Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihastunut ekstroverttiin mieheen, itse olen introvertti nainen. Kertokaa miehet miltä tuntui treffailla introverttia?
07.06.2025 |
Olen saanut tältä mieheltä selkeät pakit jo kauan sitten. Olemme kuitenkin olleet siitä asti hyviä ystäviä. Viestittelemme viikoittain ja kerromme kuulumisia puolin ja toisin. Mies asuu 4 tunnin matkan päässä mutta käy välillä työmatkoilla täällä päin. Aina kun hän on täällä, hän pyytää minua ulos joka ilta. Itsekin olen kyläillyt pari kertaa hänen luonaan.
Alussa mies oli emotionaalisesti täysin torjuva, mutta on vähitellen lämmennyt ja pehmennyt. Muutama kuukausi sitten hän jopa laittoi viestin että hänellä on tunteita minua kohtaan. (Itse olen kertonut omista tunteistani aiemmin.) Hän kertoo silti että ei halua parisuhdetta koska minä olen sosiaalisesti niin vetäytyvä että emme sopisi yhteen. Minulla on hieman vaikeuksia ymmärtää tätä kun tiedän että mies viettää suurimman osan ajastaan yksin kotona tv:n ääressä. Näen hänestä kyllä että hän on minua sosiaalisempi, mutta omasta mielestäni emme kuitenkaan niin erilaisia ole etteikö yhdessäolo voisi toimia hyvinkin.
Ristiriitoja meillä on ollut joskus harvakseltaan ja ne on saatu aina ratkaistua aikuismaisesti ja rakentavasti. Mies kiittelee minua tasapainoisesta luonteestani ja ymmärtäväisyydestäni ja myös kehuu minua kauniiksi (kysymättä).
Itsehän ajattelen niin, että persoonallisuuserot tuovat vain rikkautta parisuhteeseen kunhan eivät ole niin pahoja ettei pari tule lainkaan toimeen keskenään. Mielelläni olisin hieman itseäni ekstrovertimman tapauksen kanssa koska hän saa minutkin tulemaan aktiivisemmin sosiaalisiin tilanteisiin. Onko tässä nyt vain siitä kysymys, että ekstrovertti ei näe samaan tapaan introversiotani myönteisenä vaan päin vastoin kartettavana asiana?
Olisi kiva kuulla miltä ekstrovertimmasta miehestä käytännössä tuntuu olla introvertimman naisen seurassa.
Kommentit (50)
Jos olisin ap ja se mies muuttaisikin mieltään ja haluaisikin alkaa suhteeseen, niin en ikinä suostuisi! Se sama rokottaminen käsivarren mitan päässä jatkuisi kaikessa, ihan seksielämään asti. En olisi kyllä jäänyt jatkamaan mitään lässytilässytiystävyyttäkään. Kauniiksi sanominenkin tuossa tilanteessa on lähinnä tunteiden manipulointia. Samaa kuin mitä olisi vaivihkaiset koskettelutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tänne tullut outoja vastauksia.
Nostan josko etsimäni kaltaisia miehiä sattuisi olemaan nyt linjoilla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Teillä on suuri sosiaalinen valtaepäsuhta suhteessanne sen miehen kanssa. Sinulla on kahdenkeskinen ystävyys miehen kanssa ja sinä kuljet miehen porukoissa. Kannattaa miettiä, miten paljon olet emotionaalisesti riippuvainen siitä miehestä. Ilmeisestikään sinulla ei ole ns. omaa taustatukea. En itse lähtisi ikinä tuollaiseen asetelmaan. Parisuhteessa ollessa tuttavapariskunnat tai isompi yhteinen kaveri- tai harrastusporukka on mielestäni ok. Mutta ei kannata tukeutua vain yhteen ihmiseen ja varsinkaan vastakkaista sukupuolta olevaan, johon on itse ihastunut.
