Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako hyvästä suhteesta erota nelivitosena?
11.06.2025 |
Meillä on pitkä suhde. Lapsistamme nuorinkin ihan kohta 18 v.
Meillä on tasaista, leppoista, mukavaa yhdessä. Paljon mennään erikseen, töissämme (vuorotyöt) ja harrastuksissamme, mutta vietetään aikaa myös yhdessä, mökkeillään, katsotaan leffoja, jutellaan kuulumiset ja lähipiirin päivänpolttamat ja "juorut" ja hyvät vitsit mitä ollaan kuultu. Nauretaan yhdessä. Se k siäkin on silloin tällöin, ihan hyvää.
Arki yhdessä on turvallista ja sujuvaa, taloudellisesti väljää. Emme riitele koskaan. Nuorena riideltiin, mutta kulmat on hiottu, enää ei olla riidelty kunnolla varmaan 10 vuoteen. Toki nyt välillä jotain huokailua ja silmienpyörittelyä "aina vaan nää sun sukat on lattialla" mutta ei muuta.
Vaikka sinänsä oon onnellinen ja kiitollinen parisuhteestani ja miehestäni, oon kuitenkin kauhean kateellinen kaikille sinkuille. Varsinkin näin kesäisin. Haaveilen siitä että saisin ihastua vapaasti muihin, treffailla uusia miehiä, kokea jännitystä, ihastusta, ensihuumaa. Perhosia vatsassa.
Katsoin taannoin sivusta, kun eräs ystäväni suuteli uutta komeaa miesystäväänsä. Se intohimo ja ensihuuma, olin ihan mielettömän kateellinen (siis EN sillä lailla ilkeämielisesti, olen oikeasti onnellinen ystäväni puolesta), mutta kaipaus saada kokea vielä tuota samaa väänsi sisuskaluni solmuun.
Maksaisin mitä vaan, jos voisin vielä suudella jotakuta niinkuin ensimmäisiä kertoja ihastuneena suudellaan. Muistan vielä, että se tunne on parasta, mitä tiedän. Parempi kuin iloinen nousuhumala.
Kannattaako erota? Miksi, miksi ei? Keski-ikäiset sinkut, kertokaa kokemuksianne? Millaista on olla 40-50-vuotiaana sinkku?
Kommentit (111)
Olen samanikäinen ja välillä mietin kaikkea tuohon suuntaasi. Olisko tämä joku meidän ikäkriisi, kun kaikki on hyvin niin alkaa haikailla aidan toiselle puolen.
Ja sanon, että pysy suhteessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ihan varma, että löydät jonkun ihanan miehen? Näetkö sellaisia paljonkin kun liikut tuolla kylillä ja kaupoissa?
Aina kannattaa pilata elämänsä jos huomaa, että asiat on hyvin. Etenkin jos on havittelemassa jotain turhanpäiväistä, minkä saamisesta ei ole edes mitään takeita.
Minä en usko, että sitä entisenkaltaista ensihuumaa löytyisi edes vaihtamalla. Minä muistan, miltä ensisuudelma treffeillä tuntui teininä. Ei sellaista ollut edes nykyisen vaimoni kanssa tavatessani, puhumattakaan nyt, neljännesvuosisata myöhemmin. Tunteet ovat iän myötä tasaantuneet niin hyvässä kuin pahassakin ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata erota noin hyvässä suhteessa.
Minäkään en eronnut. Suhde on juurikin tuollainen tasainen ja rauhallinen. Hankin muutamat irtosuhteet ja se on ollut ihanaa. Suosittelen!
Joko olet hyvässä suhteessa tai haluat kokea uutta. En usko hetkeäkään, että molemmat voi olla yhtä aikaa totta, itsekin erosin kun entinen suhde oli huono, ja nyt en mistään syystä vaihtaisi uutuudenviehätykseen, vaikka nykyisen kanssa on seitsemän vuotta yhdessä eli ei mitään alkuhuumaa ole enää.
Eli käsittele ne oikeat ongelmat.
Tai lakkaa provoamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota. Opettele löytämään se ensihuuma uudelleen miehesi kanssa.
Ei sitä enää löydy, ei kertakaikkiaan onnistu. Kokeiltu on, ihan kaikki mahdolliset vinkit.
Ap
Menkää molemmat käymään kukkamekkojen ja lentäjäkirurgien kanssa ilottelemassa, vertailkaa sitten tuloksia.
Se menee ohi(olet vaan kyllästynyt, siksi koet asiat nyt noin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas kestä sitä ensihuumaan liittyvää epävarmuutta ja myös kilpailuasetelmaa, jos vasta tapaillaan. Olen aina halunnut sen ensihuuman äkkiä pois, jotta voi olla tasaisen rauhallisessa suhteessa sen laannuttua. Mulle kauhistus olis just deittailu ja ensihuuma.
