Taloussanomat: Lapsi yksin koko kesän - onko pienituloisille vanhemmille enää sijaa yhteiskunnassa?
Mammat, nyt menee tunteisiin. Tämä artikkeli on kuin isku vatsaan kaikille, jotka ovat joskus tunteneet syyllisyyttä siitä, ettei voi tarjota lapselleen 'normaalia' kesää.
Tässä sanotaan suoraan: kun kouluruoka loppuu, monella perheellä ei ole edes varaa ruokaan. Lapsi viettää kesän yksin, koska vanhempien rahat ei riitä mihinkään. Polkupyörästä tai huvipuistosta voi vaan unelmoida. Yhteiskunnan 'apu' on puistoruoka ja ehkä leiri jos käy tuuri. Moni äiti istuu ahdistuneena, syyllisenä, peläten että lapsi jää taas ulkopuoliseksi. Ja kaiken tämän päälle jotkut kehtaavat sanoa että 'ulkoilkaa metsissä' tai että 'ei lapsi mitään kaipaa'. Tajuatteko te, miten hirveää on selittää lapselle joka kesä miksi kaikki muut menee Särkänniemeen ja me vaan hikoillaan kämpillä?
Tää ei ole mikään lomakausi - tää on köyhyyden korostamisen sesonki. Häpeän ja selittelyn kausi. Ollaanko me tosiaan näin rikki jo?
Kommentit (573)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän off topic mutta onko nykyään ihan tavatonta, että kaverin perhe tai sukulaiset ottavat huvipuistoon tai lomille mukaan? Pääsin lapsena vaikka minne juuri siksi että oli niin paljon perheitä, jotka itse ehdottivat että minä voisin lähteä mukaan. Eikö tällaista enää ole vai eikö moni koe että on oikein ottaa tarjous vastaan?
Yleensä perheet haluavat lomailla keskenään. En ainakaan minä vanhempana halua lomamatkoille ja mökille mitään muita lapsia, joista olisin sitten vastuussa. Loma on perheen yhteistä aikaa.
Ja jos kerran tuolle linjalle löhdetään, niin eikö samantien voisi maksaa yhteiskunnan tuilla niitä huvipuistorannekkeita, sen sijaan että auttaminen ulkoistetaan tuttavaperheille?
Mille linjalle? Ei minulle koskaan syntynyt sellaista vaikutelmaa, että nuo kaveriperheet kokivat
Sanoisin, että nykylapset saattavat olla aika hankalia. Ruoan kanssa nirsoja, huonokäytöksisiä, vaikeasti allergisia yms. Joka tapauksessa paljon vaativampia kuin aikaisemmin.
Turkissa on niin ihanaa lasten kanssa kun voi talvellakin uida ja käydä rannoilla. Niin mukavaa.
No eipä sitä ennenkään keskiluokkaisessa perheessä huviteltu hurjasti kesällä; lapset isovanhemmilla hoidossa, lomakaudella käytiin lähinnä mökillä, ehkä joinakin kesinä muualla Suomessa sukuloimassa. Suomen huvipuistot ovat etelässä, eli syrjäpaikkakunnilla saattoi päästä vain tivoliin. Muuten möllötettiin kotona leikkien ja kavereiden kanssa käytiin lähiuimarannalla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on muka niin erikoista? Itse olin yksin kotona 90-luvulla kesäisin, kun vanhemat oli päivät töissä. Mökille tuli lähdettyä sit, kun kummallakin alkoi lomat. Itsellä riitti tuolloin kavereita, kun samassa pihapiirissä asui paljon samanikäisiä. Tekemisestä ei ollut puutetta.
Niin no ero sinun tilanteeseen oli just se, että sinun perheesi meni mökille, eli sinulle oli tarjolla kesälomailua ja arjesta poikkeavaa kivaa tekemistä.
Päivän retki veneellä tai Tallinnaan . Aloituksessa mainitaan äidit kotona OLISI HYVÄ POISTUA SIELTÄ KOTOA LIIKKUMAAN JA HAKEMAAN TÖITÄ KUTEN TISKAAJAKSI RAVINTOLAAN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ne pienituloiset oikeasti edes yrittänyt säästää rahaa johonkin kesäjuttuun?
