Lue keskustelun säännöt.
Mistä normaaleista asioista jäit paitsi lapsena?
11.06.2025 |
Olen syntynyt 80-luvulla ja me ei koskaan käyty ravintolassa syömässä, ei edes pizzalla tai hampurilaisella. Ulkomailla tai risteilyillä, kylpylöissä, ei käyty koskaan.
Vaatekaupoille ei päästy koskaan, kaikki vaatteet saatiin käytettyinä.
Isäni oli työssäkäyvä, äiti kotiäiti ja lapsia 4.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
ystävistä
Sama juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaan matkat.
Minä vuonna olet syntynyt ? Kysyn siksi, että tahdon tietää minkä ikäisille nämä ovat normi ?
Ap, minä luulin lapsena, että kaikilla oli noita asioita, koska meillä oli. Vasta nyt aikuisena ystävien ja tuttavien kanssa keskustellessa olen tajunnut ettei todellakaan monilla ollut.
t. vm 79
Serkuista, en tuntenut ketään muuta, jolla ei olisi ollut serkkuja.
Kavereilla kyläily (suurimmilta osin, ehkä yhden tai kaksi kertaa vuodessa pääsi vaikka kaveri ei asuisi kaukana), uudet vaatteet,
harrastukset (paitsi sellaiset joita voi tehdä yksin kotona tai pihalla), elokuvissa käyminen, ei apua läksyissä, ei kehuja hyvistä koenumeroista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä kavereita ei saanut ottaa kylään myös meille, vaikka koti oli siisti ja piha suuri. Sisarukselle eri säännöt ja hänen kavereita ramppasi yhtenään. Edelleen en käsitä tätä.
Muilla oli äiti, mutta minulla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietääkseni mistään. Perheemme ei matkustellut ulkomailla, mutta eipä matkustellut moni muukaan perhe. Olin lapsi 80- ja 90-luvuilla.
Keskuslämmitys, viemäröinti, hanavesi, sähkö, vaihteleva ravinto, päivähoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskuslämmitys, viemäröinti, hanavesi, sähkö, vaihteleva ravinto, päivähoito.
Ja raikas sisäilma.
Olin lapsi 60-70-luvuilla, eikä siihen aikaan ollut mitenkään tavallista, että matkusteltiin ulkomailla.
Meidän perhe ei kyllä matkustellut kotimaassakaan kuin aniharvoin. Yleensä ne olivat sukulaisvierailuja tai häissä käymistä toisella paikkakunnalla. En silti koe, että olisin mitään vailla ollut, koti oli ihan rauhallinen ja sopuisa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei todellakaan matkusteltu ulkomailla, mutta ei myöskään kotimaassa. Aivan kaikki lomat käytiin vain isovanhemmilla. Aina sama kaava. Molemmat asuivat kaukana.
Myös ravintolassa käynti oli todella harvinaista, ehkä kerran vuodessa tai kahdessa.
Lämpö ja huolenpito
Sukulaiset
Harrastus
Aineellisia asioita ei viitsi edes mainita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Serkuista, en tuntenut ketään muuta, jolla ei olisi ollut serkkuja.
Sama täällä. Kaikki kaverit tuntuivat aina tekevän kaikkea hauskaa serkkujen kanssa, ja mua harmitti. Toisaalta, mullapa olikin ihan ikiomat isovanhemmat.
- Lomamatkat, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ei ikinä, siis ikinä, käyty missään. Helsinkiin pääsin ensimmäisen kerran ysiluokalla koulun kanssa.
- Vappupallo. En yhtenäkään vuonna saanut sellaista kun oli kuulemma kallista ja turhaa.
- Synttärijuhlat ja yleensäkin syntymäpäivien muistaminen millään tavalla. Ainoat juhlat oli silloin kun täytin 1v, sen jälkeen ei mitään, ei edes onnitteluja.
- Ravintolassa tai pikaruokapaikassa syöminen. Luokkakaverit kertoivat miten olivat käyneet perheensä kanssa syömässä ravintolassa vaikka synttäreiden kunniaksi, tuntui kuin veistä olisi käännetty haavassa.
