Miksi aina sanotaan että se on oma syy, jos ei ole ystäviä?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 201: "Silti tarvitaan armoa sekä omalta taholta että yhteiskunnan taholta sen myöntämiseen että toinen on saanut todella kurjat ja surkeat lähtökohdat elämälleen. Kyllä näin kovan kohtalon kokeneita ihmisiä täytyy jotenkin tukea ja auttaa, meidän kaikkien."

Viimeisestä lauseestasi ja varsinkaan kahdesta viimeisestä sanastasi en ole ihan samaa mieltä. Kuulun niihin ihmisiin, joille ihan tuntemattomatkin tulevat bussipysäkeillä, asemilla ja mitä erilaisimmissa paikoissa avautumaan omista traumoistaan. Olen joskus ihmetellyt, miksi, mutta mulle on kerrottu, että mulla on ystävälliset ja helposti lähestyttävän ihmisen kasvot. Kun katson peiliin, näen sieltä rupsahtaneen vanhan naisen naaman. Suupieleni on tosin aina ylöspäin, mutta juonteet suun ympärillä taas kuin bulldogin kuono. Tai ehkä bulldogeilla on ystävällinen ja helposti lähestyttävä naama? 

Olen samaa mieltä siitä, että apua tarvitseville ihmisille pitä

Huoh, mulla on ollut lapsesta saakka samanlainen kohtalo. Ihmiset lähestyvät, tulevat juttelemaan, kyselemään neuvoa, jne. Monesti mietin että missä se suomalainen antisosiaalisuus luuraa

Vierailija kirjoitti:

Että jos nyt esim. joka tapauksessa on järjestämässä juhlat, niin ei jätä sieltä ketään ulos vain rumuuden, köyhyyden ja yksinäisyyden takia, vaan hyödyntää esim tilaisuuden järjestää hänelle uusia ystäviä vaikka ei nyt sitten juuri siitä itse ottaisikaan mitään erityistä vastuuta.

Mä olen järjestänyt juhlia pääasiassa vain lähisuvulle. Joulut, kekrit, itsenäisyyspäivät, pääsiäiset  jne. 40-vuotissynttärit ja 50-vuotissynttärit järjestin, mutta kuuskymppiset osuivatkin jo pandemia-aikaan. En kyllä 40- ja 50- synttäreilleni jättänyt ketään kutsumatta rumuuden, köyhyyden tai yksinäisyyden takia. Ainoa rajoite oli se, montako ihmistä saan järkevällä tavalla porrastettuna  mahtumaan mun olohuoneeseeni. Viiskymppisilleni mahtui 45 ihmistä, kun sopivasti aikataulutti. Nelikymppiseni halusin viettää ihan vain ystävieni kanssa illallisen merkeissä  ja silloiseen ruokapöytääni mahtui 12 ihmistä, joten 11 ihmistä kutsuin. Olisko ollut kohteliasta kutsua 12 tai 13 ja sitten se yksi tai kaksi olisi odottanut sohvalla, että ruokapöydästä vapautuu paikka? Mun mielestä ei olisi ollut. 

Mutta joo, ymmärrän kyllä sen, että elän ihan eri maailmassa kuin ne, joiden hulppean kartanon puutarhaankin mahtuu ainakin 100 ihmistä grillibileisiin. Kaikille löytyy istumapaikat ja jokin taso, jolle laskea lautasensa ja lasinsa. Vaikka muutamana vuonna kuuluinkin Suomen suurituloisempaan 10%:iin, ei mulla silti ole ollut kartanoita eikä hulppeita pihoja. Pihani  oli silloinkin tuo sama postimerkin kokoinen ja olohuoneeni ihan sama kuin nytkin. 

Todennäköisesti, noin sanovat ihmiset ovat niitä, joiden mielestä myös ihmisten pelot ovat ihmisten omaa syytä, kuten kaikki muukin tässä maailmassa. Ihmiset ovat yksinkertaisesti vain liian pelottavia, jotta niistä olisi ystäviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei oo oma syyni ettei ole ystäviä ja että olen masentunut. Lapsuus oli kauhea ja koulussa kiusattiin. Kotona ei saanut näkyä eikä kuulua. Ihmisten kanssa kommunikointi on hiukan kohmeaa.