Tuskin ovat. Vuoden mittaan itse rahansa pämpänneet.
Ja joulukuussa juuri sinä taas valitat kun eivät ennakoineen joulua ja ostaneet lahjoja jo kesällä 🤣
Vierailija kirjoitti:
No eipä sitä ennenkään keskiluokkaisessa perheessä huviteltu hurjasti kesällä; lapset isovanhemmilla hoidossa, lomakaudella käytiin lähinnä mökillä, ehkä joinakin kesinä muualla Suomessa sukuloimassa. Suomen huvipuistot ovat etelässä, eli syrjäpaikkakunnilla saattoi päästä vain tivoliin. Muuten möllötettiin kotona leikkien ja kavereiden kanssa käytiin lähiuimarannalla.
Eikös mökillä oleilu just ole sitä kesähuvittelua? Kummasti näissä teksteissä toistuu nyt koko ajan sama: Esin sanotaan, että "ei ennenkään tehty mitään sen kummempaa", ja sivulauseessa ohimennen mainitaan, miten kuitenkin päästiin sukulaisten luo eri paikkakunnille, kesämökille, huvipuistoihinkin. Eli sitten kuitenkin OLI jotain muutakin kuin kotona olemista.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä asuvat käy Linnanmäellä lasten kanssa kerran kesässä. Muuten uidaan rannoilla otetaan aurinkoa uimapuvussa . Syödään jäätelö kerran kesässä ulkona. Elämä on ihan samaa kaikilla.
Monet myös matkustelevat, menevät mökille, tai sitten esim. kotikaupungissa olevilla on siirtolapuutarhamökki. Ja jäätelöä kuluu kyllä aika paljon. On turha yrittää esittää, että kaikkien kesä kuluisi samalla lailla kuin niillä, joiden rahat ovat tiukoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa vanhemmista voi ottaa lomansa osittain eri aikoina. Esimerkiksi kummallakin 4 viikon loma, yhteistä lomaa 2 viikkoa. Koululaiselle 6 viikkoa vanhempien seurassa. Jos on mummola tms sukulaisten luona lomamahdollisuus, se voisi tarjota parin viikon rupeaman. Kaksi viikkoa voisi olla kavereiden kanssa. Meidän ainokaisella oli yksityinen kesähoitopaikka (iltahoitopaikan jatkeena) eka luokan jälkeen. Sen jälkeen tytär ja hänen paras kaverinsa viettivät yhdessä aikaa. Kävivät leikkipuistossa (jossa sai lämpimän lounasruoan; itse tarvitsi vain leivät ja juomat) ja leikkivät kotona. Valmistin ruokatermariin keittoruokaa yms. Hyvin pärjäsivät ja tytär soitti, jos menivät vaikka kiskalta ostamaan jäätelöt jälkiruoiksi.
Jos vanhemmat ovat kotona, voi leikkiä, retkeillä ja matkustella halvalla siellä täällä. Kyllä ihmiset ovat avuttomia nykyään.
Ei pieni
Ihan sivusta vaan. Halpoja kotimaan lomia ei olekkaan ollut enää 20v.. Viikon loma herkkuineen lapissa, damalla rahalla lokoilet espanjassa kolme viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän off topic mutta onko nykyään ihan tavatonta, että kaverin perhe tai sukulaiset ottavat huvipuistoon tai lomille mukaan? Pääsin lapsena vaikka minne juuri siksi että oli niin paljon perheitä, jotka itse ehdottivat että minä voisin lähteä mukaan. Eikö tällaista enää ole vai eikö moni koe että on oikein ottaa tarjous vastaan?
Yleensä perheet haluavat lomailla keskenään. En ainakaan minä vanhempana halua lomamatkoille ja mökille mitään muita lapsia, joista olisin sitten vastuussa. Loma on perheen yhteistä aikaa.
Ja jos kerran tuolle linjalle löhdetään, niin eikö samantien voisi maksaa yhteiskunnan tuilla niitä huvipuistorannekkeita, sen sijaan että auttaminen ulkoistetaan tuttavaperheille?
