Kohtelet vanhempiasi vanhoina samoin kuin he kohtelivat sinua, kun olit lapsi. Millainen vanhuus heillä on?

Muistisairaan kuihtuneen eläkeläisen nostan ensin kurkusta seinälle ja potkaisen mahaan. Sen jälkeen paiskaan maahan ja potkin kylkiluut murskaksi. Tervetuloa vanhus kotihoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kummallista kyllä miten vauvalle kirjoittakat ovat kaikki täydellisiä ja virheettömiä. Heillä on varaa suomia joka päivä lihavia, sairaita, anopeitaan,  vanhuksia ja erityisesti kaivella omasta lapsuudestaan vain ikäviä asioita. Livenä en tunne yhtään ihmistä josta en pystyis jotain huonoa piirrettä sanomaan, vaikka tulisi vauvapalstan erinomaisin toisten arvosyelija vastaan.

Tuskinpa täällä kukaan on virheetön, eiväthän meidän vanhemmatkaan ole. Kylmä fakta nyt vaan on se, että myös meistä keski-ikäisistä suuri osa olisi jäänyt syntymättä, jos vain ne olisivat tehneet lapsia, jotka aidosti ja koko sydämestään ovat niitä halunneet. Normi oli vahva vielä vuosituhannen vaihteessa, joten ei ihme, ettei monellakaan ollut kummoisia vanhempia. Ja niitä surkeita malleja me pistetään eteenpäin, ellei tietoisesti pyritä niistä eroon.

Ainakaan itse en ole ollut toivottu lapsi. Lapsuus on toki silti ollut ihan ok. Toki paljosta olisi varmasti syytä olla myös katkera jos sille tielle haluaisi lähteä. En näe kuitenkaan siihen mitään syytä enkä nyt aikuisena todellakaan ole siitä riippuvainen mitä vanhemmat ovat jättäneet tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Sori, tarkotus olikin morkata vanhemipia, ei kiittää.

Koetteko te kaikki olevanne kaltoinkohdeltuja? Ajattelitteko käsitellä asiaa jotenkin, että saatais tämä sukupolvien jatkumo katkeemaan?

On jo katkennut. Olen 49 v. lapseton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan tuo outo vanhuus jos heitä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin lasta.

Kuinka niin? Vanhuus on sitä. Muututaan takaisin lapsiksi.

Takaisin kouluun ja valvotaan kaikkea. Juu ei ole. Onneksi vanhemmatkin ovat olleet sen verran järkeviä että eivät ole minusta riippuvaisia samoin kun en itsekään ole ollut heistä riippuvainen enää täysi-ikäisenä.

Ei mennä kouluun, mutta valvotaan. Harva vanhus on niin virkeä, että pystyy toimimaan enää omin päin. Vai mistä kuvittelet vanhustenhoidon johtuvan?

No jo on kommentti. Onko oikeasti niin, että kaikki sukusi vanhemmat ihmiset on holhouksen alla tai täysin toisten hoidettavia? Vai mistä moinen harhaluulo?

Suomessa on 1 600 000 eläkeläistä ja he varmaan mielestäsi ovat näitä vanhuksia? 

Voin kertoa, että suurin osa vanhuksista on todellakin niin virkeitä, että  ihan oikeasti pystyvät hoitamaan kaikki asiansa ilman kenenkään apua. 

Asun omakotitalo alueella ja tässä naapurustossa asuu paljon vanhoja ihmisiä ja yksikään ei tarvitse minkäänlaista apua ulkopuolisilta. Kaikki asita hoitavat ihan itse. 

Tai tietenkin he tarvitsevat nuohoojan käymään, mutta niin tarvitsevat nuoremmatkin. Tarkoitan siis, etteivät he tarvitse sen kummemmin apua, kuin kukaan muukaan vaan hoitavat normaaliin elämään kuuluvat asiat ihan itse. 

Mutta siis, suurin osa vanhuksista asuu kotonaan ihan ilman mitään ulkopuolisia apuja. Monet jopa auttaa niitä aikuisia lapsiaan selviään arjesta. 