Tiettyyn pisteeseen asti se ei olekaan sinun syytäsi, mutta meidän jotka ovat saaneet kehnon alun elämälle pitää taistella aikuisuudessa, jotta olisimme sosiaalisesti normaalimpia kuin mihin lapsena ehdollistettiin. Jos jää koko elämäksi syyttämään muita, vaikka oma tilanne muiden vika onkin, niin elämästä tulee aivan kamalaa. Omien ajatusmallien muuttaminen on pitkä prosessi, mutta palkitseva.

Olen eri. Sinänsä asia on noin, mutta käytännössä kuitenkin liian haastava toteutettavaksi monelle monestakin syystä. On ihan ok tuntea jotain negatiivista siitä, että elämä on täysin paska ja saa katsoa vierestä, kun muut elävät ja itse ei. Sitä tunnetta yritän oppia tuntemaan. 

Jos se lapsuus sairastuttaa sinut aikuisenakin, on paljon vähemmän keinoja siihen taisteluun kuin siinä tapauksessa, ettei sairastuta. Sitten on vielä perintötekijät, joissa monilla tällaisilla on vaikka ja mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti, noin sanovat ihmiset ovat niitä, joiden mielestä myös ihmisten pelot ovat ihmisten omaa syytä, kuten kaikki muukin tässä maailmassa. Ihmiset ovat yksinkertaisesti vain liian pelottavia, jotta niistä olisi ystäviksi.

Ystävyys on kahden kauppaa jos jokin. Vähän vaikea kuvitella, että jollakulla ei olisi ystäviä ja se olisi vain ja ainoastaan muiden vika. 

 

Pelkokin on asia jota kukaan muu ei voi puolestasi hoitaa tai käsitellä. Kenen syy se on jos ihmiset ovat jonkun mielestä pelottavia? 

Voisko olla, että se ei ole kenenkään syy? Voisko??

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 201: "Silti tarvitaan armoa sekä omalta taholta että yhteiskunnan taholta sen myöntämiseen että toinen on saanut todella kurjat ja surkeat lähtökohdat elämälleen. Kyllä näin kovan kohtalon kokeneita ihmisiä täytyy jotenkin tukea ja auttaa, meidän kaikkien."

Viimeisestä lauseestasi ja varsinkaan kahdesta viimeisestä sanastasi en ole ihan samaa mieltä. Kuulun niihin ihmisiin, joille ihan tuntemattomatkin tulevat bussipysäkeillä, asemilla ja mitä erilaisimmissa paikoissa avautumaan omista traumoistaan. Olen joskus ihmetellyt, miksi, mutta mulle on kerrottu, että mulla on ystävälliset ja helposti lähestyttävän ihmisen kasvot. Kun katson peiliin, näen sieltä rupsahtaneen vanhan naisen naaman. Suupieleni on tosin aina ylöspäin, mutta juonteet suun ympärillä taas kuin bulldogin kuono. Tai ehkä bulldogeilla on ystävällinen ja helposti lähestyttävä naama? 

Huoh, mulla on ollut lapsesta saakka samanlainen kohtalo. Ihmiset lähestyvät, tulevat juttelemaan, kyselemään neuvoa, jne. Monesti mietin että missä se suomalainen antisosiaalisuus luuraa

Olen sekä ihminen, jolta kaivataan apua että itse tarvitsen kipeästi apua. Ei sitä velvollisuutta tukemiseen voi asettaa kuin yhteiskunnan rakenteille, koska kuka on vastuussa ihmisestä, josta kukaan ei ole vastuussa paitsi hän itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei oo oma syyni ettei ole ystäviä ja että olen masentunut. Lapsuus oli kauhea ja koulussa kiusattiin. Kotona ei saanut näkyä eikä kuulua. Ihmisten kanssa kommunikointi on hiukan kohmeaa.

