Kohtelet vanhempiasi vanhoina samoin kuin he kohtelivat sinua, kun olit lapsi. Millainen vanhuus heillä on?

Isällä aika kiva, äidillä ei niinkään. Kovasti huudetaan ja komennetaan mielivaltaisesti.

Hoitakoot "sisarpuolet" heidät. Isäni meni naimisiin naisen kanssa, jolla oli kolme lasta edellisestä liitostaan, ei yhteisiä. Nämä lapset menivät minun edelle kaikessa ja suhde isääni jäi hyvin etäiseksi, vaikka asuin samassa taloudessa. Äitini on kuollut vuosia sitten ja isäni vaimo sairastaa Alzheimeria. 

Vierailija kirjoitti:

Joko monet tähän ketjuun vastaavat ovat eläneet harvinaisen ankean lapsuuden tai he valehtelevat. Kyllähän yleensä lapsia rakastettiin ja heille haluttiin parasta myös aikaisemmin.

Täh? Samalla logiikalla myös nykyään moni elää lasisen lapsuuden. Ja kun katsoo alkoholinkulutusta ja mielenterveysongelmia tässä maassa, sanoisin ettei edelleenkään ole harvinaista elää ankeaa lapsuutta. 

Minun vanhempani eivät ehtineet kumpainenkaan vanhentua, kuolivat molemmat hieman päälle 40-vuotiaana sairauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko monet tähän ketjuun vastaavat ovat eläneet harvinaisen ankean lapsuuden tai he valehtelevat. Kyllähän yleensä lapsia rakastettiin ja heille haluttiin parasta myös aikaisemmin.

Minusta taas vaikuttaa siltä, että monet tähän ketjuun vastanneista ovat eläneet lapsuutensa 70-luvulla suurten ikäluokkien lapsena. Niin tutuilta ja samaistuttavilta nämä muistot tuntuvat.

Minä olen milleniaali ja pystyn samaistumaan valitettavan moneen. 

Miksi ihmeessä mun tarvitsisi heitä kohdella kummemmin kuin tälläkään hetkellä riippumatta siitä kohtelivatko he minua hyvin tai huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko monet tähän ketjuun vastaavat ovat eläneet harvinaisen ankean lapsuuden tai he valehtelevat. Kyllähän yleensä lapsia rakastettiin ja heille haluttiin parasta myös aikaisemmin.

Kyllä se oli oikeasti todella yleistä entisaikaan, että perheissä käytettiin kurikasvatusta. Laaja ymmärrys kurin haitallisuudesta tuli vasta melko äskettäin.

Oli meilläkin Koivuniemen herra vierailulla pari kertaa, mutta lapsuus oli silti täynnä rakkautta (ja tietenkin myös rajoja). Koen silti, että mulla oli ihana lapsuus.

Hyvä vanhuus jos voin siihen vaikuttaa. Mulla oli hyvä lapsuus. 

Vierailija kirjoitti:

Virtsankarkailusta kärsivälle äidille en ostaisi kaappiin valmiiksi inkontinenssisuojia, vaan hänen pitäisi jokaisen paketin loputtua erikseen pyytää minua ostamaan. Sitten tenttaisin että sinulleko nämä tulevat, onko entinen paketti loppu. Tästä tehtäisiin suuri numero. Sitten kun suojat ostaisin, kuljettaisin ne vaatteiden alla piilossa hänen huoneensa ovelle ja pilkallinen virne naamalla tökkäisin ne hänen käteensä ja kertoisin miten kalliita olivat. Kun pesisin hänen alushousujaan kertoisin hänelle miten minun piti juuriharjalla niitä hangata haaroista jotta lähti puhtaaksi. Arvaatte varmaan millainen show meillä oli kuukautissuojien ostaminen ollessani teini ja kun en vielä kehdannut itse niitä ostaa. 

Kyllä arvaan. Äitipuoleni kehoitti viemään pulloja kauppaan, kun pyysin häntä ostamaan siteitä. Isälleni en kehdannut asiasta puhua, mutta tuo äitipuolen nöyryytys oli pahempaa kuin osasin odottaa. 

Muutama huono kokemus ei tarkoita, etteikö lapsista olisi pääsääntöisesti haluttu huolehtia parhaan tahdon ja taidon mukaan. Kaikki täälläkin olevat vanhemmat varmaan uskovat olevansa hyviä vanhempia, mutta lasten kokemus voi olla eri. 