Mulla oli aika autoritäärinen kasvatus, jonka jäljiltä olen terapian käynyt. Omat lapseni oon saanut ihan toisin kasvattaa. Äitini on nyt vanha ja tarvitsee apua. Hänestä on kuoriutunut yllätyksekseni vähemmän tuomitseva ja keskusteluun kykenevä vanhus kuin millainen hän on ollut. Minulla ei ole mitään tarvetta jyrätä ja ajaa hänen ylitseen, kuten hän toimi lapsuudessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kummallista kyllä miten vauvalle kirjoittakat ovat kaikki täydellisiä ja virheettömiä. Heillä on varaa suomia joka päivä lihavia, sairaita, anopeitaan,  vanhuksia ja erityisesti kaivella omasta lapsuudestaan vain ikäviä asioita. Livenä en tunne yhtään ihmistä josta en pystyis jotain huonoa piirrettä sanomaan, vaikka tulisi vauvapalstan erinomaisin toisten arvosyelija vastaan.

Tuskinpa täällä kukaan on virheetön, eiväthän meidän vanhemmatkaan ole. Kylmä fakta nyt vaan on se, että myös meistä keski-ikäisistä suuri osa olisi jäänyt syntymättä, jos vain ne olisivat tehneet lapsia, jotka aidosti ja koko sydämestään ovat niitä halunneet. Normi oli vahva vielä vuosituhannen vaihteessa, joten ei ihme, ettei monellakaan ollut kummoisia vanhempia. Ja niitä surkeita malleja me pistetään eteenpäin, ellei t

"Ainakaan itse en ole ollut toivottu lapsi..... enkä nyt aikuisena ole riippuvainen siitä mitä vanhemmat ovat jättäneet tekemättä"

Olen huomannut, että jotkut ihmiset jää jumittamaan lapsuuteensa ja jankuttavat vielä 70v sitä millaisia heidän vanhenpamansa ovat olleet.  Toiset menee eteenpäin ja jättävät lapsuuden taakseen ja tekevät aikusen elämänstään sellaisen, kuin haluavat. 

Meitä sisaruksia oli useampi ja yksi on kokenut lapsuuden ihan eri tavalla, kuin me muut. Meillä ei siis ollut väkivaltaa, ei alkoholiongelmaa vanhemmilla, eikä muutakaan tuontyyppistä, mutta yksi sisarus on edelleen katkera äidille siitä, että tämä ei esim ohjannut häntä lähtemään mihinkään kouluun (me muut osattiin ihan itse hakea kouluihin)  ja muutenkin kaikki  vaikeudet hänen elämässän on äidin vika, vieläkin, vaikka tuo sisarus on jo 70v. Hänellä olisi ollut aikaa ottaa vastuu omista valinnoistaan ym sen jälkeen, kun oli aikuinen ja muuttanut pois lapsuuden kodista. 

Meillä muilla oli mukava lapsuus ja lapsuudesta on jäänyt mukavia muistoja. Köyhiä toki oltiin, mutta niin oli moni muukin sen ajan perheistä. 

Ymmärrän sen, jos kotona on ollut väkivaltaa tai esim alkoholiongelma, niin se jättää lapseen  jäljet  ja varmaan turvattomuuden tunteen ym, mutta jokainen voi myönemmin yrittää tehdä elämästään toisenlaisen johon ei nuo kyseiset asiat kuulu. 

Välit vanhempiin voi katkaista ja yritää unohtaa paskan lapsuuden, joka loppujen lopuksi on hyvin pieni osa ihmisen elämää vaikkakin aika tärkeä osa sitä. 

Katkeruuteen ei kannata jumittua. 

Tuon katkeran sisaruksen jupinoitakaan ei oikein kukaan enää jaksa kuunnella. 

Toisen mielipiteitä, tunteita ja tekemisiä pitää vähätellä. Ja toisella välittävämpi vanhuus. 

Elävät pelkällä valmisruoalla, esim. lounaaksi käy puolikas roiskeläppä ja päivälliseksi maksalaatikko. Loput ajasta ruisleipää ja pullaa pakastimesta niin paljon kuin sielu sietää, rehuja ei koskaan. Viikonloppuna saa oikeaa ruokaa, ravintolassa ei käydä koskaan. Mihinkään aktiviteetteihin ei myöskään mennä, ja rahaakaan ei saa että voisi jonkun muun kanssa mennä.

