Miksi aina sanotaan että se on oma syy, jos ei ole ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei oo oma syyni ettei ole ystäviä ja että olen masentunut. Lapsuus oli kauhea ja koulussa kiusattiin. Kotona ei saanut näkyä eikä kuulua. Ihmisten kanssa kommunikointi on hiukan kohmeaa.

Tiettyyn pisteeseen asti se ei olekaan sinun syytäsi, mutta meidän jotka ovat saaneet kehnon alun elämälle pitää taistella aikuisuudessa, jotta olisimme sosiaalisesti normaalimpia kuin mihin lapsena ehdollistettiin. Jos jää koko elämäksi syyttämään muita, vaikka oma tilanne muiden vika onkin, niin elämästä tulee aivan kamalaa. Omien ajatusmallien muuttaminen on pitkä prosessi, mutta palkitseva.

Silti tarvitaan armoa sekä omalta taholta että yhteiskunnan taholta sen myöntämiseen että toinen on saanut todella kurjat ja surkeat lähtökohdat elämälleen. Kyllä näin kovan kohtalon kokeneita ihmisiä täytyy jotenkin tukea ja auttaa, meidän kaikkien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä linkki Wikipedian artikkeliin lookismista kaikille epäuskoisille:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Lookism

 

Yksinkertainen neuvo: Lopeta netissä roikkuminen.

 

Itsehän sinä siinä roikut netissä.

En roiku. Käytän nettiä n.1h päivässä. Muuten olen poissa. Suosittelen sinullekin.

No tämänkin viestin verran roikut. En usko että kokonaisuutta katsoen vietän enemmän netissä aikaa kuin sinä.

Mitä teet kun et ole netissä? Kuulostat siltä että ajatusesi ovat pakkomielteisiä. Ei pahalla, mutta

😂 joo olet selvästi oikein alan guru! 😂

Itse olet pelkkä päänaukoja, joka leimaa pakkomielteisiksi ihmiset jotka eivät suostu myötäilemään sinua 

Ihminen joka kuvittelee ulkonäön vaikuttavan ystävyyssuhteisiin tuossa mittakaavassa ja esittelee siitä todistuksia on minun mielestäni pakkomielteinen. Ihminen joka omalla käytöksellään pitää ihmiset kaukana itsestään. Ulkonäöstä riippumatta. Oletko katkeroitunut vai positiivinen ihminen? Miten ystäväsi kuvailevat sinua?

>>Ihminen joka kuvittelee ulkonäön vaikuttavan ystävyyssuhteisiin tuossa mittakaavassa ja esittelee siitä todistuksia on minun mielestäni pakkomielteinen. Ihminen joka omalla käytöksellään pitää ihmiset kaukana itsestään. Ulkonäöstä riippumatta. Oletko katkeroitunut vai positiivinen ihminen? Miten ystäväsi kuvailevat sinua?<<

No enhän minä tätä keskustelua yksinäni käy. Esitän todisteita ja perusteluja vain siksi että sain vastaväitteitä, vastaan vain niihin. Hyvän keskustelun edellytys keskustelufoorumilla. Minua ei kukaan koskaan ole kutsunut katkeroituneeksi, vaan mukavaksi ihmiseksi esim. siksi että juttelen kaikkien kanssa. Tämä on myös syy miksi minua usein pyydetään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älä yleistä liikaa. Ei jokainen varakas arvota asioita rahalla."

Juu, eikä kaikki miehet satuta naisia, kaikki tupakoitsijat ei saa syöpää jne. Totta kai on olemassa kaikenlaisia ihmisiä, tilanteita ja ystävyyssuhteita. Kuitenkin voidaan puhua laajemmasta sosiopoliittisesta ilmiöstä, jota on eriarvoistuminen ja kasvavat luokkaerot. Voit yrittää vääntää asiasta, mutta tutkimustieto kertoo tästä ilmiöstä.

Tilastojankkaaja tuli taas palstalle. Ihminen jonka kanssa eläminen olisi yhtä tuskaa... Koeta ymmärtää, että kaikki ovat yksilöitä. Et voi tässä tapauksessa niputtaa ihmisiä tilatoihin.

Mutta kun me nyt puhutaan laajemmasta ilmiöstä, ei jokaisesta yksittäistapauksesta. Mitä saat siitä, että mitätöit muiden kokemuksia ja olet verbaalisesti väkivaltainen niitä kohtaan, jotka kertoo

Sulla on varmaan heittää lähteitä näistä tilastoista joista puhut?

