Onneksi ymmärsin viimeinkin, ettei itsestään kannata kertoa juuri mitään työpaikalla
Ei mun työkaverit edes tiedä että mulla on perhe. En kerro nykyään enää itsestäni mitään, koska ketään ei vilpittömästi kiinnosta, vaan tietoja käytetään haukkumiseen. Kahvihuoneessa juoruillaan kaikista vuorotellen ja räävitään läpi yksityisasioita.
Toisekseen suurin osa ihmisistä tykkää olla äänessä ja odottavat vain tilaisuutta päästä taas puhumaan jostain omasta jutusta, niin puhukoot.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän asia piti nostaa esiin koska?
Ei ketään kiinnosta teidän perheet tai mikään. Töissä käydään koska on pakko. Pakko ei ole kuitenkaan kuunnella kenenkään elämän tarinaa.
Naisvaltaiset alat on juorupesäkkeitä. Sosiaali- ja terveysala on pahimmat. Vaikket kerro mitään, sana kulkee tutun tutun kautta. Kaikkea vatkataan ja käytetään hyväksi. Olen nainen, mutten viihdy naisten seurassa juuri tästä syystä. Miehet on reiluja. Nekin juttelee, mutta kunnioittaa toisen yksityisyyttä.
Ei miehet ole sen parempia. Ne vaan sanoo asiat suoremmin eikä selän takana yleensä.
Mites sitten kun työpaikan ilmapiiriin kuuluu että kaikki jaetaan kaikille? Jos et vihjailusta huolimatta ymmärrä kertoa perhe-elämästäsi tai parisuhdestatuksestasi kahvipöydässä niin siitä kysytään kyllä sitten suoraan. Koitapa siinä kierrellä ja kaarrella.
Onhan se mukavaa, kun ihmiset puhuvat vastoin parempaa tietoa ja kaikki se julkisuus tulee ihan itsekseen. Toiset joutuvat julkisuuden eteen olemaan koko ajan esillä, lööpeissä ja antamaan lehdille haastatteluja. Itselle se tulee ihan tuosta noin vaan tekemättä itse asian eteen yhtään mitään. Taviksista puhutaan enemmän kuin julkkiksista, että siinä tulee ihan sellainen olo kuin olisi joku TV:stä tuttu. Aina joku pulputtaa paskaa jonkun asioista. "Totuus" on se pienen tiedon murusen ympärille rakennettu kuvitteellinen tarina.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ikävä kyllä niiin totta. Nykyiselle esimiehelleni olin avautunut vähän enemmän lapseni sairaudesta ja sain siitä kärsiä karvaasti. Ei enää ikinä koskaan samaa, vaihdan työpaikkaa mahdollisimman pian.
Uuden työpaikan saakin vain työpaikan vaihtaja. Työttömistä ei oo niin väliä juu.
Saman olen huomannut että juuri mitään ei kannata itsestään töissä kertoa.
Omalla työpaikalla ihmiset oli aika avoimia ja monelle työkaverit olivat parhaat ja ainoat kaverit elämässä. Kyllä siellä kertoiltiin kaikki toisille. Outoa oli että minulta odotettiin luottamusta ja lojaalisuutta, mitä osoitinkin mutta itse jos avauduin edes pienestä asiasta niin ne toitotettiin selän takana kaikki. Minun ei siis ollut lupaa odottaa luottamusta toisilta mikä oli hyvin kummallista. Lopetin sitten asioiden kertomisen. Sitten vasta alettiinkin puhua pahaa selän takana.
Mulla on yksi työkaveri jolle voin jutella ja hän minulle, muille en juurikaan yksityiselämästäni puhu.
Mitä asioita ihmiset voivat ylipäänsä kertoa.
Tämä on ikävä kyllä niiin totta. Nykyiselle esimiehelleni olin avautunut vähän enemmän lapseni sairaudesta ja sain siitä kärsiä karvaasti. Ei enää ikinä koskaan samaa, vaihdan työpaikkaa mahdollisimman pian.