Ihastunut ekstroverttiin mieheen, itse olen introvertti nainen. Kertokaa miehet miltä tuntui treffailla introverttia?

Vierailija kirjoitti:

Ei kiitos. Aina pitää "lukea" tunnelmaa. Puheliaampi nainen taas ehdottaa oma-aloitteisesti.

Eli et siis osaa lukea ihmisiä ja tilanteita. Olet siis emotionaalisilta taidoiltasi huono.

4h välimatka olis mulla iso este. Ja näkeminen vain kuukauden parin välein. Uskotko tosiaan, että hän sosiaalisena ihmisenä istuu yksin kaiket illat kotona??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi uskoa, kun mies sanoo "Hän ei halua parisuhdetta koska minä olen sosiaalisesti niin vetäytyvä että emme sopisi yhteen"

Tämä. Vastakohdat eivät aina täydennä toisiaan ja tässä on nyt yksi sellainen tapaus. Mies kaipaa ja tarvitsee sosiaalisempaa kumppania eikä hänen tehtävänsä ole luotsata sinua ulos kuorestasi. Joskus näissä introvertti/ekstrovertti -keskusteluissa minua hieman rasittaa se, kuinka osa introverteista vaikuttaa ajattelevan, että vain heidän omat tarpeensa ovat tärkeitä ja ekstroverttikumppanin tarpeet toissijaisia. Yhtä lailla se ekstroverttikin kärsii, jos joutuu olemaan parisuhteessa ei-sopivan kumppanin kanssa. Ei esimerkiksi laaja ystävä- ja tuttavapiiri kompensoi epätoimivaa ja kuormittavaa parisuhdetta.

Olet oikeassa siinä että tietenkin molempien pitäisi kokea suhde mielekkääksi. En itsekään halua suhdetta ihmisen kanssa, joka kokee minut esim. riippakiveksi tai muuten negatiivisesti. Kun tämä mies ei kuitenkaan kovin sosiaalisesti aktiivinen ole niin en ehkä hahmota miten tuollainen kokemus voi syntyä - itse kun en kuitenkaan rajoita hänen menemisiään ja olemisiaan mitenkään. Läsnäoloni hänen elämässään tuo hänen elämäänsä enemmän sosiaalisuutta kuin siinä muuten olisi. Ei vähennä sitä.

Tästä kommentistasi tuli kuitenkin mieleen: Voisiko itse asiassa olla että mies ei ole itse tyytyväinen omaan sosiaaliseen elämäänsä? Siis se iltaisin yksin kotona istuminen ei ehkä olekaan hänelle mielekästä, vaikka hän tekee sitä paljon. Ehkä hän toivoo kumppania joka olisi sosiaalisempi kuin hän itse on, jotta hänkin pääsisi sosiaalisempiin ympyröihin sitä kautta? Siinä tapauksessa ymmärrän täysin että minä en ole se oikea. (Enkä haluaisikaan olla.)

ap

Vierailija kirjoitti:

4h välimatka olis mulla iso este. Ja näkeminen vain kuukauden parin välein. Uskotko tosiaan, että hän sosiaalisena ihmisenä istuu yksin kaiket illat kotona??

Uskon ilman muuta. Hän kertoo minulle aktiivisesti ja avoimesti kaikista mahdollisista tekemisistään, melko pienistäkin. Jos hän tapailisi muita naisia, hänellä ei olisi tarvetta kertoa minulle näin paljon (koska kuuntelijoita olisi useampi), ja jos hänellä olisi enemmän sosiaalisia tilaisuuksia, hän kertoisi niistäkin minulle aivan varmasti.

ap

Vierailija kirjoitti:

4h välimatka olis mulla iso este. Ja näkeminen vain kuukauden parin välein. Uskotko tosiaan, että hän sosiaalisena ihmisenä istuu yksin kaiket illat kotona??

Minulle tulee tunne, että aloittaja yrittää keksimällä keksiä syitä sille, miksi hän ja mies olisivat hyvä pari. "Nooo ei se nyt niin ekstrovertti kuitenkaan oo, useimmiten vain kattoo telkkaria iltaisin. Kyllä me varmasti yhteen sovittaisiin!"

Ap: kannattaa vähentää yhteydenpitoa mieheen tai mielellään lopettaa se kokonaan. Vaikutat olevan nyt sen verran yksipuolisesti ihastunut, ettet näe tilannetta realistisesti vaan omien haavekuviesi kautta. Mies on jo kerran sanonut sinulle, että olet liian vetäytyvä hänen makuunsa eikä siksi halua parisuhdetta kanssasi. Miksi et kerrasta usko häntä? Et sinä saa häntä muutettua romanttisten ajatuskelojesi mukaiseksi. Yhtä hyvin voisit väkisin sulloa kolmionmuotoista palikkaa pyöreään reikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4h välimatka olis mulla iso este. Ja näkeminen vain kuukauden parin välein. Uskotko tosiaan, että hän sosiaalisena ihmisenä istuu yksin kaiket illat kotona??