Mille linjalle? Ei minulle koskaan syntynyt sel
Minulla oli nirso vauva, joka sylki pois kaiken syöttämäni hernerokan. Kummasti sama tavara kelpasi nälkäisenä armeijassa. Lapset muuten syö aina kun niillä on nälkä. Aina ei ole nälkä. Meillä kaikilla on eri rytmi.
Vierailija kirjoitti:
Onko ne pienituloiset oikeasti edes yrittänyt säästää rahaa johonkin kesäjuttuun?
Tämä!
Monella taloudenhallinta oikeasti sakkaa, vaikka eivät halua sitä myöntää. Juttelin jokin aika sitten rahan käytöstä erään yh:n kanssa. Hän laskeskeli roskaruokaravintoloihin menevän noin 40-50€ kuussa, ja tuohon päälle vielä noutokahveja. Rahaa ei kuitenkaan ollut laittaa lapsen leirikouluun. Hän ei itse näe asiassa ristiriitaa. Sanoo vain, että rahat tiukassa. Ei ne oikeasti ole, jos on varaa laittaa kymmeniä ja kymmeniä euroja kuussa täysin turhuuteen.
Sama pätee tupakkaan ja alkoholiin. Jos on euroja laittaa noihin, niin on turha valittaa tiukkaa taloutta.
Meidän hyvin keskiluokkaisessa perheessä kesät 90-luvulla meni suurinpiirtein näin:
Kesäkuu: vanhemmat töissä, minä ja veljeni jossain melkein ilmaisessa päivätoiminnassa 4h/pvä 2 viikkoa. Pyörällä sinne ja kotiin. Omat eväät repussa.
Heinäkuu: vanhempien loma: yleensä mökillä, mikä ei todellakaan ollut mitään luksusmökki. Ei juoksevaa vettä, ei sähköjä yms.
Joskus (tyylin 1krt/3 v) lyhyempi matka Pohjoismaissa, tyylin 3 päivää Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa.
Huvipuistot: ehkä joka toinen kesä?
En YMMÄRRÄ tätä nykyajan marmarusta, pitää olla ilmaista puistoruokaa lapsille, köyhien perheiden lapset pitää saada harrastaa rikkaiden lasten juttuja. No ei meidän perheessä olisi ollut mahdollista harrastaa mitään ratsastusta, jääkiekkoa, purjehdusta.
Vierailija kirjoitti:
No eipä sitä ennenkään keskiluokkaisessa perheessä huviteltu hurjasti kesällä; lapset isovanhemmilla hoidossa, lomakaudella käytiin lähinnä mökillä, ehkä joinakin kesinä muualla Suomessa sukuloimassa. Suomen huvipuistot ovat etelässä, eli syrjäpaikkakunnilla saattoi päästä vain tivoliin. Muuten möllötettiin kotona leikkien ja kavereiden kanssa käytiin lähiuimarannalla.
Niinpä ja eikö se lapsi ole aika yksin siellä mummolassa ja mökillä ei siellä kavereita ole. Ja jos menee kaverit huvipuistoon he ovat siellä yksin. Kyllä ne kaverit on siinä naapurissa joiden kanssa mennään uimaan jne jos eivät ole vanhempineen mökillä
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi järjestää kesäkoulu (siihen ei liity opintojen suorittaminen) niille lapsille jotka joutuvat olla yksin kotona koko kesän. Ruotsissa tämmöinen on normaali käytäntö.
Ennen oli Suomessa vähävaraisille kesäsiirtoloita. Ne olivat tosi hienoilla paikoilla. Äitini oli sellaisissa kesäisin keittäjänä (talvisin koulun keittolassa). Nyt ei oo koulun keittoloita eikä kesäsiirtoloita. En minäkään olisi päässyt kesäsiirtolaan vanhempien tulojen ylittäessä pääsyn sinne, mutta äidin kanssa pääsin aina välillä sinne. Kyllä siellä oli mukavaa muiden lasten kanssa uida, saunoa ja pallopelejä ym. pelata, kivoja kavereita sain myös. Huvipuistoja sitten ei ollutkaan eikä kukaan sellaisia osannut kaivata. Usein olimme myös mummoloissa viikkokaupalla maaseudulla ja sekin oli mukavaa kun oli kaksi mummolaa ja kummassakin oli kaikenlaisia eläimiäkin ja toisessa joki uimiseen ja toisessa järvi lähellä polkupyörämatkan päässä. Vaatimatonta tietty nykyiseen elämään mutta itselläni todella lämpimät muistot kesistä lapsena.
