Kohtelet vanhempiasi vanhoina samoin kuin he kohtelivat sinua, kun olit lapsi. Millainen vanhuus heillä on?

No olen jo huomannut käyttäytyväni samalla tavalla ja jotenkin se hirvittää. Oletukseni kun on, että ei heidän oma lapsuutensa ole ollut ainakaan omaani mukavampi, lämpimämpi tai hellempi niin sitten tulee kauhea syyllisyys kun raivoaa ihmiselle joka ei enää oikein muista eikä ymmärrä kaikkea.

On melko karua ymmärtää olevansa epäempaattinen ja ilmeisen tunteetonkin. Ehkä se tosiaan oli onni kaikille, että jäin lapsettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli aina töissä, hoidin itse itseni. Nyt hoidan häntä 24h omaishoitajana. Ja katuisin myöhemmin, jos en hoitaisi.

Joo. Hoidin itsekin äitini hautaan. Sitten alkoivatkin omat traumat nousta pintaan ja se, miten kukaan ei ole huolehtinut itsestä niin kuin itse muista.

Vierailija kirjoitti:

Joko monet tähän ketjuun vastaavat ovat eläneet harvinaisen ankean lapsuuden tai he valehtelevat. Kyllähän yleensä lapsia rakastettiin ja heille haluttiin parasta myös aikaisemmin.

Okei, ilmeisesti olin väärässä. En halunnut loukata ketään. Anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

 

Ihan oikeasti mulla oli ihana lapsuus ja nuoruus. Risua käytettiin muistaakseni kahdesti. Kerran (noin 5 v) kun suutuin ja purin isoäitiä ja toisen kerran (noin 8 v) kun opetin pikkuveljelle, kirosanan, molemmat kerrat ihan syystä. Tarkoitus ei ollut satuttaa mua (eikä se muistaakseni sattunutkaan), vaan kertoa, että käytökseni oli yksiselitteisesti väärin. Vanhempani eivät ole koskaan ole mitään vakuuttaneet tai vaikuttaneet, ihan itse ajattelen näin.

Miksi sitten kerroit ensin kuritusväkivallasta? Luuletko, että se on tuollaista niillä ihmisillä, jotka tässä ketjussa ovat kertoneet kokemastaan väkivallasta

 

Kerroin, että voi olla aivan ihana lapsuus vaikka olisikin joskus kokenut ruumiillista kuritusta. En tietenkään oleta, että kaikilla oli sama tilanne kuin mulla. Yritän vain sanoa, että tämä yksittäinen asia ei tee lapsuudesta kaameaa, ei minulla ja ei välttämättä mu

Kyllä minä sain säännöllisesti tukkapöllyä 70- ja 80- luvulla. En aina edes ymmärtänyt mitä tein väärin, eikä se myöhemmin enää edes kovasti  kiinnostanut. Joten äitini saisi rändomisti tukkapöllyä syistä, joita hän ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli aina töissä, hoidin itse itseni. Nyt hoidan häntä 24h omaishoitajana. Ja katuisin myöhemmin, jos en hoitaisi.

Joo. Hoidin itsekin äitini hautaan. Sitten alkoivatkin omat traumat nousta pintaan ja se, miten kukaan ei ole huolehtinut itsestä niin kuin itse muista.

Sama. Tuohon sitten vielä päälle sen tosiasian sisäistämisen, että kukaan ei myöskään tule koskaan huolehtimaan vaan sitä saa maata vaikka viikon eteisen lattialla kuolaamassa kunnes kuolee.

Perusturvallisuudentunne on kadonnut tuon kaiken myötä ihan tyystin kokonaan ja tunnen olevani pakotettuna jossain katastrofivalmiudessa 24/7/365 vaikka todellisuudessa haluaisin vain kävellä selkoseen ja jäädä sinne.

Tule imeskelemään isäni nupputissejä.

En tekisi niin. Ja en voi vastata. Olihan siellä kaikenlaista.

Yksinäinen. Pelokas. Heitteillejätetty. 

Heitä syytettäisiin milloin mistäkin ja ilman syytä eli olisivat vastuussa kaikesta sellaisestakin mistä eivät ole edes olleet tietoisia. Toisin olisi silti pitänyt toimia.

Lisäksi pitäisi osata aivan kaikki ja ilman mitään harjoittelua. Ei saisi osua rollaattori ovenkarmiin eikä jalka töksähtää maton reunaan tai vesilasi kaatua vaan siitä saisi tukkapöllyä, ehken remmiäkin ja karseaa raivohuutamista ja sitten mykkäkoulua ja tavaroiden / ovien mielenosoituksellista paiskomista.

Jos kaatuisi tai putoaisi sängystä niin ylös ei autettaisi vaan kerrottaisiin, että itsepähän itsesi tuohon tilanteeseen saatoit ja kun kerran osasit itsesi kiipeliin saada niin tottapahan keksit keinon millä poiskin pääset. Eikä todellakaan tulisi lohtua tai tsemppiä.

Voi luoja, en lähde edes kertomaan omaa lapsuuttani. En mistään hinnasta voisi vanhempiani siten kohdella, miten kohtelivat minua. 

