Kohtelet vanhempiasi vanhoina samoin kuin he kohtelivat sinua, kun olit lapsi. Millainen vanhuus heillä on?

Vierailija kirjoitti:

Muutama huono kokemus ei tarkoita, etteikö lapsista olisi pääsääntöisesti haluttu huolehtia parhaan tahdon ja taidon mukaan. Kaikki täälläkin olevat vanhemmat varmaan uskovat olevansa hyviä vanhempia, mutta lasten kokemus voi olla eri. 

Tuollainen itsepetos ei palvele ketään. Ainakin 10 % vanhemmista on niin persoonallisuushäiriöisiä, psykopaatteja jne, että ihan se ja sama, mitä he itse uskovat.

Oma päästään sairas isäni tietää kyllä itsekin, että kusi homman ihan täydellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Joko monet tähän ketjuun vastaavat ovat eläneet harvinaisen ankean lapsuuden tai he valehtelevat. Kyllähän yleensä lapsia rakastettiin ja heille haluttiin parasta myös aikaisemmin.

Toki onnellisen lapsuuden eläneet kuvittelevat kaikkien eläneen hattaroiden ja yksisarvisten parissa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisihan tuo outo vanhuus jos heitä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin lasta.

Kuinka niin? Vanhuus on sitä. Muututaan takaisin lapsiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko monet tähän ketjuun vastaavat ovat eläneet harvinaisen ankean lapsuuden tai he valehtelevat. Kyllähän yleensä lapsia rakastettiin ja heille haluttiin parasta myös aikaisemmin.

Kyllä se oli oikeasti todella yleistä entisaikaan, että perheissä käytettiin kurikasvatusta. Laaja ymmärrys kurin haitallisuudesta tuli vasta melko äskettäin.

Oli meilläkin Koivuniemen herra vierailulla pari kertaa, mutta lapsuus oli silti täynnä rakkautta (ja tietenkin myös rajoja). Koen silti, että mulla oli ihana lapsuus.

Koetko aidosti että lapsuus oli hyvä, vai onko sinulle vakuuteltu ja vakuuteltu miten hyvä lapsuus sinulla oli. Minä olin pitkään tuossa kuvitteellisuuden illuusiossa ja ihmettelin miksi minulla on niin paha ja vaikea olla vaikka la

Ihan oikeasti mulla oli ihana lapsuus ja nuoruus. Risua käytettiin muistaakseni kahdesti. Kerran (noin 5 v) kun suutuin ja purin isoäitiä ja toisen kerran (noin 8 v) kun opetin pikkuveljelle, kirosanan, molemmat kerrat ihan syystä. Tarkoitus ei ollut satuttaa mua (eikä se muistaakseni sattunutkaan), vaan kertoa, että käytökseni oli yksiselitteisesti väärin. Vanhempani eivät ole koskaan ole mitään vakuuttaneet tai vaikuttaneet, ihan itse ajattelen näin.

Olisivat hyvin itsenäisiä avainkaulavanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko monet tähän ketjuun vastaavat ovat eläneet harvinaisen ankean lapsuuden tai he valehtelevat. Kyllähän yleensä lapsia rakastettiin ja heille haluttiin parasta myös aikaisemmin.

Kyllä se oli oikeasti todella yleistä entisaikaan, että perheissä käytettiin kurikasvatusta. Laaja ymmärrys kurin haitallisuudesta tuli vasta melko äskettäin.

Oli meilläkin Koivuniemen herra vierailulla pari kertaa, mutta lapsuus oli silti täynnä rakkautta (ja tietenkin myös rajoja). Koen silti, että mulla oli ihana lapsuus.

Koetko aidosti että lapsuus oli hyvä, vai onko sinulle vakuuteltu ja vakuuteltu miten hyvä lapsuus sinulla oli. Minä olin pitkään tuossa kuvitteellisuuden illuusiossa ja ihmettelin miksi minulla on niin paha ja vaikea olla vaikka la

Miten sait muistot pinnalle?

Kertoisin ettei kannata yrittää mitään koska et kuitenkaan osaa. '

Kertoisin ettei teitä kutsuta minnekään teidän itsenne takia vaan sen takia että niin kuuluu tehdä. 