Mielestäni ystävyyden varjolla välillä selitellään liikaa epäsuhtaisia, toimimattomia ja läheisriippuvaisia asetelmia. Miehet ovat joskus ehdottaneet minulle ystävyyttä, mutta joka ikinen kerta se on tarkoittanut ihastumista ja vakavaa kiinnostusta, ja usein puolin ja toisin. Lisäksi se ystävyys, jossa nyt roikut, voi karkottaa sinusta kiinnostuneet miehet. En pidä hyvänä asiana syvällistä asioiden jakamista vastakkaisen sukupuolen kanssa oman parisuhteen tai sellaisen löytämisen kannalta. Lisäksi uskon, että se miespuolinen ystäväsi arvostaisi sinua hyvin luultavasti kaikkein eniten silloin kun irrottautuisit hänestä ja hankkisit oman elämän.
Mielestäni siis se syvällinen asioiden jakaminen ja muut ystävyyteen luettavat asiat eivät ole arvo sinänsä, jos se toteutuu väärän ihmisen kanssa ja väärässä asetelmassa. Ne minulle ystävyyttä ehdottaneet miehetkin ovat kaikki tosi mukavia, sympaattisia ja viehättäviä ja kaikkea muuta positiivista, mutta katson, että on parempi luopua sellaisista kahdenkeskisistä ystävyyksistä, joista olisi taatusti haittaa parisuhteelleni ja omalle tunne-elämälleni.
Sinulla on tässä monia sellaisia oletuksia, joita teet ilmeisesti omasta maailmankuvastasi käsin mutta jotka eivät sovi minun tilanteeseeni.
Minulla on muitakin ystäviä kuin tämä mies, joilta siis saan tarvittaessa myös tukea. En myöskään ole koskaan seurustellut sellaisten miesten kanssa joita haittaisi ystävyyteni jonkun toisen miehen kanssa, enkä halua sellaiseen tilanteeseen jatkossakaan. Sellainen parisuhde juuri sisältäisi epätervettä vallankäyttöä, jota oletat tässä ystävyydessäni nyt olevan (ei ole, en hyväksy ihmissuhteita joissa sellaista ilmenee).
Olen aikeissa aloittaa deittailua nyt kun minulla on hieman aiempaa enemmän aikaa siihen. Jos ystäväni tästä aktivoituu "arvostamaan" minua enemmän (tarkoittanet romanttista lähestymistä, kun arvostustahan saan häneltä nytkin?) niin se tulee kyllä sitten väärällä hetkellä eikä ainakaan lisää kiinnostustani miestä kohtaan.
Jos tapaan miehen joka sopii minulle tätä miestä paremmin kumppaniksi, tämän miehen läsnäolo elämässäni ei tule olemaan minkäänlainen ongelma. Jos tapaan jonkun joka sopii huonommin niin sillä suhteella ei ole jatkumisen edellytyksiä kuitenkaan, eikä ystävyytemme siis siinäkään tapauksessa ole ongelma. Tämän keskustelun avasin siksi, että pyrin hahmottamaan mahdollisimman hyvin, millainen se paremmin sopiva mies voisi olla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mies pitää kuitenkin ap:sta kiinni ja kontrolloi häntä: kehuu kauniiksi, avautuu asioistaan ja deittailuistaan ja pyytää mukaan kaikenlaisiin rientoihin. Enpä yllättyisi jos mies heittäisi heti jotakin kapuloita rattaisiin kun ap löytää mukavan ja sopivan tuntuisen miehen. Ja ap avautuisi uudesta miehestä tälle ystävämiehelle, jolta on saanut pakit. Tuossa molemmat tuhlaavat toistensa aikaa. Ei kaikki ystävyys ole ihan rehellistä ja rehtiä.
Onhan niitä naispuolisiakin ihmisiä jotka manipuloivat ystäviään ja alkavat hankaliksi kun ystävä tapaa miehen. Onko se hyvä syy kieltäytyä ystävyydestä kaikkien naisten kanssa? Miespuolisen ystävän tuomitseminen tällaiseksi jo ennen kuin mitään on tapahtunut vaikuttaa melko kyyniseltä.
