Taloussanomat: Lapsi yksin koko kesän - onko pienituloisille vanhemmille enää sijaa yhteiskunnassa?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olen varaa lapsiin, ei kannata hankkia lapsia.

 

Yksinkertaista.

Ja jos ei [heikon tulotason vuoksi] hanki lapsia, niin alkaa se valittaminen siitä miksi ei hanki lapsia.

Ennen valitettiin sitä kun köyhät sikisivät liikaa. Nyt murehditaan sitä kun eivät hanki tarpeeksi lapsia.

Vaikeaa on köyhän olla herroille ja rouville mieliksi. Tekee mitä vaan, niin kuitenkin aina väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic mutta onko nykyään ihan tavatonta, että kaverin perhe tai sukulaiset ottavat huvipuistoon tai lomille mukaan? Pääsin lapsena vaikka minne juuri siksi että oli niin paljon perheitä, jotka itse ehdottivat että minä voisin lähteä mukaan. Eikö tällaista enää ole vai eikö moni koe että on oikein ottaa tarjous vastaan?

On, mutta kyllä minä ainakin laitan lapselleni rahat mukaan, kun hän lähtee kaveriperheen kanssa johonkin maksulliseen reissuun. Samoin kavereilla on aina ollut rahat mukana, kun ovat meidän kanssa jonnekin lähteneet. 

Nykyisin, kun ylisukupolviset perheet ovat kadonneet, sisarukset eivät pidä yhtä, asutaan kaukana toisista, kaikki keskittyvät vain itseensä, ovat itse selviytyjiä jne on kadonnut se maailma missä isovanhemmat huolehti lapsenlapsistaan esim kesäisin, sisarukset otti toistensa lapsia "kesäkylään" tai kesäretkille jne. Nykyisin kaikki yrittävät hoitaa asiansa yksin. Miten meistä on tullut tällainen epäsosiaalinen, itseellinen ja itsekeskeinen, empatiakyvytön, yksin pärjäävien ihmisten yhteiskunta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ne pienituloiset oikeasti edes yrittänyt säästää rahaa johonkin kesäjuttuun?

Tyhmä. Jos tulot on pienet menoihin nähden ei jää säästettäväksi. Jos sulla jää ylimääräistä, ei sulla ole pienet tulot suhteessa menoihin. 

Et kovin fiksu ole, kun nimittelet muita. 

Monilla "pakollisissa menoissa" on sellaisia juttuja mistä voisi karsia. Monessa köyhistä kertovassa jutussa rahaa menee asioihin mitä en keskituloisena hanki, saati sitten jos joudun työttömäksi

Vierailija kirjoitti:

Lapsen voi aina lahjoittaa johonkin vauraampaan maahan kuten Viroon,tai sitten vain myy sisäelimet.

Aina ilo todeta että tällä palstalla on muitakin fiksuja ihmisiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi on yksin? Eikö sillä ole kavereita, joiden kanssa pyöräilisi hiekkarannalle uimaan?

En ole tuo kyseinen kirjoittaja, mutta ei meidän lapsilla ainakaan ole koskaan ollut kesäisin kavereita. Kaikki kaverit haihtuvat heti kevätjuhlien jälkeen mummoloihin, muille sukulaisille, mökeille ja matkoille. Ja meillä kun ei ole mihinkään noista mahdollisuutta, niin aika yksinäiset kesät lapsilla on.

 

Oikeasti? Kaikki samaan aikaan? Koko kesäksi? Meidän lasten mielestä kesälomissa on aina ollut parasta kun voi vapaasti hengailla kavereiden kanssa. Joka päivä on joku kaveri, ja usen yökyläillään.

Me otettiin lapsen serkku usein mukaan, sillon maksettiin myös kulut. Kavereita otettiin mukaan lähinnä uimaan tms päiväretkelle, jolloin ne kulut ei päätä huimanneet.

Vierailija kirjoitti:

Onko ne pienituloiset oikeasti edes yrittänyt säästää rahaa johonkin kesäjuttuun?

Tuskin ovat. Vuoden mittaan itse rahansa pämpänneet.