Uskon ilman muuta. Hän kertoo minulle aktiivisesti ja avoimesti kaikista mahdollisista tekemisistään, melko pienistäkin. Jos hän tapailisi muita naisia, hänellä ei olisi tarvetta kertoa minulle näin paljon (koska kuuntelijoita olisi useampi), ja jos hänellä olisi enemmän sosiaalisia tilaisuuksia, hän kertoisi niistäkin minulle aivan varmasti.

 

ap

Tai sitten hänellä on hyvinkin vilkas sosiaalinen elämä deittailuineen mutta ei halua kertoa niistä sinulle. Hän tietää, että olet häneen ihastunut eikä luultavasti halua pahoittaa mieltäsi "retostelemalla" treffikertomuksilla. Hän todennäköisesti haluaa pitää sinuun myös tietyn etäisyyden ja siksi vaikenee seuraelämästään, kun on kanssasi tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Harva mies varmaan jaksaa tuollaista analysoida. Yleensä tyttikseen/vaimoon ollaan tyytyväisiä kun koti hoituu, ruoka on pöydässä ja pebaa tarjolla. Miehellä varmaankin muita naisia ja sinua tapailee kun on maisemissa koska hankkiudut saataville.

Tämä kaveri ei taida olla niitä kaikkein tyypillisimpiä miehiä. Hän ei esim. halua syödä muiden laittamia ruokia. Koko yhdessä syömisen idea on hänen mielestään hanurista. Miehen koti on aina tip top siisti ilman naisen osallistumistakin, eikä hän mielellään anna auttaa sen siistimisessä. Pyykit olen saanut hänelle kerran ripustaa.

Muita naisia ei varmasti tällä hetkellä ole, siitä ei ole mitään pelkoa. Olen kannustanut häntä deittailemaan ja tiedän myös miten treffit ovat sujuneet. Toivon aidosti että hän löytää itselleen sopivan kumppanin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4h välimatka olis mulla iso este. Ja näkeminen vain kuukauden parin välein. Uskotko tosiaan, että hän sosiaalisena ihmisenä istuu yksin kaiket illat kotona??

Uskon ilman muuta. Hän kertoo minulle aktiivisesti ja avoimesti kaikista mahdollisista tekemisistään, melko pienistäkin. Jos hän tapailisi muita naisia, hänellä ei olisi tarvetta kertoa minulle näin paljon (koska kuuntelijoita olisi useampi), ja jos hänellä olisi enemmän sosiaalisia tilaisuuksia, hän kertoisi niistäkin minulle aivan varmasti.

 

ap

Tai sitten hänellä on hyvinkin vilkas sosiaalinen elämä deittailuineen mutta ei halua kertoa niistä sinulle. Hän tietää, että olet häneen ihastunut eikä luultavasti halua pahoittaa mieltäsi "retostelemalla" treffikertomuksilla. Hän todennäköisesti haluaa pi

Kyllä hän kertoo treffeistään silloin harvoin kun niitä on ollut. En pahoita siitä mieltäni vaan kannustan yrittämään uudestaan.

Vaikka tämä avaus tietysti näyttää siltä, että yritän saada miestä itselleni, niin oikeasti tarkoitus on vain ymmärtää miltä minun kaltaiseni ihmisen tapailu tuntuu hänen kaltaisestaan ihmisestä. Sen ymmärtäminen ei onnistu minulta automaattisesti koska oma kokemukseni maailmasta ja sosiaalisuudesta on erilainen. Siksi pyysin kommentteja miehiltä, jotka ovat enemmän tämän miehen kaltaisia.

ap

Hyvä että mies on suoraan kertonut ap:lle asian/suhteen tilanteen omalta kantiltaan. Itse olen yhden suhteen ollut introvertin kanssa ja oikeesti alun ihanuuden jälkeen oli raskasta. Olisin halunnut yhdessä mennä esim. joillekin kursseille oppimaan jotain meitä kiinnostavaa asiaa, niin ei, hän oli sitä mieltä, että voihan sen itse opiskella vaikka netistä. Ja loppupeleissä hän ei kertonut avoimesti mitään tunteistaan ja yllätti/pilasi meidän kauan odotetun reissun avautumalla aivan omituisesti. En koskaan enää halua introvertin kanssa suhteeseen; on niin raskasta. Ystävänäkin on mulle sopivampi ekstrovertti, koska meillä on energiaa ja sitä voimme jakaa ja nauttia.