Siksipä, kun mies jätti mut pitkästä avioliitosta (18 vuoden liitto), olen pysynyt yksin. En jaksa deittailuja enkä etsimistä enkä edes sitä huumaa.
Mulle tuli juuri samanikäisenä keski-iän kriisi. Pitkä liitto tuntui tunkkaiselta, ja vaikka omassa miehessä ei ollut mitään vikaa, halusin bailata, tuntea huumaa, kokeilla omaa viehättvyyttä ym. Olin jo ottamassa eroa miehestä kun sitten mies vaati ruotimaan pitkään ja pohjamutia myöten eron syitä.
Pitkän keskustelun jälkeen, mies ehdotti pariksi vuodeksi avointa suhdetta ja päästi minut menemään vapaasti. Hetken se oli kivaa mutta pian huomasin ettei ne markkinoilla olevat miehet ole yhtään niin kivoja kuin oma mies ja häntä koipien välissä palasin kiltisti kotiin ja normi arkeen. Mies oli viisaampi ja rakasti edelleen minua, hän tajusi että olin avioitunut täysin kokemattomana ja halusi näyttää millaista se radalla olo oikeasti on, etenkin keski-ikäisenä. Ihan kuraa siellä olo oikeasti on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen noin 40, enkä eläessäni ollut pidemmässä parisuhteessa niin, että olisin voinut asua ja elää saman katon alla kumppanin kanssa. En ole saanut ensimmäsitäkään lasta jhaaveistani ja toiveistani ja yrityksistäni huolimatta. Tiedostan jo, että lapsettomaksi saatan jäädä mutta edelleen jaksan toivoa ja unelmoida, että vielä joskus kohtaisin häne, jonka kanssa saattaisin vanheta ja elää yhdessä.
Tiedostan myös, että ei kumppanin löytäminen ainkaan ikävuosien edetessä ole erityisesti helpottunut. Mutta se on helpottanut, että olen ollut oivaltavani, että itselläni minulla on vastuu ensi-sijaisesti itsestäni.
Tiedän tai luulen tietäväni, että sekä parisuhteessa kuin sinkkuna lossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Jos olisi mahdollsita elää hyvässä parisuhteessa, niin en eroaisi, koska ei olsi mitään taetta siitä, että enää löytäsin ja kohtaisin ketään, jonlka kanssa olla ja elää parisuhteessa.
Mutta toisaalta sama se on sinkkuankin ollessa. jos nyt löytäsin ja saisin mahdollsiuuden elää ja olla parisuheessa joutuisin luopumaan osasta siitä, mitä voin ja pystyn kokemaan nyt sinkkuna ollessa. - Elämä on paljossa valintoja, joidenkin asioiden arvon ymmärtää vasta kun ne menettää. - Joten ostan hattua Ap sinulle, että osaat ja halua ajatella asioita, etkä suinpäin rynnistä itsekkäästi hakemaan ja tyydyttämään vain omaa nautintoasi vaan kuuntelet ja tunnustelet. Ja teet vasta sitten päätöksesi mitä teet tai olet tekemättä. Erilaiset murrosvaiheet elämässä (, kuten lapsien kotoa omilleen muuttaminen) ovat aina yhden ajan päätöksiä tosen ajab alkuja.
Se miten ne osaamme kohdata ja niissä toimia ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Mutta yksin meistä selviää j apärjää vain harva, joten teet mitä tahansa, niin toivon, että pystyt säilyttämään elämässäsi läheisen tai laheisiä ihmissuhteita, etkä aja itseäsi umpikujaan liian hätäsisilla ja äkkinäsillä teoilla ja toimilla
Lue fiktiota aiheesta ja saat kokea kirjojen kautta muita maailmoja. Kuulostaa, että Je M'appelle Agneta -kirja voisi sopia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo hullu huuma liittyy myös nuoruuteen, ei sitä enää samanlaisena mitenkään saa kuin aikoinaan, vaikka ihan intohimoista ja kiihkeä tosi hyvällä tuurilla olisikin. Mutta siihen kaipaamaasi tunteeseen tarvitaan lisäksi nuoruus, se uutuus ja viattomuus ja hormonit ja "ei huolta huomisesta". Usko mua, olen kokenut ja kokeillut, eikä se enää ollut sama. Erosin 20v suhteesta ja erityisen hyvin säilyneenä (ei esim lapsia tai mitään sairauksia, tuuria geenien suhteen jne jne, tiedän että olen joissain asioissa onnekas) vientiä oli yllättävän paljon. Ja jotkut kolahti. Mutta älyttömän miedosti verrattuna nuoruuden kolahduksiin ja kemioihin. Vaihtaisin milloin vaan nuo melko laimeat ensihuumat rakastavaan, hyvään suhteeseen. Ja tietenkään kukaan näistä, joiden kanssa himotti, ei ollut millään tavalla hyviä parisuhteeseen ainakaan mun kanssa. Ehkä loppuelämä menee yksin.