Tiettyyn pisteeseen asti se ei olekaan sinun syytäsi, mutta meidän jotka ovat saaneet kehnon alun elämälle pitää taistella aikuisuudessa, jotta olisimme sosiaalisesti normaalimpia kuin mihin lapsena ehdollistettiin. Jos jää koko elämäksi syyttämään muita, vaikka oma tilanne muiden vika onkin, niin elämästä tulee aivan kamalaa. Omien ajatusmallien muuttaminen on pitkä prosessi, mutta palkitseva.

Olen eri. Sinänsä asia on noin, mutta käytännössä kuitenkin liian haastava toteutettavaksi monelle monestakin syystä. On ihan ok tuntea jotain negatiivista siitä, että elämä on täysin paska ja saa katsoa vierestä,

Tunne on tunne, toiminta on toimintaa. Mulla oli aika kauhea lapsuus ja ystävyys vaatii töitä. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, mutta tuleen ei pidä jäädä makaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti, noin sanovat ihmiset ovat niitä, joiden mielestä myös ihmisten pelot ovat ihmisten omaa syytä, kuten kaikki muukin tässä maailmassa. Ihmiset ovat yksinkertaisesti vain liian pelottavia, jotta niistä olisi ystäviksi.

Ystävyys on kahden kauppaa jos jokin. Vähän vaikea kuvitella, että jollakulla ei olisi ystäviä ja se olisi vain ja ainoastaan muiden vika. 

 

Pelkokin on asia jota kukaan muu ei voi puolestasi hoitaa tai käsitellä. Kenen syy se on jos ihmiset ovat jonkun mielestä pelottavia? 

Tietysti niiden ihmisten, jotka pelottelevat muita ihmisiä. Toisin sanoen ihmiset, jotka haluavat valtaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisko olla, että se ei ole kenenkään syy? Voisko??

Syytä on todennäköisesti vaikka ja missä. Vastuu on enimmäkseen ihmisellä itsellään 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti, noin sanovat ihmiset ovat niitä, joiden mielestä myös ihmisten pelot ovat ihmisten omaa syytä, kuten kaikki muukin tässä maailmassa. Ihmiset ovat yksinkertaisesti vain liian pelottavia, jotta niistä olisi ystäviksi.

Ystävyys on kahden kauppaa jos jokin. Vähän vaikea kuvitella, että jollakulla ei olisi ystäviä ja se olisi vain ja ainoastaan muiden vika. 

 

Pelkokin on asia jota kukaan muu ei voi puolestasi hoitaa tai käsitellä. Kenen syy se on jos ihmiset ovat jonkun mielestä pelottavia? 

Tietysti niiden ihmisten, jotka pelottelevat muita ihmisiä. Toisin sanoen ihmiset, jotka haluavat valtaa.

Terve ihminen ei tuomitse kaikkia ihmisiä ja aja itseään yksinäisyyteen siksi, että jotkut ihmiset ovat pelottavia. Kuulostaa todella vahvasti tekosyyltä. 

>>Aloittajalla on kieltämättä mielenkiintoinen tapa hahmottaa ystävyyttä. Onko se aitoa ystävyyttä, jos se perustuu pinnallisille asioille? Moni varakas ihminen on yksinäinen juuri siitä syystä, että niitä onnenonkijoita on niin paljon. Vaikka ihmiset toki usein ystävystyvät sosioekonomisen luokkansa sisällä, tuskin kukaan haluaisi että hänen ystävänsä sentään vain sitä katsovat.<<

Ei se toki ainoa asia ole mitä katsotaan, mutta kuitenkin sen täytyy sieltä muiden ominaisuuksien joukosta löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Että jos nyt esim. joka tapauksessa on järjestämässä juhlat, niin ei jätä sieltä ketään ulos vain rumuuden, köyhyyden ja yksinäisyyden takia, vaan hyödyntää esim tilaisuuden järjestää hänelle uusia ystäviä vaikka ei nyt sitten juuri siitä itse ottaisikaan mitään erityistä vastuuta.