Laivaretket maksaa ilman hyttiä 10-20€ joten tuskin se aloituksen äiti pääsee ovesta ulos vaan syö kaikki rahat.
Älkää ostaako mitään näiltä lapsijäätelö myyjiltä , lapsikerjääjiltä , lapsi kerääjille ei mitään. Näitä on Turkin valtion alueella miljoonia . Vanhemmat makaa kotona syömässä..
Tästäkin ketjusta tulee taas se ajatus, että älkää hyvät ihmiset tehkö niitä lapsia, jos jo ennen sitä taloudessa on ollut tiukkaa. Ei voi olettaa veronmaksajien kustantavan aina kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Meidän hyvin keskiluokkaisessa perheessä kesät 90-luvulla meni suurinpiirtein näin:
Kesäkuu: vanhemmat töissä, minä ja veljeni jossain melkein ilmaisessa päivätoiminnassa 4h/pvä 2 viikkoa. Pyörällä sinne ja kotiin. Omat eväät repussa.
Heinäkuu: vanhempien loma: yleensä mökillä, mikä ei todellakaan ollut mitään luksusmökki. Ei juoksevaa vettä, ei sähköjä yms.
Joskus (tyylin 1krt/3 v) lyhyempi matka Pohjoismaissa, tyylin 3 päivää Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa.
Huvipuistot: ehkä joka toinen kesä?
En YMMÄRRÄ tätä nykyajan marmarusta, pitää olla ilmaista puistoruokaa lapsille, köyhien perheiden lapset pitää saada harrastaa rikkaiden lasten juttuja. No ei meidän perheessä olisi ollut mahdollista harrastaa mitään ratsastusta, jääkiekkoa, purjehdusta.
Minäkin olen samaa ikäluokkaa ja ihan tavallinen tuon ajan keskiluokan lapsi. Muistan serkun harrastaneen laskettelua, mutta muuten meidän piireistä hevosharrastus tarkoitti lähinnä ilmaistallityttönä olemista. Ei meillä keskimäärin mitään kalliita harrastuksia ollut ja emme saaneet kalliita haluammiamme asioita muutoin kuin jouluna. Jouluna oli mahdollisuus saada mikä tahansa elektroniikkapeli, Commodore 64 tai Nintendo.
Kyllä on pikkulapsiperheillä nykyään vaikeaa. Ei ole rahaa ruokaan, ei ole rahaa harrastuksiin, ei ole rahaa matkusteluun. Olisi kiva kuulla jonkun rehellisen köyhän elämäntarina, eli kaikki ne syyt, mitkä johtivat köyhyyteen. Ja millä perusteella on tehty niinkin monta lasta.
Ihmetyttää myös väitteet, että kesäaikana lapset näkevät nälkää, kun kouluruokailua ei ole. En usko tuota hetkeäkään!
Mediassa olleet "köyhät" kusevat kaikkien köyhien muroihin, kun lähes jokaisesta tarinasta ilmenee, että yhteiskunta on varsin pitkälle rahoittanut mukavaa elämää ja nyt hallituksen kiristysten myötä on esim. lasten kallis jalkapalloharrastus jouduttu lopettamaan. Nyt ollaan niin köyhiä! Meillä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta antaa lasten harrastaa jalkapalloilua seuratoiminnassa, koska se on niin kallista, emmekä ole olleet oikeutettuja asumis- tai toimeentulotukiin.
Helsingissä asuvat käy Linnanmäellä lasten kanssa kerran kesässä. Muuten uidaan rannoilla otetaan aurinkoa uimapuvussa . Syödään jäätelö kerran kesässä ulkona. Elämä on ihan samaa kaikilla.