Vierailija kirjoitti:
Noup. Jos teillä ei ole draamaa tai ongelmia niin jatka samaa rataa. Ja mene ETEENPÄIN, pyhitä itsesi, älä lankea takaisin pillu-kikkeli-leikkeihin. Kun on perhe tehty niin voit jatkaa kehittymistä ylöspäin. Panojutut voit omankin miehen kanssa jo lopettaa, siinä ei ole mitään järkeä.
Seksuaalisuus kuuluu elämään loppuun asti, eikä seksiä tartte lopettaa kun lapset tehty, eikä yksin päättämällä. Miksi pitäis puoliso karkottaa pois?? Seksi on normaalia, ei mitään lankeamista.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli juuri samanikäisenä keski-iän kriisi. Pitkä liitto tuntui tunkkaiselta, ja vaikka omassa miehessä ei ollut mitään vikaa, halusin bailata, tuntea huumaa, kokeilla omaa viehättvyyttä ym. Olin jo ottamassa eroa miehestä kun sitten mies vaati ruotimaan pitkään ja pohjamutia myöten eron syitä.
Pitkän keskustelun jälkeen, mies ehdotti pariksi vuodeksi avointa suhdetta ja päästi minut menemään vapaasti. Hetken se oli kivaa mutta pian huomasin ettei ne markkinoilla olevat miehet ole yhtään niin kivoja kuin oma mies ja häntä koipien välissä palasin kiltisti kotiin ja normi arkeen. Mies oli viisaampi ja rakasti edelleen minua, hän tajusi että olin avioitunut täysin kokemattomana ja halusi näyttää millaista se radalla olo oikeasti on, etenkin keski-ikäisenä. Ihan kuraa siellä olo oikeasti on
Kiitos vastauksestasi. Voisitko kertoa vähän tarkemmin näistä kokemuksistasi? Saisin vähän paremmin kiinni todellisuudesta(?) etten turhaan kuvittelisi sinkkuelämää ja deittailua hohdokkaammaksi kuin se onkaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kadehdit ihan turhaan sinkkuja. Pysy yhdessä, jos elämä ei ole yhtä helvettiä. Miten olisi tanssiharrastus? Kun näet miehesi kelpaavan muille naisille, saatat kokea jotain.
Deittailu tässä iässä on perseestä. Kaikilla on omaa elämää, lastenhoitoviikkoja, joillain lapsia ja jotkut vielä sellaisista unelmoi.
Etsi haluamastasi somepalvelusta videoita naisista, jotka katuvat eroaan ja mieti onko se sen arvoista, kun miehesi lähtee toiselle kierrokselle ja itsellesi jää kissa kumppaniksi.
Kissa on hyvä kumppani. En vaihtaisi kehenkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen noin 40, enkä eläessäni ollut pidemmässä parisuhteessa niin, että olisin voinut asua ja elää saman katon alla kumppanin kanssa. En ole saanut ensimmäsitäkään lasta jhaaveistani ja toiveistani ja yrityksistäni huolimatta. Tiedostan jo, että lapsettomaksi saatan jäädä mutta edelleen jaksan toivoa ja unelmoida, että vielä joskus kohtaisin häne, jonka kanssa saattaisin vanheta ja elää yhdessä.
Tiedostan myös, että ei kumppanin löytäminen ainkaan ikävuosien edetessä ole erityisesti helpottunut. Mutta se on helpottanut, että olen ollut oivaltavani, että itselläni minulla on vastuu ensi-sijaisesti itsestäni.
Tiedän tai luulen tietäväni, että sekä parisuhteessa kuin sinkkuna lossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Jos olisi mahdollsita elää hyvässä parisuhteessa, niin en eroaisi, koska ei olsi mitään taetta siitä, että enää löytäsin ja kohtaisin ketään, jonlka kanssa olla ja elää parisuhteessa.
M
Olipa jotenkin tosi mukava vastaus, kiitos. Toivottavasti löydät vielä jonkun, vaikutat viisaalta, empaattiselta ja avarakatseiselta ihmiseltä.
Ap
Usein se ruoho vaikuttaa vihreämmältä aidan toisella puolella.
Entä 46v....🤣🤣🤣🤣🤣