Lue keskustelun säännöt.
Mistä normaaleista asioista jäit paitsi lapsena?
11.06.2025 |
Olen syntynyt 80-luvulla ja me ei koskaan käyty ravintolassa syömässä, ei edes pizzalla tai hampurilaisella. Ulkomailla tai risteilyillä, kylpylöissä, ei käyty koskaan.
Vaatekaupoille ei päästy koskaan, kaikki vaatteet saatiin käytettyinä.
Isäni oli työssäkäyvä, äiti kotiäiti ja lapsia 4.
Kommentit (75)
En päässyt lapsena kesäteatteriin. Suunnitelmia oli mutta muistaakseeni minua ei hirveästi edes kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etelänmatkoista. Kävin ensimmäistä kertaa ns. rantalomalla omalla häämatkallani 27-vuotiaana.
En saanut omaa ponia enkä koiraa.
Jatkuvan muuttamisen johdosta ei ollut ystäviä, eikä ole edelleenkään.
M. 55
Vierailija kirjoitti:
Etelänmatkoista. Kävin ensimmäistä kertaa ns. rantalomalla omalla häämatkallani 27-vuotiaana.
Itse kävin vasta 37-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kavereilla kyläily (suurimmilta osin, ehkä yhden tai kaksi kertaa vuodessa pääsi vaikka kaveri ei asuisi kaukana), uudet vaatteet,
harrastukset (paitsi sellaiset joita voi tehdä yksin kotona tai pihalla), elokuvissa käyminen, ei apua läksyissä, ei kehuja hyvistä koenumeroista
Itse sain välillä aloittaa jonkun harrastuksen, mutta sitä ei saanut koskaan jatkaa alkeiskurssin jälkeen, koska oli liian kallista. Veljeni sen sijaan sai harrastaa useampaa urheilulajia koko lapsuutensa ja nuoruutensa.
Kun sain laudaturin syksyn kirjoituksista, onnittelujen sijaan minulta tivattiin montako laudaturia aion vielä kirjoittaa keväällä. Tunsin syyllisyyttä jo tuosta, että kirjoitin kahdessa osassa, koska siitä tuli enemmän maksua kuin jos olisin kirjoittanut kaikki aineet kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti puuttui kotoa kouluikäisestä eteenpäin. Joskus otti mukaan sen uusien miesten kyytiin ja luo, kyllä se naiskuvaan vaikutti jollain lailla. Kun äitisi sanoo että "mä haluun olla vapaa!", ja katoaa. Pari kertaa vuodessa kävin mutsin luona siitä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvan muuttamisen johdosta ei ollut ystäviä, eikä ole edelleenkään.
M. 55
Itsellä vähän sama, olen saman ikäinen. Muutaman vuoden välein aina muutettiin. Tässä iässä tosin osa vanhoista kavereista on jo haudassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin vanhemmistani olivat rimaa hipoen kansakoulun läpäisseitä tyyppejä ja tyhmempiä kuin vasemman jalan saapas. Siksi en saanut koskaan mitään apua läksyissä, koska eivät itsekään osanneet.
Jos käytiin ulkona syömässä, tarkoitti se aina pizza-kebab-paikkaa tai hampurilaismestaa. Ei koskaan oikeaa ravintolaa. Ensimmäinen käynti oikeassa ravintolassa oli yliopistoaikana.
Suomen sisällä matkustettiin joka toinen kesä. Ulkomaille ei päästy koskaan. Kerran tosin käytiin risteilyllä Viroon. Silloinkin mentiin vain satama-alueelle käymään, ei pidemmälle. Olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa mennessäni työharjoitteluun ulkomaille.
Mikä se nyt on normaalia kenellekin riippuu missä ja milloin on kasvanut. Minä olin lapsi 80- ja 90-luvuilla.
Asuin maalla Itä-Suomessa ja suurin osa koulukavereista ei esim. käynyt ulkomaan lomilla. Jos joku kävi vaikka Kanarialla, niin se oli todella erikoista. Meidän perhe oli siis tässä suhteessa normaali, kun ei käyty missään. Ravintolassa syöminen oli myös erikoista, joten se että meidän perhe ei syönyt ravintolassa oli myös ihan tavallista.
Mutta nämä tämmöiset on ihan pikkujuttuja siihen verrattuna että mä jäin paitsi tasapainoisesta ja turvallisesta lapsuudesta. Piti pelätä väkivaltaista isää ja toimia emotionaalisena tukena äidille.
Mä olen tosin hyvin osannut viedä lapsiani lomille ja ravintolaan syömään, mutta vanhemmuuden kanssa on ollut enemmän vaikeuksia. Minä olen pyrkinyt olemaan ihan päinvastainen vanhempi kuin omani olivat ja välillä luultavasti olen ollut liiankin pehmeä heidän suhteensa. Onneksi näyttää siltä, että lapsista on tullut ihan tavallisia kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta.
Mut otettiin huostaan 7 vuotiaana.
Ja hyvä niin.
N44
Meillä ei ollut mökkiä.
Isä ei osannut mitään ns. miesten töitä. Hän ei halannut koskaan.
En päässyt koskaan yökylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat jotka ovat normaaleja nyt, eivät olleet sitä silloin kun olin lapsi. Ihmiset olivat enimmäkseen köyhiä, eikä elämä ollut niin helppoa kuin nyt. Vesi kannettiin kaivosta jne. En saanut koskaan synttärilahjaa, joululahjojakin harvoin. Eipä siis ollut juuri lelujakaan. Mielikuvitusta oli ja joskus sain värikyniä, joiden tuoksun muistan vieläkin. Siksi kai olen aina tehnyt paljon asioita itse.
No jaa. Oikeastaan jäin vaille normaalia perhettä ja ylipäätään ihmissuhteita. Äiti meni leskenä uusiin naimisiin isäni kanssa kun he olivat 40v ja 50v. Isovanhemmat oli joko kuolleet tai kuolivat etten muista. Muu vähäinen suku oli aivan eri sukupolvea kuin minä itse joten suhteita ei oikein ollut. Sisarpuoliini suhteet lapsena oli hyvin etäiset koska eivät enää asuneet samassa osoitteessa. Tavallaan kasvoin ja kasvatin itse itseni.
Ruotsinlaiva, Euroviisut, Dallas -sarja ja twin Peaks, useimmat leffat. Vanhemmat suosivat korkeakulttuuria niin kaikki "aivoton hömppä" oli kiellettyä.
Päivähoito. Olin kotihoidettu ja se hoito oli vähän mitä sattuu, vasemmalla kädellä kunhan ehdittiin
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusturvallisuudesta ja perushoivasta. Leskiäitini oli harvoin kotona ja kerran häipyi pariksi viikoksi omille teilleen. Onneksi sain naapurin lapsiperheeltä ruokaa ja sain olla heillä usein yötä. Otin tämän aikuisena puheeksi äitini kanssa ja hän vastasi ainoastaan, että kuka helvetti sinä luulet olevasi!? Keskustelu päättyi siihen, eikä asiaan enää palattu.
Kamala äiti sinulla! Toivottavasti kuitenkin olet selvinnyt elämässäsi hyvin.
Telkkarista, meidän äidin mielestä se rapautti aivot.
Oli noloa kun kaikki muut koulussa olivat katsoneet jonkin leffan tai ohjelman ja itse oli ihan pihalla kaikesta.
Kuulostaa tutulta. Tosin en ole osannut kaivata moista luksusta.
T: Antti Laine