ei kannata. Kehitä ja jalosta suhdetta miehesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletko tosiaan että tuossa iässä löytyy ihania miehiä suhteeseen? Komeita, seksikkäitä, viriilejä, ja hyviä sängyssä, luotettavia ja uskollisia, tasa-arvoisia, hyviä keskustelemaan ja jotka haluavat jakaa arkensa kanssasi. 

 

Kyllä tipahdat ja kovaa alas totuuteen. Olen yrittänyt nyt kohta 10 v löytää hyvää miestä Pk seudulla, mutta ei löydy. Komeat lentää kukasta kukkaan, ja muutoinkin paljastuu miehestä jokin ikävä asia, seksi huonoa, alkoholiongelmaa, peliriippuvaisia, vastuuttomia mieslapsia, epäsosiaalisia ym ym lista on loputon. Hyvät miehet on pitkissä liitoissa. Jos markkinoille tulee leskimies se viedään heti, siis heti

Kehityksen kulku alkaa jo siinä 35-v. tienoilla. Hyvät, sitoutumiskykyiset miehet ovat jo parisuhteessa. Jäljellä olevat haluavat seikkailla. Kyllästyvät toiseen viimeistään, kun tulee 10 kk täyteen. Haluatko etsiä uuden kumppanin muutaman kuukauden välein. Onhan ensihuuma ihanaa, mutta se haihtuu yhtä nopeasti kuin on tullutkin.

Komea, seksikäs, viriili, hyvässä asemassa työelämässä yms. mies, mitä edellinen kuvaili, tahtoo poikkeuksetta paljon nuoremman puolison tai samanikäisen, mutta tasokkaamman puolison (mm. vahnan rahan suvun edustaja). Siihen hänellä on hyvät mahdollisuudet.

Älä ole höpsö. Kokoikänsä seikkailleet miehet tietävät, mihin heillä on mahiksia. Naiset eivät ole kovin kranttuja, jos on vaan harjoitelllut iskemistekniikoita. Huumorilla pärjää pitkälle.

Eroa vaan. Sitten kun kuudetta vuotta sinkkuna itkeskelet yksin kaikki pyhät, joulut jne ja sulla on vaan joku vakipano, joka ei oikeasti välitä susta, niin huomaat ehkä mitä sulla oli.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli juuri samanikäisenä keski-iän kriisi. Pitkä liitto tuntui tunkkaiselta, ja vaikka omassa miehessä ei ollut mitään vikaa, halusin bailata, tuntea huumaa, kokeilla omaa viehättvyyttä ym. Olin jo ottamassa eroa miehestä kun sitten mies vaati ruotimaan pitkään ja pohjamutia myöten eron syitä. 

Pitkän keskustelun jälkeen, mies ehdotti pariksi vuodeksi avointa suhdetta ja päästi minut menemään vapaasti. Hetken se oli kivaa mutta pian huomasin ettei ne markkinoilla olevat miehet ole yhtään niin kivoja kuin oma mies ja häntä koipien välissä palasin kiltisti kotiin ja normi arkeen. Mies oli viisaampi ja rakasti edelleen minua, hän tajusi että olin avioitunut täysin kokemattomana ja halusi näyttää millaista se radalla olo oikeasti on, etenkin keski-ikäisenä. Ihan kuraa siellä olo oikeasti on

Sinulla on fiksu mies! Olen itse seurannut muutaman viime vuoden kahden ystäväni kipuilua avioeron tiimellyksessä ja eron jälkeen. Toinen halusi erota itse ja toisen jätti puoliso. Elämä on kummallakin edelleen jatkuvaa kipuilua. Tunnepuolen lisäksi kummallakin on mahtunut riitelyä omaisuuden jaosta ja yhteisten lasten elämiseen liittyvistä maksuista. Puhumattakaan siitä, että avioerossa se aiemmin tuttu ja luotettava ihminen muuttuu vieraaksi hirviöksi, jonka lupaukset lasten tapaamisista ei toteudu sovitusti tai niitä muutetaan omavaltaisesti. 

Kaikkea ei voi saada. Taidat olla aika pahoissa hormonihöyryissä? Mieti nyt vähän, mistä olisit luopumassa, jos eroaisit nyt hyvästä liitosta. Mitä luulet, arvostatko 60-vuotiaana enemmän sitä mökkeilyä ja mukavaa elämää miehesi kanssa, välillä yhteisiä lapsenlapsia hoitaen? Vai ottaisitko mielummin nuo lapsenlapset 60-vuotiaana sinkkuna johonkin kerrostalokaksioon yökyläilemään, nauttien sitten välillä k-karusellista? Voi olla, että se tarjonta ei ole silloin ihan sitä mitä odotat. Entäs 70-vuotiaana, jos alkaa tulla iän myötä jotain sairautta. Minkälaisissa olosuhteissa olet mieluiten vanha ja sairas? Vanhuutta eletään usein aika kauan ennen sitä vaipoissa vanhainkodissa -vaihettakin.

Vähän kuin kysyisi että kannattaako kakata housuun kun on puhtaat alkkarit mutta kun haluaisi vielä kokea sen lämmön tunteen edes hetken.

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletko tosiaan että tuossa iässä löytyy ihania miehiä suhteeseen? Komeita, seksikkäitä, viriilejä, ja hyviä sängyssä, luotettavia ja uskollisia, tasa-arvoisia, hyviä keskustelemaan ja jotka haluavat jakaa arkensa kanssasi. 