Kun järjestän juhlat, kutsun sinne vain ystäviäni. 

Vierailija kirjoitti:

>>Aloittajalla on kieltämättä mielenkiintoinen tapa hahmottaa ystävyyttä. Onko se aitoa ystävyyttä, jos se perustuu pinnallisille asioille? Moni varakas ihminen on yksinäinen juuri siitä syystä, että niitä onnenonkijoita on niin paljon. Vaikka ihmiset toki usein ystävystyvät sosioekonomisen luokkansa sisällä, tuskin kukaan haluaisi että hänen ystävänsä sentään vain sitä katsovat.<<

Ei se toki ainoa asia ole mitä katsotaan, mutta kuitenkin sen täytyy sieltä muiden ominaisuuksien joukosta löytyä.

Pyh. Mulla on ystäviä todella erilaisista taustoista. On puhtaasti omaa kyvyttömyyttä, jos ei kykene ystävystymään eri elämäntilanteessa olevan ihmisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti, noin sanovat ihmiset ovat niitä, joiden mielestä myös ihmisten pelot ovat ihmisten omaa syytä, kuten kaikki muukin tässä maailmassa. Ihmiset ovat yksinkertaisesti vain liian pelottavia, jotta niistä olisi ystäviksi.

Pelot eivät ole aina ihmisen omaa syytä, mutta se mitä peloillaan ja/tai peloilleen tekee, on ihmisen oma valinta. Niistä kun voi päästä myös irti. On siis oma valinta, että aikooko elää niiden kanssa vai päästää irti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti, noin sanovat ihmiset ovat niitä, joiden mielestä myös ihmisten pelot ovat ihmisten omaa syytä, kuten kaikki muukin tässä maailmassa. Ihmiset ovat yksinkertaisesti vain liian pelottavia, jotta niistä olisi ystäviksi.

Ystävyys on kahden kauppaa jos jokin. Vähän vaikea kuvitella, että jollakulla ei olisi ystäviä ja se olisi vain ja ainoastaan muiden vika. 

 

Pelkokin on asia jota kukaan muu ei voi puolestasi hoitaa tai käsitellä. Kenen syy se on jos ihmiset ovat jonkun mielestä pelottavia? 

Me ihmiset OLEMME pelottavia, koska olemme kaikki itsekkäitä ja syntisiä tiettyyn rajaan. Yksi yleisimpiä helmasyntejä koko ihmiskunnalla, josta Raamattu moneen kertaan varoittaa, on henkilöön katsominen. Raamatun mukaan tämä on ehdottomasti tuomittavaa, ja kaikki hyvät ihmiset Raamatussa tunnetaan siitä, että he eivät katso henkilöön. Mutta valtaosa nyky-suomalaisistakin tekee niin ja suosii hyvässä asemassa olevia, suosittuja  ihmisiä (jotka usein myös ovat niitä hyvännäköisiä, suosioon on aina syy) huono-osaisempien kustannuksella joita usein hyväksikäytetään siihen, että nousemalla heidän päälleen päästään itse edes vähän ylemmäs.

Lainaukset eivät (taaskaan) toimi. Joku kirjoitti tulessa makaamisesta. 

Ihmiseltä ei kysytä, haluaako hän jäädä tuleen makaamaan. 

Osa kokee luontevaksi jäädä, osa ei. Silti voi olla, että joudut jäämään, jos lapsuus on sairastuttanut sinut niin pahasti. 

Minä kuvittelin päässeeni pois tulesta ja eroon siitä loppuelämäkseni, mutta niin vaan taas palaa koko kokko enkä pääse siitä ulos, vaikka olen tehnyt vaikka ja mitä. Olosuhteet voivat joskus olla todella paskat. Niitä on tullut nähtyä oman lisäksi vertaisryhmissä. 

Mutta joo, samaa mieltä siitä, että siitä tulesta kannattaa pyrkiä pois, mutta olla syyllistämättä itseään liikaa, jos ei pysty lentämään ilman siipiä. 