Kertoisin että muistakaa korostaa kuinka vähäpätöisiä olette.

Älkää tehkö mitään, koska jotain voi sattua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko monet tähän ketjuun vastaavat ovat eläneet harvinaisen ankean lapsuuden tai he valehtelevat. Kyllähän yleensä lapsia rakastettiin ja heille haluttiin parasta myös aikaisemmin.

Kyllä se oli oikeasti todella yleistä entisaikaan, että perheissä käytettiin kurikasvatusta. Laaja ymmärrys kurin haitallisuudesta tuli vasta melko äskettäin.

Oli meilläkin Koivuniemen herra vierailulla pari kertaa, mutta lapsuus oli silti täynnä rakkautta (ja tietenkin myös rajoja). Koen silti, että mulla oli ihana lapsuus.

Koetko aidosti että lapsuus oli hyvä, vai onko sinulle vakuuteltu ja vakuuteltu miten hyvä lapsuus sinulla oli. Minä olin pitkään tuossa kuvitteellisuuden illuusiossa ja ihmettelin

 

Ihan oikeasti mulla oli ihana lapsuus ja nuoruus. Risua käytettiin muistaakseni kahdesti. Kerran (noin 5 v) kun suutuin ja purin isoäitiä ja toisen kerran (noin 8 v) kun opetin pikkuveljelle, kirosanan, molemmat kerrat ihan syystä. Tarkoitus ei ollut satuttaa mua (eikä se muistaakseni sattunutkaan), vaan kertoa, että käytökseni oli yksiselitteisesti väärin. Vanhempani eivät ole koskaan ole mitään vakuuttaneet tai vaikuttaneet, ihan itse ajattelen näin.

Miksi sitten kerroit ensin kuritusväkivallasta? Luuletko, että se on tuollaista niillä ihmisillä, jotka tässä ketjussa ovat kertoneet kokemastaan väkivallasta?

Äitini oli aina töissä, hoidin itse itseni. Nyt hoidan häntä 24h omaishoitajana. Ja katuisin myöhemmin, jos en hoitaisi.

Oli meilläkin Koivuniemen herra vierailulla pari kertaa, mutta lapsuus oli silti täynnä rakkautta (ja tietenkin myös rajoja). Koen silti, että mulla oli ihana lapsuus.

Koetko aidosti että lapsuus oli hyvä, vai onko sinulle vakuuteltu ja vakuuteltu miten hyvä lapsuus sinulla oli. Minä olin pitkään tuossa kuvitteellisuuden illuusiossa ja ihmettelin miksi minulla on niin paha ja vaikea olla vaikka la

Miten sait muistot pinnalle?

Tämä ei ollut mun vastaus, ei ole mitään piilotettuja muistoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan tuo outo vanhuus jos heitä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin lasta.

Kuinka niin? Vanhuus on sitä. Muututaan takaisin lapsiksi.

Takaisin kouluun ja valvotaan kaikkea. Juu ei ole. Onneksi vanhemmatkin ovat olleet sen verran järkeviä että eivät ole minusta riippuvaisia samoin kun en itsekään ole ollut heistä riippuvainen enää täysi-ikäisenä.

Puhutaan vain kivoista asioista. Kivut, nälkä, vaipat, sairaudet jne eivät ole kivoja asioita.

Ei saa sanoa vastaan, edes aiheesta. Ai niin, aihettahan ei ole.

Kaikenlainen kiintymys on kielletty ml. Kosketus. Vanhus saa mennä joka pv vanhusten päiväkerhoon klo 7-17. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komennellaan, ei sanoiteta tunteita.

Miksi vanhukselle pitäisi tunteita sanoittaa?

Et ymmärtänyt tehtävänantoa?

Mistäköhän tehtävästä oli kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan tuo outo vanhuus jos heitä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin lasta.

Kuinka niin? Vanhuus on sitä. Muututaan takaisin lapsiksi.

Takaisin kouluun ja valvotaan kaikkea. Juu ei ole. Onneksi vanhemmatkin ovat olleet sen verran järkeviä että eivät ole minusta riippuvaisia samoin kun en itsekään ole ollut heistä riippuvainen enää täysi-ikäisenä.