Jos ovat tuhmia, kilautetaan vähän vyötä muistutukseksi siitä, että selkään ei kannata ottaa enää toiste, ja äidille voi antaa myös vähän tukkapöllyä, jos ei sittenkään tottele.

Ulos on pakko mennä joka aamu vähintään tunniksi ja huutoa saavat kunnolla ainakin tunnin vuorokaudessa, yleensä liittyen kotitöihin tai johonkin muuhun mitättömään asiaan. Palkkaa ei kotitöistä eikä hyvistä tuloksista saa, että ei edelleenkään ole sitä käyttörahaa. Jos rahaa haluavat, virpokoot sukulaisia. Muussa tapauksessa rahaa saa vain jouluna ja syntymäpäivänä.

Nukkumaan klo 20, ja aamuherätys tapahtuu kovaäänisesti "kuiskaamalla" eri tilassa ja käsiä suhistelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Muutama huono kokemus ei tarkoita, etteikö lapsista olisi pääsääntöisesti haluttu huolehtia parhaan tahdon ja taidon mukaan. Kaikki täälläkin olevat vanhemmat varmaan uskovat olevansa hyviä vanhempia, mutta lasten kokemus voi olla eri. 

Ei nämä ole mitään uskon asioita. Kysymys on siitä, miten on omia lapsiaan kohdellut. Ja katsos lasten kanssa voi ihan läpi heidän elämänsä myös KESKUSTELLA. Ihan kaikista asioista. Joskus omille lapsilleni ihan lyhyellä kauppareissulla autossa totesinkin, että yhden tällaisen reissun aikana me olemme keskustelleet yhdessä kaikenlaisista asioista enemmän kuin omassa lapsuuden perheessäni koko lapsuuteni aikana. 



Ja kyllä olemme puhuneet paljon myös siitä millainen äiti olen lapsilleni ollut, ja olen sanonut että minulle saa aina tulla sanomaan jos jokin on mennyt pieleen, tai haluavat tietää miksi olen tehnyt asioita joita olen tehnyt. Ei se tämän vaikeampaa ole.



Mutta itse kysymykseen: kohtelisin huonosti ja välinpitämättömäsi, kaikki huomionhaut jättäisin ivallisesti pilkaten huomiotta, puhuisin vain omista asioistani ja voivottelisin miten raskasta ja tympeää on pitää yhtään huolta heistä. Mielivaltaisesti käyttäisin myös väkivaltaa jos vanhus vaikka vahingossa kaataa maitolasin tms. Kävisin tuulella, ja saisivat aina vaan arvailla millä tuulella milloinkin mahdan olla. Perusasioista pitäisi kyllä huolta, henkisesti jättäisin yksin ja sanoisin lähinnä että kaikki mitä heille tapahtuu on omaa syytä.

Kulissien pitäminen yllä on tärkeää, eli pääasia että ulkopuoliset kuvittelevat että täällä huushollissa on kaikki tosi kivasti ja lapset huolehtivat vanhoista vanhemmistaan täydellisesti. Vanhukset saavat puhua vain vieraille silloin jos heitä puhutellaan, eikä "perheen asioista" saa puhua ulkopuolisille, eli todellista asianlaitaa ei saa paljastaa.

Näennäisesti puitteet pidetään kunnossa: katto pään päällä ja vaatteita sen verran ettei tarvi alasti olla. Mutta jos vaatteita pitäisi alkaa uusimaan niin tenttaan huutamalla, että miten sinä olet ne tuohon kuntoon saanut, vaatteiden pitäisi kestää käytössä ainakin 10 vuotta! Ja jos uusia haluaa, oli kyseessä tarve tai halu, niin töihin joutaa vanhus mennä, koska eläke riittää vain pakollisiin menoihin eli vuokraan ja ruokaan. Ei puhettakaan että alkaisin omia kalja- ja tupakkarahoja heidän rätteihinsä laittaan. Ansiotuloistaan saa maksaa minulle sitten "vuokraa", koska tässä taloudessa kaikki osallistuvat yhteisiin kuluihin, jos rahaa on! (--> Kyllä, mm. ala-asteikäisenä pienistä kesätyörahoista jouduin pakotettuna ainakin puolet antamaan äidille. Sitten sain lopuilla rahoilla ostaa uusia pikkareita, hammasharjan ynnä muuta tarpeellista, mitkä olisi ollut vanhempien velvollisuus hankkia.)

