Onneksi ymmärsin viimeinkin, ettei itsestään kannata kertoa juuri mitään työpaikalla
Ei mun työkaverit edes tiedä että mulla on perhe. En kerro nykyään enää itsestäni mitään, koska ketään ei vilpittömästi kiinnosta, vaan tietoja käytetään haukkumiseen. Kahvihuoneessa juoruillaan kaikista vuorotellen ja räävitään läpi yksityisasioita.
Toisekseen suurin osa ihmisistä tykkää olla äänessä ja odottavat vain tilaisuutta päästä taas puhumaan jostain omasta jutusta, niin puhukoot.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en kerro yhtään mitään. Joskus joku ihan esimies kommentoikin vähän nolosti. Lapsestanikin puhun tyttärenä, en edes mainitse nimeä. Joskus olen jollekin avautunut liikaa ja kadun.
Sama täällä. Enää en välttämättä kerro mitään. Lapsetki on lapsia, lapsenlapsestani en ole maininnut. Joutuvat lypsämällä lypsämään. Eivät jaksa kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän asia piti nostaa esiin koska?
Ei ketään kiinnosta teidän perheet tai mikään. Töissä käydään koska on pakko. Pakko ei ole kuitenkaan kuunnella kenenkään elämän tarinaa.
Naisvaltaiset alat on juorupesäkkeitä. Sosiaali- ja terveysala on pahimmat. Vaikket kerro mitään, sana kulkee tutun tutun kautta. Kaikkea vatkataan ja käytetään hyväksi. Olen nainen, mutten viihdy naisten seurassa juuri tästä syystä. Miehet on reiluja. Nekin juttelee, mutta kunnioittaa toisen yksityisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi töissä pitäisi puhua yksityisasioista? Olen työpaikalla tekemässä töitä, en ruotimassa työkavereiden asioita. Aina löytyy joku ap:n kaltainen, joka esittelee elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja sitten ihmettelee, kun muut kertovat asioita eteenpäin.
No vaikka en omista asioista puhu työpaikalla, ei tarkoita, että levittelisin muista kuulemaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi töissä pitäisi puhua yksityisasioista? Olen työpaikalla tekemässä töitä, en ruotimassa työkavereiden asioita. Aina löytyy joku ap:n kaltainen, joka esittelee elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja sitten ihmettelee, kun muut kertovat asioita eteenpäin.
Olin nuorempana kova puhumaan, kun halusin kuulua joukkoon. Kyllä hoitoalalla kaikenlainen pälättäminen ja juoruilu on läsnä jatkuvasti. Hoitajat puhuvat kilpaa omista menoistaan, lasten syntymäpäivistä, mökkiaskareista, vaikka mistä. AP
Olen hoitoalalla, kuuntelen sujavasti hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä opin suht nuorena, että mitä vähemmän tietyt tietävät susta, niin vähemmän niillä on tarttumapintaa supista sun elämästäsi.
Täydellinen paikka laukoa kunnon legendoja :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi töissä pitäisi puhua yksityisasioista? Olen työpaikalla tekemässä töitä, en ruotimassa työkavereiden asioita. Aina löytyy joku ap:n kaltainen, joka esittelee elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja sitten ihmettelee, kun muut kertovat asioita eteenpäin.
Olin nuorempana kova puhumaan, kun halusin kuulua joukkoon. Kyllä hoitoalalla kaikenlainen pälättäminen ja juoruilu on läsnä jatkuvasti. Hoitajat puhuvat kilpaa omista menoistaan, lasten syntymäpäivistä, mökkiaskareista, vaikka mistä. AP
Yksi syy miksen pärjäisi hoitoalalla. Mieluummin juttelisin potilaiden kanssa ja laulaisin dementikoille. Voin kuvitella mikä haukkujen tulva siitä seuraisi hoitajilta...
Tiiäkkö, mulle on noin käyny, mutta en välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi töissä pitäisi puhua yksityisasioista? Olen työpaikalla tekemässä töitä, en ruotimassa työkavereiden asioita. Aina löytyy joku ap:n kaltainen, joka esittelee elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja sitten ihmettelee, kun muut kertovat asioita eteenpäin.
Olin nuorempana kova puhumaan, kun halusin kuulua joukkoon. Kyllä hoitoalalla kaikenlainen pälättäminen ja juoruilu on läsnä jatkuvasti. Hoitajat puhuvat kilpaa omista menoistaan, lasten syntymäpäivistä, mökkiaskareista, vaikka mistä. AP
Missä välissä? Niillähän on omien sanojensa mukaan aina kiire.