Vierailija kirjoitti:

>>Ketäs yksilön yksinäisyydestä voisi sitten syyttää? Kukin on oman onnensa seppä.<<

No totta kai sen saa sanoa ääneen että köyhiä ja rumia syrjitään ja tämän todistaa tutkimus jos toinenkin 

Mitä sitten? Miksi haet hyväksyntää ihmisiltä jotka sinusta eivät pidä?

Vierailija kirjoitti:

Silti tarvitaan armoa sekä omalta taholta että yhteiskunnan taholta sen myöntämiseen että toinen on saanut todella kurjat ja surkeat lähtökohdat elämälleen. Kyllä näin kovan kohtalon kokeneita ihmisiä täytyy jotenkin tukea ja auttaa, meidän kaikkien.

 

Kaunista ajattelua, mutta miten? Miten esimerkiksi sinä tuet ihmisiä, jotka eivät hakeudu seuraan ja joita ei sovi oma-aloitteisesti lähestyä koska he lähtevät pakoon? Miten osaat tulkita jostain ihmisestä onko se vain masentunut vai eikö se vaan pidä sinusta, kun ei ole sosiaalisesti vastavuoroinen ja/tai sanoo monet asiat sinua loukaten?

Pitääkö jonkun tyytyä olemaan aina se ainoa joka järjestää tekemistä, vai voisiko olla että hän ansaitsisi porukan jossa on vastavuoroisuutta ja empatiaa myös häntä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti tarvitaan armoa sekä omalta taholta että yhteiskunnan taholta sen myöntämiseen että toinen on saanut todella kurjat ja surkeat lähtökohdat elämälleen. Kyllä näin kovan kohtalon kokeneita ihmisiä täytyy jotenkin tukea ja auttaa, meidän kaikkien.

 

Kaunista ajattelua, mutta miten? Miten esimerkiksi sinä tuet ihmisiä, jotka eivät hakeudu seuraan ja joita ei sovi oma-aloitteisesti lähestyä koska he lähtevät pakoon? Miten osaat tulkita jostain ihmisestä onko se vain masentunut vai eikö se vaan pidä sinusta, kun ei ole sosiaalisesti vastavuoroinen ja/tai sanoo monet asiat sinua loukaten?

Pitääkö jonkun tyytyä olemaan aina se ainoa joka järjestää tekemistä, vai voisiko olla että hän ansaitsisi porukan jossa on vastavuoroisuutta ja empatiaa myös häntä kohtaan?

No jaa, ei ole ollut ongelma minulle. Pyytää ystävällisesti mukaan ja juttelee sitten hänen kanssaan siinä missä muidenkin kanssa, that's it. Jos hän ei halua tulla mukaan niin ei häntä tarvitse lähteä kotoa hakemaan.

>>Sulla on varmaan heittää lähteitä näistä tilastoista joista puhut?<<

Google AI sanoo näin, mutta toki sinulla on parempaa tietoa koska olet alan mestari vauva-foorumilta:

"Ulkonäöllä voi olla merkitystä ihmissuhteissa, ja se voi vaikuttaa siihen, miten muita ihmisiä kohtaan suhtaudutaan ja miten he suhtautuvat sinuun. Ulkonäkö voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, onko sinusta helpompi saada uusia ystäviä, saada kumppani tai jopa menestyä työssä."

Nro 201: "Silti tarvitaan armoa sekä omalta taholta että yhteiskunnan taholta sen myöntämiseen että toinen on saanut todella kurjat ja surkeat lähtökohdat elämälleen. Kyllä näin kovan kohtalon kokeneita ihmisiä täytyy jotenkin tukea ja auttaa, meidän kaikkien."

Viimeisestä lauseestasi ja varsinkaan kahdesta viimeisestä sanastasi en ole ihan samaa mieltä. Kuulun niihin ihmisiin, joille ihan tuntemattomatkin tulevat bussipysäkeillä, asemilla ja mitä erilaisimmissa paikoissa avautumaan omista traumoistaan. Olen joskus ihmetellyt, miksi, mutta mulle on kerrottu, että mulla on ystävälliset ja helposti lähestyttävän ihmisen kasvot. Kun katson peiliin, näen sieltä rupsahtaneen vanhan naisen naaman. Suupieleni on tosin aina ylöspäin, mutta juonteet suun ympärillä taas kuin bulldogin kuono. Tai ehkä bulldogeilla on ystävällinen ja helposti lähestyttävä naama? 