Hygienia-asioita en opeta enkä huolehdi, kuten hampaiden/tekareiden päivittäistä putsaamista. 

Ja jos myöhemmin vanhempani pyytävät rahaa johonkin pieneen juttuun, niin aloitan heti syyllistämisen että mihin ne kesätyörahat ovat kadonneet????? Olisit säästänyt!!! Rahaa en tietenkään anna. Kiittämättömät vanhukset. Ahneeksi rupeavat.

Puolet kuukaudesta syödään pelkkää kaurapuuroa ja makaroonia. Ei puhettakaan mistään monipuolisesta kotiruuasta. Ei marjoja, salaattia tai hedelmiä. Harvemmin lihaakaan. Syyllistäisin ruokatarjonnasta tottakai vanhempiani, koska heidän elättämisensä on niin kallista.

Olen joka viikonloppu kännissä, silloin en anna kenenkään nukkua tai lähteä mihinkään, paitsi silloin jos sammun. Lisäksi päissään haukun vanhempiani, kuinka tyhmiä ja hyödyttömiä he ovat, eikä heistä tule ikinä mitään. Hajotan myös tavaroita äkkipikaistuksissani ja syyllistän käytöksestäni muita. Te pistitte minut toimimaan näin, niih! Muistan myös kertoa, kuinka kauniita ja parempia ihmisiä heidän kaverinsa ovat.

Ei puhettakaan että mitään harrastusmaksuja alan makselemaan. Eikä vanhemmillani kyllä olisikaan aikaa harrastaa koska pistän heidät tekemään niin paljon kotitöitä ja vahtimaan muita vanhuksia, ettei jää aikaa mihinkään muuhun.

Vaikka minulla auto onkin, niin en heitä kuljeta sillä mihinkään vanhusten päivätoimintaan. Kävellä voivat, vaikka olisikin -30 astetta pakkasta, matka on pitkä eikä julkiset kulje. Karaistuvat vain pihalla.

Enkä tietenkään itse ole kiinnostunut mitä vanhemmilleni kuuluu. Haluan vain kattoo kaunareita rauhassa töiden jälkeen. Vanhusten pitää pysyä äänettöminä ja poissa silmistä. Muuten mulkoilen heitä vihaisesti ja tuomitsevasti.

Luon kotiin pelottavan ja ankean ilmapiirin, ja kaikkien tulee sulautua mielialoihini.

Muiden  mielipiteet ovat vääriä, kyllä minä tiedän parhaiten. 

Jos huomaan että vanhukset istuvat vaikka sohvalla pelosta jäykkänä, huokaan ja sanon ettei heidän tarvitse pelätä minua. Mutta hetken päästä näen että keittiön tasoa ei ole pyyhitty kunnolla, niin helvetti on irti. 

Kerron myös heille kuinka kiva ja ihana vanhuus heillä on ollut, heidän pitäisi olla kiitollisia.

Remmistä saavat säännöllisesti ja samalla huudan, kuinka hankalia ovat, eikä heistä tule ikinä mitään. 

Noh, onneksi kaikesta huolimatta kasvoin täysjärkiseksi ihmiseksi, joten eiköhän he saa ihan hyvän kohtelun. 

Onko täällä vauvalla suurin osa jotenkin mt-ongelmaisia?

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä vauvalla suurin osa jotenkin mt-ongelmaisia?

Tän tyyppisiin ketjuihin ei varmaan juurikaan viitsi vasta ne, joilla on ollut hyvä lapsuus. 

Ja jos kirjoitatkin, niin saat alapeukkuja, koska näihin halutaan vain huonoja kokemuksia omaavien kommentteja. 