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti, fyysisesti ja seksuaalisesti väkivaltainen. Olisi jatkuva pelon ilmapiiri, koskaan ei tietäisi milloin tulee lyönti vain siitä syystä että lyöjä haluaa lyödä. No, tällaista ei tapahdu, olen kaikin puolin parempi ihminen. Välit on katkaistu jo kauan aikaa sitten.

Minä sentään hain apua traumoihini ja olen armollinen. Minulla oli juuri kuvaamasi lapsuus. Onneksi psykoterapia on keksitty.

Mikä ihme teitä vaivaa? Miksi vanhemmistaan (tai isovanhemmista) ei voi huolehtia vaikka he eivät olisikaan olleet täydellisiä? Kyllä mä ainakin ostin isoäidin vaipat ja hoidin lääkkeet vaikka hän ei ollut päivääkään hoitanut minua. Ei kaikesta aina tarvitse itse suoraan hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Saisivat pärjätä korvasärkyjensä ja angiinojensa kanssa miten parhiten taitavat, remmiä pari kertaa viikossa. Plussana liian pienet talvikengät ja ulkoilua 4-6 tuntia vuorokaudessa.

Angiina menee hoitamattomana munuaisiin.

Todella hyvä. Tosin auktoriteettia joutuvat kunnioittamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti, fyysisesti ja seksuaalisesti väkivaltainen. Olisi jatkuva pelon ilmapiiri, koskaan ei tietäisi milloin tulee lyönti vain siitä syystä että lyöjä haluaa lyödä. No, tällaista ei tapahdu, olen kaikin puolin parempi ihminen. Välit on katkaistu jo kauan aikaa sitten.

Minä sentään hain apua traumoihini ja olen armollinen. Minulla oli juuri kuvaamasi lapsuus. Onneksi psykoterapia on keksitty.

Tiedän varsin hyvin että psykoterapia on keksitty. Siitä vaan ei ole ollut mitään apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Ihan oikeasti mulla oli ihana lapsuus ja nuoruus. Risua käytettiin muistaakseni kahdesti. Kerran (noin 5 v) kun suutuin ja purin isoäitiä ja toisen kerran (noin 8 v) kun opetin pikkuveljelle, kirosanan, molemmat kerrat ihan syystä. Tarkoitus ei ollut satuttaa mua (eikä se muistaakseni sattunutkaan), vaan kertoa, että käytökseni oli yksiselitteisesti väärin. Vanhempani eivät ole koskaan ole mitään vakuuttaneet tai vaikuttaneet, ihan itse ajattelen näin.

Miksi sitten kerroit ensin kuritusväkivallasta? Luuletko, että se on tuollaista niillä ihmisillä, jotka tässä ketjussa ovat kertoneet kokemastaan väkivallasta

 

Kerroin, että voi olla aivan ihana lapsuus vaikka olisikin joskus kokenut ruumiillista kuritusta. En tietenkään oleta, että kaikilla oli sama tilanne kuin mulla. Yritän vain sanoa, että tämä yksittäinen asia ei tee laps

Mäkin sain joskus tukkapöllyä, mutta lapsuuteni oli silti erittäin hyvä. Ei se siihen vaikuttanut. Toki auktoriteettejä opin kunnioittamaan, ehkä myös hiukan pelkäämään. 

Aina sanotaan, että meistä lapsettomista ei kukaan välitä vanhoina. Ilmeisesti ei kyllä lapsia tehneistäkään, jos he eivät ole olleet virheettömiä vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan tuo outo vanhuus jos heitä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin lasta.

Kuinka niin? Vanhuus on sitä. Muututaan takaisin lapsiksi.

Takaisin kouluun ja valvotaan kaikkea. Juu ei ole. Onneksi vanhemmatkin ovat olleet sen verran järkeviä että eivät ole minusta riippuvaisia samoin kun en itsekään ole ollut heistä riippuvainen enää täysi-ikäisenä.

Ei mennä kouluun, mutta valvotaan. Harva vanhus on niin virkeä, että pystyy toimimaan enää omin päin. Vai mistä kuvittelet vanhustenhoidon johtuvan?

Miksi vanhempani mua valvottaisiin? Ja vaikka eivät pystyisi omin päin toimimaan (kuten en minäkään ilman muita ihmisiä) niin eivät he minusta ole riippuvaisia enkä minä heistä. Ketju kuulostaa lähinnä läheisriippuvaisten kokoontumiselta.

Tekisin hyvää ruokaa ja ostelisin nättejä vaatteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti, fyysisesti ja seksuaalisesti väkivaltainen. Olisi jatkuva pelon ilmapiiri, koskaan ei tietäisi milloin tulee lyönti vain siitä syystä että lyöjä haluaa lyödä. No, tällaista ei tapahdu, olen kaikin puolin parempi ihminen. Välit on katkaistu jo kauan aikaa sitten.

Minä sentään hain apua traumoihini ja olen armollinen. Minulla oli juuri kuvaamasi lapsuus. Onneksi psykoterapia on keksitty.

Kuulostaa, että psykoterapiasi on ollut aika pintatasolla. Ihan järkevä ratkaisu katkaista välit.

Eri, myös traumojen vuoksi psykoterapiassa.