Onneksi ymmärsin viimeinkin, ettei itsestään kannata kertoa juuri mitään työpaikalla
Ei mun työkaverit edes tiedä että mulla on perhe. En kerro nykyään enää itsestäni mitään, koska ketään ei vilpittömästi kiinnosta, vaan tietoja käytetään haukkumiseen. Kahvihuoneessa juoruillaan kaikista vuorotellen ja räävitään läpi yksityisasioita.
Toisekseen suurin osa ihmisistä tykkää olla äänessä ja odottavat vain tilaisuutta päästä taas puhumaan jostain omasta jutusta, niin puhukoot.
Kommentit (49)
Miksi töissä pitäisi puhua yksityisasioista? Olen työpaikalla tekemässä töitä, en ruotimassa työkavereiden asioita. Aina löytyy joku ap:n kaltainen, joka esittelee elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja sitten ihmettelee, kun muut kertovat asioita eteenpäin.
Ja tämän asia piti nostaa esiin koska?
Ei ketään kiinnosta teidän perheet tai mikään. Töissä käydään koska on pakko. Pakko ei ole kuitenkaan kuunnella kenenkään elämän tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi töissä pitäisi puhua yksityisasioista? Olen työpaikalla tekemässä töitä, en ruotimassa työkavereiden asioita. Aina löytyy joku ap:n kaltainen, joka esittelee elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja sitten ihmettelee, kun muut kertovat asioita eteenpäin.
Olin nuorempana kova puhumaan, kun halusin kuulua joukkoon. Kyllä hoitoalalla kaikenlainen pälättäminen ja juoruilu on läsnä jatkuvasti. Hoitajat puhuvat kilpaa omista menoistaan, lasten syntymäpäivistä, mökkiaskareista, vaikka mistä. AP
Ainahan on kyse itsekunkin persoonasta, töissä ja vapaalla. Kuka on luotettava, kuka ei, ja kuka rupeaa edes jossain vaiheessa miettimään että ei olekaan hyvä tyyli tämä.
Työssä tehdään töitä, ei tarvitse avautua omasta elämästä. Koiranomistajat löytävät kyllä aina toisensa, niistä näköjään löytyy aina keskusteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Työssä tehdään töitä, ei tarvitse avautua omasta elämästä. Koiranomistajat löytävät kyllä aina toisensa, niistä näköjään löytyy aina keskusteltavaa.
Ei läheskään niin paljon kuin lapsista. Nämä omista lapsistaan kälättäjät ovat rasittavavimpia työntekijöitä mitä on. Ja pienten lasten vanhemmat saikuttavat vähän väliä kun Emmaiitalla on vähän nuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi töissä pitäisi puhua yksityisasioista? Olen työpaikalla tekemässä töitä, en ruotimassa työkavereiden asioita. Aina löytyy joku ap:n kaltainen, joka esittelee elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja sitten ihmettelee, kun muut kertovat asioita eteenpäin.
Olin nuorempana kova puhumaan, kun halusin kuulua joukkoon. Kyllä hoitoalalla kaikenlainen pälättäminen ja juoruilu on läsnä jatkuvasti. Hoitajat puhuvat kilpaa omista menoistaan, lasten syntymäpäivistä, mökkiaskareista, vaikka mistä. AP
Olen hoitoalalla, en ole 20 vuoteen kokenut, että minun tulisi kertoa omasta elämästäni yhtään mitään työkavereille. En ole tuppisuu, mutta perheen asioiden sijaan rupattelen kuntavaaleista, bussilinjoista, julkkisjuoruista jne. eikä kukaan ole koskaan sanonut, että ole hiljaa, täällä saa puhua vain kotiasioista. Jos ei erota työtä ja yksityiselämää, voi toki molemmissa puhua samoista asioista ja silloin yleensä tulee rikkoneeksi vaitiolovastuita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä tehdään töitä, ei tarvitse avautua omasta elämästä. Koiranomistajat löytävät kyllä aina toisensa, niistä näköjään löytyy aina keskusteltavaa.
Ei läheskään niin paljon kuin lapsista. Nämä omista lapsistaan kälättäjät ovat rasittavavimpia työntekijöitä mitä on. Ja pienten lasten vanhemmat saikuttavat vähän väliä kun Emmaiitalla on vähän nuhaa.
Entäs kun Emmaiitalla on vähän kihomatoja? Nämä mammulit tartuttavat ne työpaikalla ties kehen.