Joillakin on ollut kurja lapsuus, mutta valtaosalla kuitenkin ihan hyvä. 

Mutta ei ketään kiinnosta, jos kirjoitat, että sulla oli hyvä lapsuus ja hyvät vanhemmat. Enemmän kiinnostaa, kun kerrot, että vanhemmat oli piruja ja kohtelivat huonosti. 

Näin se vaan menee ja totta kai ne joilla on huonoja kokemuksia saa niistä kirjoittaa. 

Ei esim tähän ketjuun kaivata hyviä kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko monet tähän ketjuun vastaavat ovat eläneet harvinaisen ankean lapsuuden tai he valehtelevat. Kyllähän yleensä lapsia rakastettiin ja heille haluttiin parasta myös aikaisemmin.

 

Missä kuplassa sä oikein olet kasvanut?! Kaikkia lapsia ei todellakaan ole rakastettu. Esimerkiksi minulle tehtiin hyvin selväksi, että olin vahinkolapsi ja käytös minua kohtaan oli sen mukaista. Koko lapsuus ja nuoruus henkistä ja fyysistä väkivaltaa, ja lisäksi isäni kajosi minuun pari kertaa siten miten ei kuuluisi. 

En tiedä, onnellisessa kuplassa? Onneksi. Seksuaalinen hyväksikäyttö on asia jota ei ikinä voi hyväksyä, toivottavasti voit nyt paremmin. Kuitenkin väitän edelleen, että suurin osa vanhemmista haluaa lapsilleen parasta. Ps. Olen lapseton, ei ole oma lehmä ojassa,

En ole tuo jonka kanssa olet keskustellut, mutta omien lasten myötä sitä vasta alkoikin ihmetellä ja todella tuntea surua ja vihaa siitä, miten kukaan, varsinkaan oma vanhempi voi olla niin julma ja ilkeä pienelle täysin avuttomalle lapselle. Tai häpäistä ja nöyryyttää pientä ihmistä, jok ei vaan vielä tiedä asioita ja ymmärrä tätä elämää.



Mä en oikein edes ajattele asiaa niin, että onko ne vanhemmat halunneet hyvää vai pahaa lapsilleen. He ovat halunneet hyvää itselleen, ja siihen keskittyneet. He ovat myös jääneet valtaosin henkisesti täysin lapsiksi, jonkun n 2-vuotiaan tasolle, ja reaktiot ja toiminnot on sen tasoisia. 



Valtaosa ihmisistä menee hautaan asti henkisesti täysin lapsina. Ne on just näitä, joita ei terapia auta, joiden mielestä tunteiden tunnistaminen ja niistä puhuminen on turhaa, viinaa tms. kyllä menee, kun jollain pitää pärjätä sen sisäisen ahdistuksen kanssa, jolle ei kuitenkaan osata ja ennen kaikkea haluta tehdä yhtään mitään, kun se olisi liian pelottavaa ja musertavaa.





Voin kyllä tuntea myötätuntoa vanhempiani kohtaan, mutta en aio silti tehdä heidän eteensä juuri mitään. Mun elämästä on mennyt jo ihan liian iso siivu heidän jälkiensä korjailemiseen omassa elämässäni. Keskityn omaan perheeseeni ja lapsiini, joiden kanssa on iloista ja hyvä olla.

Linnatuomio tulisi jos kuristelisin heitä. 

Onkohan myös niin että nämä aikuiset vertaavat omaa lapsuuttan nykyajan hyvinvoiviin perheisiin jossa on kalliita harrastuksia, matkoa, hyvät vaatteet, eletään nykyajan kulissielämää.

Eivät vertaa elämäänsä vaikkapa siihen 70-luvun lapsuuteen ja naapuristoon  jolloin kaikki oli vielä  toisin. Ja naapureissa samalla lailla vanhemmat elivät arkea, yrittäen rahallisesti pärjätä, ehkä tehtaissa työssä kun jo vanhempien lapsuus oli se etteivät saaneet mitä tahtoivat vaan 15 v töihin.

