Mistä normaaleista asioista jäit paitsi lapsena?
Olen syntynyt 80-luvulla ja me ei koskaan käyty ravintolassa syömässä, ei edes pizzalla tai hampurilaisella. Ulkomailla tai risteilyillä, kylpylöissä, ei käyty koskaan.
Vaatekaupoille ei päästy koskaan, kaikki vaatteet saatiin käytettyinä.
Isäni oli työssäkäyvä, äiti kotiäiti ja lapsia 4.
Kommentit (75)
Isä kielsi sarjakuvien lukemisen, piti lukea ainoastaan oikeita kirjoja.
Sain ensimmäisen uuden, kaupasta ostetun vaatteeni 11-vuotiaana. Sitä ennen kaikki vaatteeni tulivat vanhemmilta veljiltäni (olen tyttö). Minulla ei koskaan ollut menoa tai hametta, vaikka kovasti sellaista toivoinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskuslämmitys, viemäröinti, hanavesi, sähkö, vaihteleva ravinto, päivähoito.
Ja raikas sisäilma.
Joo, oli ihan hirveen ihanaa asua kolmistaan äidin ja isän kanssa 25 neliön tilassa, kun äiti röökasi sisällä.
Vaatteita sai ja tarvittavat välttämättömyydet esim. sukset kouluun ja polkupyörän. Ei ne mitään kalleimpia merkkituotteita olleet. Muuten sama kuin aloittajalla. Ikinä ei matkusteltu tai käyty ravintolassa.
Silloin lapsena ja nuorena se harmitti. Näin jälkikäteen en koe jääneeni mistään olennaisesta paitsi. Ravintolassa syömistä ja matkustelua on ollut ihan tarpeeksi myöhemmin elämässä.
En tiedä onko nyt normaaliksi lueteltavaa, mutta me ei koskaan matkustettu ulkomaille kun olin pieni. Muistan kuinka innoissani olin kun joku kaverini tuli reissusta ja kertoi kaikkea jännää mitä näki ja koki. En kuitenkaan ollut koskaan kateellinen tai ei tuntunut, että olisin jäänyt jostain paitsi. Siinä mielessä kasvatettu oikein, että arvostanut pienestä asti kaikkea, kateellisuus oli hyvin lyhytaikaista.
Ei saanut koskaan katsoa niitä ohjelmia mitä halusi jos iskä oli paikalla. Ei myöskään saatu normaaleja vaatteita edes alushousuja ja sukkia. Kirpparilta repäistyä rumia monesti isokokoisia poikamaisia (olen tyttö) vaatteita. Isosiskolle ostettiin koska oli lellikki ja suosikki. Isosiskoni lisäksi oli kiusaaja joka osallistui koulukiusaajieni kanssa minun kiusaamiseen ei riittänyt että kotona kiusasi. Olin herkkä ja alistuva lapsi, eli jäin ilman myös perus sisarussuhdetta.
Kaikkia tuota mitä ap mainitsi. Asuttiin pienellä paikkakunnalla enkä koskaan ollut edes kuullut sanaa pizza tai hampurilainen ennen kuudetta luokkaa. Ulkomaille mentiin kun olin 6 vuotias ja sekin Viroon ja siitäkään matkasta en muista mitään muutakuin valokuvista näkee.
Raittiit ja turvalliset vanhemmat
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jostain perusturvallisuudesta, kun lapsuuteeni kuului hihhuli uskovaisten pelottelu lopun ajoista ja taivaaseen tempaamisista.
Oikeassa olivat. Ja nyt eletään lopunajan viimeisiä hetkiä. Jeesus tulee hakemaan omansa pois hetkenä minä hyvänsä. Kaikki päättyy ydinsotaan.
Synnyin 80 luvun alussa. Pizzaa ei tilattu koskaan. Pizzalla käytiin pari kertaa vuodessa. Mutta se oli mielestäni aivan normaalia tuohon aikaan. Äiti paistoi kotona pannupizzaa aika usein.
Kyllä se välillä lapsena harmitti mutta onneksi äiti laittoi joka päivä hyvää ruokaa eikä muuta osannut edes kaivata.
Synnyin 76 ja elin sitä silloin normaalia lapsuutta. Ei silloin monikaan matkustellut ulkomailla ja käynyt ravintolassa ainakaan usein. Lomilla ajettiin mökille ja ehkä sukulaisiin. Kerran ollessani siinä 10v pääsimme kesäleirille Ahvenanmaalle ja se oli ainoa kerta laivassa ja kerran ysiluokalla käytiin etelässä. Kotona oli perustarpeet ja meistä huolehdittiin kyllä. Kasarilla tutustuin mäkkäriin ja carrolssiin, nekin olivat aivan poikkeuksellisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jostain perusturvallisuudesta, kun lapsuuteeni kuului hihhuli uskovaisten pelottelu lopun ajoista ja taivaaseen tempaamisista.
Voi, on niin tuttua!
Vierailija kirjoitti:
En saanut pimpsaa teininä, yhä kauhea trauma ja katkeruus.
En käsitä miksi alapeukutatte, kyllä se on miehelle elinikäinen trauma jos ei teini-ikäisenä saa. Saaminen on maailman tärkein asia ja jos se viivästyy, miehestä tulee ikuisesti katkera.
Meillä ei saanut syödä purkkaa tai juoda limua. Kuulemma oli liian amerikkalaista.