Itse pidemmän päälle väsyn ekstrovertin naisen kanssa. Olenkin todennut että toinen introvertti sopii minulle parhaiten. Kenenkään ei tarvitse selitellä olemistaan, ei jännittää, ei vaivaantua.

M45

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että mies on suoraan kertonut ap:lle asian/suhteen tilanteen omalta kantiltaan. Itse olen yhden suhteen ollut introvertin kanssa ja oikeesti alun ihanuuden jälkeen oli raskasta. Olisin halunnut yhdessä mennä esim. joillekin kursseille oppimaan jotain meitä kiinnostavaa asiaa, niin ei, hän oli sitä mieltä, että voihan sen itse opiskella vaikka netistä. Ja loppupeleissä hän ei kertonut avoimesti mitään tunteistaan ja yllätti/pilasi meidän kauan odotetun reissun avautumalla aivan omituisesti. En koskaan enää halua introvertin kanssa suhteeseen; on niin raskasta. Ystävänäkin on mulle sopivampi ekstrovertti, koska meillä on energiaa ja sitä voimme jakaa ja nauttia.

Kiitos vastauksesta. Kuulostaapa kamalalta tuo kokemuksesi. Hassua tässä tosin on, että meistä kahdesta minä olen se joka on ehdottanut miehelle yhteistä tekemistä mutta mies sanoo yleensä kaikkeen ei. Elokuviin sain hänet kerran mukaan ja toisen kerran taidenäyttelyyn. Mies on urheilullinen mutta suurin osa urheilulajeista on vältettävien listalla eri syistä (useimmiten siksi että ovat liian riskialttiita). Juoksemassa hän käy ja olen ymmärtänyt että hän saattaisi toivoa minua seuraksi, mutta toistaiseksi kuntoni ei riitä siihen. Varsinkin kun miehellä on niin paljon pidemmät koivet että minä saan tikuttaa menemään kahta tiheämmin jos mielin pysyä moisen korston vauhdissa.. :D

Yleensä myös kysyn onko jotain mitä hän haluaisi tehdä tai kokea, ja lähtisin ilman muuta mukaan, mutta vastaus kysymykseen on aina ei.

ap

Kuulostaa todella raskaalta miehen kannalta. Mies voi haluta etäisyyttä.

Joudun nyt introverttina naisena kuvittelemaan ekstrovertin miehen näkemyksen, mutta koetetaan arvata.

Hän on siis ekstrovertti, eli ylipäätään nauttii toisten ihmisten seurasta, ja olet hänelle ihan kiva kaveri. Lisäksi hän on mies, ja sellaisena ottaa sen mitä on tarjolla, eli kun nyt on ajanvietettä ja keskusteluseuraa saatavilla, niin ne sitten otetaan. Tuntuu mukavalta hengata ja jutella, mutta ei mitään sen syvällisempää.

Sanon itse ylianalysointiin taipuvaisena ja siksi myös elämänkokemuksestakin puhuvana ihmisenä, että älä käytä liikaa aikaasi ja voimavarojasi tämän miehen ajatusten, tunteiden ja toimien syvälliseen pohtimiseen. Tarkoitukseni ei ole nyt mustamaalata tätä miestä sen enempää kuin sinuakaan, vaan suositella ottamaan asiat niin kuin ne ovat.

Voit tietenkin ajatella, että ei tässä mitään ja että olet vain yleensä utelias. Mutta näkisin silti, että olet kovin lähellä ilmiötä, jossa ihmiset ympärillä (tässä tapauksessa tämä mies) elävät elämäänsä ja tekevät asioita omista kiinnostuksenkohteistaan käsin, ja sitten itse käytät energiaa ja olet valmis vääntymään tuhannen mutkalle ymmärtääksesi tätä henkilöä, jolle siis olet vain kivaa juttuseuraa. Näin toimien jää helposti omaa elämää elämättä.

Jos olen täysin väärässä, niin hyvä. Mutta ehkä jollekin jossakin tästäkin varoituksesta on edes jotain iloa ja hyötyä. Eikä missään nimessä ole väärin olla ajatteleva ja syvästi tuntevakin ihminen, siitä voi olla paljon etuakin. Mutta kokemuksesta tiedän, että tällaisena on helppo mennä liian syvälle tilanteisiin ja ihmissuhteisiin, jotka eivät koskaan todella anna mitään.