Vierailija kirjoitti:

Olin usein kesällä yksin 70-luvulla, kun suvun mökki oli viiden eri perheen käytössä. Sinne ei siis päässyt kuin pariksi viikoksi kesällä. Käytin aikani pyöräilemällä Helsingissä, uimalla, liikkumalla luonnossa, lueskelemalla, ja jossain vaiheessa pidin puutarhapalstaa, josta saatiin tuoreita vihanneksia ja marjoja. Varmaan noita palstoja saisi helposti nykyäänkin, ja kirjastot ovat auki läpi kesän.

Tavallisille viljelypalstoille voi olla vuosien jonot, mutta helsinkiläislapsille on olemassa Kumpulan koulukasvitarha, jossa he pääsevät viljelemään omaa palstaansa ja nauttimaan sen sadosta. Itse olin lapsena yhden kesän mukana toiminnassa, ja ainakin silloin se oli maksutonta. Päivän aikana sai lämpimän ruoan ja mielestäni myös bussiliput kustannettiin ainakin kaikista vähävaraisimmille.

Minä kysyin mopoja rassaavalta teinipoikaryhmältä, että onko nälkä. Osaavat kuulemma itsekin käydä kaupassa.

Kyllähän se vaatimustaso lasten viihtymisessä ja viihdyttämisessäkin on muuttunut ihan muutamassa vuosikymmenessä. Painetta tulee kokoajan ulkopuolelta, media /some syöttää kokoajan kaikkea uutta ja upeaa aktiviteettia ja elämystä mitä pitäisi kokea. Ne varakkaampien ehjien perheiden lapset jotka pääsee kokemaan kaikenlaista kivaa ja uutta ovat esimerkkeinä ja paineen kasvattajinasille tää muidenkin pitäisi.

Jotenkin itse enemmänkin petäänkuuluttaisin sitä että eteenkin tarvitserko oikeasti varsinkin jotkut alakouluikäiset voelä niitä jatkuvia elämyksiä ja jatkuvaa viihdyttämistä. 

Milloin maailma on muuttunut siihen suuntaan että vanhempien tärkein tehtävä heti ravinnon, asunnon ja vaatetuksen takaamisen jälkeen on lastensa viihdyttäminen ja elämysten luominen. 

Tiedän että olen jo eri sukupolvea, mutta mietin että miten hitolla meidän sukupolvi kasvoi täysjärkiseksi hyvä itsetuntoiseksi ja elämä sietäväksi kun ei meille kukaan juuri koskaan luonut mitään elämyksiä. Eväsretki mummon ja ukin kanssa tervatulla soutuveneellä saareen oli upeinta ikinä. Muistan vieläkin ensimmäisen pizzalla käynnin lähikaupungissa, olin jo ehkä 13 tai 14v. Tätin luokse Tampereelle linja autolla meno oli vuoden kohokohta, pääsin oikeaan kaupunkiin viikoksi. Sain ostaa jätsikipallon, se oli mansikkaa, valtava pallo. Se oli elämys jota muistelen näköjään vieläkin ;-)

Vierailija kirjoitti:

miksi pitää kakaroiden kesää suunnitella. kesä on sitä aikaa, kun aamulla lähdetään ulos ja illalla tullaan takaisin. välillä käydään syömässä. tätähän ei älylaitevanhemmat ymmärrä. ja turha selitellä, että lapsille pitää saada kokemuksia ja elämyksiä. ne on parhaita silloin, kun vanhemmat ei ole niitä pilaamassa.

Juu, työläisvanhempien lapset ne siellä pihalla touhuavat laumoittain kun vanhemmat ovat läheisessä tehtaassa, naapurit asuvat vuosikymmenet samalla asuinalueella, isommat vahtivat pienempiään selkäsaunan uhalla ja tekevät joutessaan ison osan kotitöistä... sellaista se oli muutamia kymmeniä vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin usein kesällä yksin 70-luvulla, kun suvun mökki oli viiden eri perheen käytössä. Sinne ei siis päässyt kuin pariksi viikoksi kesällä. Käytin aikani pyöräilemällä Helsingissä, uimalla, liikkumalla luonnossa, lueskelemalla, ja jossain vaiheessa pidin puutarhapalstaa, josta saatiin tuoreita vihanneksia ja marjoja. Varmaan noita palstoja saisi helposti nykyäänkin, ja kirjastot ovat auki läpi kesän.