... ja tästä myöskin seuraa se, että me ihmiset emme ole samalla tavalla pelottavia kaikille, kuten vahvaosaisille emme usein ole ollenkaan pelottavia, kun taas kaikkein heikko-osaisimmille paljon todennäköisemmällä syyllä olemme pelottavia ja inhottavia ja pitkin nenänvarttamme heitä katsovia. Tämän takia hyväosaisten on niin vaikea ymmärtää Kun puhutaan siitä että ihmiset olisivat pelottavia koska eivät ihmiset HEILLE pelottavia ole.

Nro 219: "Aloittajalla on kieltämättä mielenkiintoinen tapa hahmottaa ystävyyttä. Onko se aitoa ystävyyttä, jos se perustuu pinnallisille asioille? Moni varakas ihminen on yksinäinen juuri siitä syystä, että niitä onnenonkijoita on niin paljon. Vaikka ihmiset toki usein ystävystyvät sosioekonomisen luokkansa sisällä, tuskin kukaan haluaisi että hänen ystävänsä sentään vain sitä katsovat. "

Juuri näin. Ja juuri tästä syystä mulle on heti red flag, jos joku uusi tuttavuus yrittää alkaa  selvittämään mun taloudellista tilannettani. Siis kyselemään koulutuksesta, työstä, asuinpaikasta jne. Jos joku haluaa ystävystyä mun kanssani vain sen vuoksi, paljonko saan palkkaa, paljonko mulla on kiinteää omaisuutta ja paljonko erilaisissa rahastoissa yms rahaa, niin sellainen ihminen kiinnostaa mua kuin kilo sitä itteään. 

Aika huvittavaa muuten, että äidilläni - ennen muistisairautta - oli tapana joka vuosi käydä verokoneesta katsomassa kaikkien tuttujensa verotiedot. Ja sieltähän löytyivät vain ne suurimpaan tulodesiiliin kuuluvat. Huvitti istua sohvalla ja kuunnella, kun äiti päivitteli asiaa. Miten jonkun nimi löytyi ja jonkun toisen nimi taas ei enää. Ei kuitenkaan älynnyt hakea mun nimeäni sieltä :D Siskoni nimen kyllä haki, mutta ei ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi, että myös Lampaan nimi saattaisi olla joskus siellä. Niinä vuosina siskoni nimi ei ollut, mutta mun nimeni kylläkin. En viitsinyt mainita äidille asiasta. Se, että olen tienannut paljon, on kertonut vain siitä, että olen tehnyt paljon töitä. Ei se mulle mikään meriitti ole eikä varsinkaan pitäisi vaikuttaa mihinkään ihmissuhteisiini. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 219: "Aloittajalla on kieltämättä mielenkiintoinen tapa hahmottaa ystävyyttä. Onko se aitoa ystävyyttä, jos se perustuu pinnallisille asioille? Moni varakas ihminen on yksinäinen juuri siitä syystä, että niitä onnenonkijoita on niin paljon. Vaikka ihmiset toki usein ystävystyvät sosioekonomisen luokkansa sisällä, tuskin kukaan haluaisi että hänen ystävänsä sentään vain sitä katsovat. "

Juuri näin. Ja juuri tästä syystä mulle on heti red flag, jos joku uusi tuttavuus yrittää alkaa  selvittämään mun taloudellista tilannettani. Siis kyselemään koulutuksesta, työstä, asuinpaikasta jne. Jos joku haluaa ystävystyä mun kanssani vain sen vuoksi, paljonko saan palkkaa, paljonko mulla on kiinteää omaisuutta ja paljonko erilaisissa rahastoissa yms rahaa, niin sellainen ihminen kiinnostaa mua kuin kilo sitä itteään. 

Aika huvittavaa muuten, että äidilläni - ennen muistisairautta - oli tapana joka vuosi käydä v

Äitisi kuulostaa ikävältä ihmiseltä (narsistiselta). Hän saattaa myös tehdä tahallaan hakuja sinun läsnäollessasi, kun on jo löytänyt sinut sieltä, nähdäkseen miten reagoit siihen, ettei hän hae sinua.