En jäisi itse tuollaiseen ystävyyssuhteeseen, enkä ylipäätään halua miehiä kahdenkeskisiksi kavereiksi. Tuo mies vaikuttaa kontrolloivan sinua kun kehuu kauniiksi, pyytää usein seuraansa ym. 

Nro 33 sanoi mielestäni hyvin siihen tapaan, että tällaisessa asetelmassa käy helposti niin, että toinen elää omaa elämäänsä omista kiinnostuksenkohteistaan käsin ja toinen tarkkailee ja analysoi sitä vierestä ja haluaisi muuttua sellaiseksi, että se toinen hyväksyisi ja alkaisi suhteeseen. Tuo analysointisi antaa sinusta vatvovan, tarkkailevan ja takertuvan kuvan, vaikka teet sen hyvin hienostuneesti. 

Mielestäni ei koskaan kannata jäädä odottamaan ja anelemaan kenenkään hyväksyntää. Se ei tee sinusta aktiivisempaa ja dynaamisempaa ihmistä, että ehdotat hänelle aktiviteetteja. Mutta se auttaa, jos keräät itsekunnioituksesi ja lakkaat roikkumasta ihmissuhteessa, joka ei johda mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Voit tietenkin ajatella, että ei tässä mitään ja että olet vain yleensä utelias. Mutta näkisin silti, että olet kovin lähellä ilmiötä, jossa ihmiset ympärillä (tässä tapauksessa tämä mies) elävät elämäänsä ja tekevät asioita omista kiinnostuksenkohteistaan käsin, ja sitten itse käytät energiaa ja olet valmis vääntymään tuhannen mutkalle ymmärtääksesi tätä henkilöä, jolle siis olet vain kivaa juttuseuraa. Näin toimien jää helposti omaa elämää elämättä.

Kiitos kommentista. Ymmärrän mitä sanot, mutta tarkoitukseni on juuri päinvastainen. Olen aloittelemassa deittailua ja pohjatöiksi mietin minkälaisen kumppanin aivan erityisesti haluaisin. Olen yleensä ennemmin tai myöhemmin löytänyt etsimäni, kunhan ensin selvitän itselleni mahdollisimman tarkasti mitä etsin ja mitä en.

Ohjenuorana käytän niitä miehiä, joista olen aiemmin tykännyt ja joiden kanssa olen lisäksi tullut hyvin toimeen (joskushan voi olla niin että tykkäämistä on mutta toimeen ei tulla). Tämä mies on yksi esimerkki siinä sarjassa. Tykkään erityisesti juuri tuosta sosiaalisuudesta, rehellisyydestä ja avoimuudesta. En kuitenkaan haluaisi uudelleen tavata miestä joka ei arvosta minun hyviä ominaisuuksiani yhtä paljon kuin itse arvostan häntä. Yritän siis keksiä mikä on se asia, joka erottaa tämän miehen siitä tulevaisuuden unelmamiehestäni, jonka oikeasti haluan tavata. Tämä kun osui kuitenkin jo melko lähelle.

Introvertti-kategoriaan mahtuu paljon sellaisia miehiä, joista en ole kiinnostunut, tässä ketjussakin mainituista syistä. Esim. mies joka ei halua koskaan tehdä mitään tai mennä minnekään, ei ole kiinnostunut mistään, ja inhoaa sosiaalisia tilaisuuksia ei olisi kiva kumppani. Enkä ole tuollainen itsekään. Ehkä siis tuo mainittu ambivertti olisi kuvaavin kattotermi sille mitä etsin. Haluaisin kuitenkin löytää vielä jonkin vähemmän geneerisen käsitteen, johon tiivistyy se mikä saa tämän miehen karttamaan minua kumppanina. Se auttaisi laatimaan profiilin niin että oikeanlainen mies tunnistaa siitä itsensä.

ap

Vierailija kirjoitti:

En jäisi itse tuollaiseen ystävyyssuhteeseen, enkä ylipäätään halua miehiä kahdenkeskisiksi kavereiksi. Tuo mies vaikuttaa kontrolloivan sinua kun kehuu kauniiksi, pyytää usein seuraansa ym. 

Nro 33 sanoi mielestäni hyvin siihen tapaan, että tällaisessa asetelmassa käy helposti niin, että toinen elää omaa elämäänsä omista kiinnostuksenkohteistaan käsin ja toinen tarkkailee ja analysoi sitä vierestä ja haluaisi muuttua sellaiseksi, että se toinen hyväksyisi ja alkaisi suhteeseen. Tuo analysointisi antaa sinusta vatvovan, tarkkailevan ja takertuvan kuvan, vaikka teet sen hyvin hienostuneesti. 