Kai tää pätee elämään kaiken kaikkiaan. Eli on ihmisiä joille voi puhua/joita kiinnostaa ja sitten niitä toisia. Ne on hyvä oppia erottamaan toisistaan.
Kyllä mä opin suht nuorena, että mitä vähemmän tietyt tietävät susta, niin vähemmän niillä on tarttumapintaa supista sun elämästäsi.
Kyllä minusta hienoimpia hetkiä töissä oli, kun työkaveri kertoi vetäneensä miehensä takapuolesta viisimetrisen lapamadon. Mies kontallaan wc:n lattialla ja rouva kiskoo matoa. Edelleen näen tapahtuman silmissäni, vaikka en sitä itse koskaan nähnytkään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä opin suht nuorena, että mitä vähemmän tietyt tietävät susta, niin vähemmän niillä on tarttumapintaa supista sun elämästäsi.
Mä taas en kiinnosta ketään, joten ihan sama mitä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä opin suht nuorena, että mitä vähemmän tietyt tietävät susta, niin vähemmän niillä on tarttumapintaa supista sun elämästäsi.
Niin tai kuvitella ja arvostella mielessään. Toki on ihmisiä jotka kuvittelevat ihan mitä sinusta haluavat muutenkin. Tarvitsevat halveksittavan/halveksittavia ja dramaattinen uhrius myöskin nähtävissä mm murjotuskohtauksina.
Raskaita nämä, jokin itsetuntovamma varmaan.
Mitä se haittaa jos joku susta puhuu. Onko välttämättä parempi olla tapettia? Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Joillekin ei sekään kelpaa vaan jatkavat kyselyä, kunnes saavat käytöksensä mukaisen vastauksen. Osa on paljastunut jopa niin yksinkertaisiksi, että ottavat selvät trollivastaukset todesta ennen kuin joku muu huomauttaa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi töissä pitäisi puhua yksityisasioista? Olen työpaikalla tekemässä töitä, en ruotimassa työkavereiden asioita. Aina löytyy joku ap:n kaltainen, joka esittelee elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja sitten ihmettelee, kun muut kertovat asioita eteenpäin.
Olin nuorempana kova puhumaan, kun halusin kuulua joukkoon. Kyllä hoitoalalla kaikenlainen pälättäminen ja juoruilu on läsnä jatkuvasti. Hoitajat puhuvat kilpaa omista menoistaan, lasten syntymäpäivistä, mökkiaskareista, vaikka mistä. AP
Yksi syy miksen pärjäisi hoitoalalla. Mieluummin juttelisin potilaiden kanssa ja laulaisin dementikoille. Voin kuvitella mikä haukkujen tulva siitä seuraisi hoitajilta...
Työelämässä omista asioista avautuminen täytyy tehdä aina harkiten ja valikoiden mistä avautuu, mistä ei avaudu ja kenelle avautuu, jos on avautuakseen.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän asia piti nostaa esiin koska?
Ei ketään kiinnosta teidän perheet tai mikään. Töissä käydään koska on pakko. Pakko ei ole kuitenkaan kuunnella kenenkään elämän tarinaa.
Kyllä monia kiinnostaa ja kovastikin. Työelämässä on outoja iilimatoja ja sylivauvoja siinä missä muuallakin. Oikein kiherrellen tivataan yksityiselämästä ja valitetaan kuinka on yksinäistä ja pitäisi olla yhteisöllisyyttä lisää. Näitä hyypiöitä saa ihan hartiavoimin torjua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi töissä pitäisi puhua yksityisasioista? Olen työpaikalla tekemässä töitä, en ruotimassa työkavereiden asioita. Aina löytyy joku ap:n kaltainen, joka esittelee elämänsä jokaisen yksityiskohdan ja sitten ihmettelee, kun muut kertovat asioita eteenpäin.
Olin nuorempana kova puhumaan, kun halusin kuulua joukkoon. Kyllä hoitoalalla kaikenlainen pälättäminen ja juoruilu on läsnä jatkuvasti. Hoitajat puhuvat kilpaa omista menoistaan, lasten syntymäpäivistä, mökkiaskareista, vaikka mistä. AP
Missä välissä? Niillähän on omien sanojensa mukaan aina kiire.
Mäkään en kerro yhtään mitään. Joskus joku ihan esimies kommentoikin vähän nolosti. Lapsestanikin puhun tyttärenä, en edes mainitse nimeä. Joskus olen jollekin avautunut liikaa ja kadun.