Ei mennä kouluun, mutta valvotaan. Harva vanhus on niin virkeä, että pystyy toimimaan enää omin päin. Vai mistä kuvittelet vanhustenhoidon johtuvan?

Up

Söisivät mäkkisafkaa ja kotipizzaa usein ilman mitään erityisiä ruoka-aikoja, en olisi millään tavoin kiinnostunut heidän kuulumisistaan, kuulisivat kun harrastan äänekästä seksiä samassa tai viereisessä huoneessa. Olisin krapulassa heille tärkeinä päivinä. Antaisin rahaa ja lähettäisin kauppaan ostamaan herkkuja. Lähettäisin viikonloppuisin sukulaisten luo maaseudulle. Jos olisivat kipeinä, antaisin särkylääkettä tai käskisin ottaa itse, mutta en hellisi tai mitään muuta sellaista lohduttavaa. Olisivat todella paljon yksin. Mutta olisi sitä rahaa, että pääsisivät halutessaan karkkikauppaan tai sinne mäkkäriin. Ei kotiintuloaikoja koskaan, menkööt miten menkööt, kunhan hengissä pysyy. 

Pitää muistaa joka vko sanoa, miten omituinen ja hankala hän on ja hänen kanssaan asuminen on tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko monet tähän ketjuun vastaavat ovat eläneet harvinaisen ankean lapsuuden tai he valehtelevat. Kyllähän yleensä lapsia rakastettiin ja heille haluttiin parasta myös aikaisemmin.

Kyllä se oli oikeasti todella yleistä entisaikaan, että perheissä käytettiin kurikasvatusta. Laaja ymmärrys kurin haitallisuudesta tuli vasta melko äskettäin.

Ja nyt niitetäänkin sitten sitä kurittomuuden hedelmää.

 

Ihan oikeasti mulla oli ihana lapsuus ja nuoruus. Risua käytettiin muistaakseni kahdesti. Kerran (noin 5 v) kun suutuin ja purin isoäitiä ja toisen kerran (noin 8 v) kun opetin pikkuveljelle, kirosanan, molemmat kerrat ihan syystä. Tarkoitus ei ollut satuttaa mua (eikä se muistaakseni sattunutkaan), vaan kertoa, että käytökseni oli yksiselitteisesti väärin. Vanhempani eivät ole koskaan ole mitään vakuuttaneet tai vaikuttaneet, ihan itse ajattelen näin.

Miksi sitten kerroit ensin kuritusväkivallasta? Luuletko, että se on tuollaista niillä ihmisillä, jotka tässä ketjussa ovat kertoneet kokemastaan väkivallasta

 

Kerroin, että voi olla aivan ihana lapsuus vaikka olisikin joskus kokenut ruumiillista kuritusta. En tietenkään oleta, että kaikilla oli sama tilanne kuin mulla. Yritän vain sanoa, että tämä yksittäinen asia ei tee lapsuudesta kaameaa, ei minulla ja ei välttämättä muillakaan. Kyse ei kai ollut omasta kaltoinkohtelusta vaan siitä, miten kohtelee omia vanhempiaan?

Onko oikeasti niin, että monia lapsia on pahoinpidelty 80- tai 90- luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Söisivät mäkkisafkaa ja kotipizzaa usein ilman mitään erityisiä ruoka-aikoja, en olisi millään tavoin kiinnostunut heidän kuulumisistaan, kuulisivat kun harrastan äänekästä seksiä samassa tai viereisessä huoneessa. Olisin krapulassa heille tärkeinä päivinä. Antaisin rahaa ja lähettäisin kauppaan ostamaan herkkuja. Lähettäisin viikonloppuisin sukulaisten luo maaseudulle. Jos olisivat kipeinä, antaisin särkylääkettä tai käskisin ottaa itse, mutta en hellisi tai mitään muuta sellaista lohduttavaa. Olisivat todella paljon yksin. Mutta olisi sitä rahaa, että pääsisivät halutessaan karkkikauppaan tai sinne mäkkäriin. Ei kotiintuloaikoja koskaan, menkööt miten menkööt, kunhan hengissä pysyy. 

Meidän vanhus tulee teidän vanhusten kaveriksi mukaan.