Mistä normaaleista asioista jäit paitsi lapsena?
Olen syntynyt 80-luvulla ja me ei koskaan käyty ravintolassa syömässä, ei edes pizzalla tai hampurilaisella. Ulkomailla tai risteilyillä, kylpylöissä, ei käyty koskaan.
Vaatekaupoille ei päästy koskaan, kaikki vaatteet saatiin käytettyinä.
Isäni oli työssäkäyvä, äiti kotiäiti ja lapsia 4.
Kommentit (75)
En käynyt koskaan Muumimaailmassa. En tosin itse pitänyt sitä erikoisena, mutta eräs kaverini ihmetteli. Muualla kyllä reissattiin mutta tuo paikka jäi väliin.
Isovanhempiani en koskaan tuntenut, kuolivat nuorina.
normaaleista vanhemmista.
Henkisestä "pääomasta"
Perusturvallisuudesta.
Päiväkotiarjesta. Joko äiti oli kotona tai mummo vahti lapsia. Kerhoissa kävin mutta säännöllistä päiväkotielämää en ole viettänyt.
Samat kun ap:llä. Jos joskus sai uuden vaatteen niin senkin haluamista piti ns. hävetä. Jäin myös paitsi perheen yhteisistä harrastuksista ja tekemisistä. Lähinnä tunsin jostain syystä olevani vaivaksi ja olen sen tajunnut vasta aikuisena.
Ihan perusturvallisuudesta ja perushoivasta. Leskiäitini oli harvoin kotona ja kerran häipyi pariksi viikoksi omille teilleen. Onneksi sain naapurin lapsiperheeltä ruokaa ja sain olla heillä usein yötä. Otin tämän aikuisena puheeksi äitini kanssa ja hän vastasi ainoastaan, että kuka helvetti sinä luulet olevasi!? Keskustelu päättyi siihen, eikä asiaan enää palattu.
Alle kouluikäisenä sisävessasta ja suihkusta.
Äitini ei yhtään kertaa vienyt minua leikkipaikalle. Muistan lapsuudesta kaksi kertaa, kun hän leikki kanssani kotona. Äitini ei myöskään ollut melkein yhtään kotona.
Äitini ei myöskään koskaan opettanut minua tekemään ruokaa eikä edes päästänyt minua keittiöön.
Lista jatkuu, mutta en jaksa enää luetella.
Nyt jälkeenpäin kun miettii niin kaikkein eniten olisin halunnut vanhemmat jotka rakastaisivat toisiaan ja lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudesta
Mulla tämä sama, kumpikaan vanhemmista ei kyennyt rakastamaan vaikka jotain vähän yritti kuitenkin. Toinen suorastaan vihaa ainakin osaa lapsistaan.
Siitä että joku lohduttaisi yöllä.
Ei edes olisi kiinnostanut ravintolat ym. lapsena. Kaverit oli tärkeimmät asiat ja leikkiminen.
En muista koskaan olleeni äidin sylissä. Olen suuren sisaruskatraaan keskivaiheilta.
Olisin halunnut pitää yöllä yövaloa kun pelkäsin pimeää. Minua pilkattiin.
Elin lapsuuden niin että kukaan ei ollut edes kuullut noista ns. Normaaleista asioista ja tunne on edelleen että en jäänyt mistään paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Alle kouluikäisenä sisävessasta ja suihkusta.
Meilläkin puuttui nämä. Vuonna 81 muutettiin taloon jossa oli sisävessa ja hanasta tuli jopa lämmintä vettä!
Rakkaudesta