Mielestäni ei koskaan kannata jäädä odottamaan ja anelemaan kenenkään hyväksyntää. Se ei tee sinusta aktiivisempaa ja dynaamisempaa ihmistä, että ehdotat hänelle aktiviteetteja. Mutta se auttaa, jos keräät itsekunnioituksesi ja lakkaat roikkumasta ihmissuhteessa, joka ei johda mihinkään. 

Miksi ihmeessä et halua miehiä kavereiksi? Minä olisin jäänyt elämässä paljosta paitsi jos ajattelisin noin.

En pyri muuttumaan enkä "roiku" tässä ihmissuhteessa. Olen miehen ystävä koska hän tukee ja kannustaa, kuuntelee huoliani, viettää aikaa kanssani, saa minut nauramaan, kyselee kuulumisiani, on aidosti kiinnostunut minusta ja muistaa mitä olen kertonut itsestäni, jne. Hän on yksi tärkeimmistä ystävistäni.

Jos ystävyys olisi yksipuolista, en tietenkään jatkaisi sitä, mutta miksi hylkäisin arvokkaan ihmissuhteen vain siksi että toinen osapuoli ei satu olemaan minusta romanttisesti kiinnostunut? Ei tunteita voi pakottaa eikä niiden puuttuminen ole henkilökohtainen loukkaus minua kohtaan.

ap

Teillä on suuri sosiaalinen valtaepäsuhta suhteessanne sen miehen kanssa. Sinulla on kahdenkeskinen ystävyys miehen kanssa ja sinä kuljet miehen porukoissa. Kannattaa miettiä, miten paljon olet emotionaalisesti riippuvainen siitä miehestä. Ilmeisestikään sinulla ei ole ns. omaa taustatukea. En itse lähtisi ikinä tuollaiseen asetelmaan. Parisuhteessa ollessa tuttavapariskunnat tai isompi yhteinen kaveri- tai harrastusporukka on mielestäni ok. Mutta ei kannata tukeutua vain yhteen ihmiseen ja varsinkaan vastakkaista sukupuolta olevaan, johon on itse ihastunut.

Mielestäni ystävyyden varjolla välillä selitellään liikaa epäsuhtaisia, toimimattomia ja läheisriippuvaisia asetelmia. Miehet ovat joskus ehdottaneet minulle ystävyyttä, mutta joka ikinen kerta se on tarkoittanut ihastumista ja vakavaa kiinnostusta, ja usein puolin ja toisin. Lisäksi se ystävyys, jossa nyt roikut, voi karkottaa sinusta kiinnostuneet miehet. En pidä hyvänä asiana syvällistä asioiden jakamista vastakkaisen sukupuolen kanssa oman parisuhteen tai sellaisen löytämisen kannalta. Lisäksi uskon, että se miespuolinen ystäväsi arvostaisi sinua hyvin luultavasti kaikkein eniten silloin kun irrottautuisit hänestä ja hankkisit oman elämän. 

Mielestäni siis se syvällinen asioiden jakaminen ja muut ystävyyteen luettavat asiat eivät ole arvo sinänsä, jos se toteutuu väärän ihmisen kanssa ja väärässä asetelmassa. Ne minulle ystävyyttä ehdottaneet miehetkin ovat kaikki tosi mukavia, sympaattisia ja viehättäviä ja kaikkea muuta positiivista, mutta katson, että on parempi luopua sellaisista kahdenkeskisistä ystävyyksistä, joista olisi taatusti haittaa parisuhteelleni ja omalle tunne-elämälleni. 

Miksi haaskaat aikaasi neuvomalla ja kannustamalla miestä hänen deittikuvioissaan, vaikka olet itsekin ihan hukassa niissä asioissa?Mietit ja analysoit miehen käytöstä ja toimia ja kuljet hänen porukoissaan. Tuota menoa sinulla jää oma elämä elämättä. Ei kaikki se ole ystävyyttä mitä ystävyydeksi kutsutaan. Kannattaa katsoa vähän tarkemmin minne on menossa ja minne haluaa mennä, ettei vaan ajaudu asioihin jonkun yhden ihmisen mukaan. Sen miehenkään pariutumista tuskin edistää roikkuminen sinun kanssa ja raportoiminen kaikesta sinulle. 

En voi käsittää miksi ap roikkuu ystävyyden varjolla miehessä, jolta on saanut pakit. 

Ap näköjään vastailee täällä itselleen. Jos etsit miestä, kannattaa harkita autismipiirteisiä. Tuo ylianalysointi on melko varma vihje siitä, että kirjolla ollaan.