Nytkin elää lapsia tosi kurjissa oloissa. Huumeet vievät lapsuuden pahemmin kun vanhempien viikonloppukänni.  Heillä on syytä olla katkera, ei sillä avainkaulalapsella jolla kuitenkin oli koti, ruokaa jääkaapissa, vanhemmat tuli illalla töistä.kotiin.

Mun vanhemmat on kuolleet, eivät ehtineet vanhoiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, tarkotus olikin morkata vanhemipia, ei kiittää.

Koetteko te kaikki olevanne kaltoinkohdeltuja? Ajattelitteko käsitellä asiaa jotenkin, että saatais tämä sukupolvien jatkumo katkeemaan?

On jo katkennut. Olen 49 v. lapseton. 

Sama! Olen 46v lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä vauvalla suurin osa jotenkin mt-ongelmaisia?

 

Tän tyyppisiin ketjuihin ei varmaan juurikaan viitsi vasta ne, joilla on ollut hyvä lapsuus. 

Ja jos kirjoitatkin, niin saat alapeukkuja, koska näihin halutaan vain huonoja kokemuksia omaavien kommentteja. 

Joillakin on ollut kurja lapsuus, mutta valtaosalla kuitenkin ihan hyvä. 

Mutta ei ketään kiinnosta, jos kirjoitat, että sulla oli hyvä lapsuus ja hyvät vanhemmat. Enemmän kiinnostaa, kun kerrot, että vanhemmat oli piruja ja kohtelivat huonosti. 

Näin se vaan menee ja totta kai ne joilla on huonoja kokemuksia saa niistä kirjoittaa. 

Ei esim tähän ketjuun kaivata hyviä kokemuksia. 

 

Näin vanhempana ihmisenä, lähtöisin Kainuun korpikylästä 10-lapsisesta perheestä , 15 v Tampereelle töihin , en ymmärrä.

Jos olisin käpertynyt siihen kurjuuteen, retkuvaatteisiin, siitä että joutui  hellittämään unelmasta päästä ees ammattikouluun, työtä niin pienestä kun pieni  pyysylys pysyi käsissä, pystyi kanat ruokkimasn tai lehmää ripsomaan,  olisin varmaan myös ollut ikäni työkyvytön. 

Sensijaan että siitä lapsena selvisi yksin maailmalle lähdöstään, tosin yksi sisar asui kaupungissa mutta hän eli omaa elämäänsä, minä kimppakämpässä  kun ennestään tuntematon tyttö tarvitsi vuokran jakajaa huoneeseensa.  Siis se omakotitalon yläkerran huone.

En ole alkoholia, tupakkaa. Huumeita, mt-lääkkeitä tarvinnut.  

Vierailija kirjoitti:

Onkohan myös niin että nämä aikuiset vertaavat omaa lapsuuttan nykyajan hyvinvoiviin perheisiin jossa on kalliita harrastuksia, matkoa, hyvät vaatteet, eletään nykyajan kulissielämää.

Eivät vertaa elämäänsä vaikkapa siihen 70-luvun lapsuuteen ja naapuristoon  jolloin kaikki oli vielä  toisin. Ja naapureissa samalla lailla vanhemmat elivät arkea, yrittäen rahallisesti pärjätä, ehkä tehtaissa työssä kun jo vanhempien lapsuus oli se etteivät saaneet mitä tahtoivat vaan 15 v töihin.

Nytkin elää lapsia tosi kurjissa oloissa. Huumeet vievät lapsuuden pahemmin kun vanhempien viikonloppukänni.  Heillä on syytä olla katkera, ei sillä avainkaulalapsella jolla kuitenkin oli koti, ruokaa jääkaapissa, vanhemmat tuli illalla töistä.kotiin.

Katkeruuteen löytyy auna syitä. Mutta kannattaako edes niiden huumevanhempien lasten katkeroitua vai pyrkiä kaikin keinoin eteenpäin elämässä joko niin että yhteys vanhempiin katkaistaan kokonaan tai jollain tasolla se yhteys säilytetään. Katkeroitumisesta ei ole kuin hoitaa itselle. Vanhempia se tuskin ainakaan jos he ovat jo muistisairaita yhtään häiritsee onko lapsi elämälleen katkera.