 

Kyllä tipahdat ja kovaa alas totuuteen. Olen yrittänyt nyt kohta 10 v löytää hyvää miestä Pk seudulla, mutta ei löydy. Komeat lentää kukasta kukkaan, ja muutoinkin paljastuu miehestä jokin ikävä asia, seksi huonoa, alkoholiongelmaa, peliriippuvaisia, vastuuttomia mieslapsia, epäsosiaalisia ym ym lista on loputon. Hyvät miehet on pitkissä liitoissa. Jos markkinoille tulee leskimies se viedään heti, siis heti

Kyllä niille markkinoille tulee myös aloittajan tapaisten naisten jättämiä hyviä miehiä. Toki nekin viedään halutessaan heti mutta moni niistä hyvistä miehistä ei kuitenkaan halua uuteen parisuhteeseen vain parisuhteen takia vaan hekin oikeasti haluaa rakastua vielä. Rakkautta ei kuitenkaan löydy ihan kenestä tahansa vastaan tulevasta. 

Ihan höpöhöpöä tuo että sinkkuna ei olisi hyviä miehiä. Kyllä on. Kohta on aloittajankin mies. 

>Vaikka sinänsä oon onnellinen ja kiitollinen parisuhteestani ja miehestäni, oon kuitenkin kauhean kateellinen kaikille sinkuille. Varsinkin näin kesäisin. Haaveilen siitä että saisin ihastua vapaasti muihin, treffailla uusia miehiä, kokea jännitystä, ihastusta, ensihuumaa. Perhosia vatsassa.

Postaa kuvasi, niin arvioidaan idean kannattavuus. Jos näytät keskiverrolta 45-vuotiaalta suomituraanilta, niin todennäkösyydet uuteen intohimoiseen suhteeseen taitaa olla aika lähellä nollaa. 

Ootko tosissas?????? 

Voi myös olla että hyvät miehet ja naiset katkeroituu kun heidät jätetään jonkun jänniksen vuoksi vaikka kaiken piti olla kunnossa, eikä heitä enää markkinoilla näy. Lopulta markkinat on vain täynnä jännissontaa.

Tajuatko sä ap, miten vaikea on löytää hyviä miehiä?

Turha tuota varten on erota. Ainahan voit pettää, jos kaipaat vähän jännitystä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ensihuuma tietysti ihanaa, mutta väittäsin, että suurimmalle osalle deittailu ei ole ihanaa vapautta kun hetken. Sitten iskee realiteetit-deittimaailma on suurimmaksi osaksi perseestä ja ihania, täysipäisiä miehiä ei todellakaan ole tarjolla rajattomasti. Eli sanoisin, että älä tukahduta tunteitasi vaan mieti mistä ne tarkalleen ottaen kumpuavat. Ja päätöksiä tehdessä muista tämä deittailun toinen puoli-lue vaikka sinkkuthreadsia. 

Mihin ap ihanan, täyspäisen miehen tarvitsisi? Kaltaisensa hän haluaa.

Koskaan ei ole liian myöhäistä laittaa elämäänsä hajalle.

Voihan se kuulostaa autuaalta ja ihanalta mutta jos se on ainut mitä etsit niin onko se oikeasti wörtti heittää hyvä suhde kankkulan kaivoon? Sä et sitä edellistä suhdetta ikinä saisi takaisin eikä ole mitenkään taattua että saisit hiottua uutta suhdetta hyväksi. 

 

Olen samaa meiltä kuin moni muu, yrittäkää löytää se kipinä uusiksi nykyisen kanssa. Nyt teillä on aikaa toisillenne ja panostaa siihen suhteeseen. Treffailkaa, tehkää juttuja mitä ensihuumassakin tehtiin jne. 

Huvittaa. Ei tämä sinkkuelämä ole kesäisinkään mitään ilotulitusta ja jatkuvia irtosuhteita. Minä voisin vaihtaa paikkaa ap:n kanssa, jotta tämä pääsisi maistamaan tätä upeaa sinkkuelämää :)

"Maksaisin mitä vaan, jos voisin vielä suudella jotakuta niinkuin ensimmäisiä kertoja ihastuneena suudellaan. Muistan vielä, että se tunne on parasta, mitä tiedän. Parempi kuin iloinen nousuhumala." 

Kuten yleensäkin niin aika kultaa muistot. Itselläni vasta jokunen vuosi niistä ensimmäisistä ihastuneena suutelemisista. Joo, se oli ihanaa. Mutta eihän siinä kaikki. Se koko juttu kaikkinensa oli todella stressaavaa ja vaikka aluksi antoi energiaa, niin lopulta muuttui piinaavaksi ja päättyi pettymyksien kautta kyyneliin. 

Onko tämä aloitus tehty huumorimielessä vai onko kyseessä tunnevammaisen kirjoitus? Siis ihminen miettii kannattaako hyvästä suhteesta erota. Olet ehkä samanlainen kuin se minun ihastukseni, joka oli naimisissa, mutta kaipasi sitä parempaa kuin nousuhumala. Tosin maksatti sen minulla. Ja jos psonsa saisi tietää sen kaiken, niin myös häneen sattuisi. Jos oikeasti maksaisit mitä vain, niin eroaisit ensin. Mikä sekin kuulostaa todella vajakin teolta, jos kerta olet hyvässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatko sä ap, miten vaikea on löytää hyviä miehiä?

Minulle ainakin niitä on tarjolla jonoksi asti, varattuja ja vapaita ja jotain siltä väliltä! ;)

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata erota. Opettele löytämään se ensihuuma uudelleen miehesi kanssa. 

Vaikea löytää ensihuumaa, kun tuon ikäisillä naisilla pahimmillaan oma mies on jo kohta kuusikymppinen papparainen.

Sellanen pystyynkuollut kelopuu. Vaatii ihan erityistä rakkautta että sellaisesta jaksaa innostua asiakseen. Kun ei vanha mies herätä sellaisia tunteita.

Vanhuus on heikkoutta.