Niin se oli normaali kesä 90 luvulle asti ja ehkä pidempäänkin

 

kesällä oltiin kotona ja käytiin uimassa ja kirjastossa ja pyöräiltiin. Vanhemmilla oli loma jossakin vaiheessa ja sitten marjastettiin ja retkeiltiin. Ehkä joka kolmas vuosi päästiin lintsille tms. 

Jaa. Meidän perhe lomaili jo 80-luvulla ulkomailla ja mökillä. Kaverin perhe reissasi kotimaassa ja yöpyi leirintäalueilla, joskus vuokrasi mökin.

Uimarannat ja ei maksa mitään. Nykyään vuokraveneitä. Korkeasaaren pääsylippu apinatalolle. Kotieläin tilat ja lehmät hevoset kuin katsomaan laivoja. Tallinnan risteily 10-20€. Näkötornia ei ole mutta lintujen bongaus torneja on kuin puistoja. Miksei vanhemmat osaa laskea vapaapäiviään lapsen parhaaksi. Isovatsaisia miehiä voi kohottaa syömään vähemmän. Anna ruokasi ja ruokarahasi lapselle. 

Juu pitäis ehdottomasti muiden piikkiin laittaa lapset linnanmäelle koko kesäks jos vanhemmat on tuet käyttäny tärkeämpiin menoihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi on yksin? Eikö sillä ole kavereita, joiden kanssa pyöräilisi hiekkarannalle uimaan?

En ole tuo kyseinen kirjoittaja, mutta ei meidän lapsilla ainakaan ole koskaan ollut kesäisin kavereita. Kaikki kaverit haihtuvat heti kevätjuhlien jälkeen mummoloihin, muille sukulaisille, mökeille ja matkoille. Ja meillä kun ei ole mihinkään noista mahdollisuutta, niin aika yksinäiset kesät lapsilla on.

 

Oikeasti? Kaikki samaan aikaan? Koko kesäksi? Meidän lasten mielestä kesälomissa on aina ollut parasta kun voi vapaasti hengailla kavereiden kanssa. Joka päivä on joku kaveri, ja usen yökyläillään.

Suurin osa pyrkii saamaan loman keskikesäksi (juhannuksesta alkaen ja heinäkuuksi), ja alkukesällä moni keskituloinen laittaa lapsia kesäleireille yms.

Turkissa on halvempaa asua jää käteen enemmän.   

ÄITIEN PITÄÄ MENNÄ TÖIHIN NIIN ON RAHAA.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin usein kesällä yksin 70-luvulla, kun suvun mökki oli viiden eri perheen käytössä. Sinne ei siis päässyt kuin pariksi viikoksi kesällä. Käytin aikani pyöräilemällä Helsingissä, uimalla, liikkumalla luonnossa, lueskelemalla, ja jossain vaiheessa pidin puutarhapalstaa, josta saatiin tuoreita vihanneksia ja marjoja. Varmaan noita palstoja saisi helposti nykyäänkin, ja kirjastot ovat auki läpi kesän.

Niin se oli normaali kesä 90 luvulle asti ja ehkä pidempäänkin

 

kesällä oltiin kotona ja käytiin uimassa ja kirjastossa ja pyöräiltiin. Vanhemmilla oli loma jossakin vaiheessa ja sitten marjastettiin ja retkeiltiin. Ehkä joka kolmas vuosi päästiin lintsille tms. 

Luultavasti kerran kävin lapsuudessani Linnanmäellä ja Särkänniemessä. Kaksi kertaa olen käynyt Tykkimäellä. Ihan kivoja reissuja. Pääosin kesällä oltiin kavereiden kanssa ja tehtiin mitä keksittiin. Välillä käytiin mummoloiden kesämökeillä uimassa ja grillaamassa, mutta pääosin käytiin kavereiden kanssa fillarilla hiekkarannoilla tai edes maauimaloissa.

Mikä tässä on muka niin erikoista? Itse olin yksin kotona 90-luvulla kesäisin, kun vanhemat oli päivät töissä. Mökille tuli lähdettyä sit, kun kummallakin alkoi lomat. Itsellä riitti tuolloin kavereita, kun samassa pihapiirissä asui paljon samanikäisiä. Tekemisestä ei ollut puutetta.