En kykenisi suhteeseen ekstrovertin kanssa. Se uuvuttais mut jo parissa kuukaudessa täysin. Tarvitsen hiljaisuutta elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit tietenkin ajatella, että ei tässä mitään ja että olet vain yleensä utelias. Mutta näkisin silti, että olet kovin lähellä ilmiötä, jossa ihmiset ympärillä (tässä tapauksessa tämä mies) elävät elämäänsä ja tekevät asioita omista kiinnostuksenkohteistaan käsin, ja sitten itse käytät energiaa ja olet valmis vääntymään tuhannen mutkalle ymmärtääksesi tätä henkilöä, jolle siis olet vain kivaa juttuseuraa. Näin toimien jää helposti omaa elämää elämättä.
Kiitos kommentista. Ymmärrän mitä sanot, mutta tarkoitukseni on juuri päinvastainen. Olen aloittelemassa deittailua ja pohjatöiksi mietin minkälaisen kumppanin aivan erityisesti haluaisin. Olen yleensä ennemmin tai myöhemmin löytänyt etsimäni, kunhan ensin selvitän itselleni mahdollisimman tarkasti mitä etsin ja mitä en.
Ohjenuorana käytän niitä miehiä, joista olen aiemmin tykännyt j
Voi hyvvee päevöö tätä analysoinnin määrää! Sekä inttoverteista että ekstroverteista löytyy hyvin erilaisia ihmisiä. Mä olen äärettömän introvertti nainen, mutta tykkään mennä ja tehdä ekstrovertin miesystäväni kanssa. Sen vastapainoksi sitten saan viettää omaa aikaa tarvittavan määrän kun emme asu yhdessä. Asutaan kuitenkin n 2km päässä toisistamme, joten äkkiä sitä kurvaisee toisen luo extemporekin.
Kuulostaa mun korvaani siltä, että olet tulevaa deittailua varten rakentamassa jotain haave- tai ideaalikuvaa tulevasta kumppanistasi. Varma tapa epäonnistua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kriteereitä saisi olla, mutta liian tiukka mielikuva sysää pois monta potentiaalia -verttiä.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvvee päevöö tätä analysoinnin määrää! Sekä inttoverteista että ekstroverteista löytyy hyvin erilaisia ihmisiä. Mä olen äärettömän introvertti nainen, mutta tykkään mennä ja tehdä ekstrovertin miesystäväni kanssa. Sen vastapainoksi sitten saan viettää omaa aikaa tarvittavan määrän kun emme asu yhdessä. Asutaan kuitenkin n 2km päässä toisistamme, joten äkkiä sitä kurvaisee toisen luo extemporekin.
Kuulostaa mun korvaani siltä, että olet tulevaa deittailua varten rakentamassa jotain haave- tai ideaalikuvaa tulevasta kumppanistasi. Varma tapa epäonnistua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kriteereitä saisi olla, mutta liian tiukka mielikuva sysää pois monta potentiaalia -verttiä.
Kuten itsekin sanoit, ihmisiä on erilaisia. Itse olen kokenut deittailun aina myönteisesti ja olen ollut pari kertaa hyvässä, pitkässä parisuhteessakin. Tapani on siis varsin toimiva, ainakin minulle itselleni (toki en suosittelisi kaikille samaa tapaa).
Suhteesi kuulostaa oikein kivalta. Ilmeisesti teillä ei sitten ole niin, että mies kokee introversiosi haasteelliseksi? Tulitteko hyvin toimeen jo alussa? Kiinnostaisi myös tietää oletteko tavanneet sovelluksen tai deittisivun kautta vai tutustuneet ensin jossain muussa yhteydessä ja myöhemmin alkaneet tapailla.
ap
Alue: Aihe vapaa
Se mies pitää kuitenkin ap:sta kiinni ja kontrolloi häntä: kehuu kauniiksi, avautuu asioistaan ja deittailuistaan ja pyytää mukaan kaikenlaisiin rientoihin. Enpä yllättyisi jos mies heittäisi heti jotakin kapuloita rattaisiin kun ap löytää mukavan ja sopivan tuntuisen miehen. Ja ap avautuisi uudesta miehestä tälle ystävämiehelle, jolta on saanut pakit. Tuossa molemmat tuhlaavat toistensa aikaa. Ei kaikki ystävyys ole ihan rehellistä ja rehtiä.