Eipä paljon jutella, käyn katsomassa välillä että jääkaapissa on ruokaa, vastineena siitä, että huolehtii jälkeläisistäni, kuten minä hänen. Leikkiähän tämä kysymys oli. Oikeasti välimme ovat hyvät, ja lapseni aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko monet tähän ketjuun vastaavat ovat eläneet harvinaisen ankean lapsuuden tai he valehtelevat. Kyllähän yleensä lapsia rakastettiin ja heille haluttiin parasta myös aikaisemmin.

Kyllä se oli oikeasti todella yleistä entisaikaan, että perheissä käytettiin kurikasvatusta. Laaja ymmärrys kurin haitallisuudesta tuli vasta melko äskettäin.

Oli meilläkin Koivuniemen herra vierailulla pari kertaa, mutta lapsuus oli silti täynnä rakkautta (ja tietenkin myös rajoja). Koen silti, että mulla oli ihana lapsuus.

Koetko aidosti että lapsuus oli hyvä, vai onko sinulle vakuuteltu ja vakuuteltu miten hyvä lapsuus sinulla oli. Minä olin pitkään tuossa kuvitteellisuuden illuusiossa ja ihmettelin miksi minulla on niin paha ja vaikea olla vaikka lapsuus oli niin hyvä ja kultainen. Sitten aikoinaan muistot tulivat mieleen ja oireet saivat selityksen. Lapsuus oli kaikkea muuta kuin hyvä ja turvallinen.

Kertoisin heille päivittäin kuinka paljon kauniimpia ja älykkäämpiä heidän sisaruksensa ovat. Muistuttaisin jatkuvasti kuinka paljon häpeää he minulle aiheuttavat ja kuinka on heidän vikansa, että synnyin avioliiton ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Muutama huono kokemus ei tarkoita, etteikö lapsista olisi pääsääntöisesti haluttu huolehtia parhaan tahdon ja taidon mukaan. Kaikki täälläkin olevat vanhemmat varmaan uskovat olevansa hyviä vanhempia, mutta lasten kokemus voi olla eri. 

Melkoista vähättelyä ja selittelyä. 

Lyön, saan raivokohtauksia, valitan miten kalliiksi hän tulee ja hoen päivittäin että kunpa pääsisin hänestä eroon.

Ensin esittäisin olevani vallan innoissani omaishoitajuudesta ja vanhemmastani. Oikeasti en kuitenkaan hoitaisi heitä mitenkään, mutta naapurit kuvittelisivat kaiken olevan supermainiosti.

Sitten järjestäisin vähän "tapaturmia". Hups.

Jotain pervoa pitäisi keksiä.

Sitten tappaisin vanhemman rakkaan lemmikin. 

Klo 18 jälkeen ei saa syödä eikä kauheasti sitä ennenkään.

Ottaisin eläkkeestä 20 % itselleni. Jos vanhuksen jokin etuus olisi sidottu tuloihini, ei voi mitään. En huoltaisi häntä taloudellisesti, vaikka olisi lakisääteistä.

Kotityöt hänen no tehtävä sillä sekunnilla kuin haluan, yleensä silloin kun vanhus olisi keskittynyt johonkin muuhun ja joutuisi keskeyttämään sen.

Mistään ambulanssia vaativaa pienemmästä ei mennä lääkäriin. Allergiat on tekosyy eikä ikä estä superurheilua, joten 35 km hiihto sujunee heittämällä.

Jos haluaa jotain virikettä, vain minun harrastukseni hyväksytään hänenkin harrastuksiksi.

Kyhään huonekalut. 

Vien vanhuksen interreilille.

Joo, liian työlästä. Hyppään suoraan siihen kun pidetään toista kuolleena ja eletään kuin häntä ei olisi koskaan ollut.

Sama tai kolme neljästä. 

Vetäisin turpiin päivittäin..ennen lopullista niittiä..

Vierailija kirjoitti:

Eipä paljon jutella, käyn katsomassa välillä että jääkaapissa on ruokaa, vastineena siitä, että huolehtii jälkeläisistäni, kuten minä hänen. Leikkiähän tämä kysymys oli. Oikeasti välimme ovat hyvät, ja lapseni aikuisia.

Kuulostaa minulta, mutta ei ole leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komennellaan, ei sanoiteta tunteita.

Miksi vanhukselle pitäisi tunteita sanoittaa?

Et ymmärtänyt tehtävänantoa?