Juuri siinä välissä, kun on muka kiire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi töissä pitäisi puhua yksityisasioista? Olen työpaikalla tekemässä töitä, en ruotimassa työkavereiden asioita. Aina löytyy joku ap:n kaltainen, joka esittelee elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja sitten ihmettelee, kun muut kertovat asioita eteenpäin.
Olin nuorempana kova puhumaan, kun halusin kuulua joukkoon. Kyllä hoitoalalla kaikenlainen pälättäminen ja juoruilu on läsnä jatkuvasti. Hoitajat puhuvat kilpaa omista menoistaan, lasten syntymäpäivistä, mökkiaskareista, vaikka mistä. AP
Olin erikoissairaanhoidossa ka samalla osastolla 5 vuotta yhden naisen kanssa, joka oli koko ajan luullut jostain syystä että olen yksinhuoltaja. Koska muilla ei juuri lapsia ollut, en todellakaan kälättänyt omastani, ei minuakaan muiden kakarat juuri kiinnosta. Mistään omista menoistani en kyllä huutele, eikä me ' juoruiltu' mitään. Missä lepokodissa sä olet ollut.. Ihan älykkäitä keskusteluja ajankohtaisista aiheista, varsinkin yövuoroissa.
Mulla on niin olematon yksityiselämä että siitä ei ole mitään puhuttavaakaan. Kuvitelkoon sitten ihan vapaasti omiaan :D
Minäkään en kerro mitään. Näin, että joitain se ärsytti, halusivat kysellä paljon juttuja. Musta työpaikalla tehdään töitä, eikä juoruilla ja pölistä. Tietysti ystävällinen olen aina.
Paljon on näitä, joille työpaikka on päivätoimintakeskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi töissä pitäisi puhua yksityisasioista? Olen työpaikalla tekemässä töitä, en ruotimassa työkavereiden asioita. Aina löytyy joku ap:n kaltainen, joka esittelee elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja sitten ihmettelee, kun muut kertovat asioita eteenpäin.
Olin nuorempana kova puhumaan, kun halusin kuulua joukkoon. Kyllä hoitoalalla kaikenlainen pälättäminen ja juoruilu on läsnä jatkuvasti. Hoitajat puhuvat kilpaa omista menoistaan, lasten syntymäpäivistä, mökkiaskareista, vaikka mistä. AP
Missä välissä? Niillähän on omien sanojensa mukaan aina kiire.
SIllä sen kiireen juuri saa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä opin suht nuorena, että mitä vähemmän tietyt tietävät susta, niin vähemmän niillä on tarttumapintaa supista sun elämästäsi.
Mä taas en kiinnosta ketään, joten ihan sama mitä puhun.
Supisijat kelpaa kaikki matsku. Täyttävät sitten aukot ja alkavat puhumaan paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapseton sinkku. Yksi työkaveri oli kuulemma pohtinut, olenko lesbo, uskovainen vai hedelmätön. Saa luulla rauhassa mitä haluaa.
Ja joku kuunnellut mielenkiinnolla vieressä ja vetänyt omat johtopäätöksensä ja nyt kertoo totena asiaa. Joinain päivänä on ihan hauskaakin kuulla, miten on päätynytkin jonkun juorun kohteeksi. Toisaalta ei aina jaksais.
Vierailija kirjoitti:
Miksi töissä pitäisi puhua yksityisasioista? Olen työpaikalla tekemässä töitä, en ruotimassa työkavereiden asioita. Aina löytyy joku ap:n kaltainen, joka esittelee elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja sitten ihmettelee, kun muut kertovat asioita eteenpäin.
Se on paras, kun ei viedä kotiasioita työpaikalle, eikä työasioita kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapseton sinkku. Yksi työkaveri oli kuulemma pohtinut, olenko lesbo, uskovainen vai hedelmätön. Saa luulla rauhassa mitä haluaa.
Niin pitkään sen tampion kanssa menee kohtalaisesti, kunnes keksii elämästäsi ja asioistasi jonkun mehukkaan teorian, jota alkaa sitten totuuksina levittämään. Jotkut ovat aivan liian uteliaita. Kaikki pitäisi saada tietää.
Minä olen lapseton sinkku. Yksi työkaveri oli kuulemma pohtinut, olenko lesbo, uskovainen vai hedelmätön. Saa luulla rauhassa mitä haluaa.