- Minkäänlainen tukeminen opiskeluun. Pärjäsin todella huonosti jo ala-asteella, eikä äitiä kiinnostanut ollenkaan.
- Terveellinen ruoka. Lähes joka ilta oli jotain valmishampurilaisia tai vastaavaa, keksejä ja karkkia vedin myös päivittäin. Olin ylipainoinen jo lapsena ja edelleen aikuisena.
- Puutteellinen hammashoito. Jo päiväkodissa hampaissani oli reikiä.
- Siisteys. Kuljin aika usein likaisissa vaatteissa ja muistan kun ekaluokalla hiukseni olivat niin takussa että olivat ihan mattautuneet (vai mikä onkaan oikea sana) ja yksi kaveri yritti varmaan tunnin selvittää niitä.
- Kaikenlainen juhlaetiketti. Ei koskaan ollut mitään yhtään juhlavampia vaatteita. Esim. ala-asteen päättäjäisissä muilla tytöillä oli nättejä mekkoja ja minulla jotkut kollarit.
Eli juu, jäin paitsi tyyliin kaikesta:D Kasvoin yh-äidin kanssa, jonka mielenmaisema oli hyvin harmaa ja vaatimaton. Töissä käyntiä ja television katsomista, ei _ikinä_ mitään muuta. Joku syntymäpäiväkakku, mitä pröystäilyä sekin olisi! Äitini oli ihan kiltti eikä koskaan tarvinnut pelätä esim. väkivaltaa, mutta häntä ei vain ikinä kovin kiinnostanut. Kunhan vain pysyin hengissä ja suurin piirtein harmittomana, niin siinäpähän vain olin. Ja olen siis syntynyt ysärin puolivälissä, eli kaikki nuo mainitsemani asiat joista jäin paitsi olivat ihan normaaliin lapsuuteen kuuluvia.
Nyt aikuisena äitini yrittää toppuutella minua kun olen kuulemma muka niin suureellinen ja vaativa, kun on edes jotain standardeja ja tavoitteita elämässä. Vaikeuksien jälkeen jollain ihmeen kummalla pääsin yliopistoon, ja nyt yrittää kysellä että miten opinnot menee ja mitä siellä tehdään. En halua laisinkaan keskustella hänen kanssaan opinnoistani. Ylipäätään ollaan täysin erilaisia ihmisinä. Ja en todellakaan aio itse hankkia lapsia, koska ei kiinnosta, ja omasta kokemuksesta tiedän että on aivan p*skaa olla välinpitämättömän äidin lapsi.
Lahjat ja joululahjat - äitini antoi toinen toistaan älyttömämpiä lahjoja. Typerimmät niistä: 1 pyyhekumi paketissa, paketti tampooneja.
- En ole tähänkään päivään mennessä tavannut koskaan isääni, eikä elämässäni ollut koskaan ketään isähahmoa. Olen aina pelännyt miehiä.
- Jouduin koko lapsuuteni peittelemään juuriani ja pelkäämään, että tarhatädit, leikki- ja koulukaverit ja opettajat saavat tietää, että isäni on romani ja alkavat kiusata ja syrjiä. Olisi ollut paljon vähemmän stressaava lapsuus, jos olisin ollut vaan tavallinen valkoinen suomalainen. Luultavasti tämän takia tulen aina olemaan sulkeutunut persoona, kun vaikeneminen ja asioiden peittely on ollut ainoa selviytymiskeino niin pitkään.
- Lapsuus ilman äidin mielivaltaista raivoamista olisi ollut varmaan mahtava. Minulle raivottiin niin paljon, etten tajunnut esim. aikuisenakaan jättää ajoissa raivoavia kumppaneita, joiden kanssa koin jopa väkivallan uhkaa. Olin niin tottunut siihen, että minulle raivotaan mielivaltaisesti aivan mitättömistäkin asioista.
N34
Varmaan jostain perusturvallisuudesta, kun lapsuuteeni kuului hihhuli uskovaisten pelottelu lopun ajoista ja taivaaseen tempaamisista.
En saanut pimpsaa teininä, yhä kauhea trauma ja katkeruus.