Olen samaa mieltä siitä, että apua tarvitseville ihmisille pitäisi yhteiskunnan tarjota apua. Mutta ei niin, että se nakitetaan täysin randomeille maallikoille. Mulla on vanhamuotoinen sairaanhoitajan koulutus ja joo, se sisälsi myös psykan kurssin ja 5 vikkoa työharjoittelua Hesperian sairaalassa, mutta ei mulla silti ole tarvittavaa osaamista tukea ja auttaa traumatisoituneita ihmisiä. Maallikolla ei sitäkään vähää eikä myöskään taitoa asennoitua kuulemaansa kuin ammattilainen. Mulla on sentään koulutus ja osaaminen "laittaa sairaanhoitajan lakki päähäni" eli pystyin suhtautumaan muistisairaaseen äitiinikin sairaanhoitajana enkä tyttärenä. Maallikkoa saattaa jäädä vaivaamaan se, mitä on juuri kuullut, kun taas ammattilainen ajattelee, että "ja sitten seuraava potilas". Kirjoitin vähän aikaa sitten yhteen toiseen ketjuun, että moni kaipaa kuuntelijaa, mutta kuka kuuntelee kuuntelijaa. Ammattilainen saa sen työnsä puolesta, maallikko ei. 

Itse kohtelen kaikkia kohtaamiani ihmisiä asiallisesti ja hyvin, mutta ei.....ei ole mun tehtäväni alkaa olemaan heidän tukenaan ja apunaan. Ei vaikka olisi millaiset kaltoinkohtelut ja traumat taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

>>Ketäs yksilön yksinäisyydestä voisi sitten syyttää? Kukin on oman onnensa seppä.<<

No totta kai sen saa sanoa ääneen että köyhiä ja rumia syrjitään ja tämän todistaa tutkimus jos toinenkin 

Mitä sitten? Miksi haet hyväksyntää ihmisiltä jotka sinusta eivät pidä?

Mikä tämä nyt oikein oli? Rumien ja yksinäisten on siis vaikeampaa saada ystäviä ja seuraa YHTÄÄN MISTÄÄN. Miksi tästä on tärkeä puhua? No näiden syrjittyjen ihmisten hyväksi tietenkin. Että emme ainakaan olisi painamassa heitä enempää alas, vaan paremminkin nostamassa ylös.

Unohdin kaverisuhteet tassa 30 vuotiaana keskityn perheeseen. Ei jaksa kysella kuulumisia jne. ne joilla on kaveriporukoita on aina bethoja ja aina pitaa kuulua joukkoon. Ei kiinnosta sellainen. En kaipaa mitaan ryhma chatteja tms. tyhjanpaivaista roskaa.

Ja aina yhdessa juodaan, huoh... Ei vaan kaipaa mies seuraa... Joskus kaudaan strippi klubilla yhden kaverin kanssa ja tallinnassa tyttoja saunottamassa, mutta se on sellasta kevytta hommaa ei paineita 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 201: "Silti tarvitaan armoa sekä omalta taholta että yhteiskunnan taholta sen myöntämiseen että toinen on saanut todella kurjat ja surkeat lähtökohdat elämälleen. Kyllä näin kovan kohtalon kokeneita ihmisiä täytyy jotenkin tukea ja auttaa, meidän kaikkien."

Viimeisestä lauseestasi ja varsinkaan kahdesta viimeisestä sanastasi en ole ihan samaa mieltä. Kuulun niihin ihmisiin, joille ihan tuntemattomatkin tulevat bussipysäkeillä, asemilla ja mitä erilaisimmissa paikoissa avautumaan omista traumoistaan. Olen joskus ihmetellyt, miksi, mutta mulle on kerrottu, että mulla on ystävälliset ja helposti lähestyttävän ihmisen kasvot. Kun katson peiliin, näen sieltä rupsahtaneen vanhan naisen naaman. Suupieleni on tosin aina ylöspäin, mutta juonteet suun ympärillä taas kuin bulldogin kuono. Tai ehkä bulldogeilla on ystävällinen ja helposti lähestyttävä naama? 

Olen samaa mieltä siitä, että apua tarvitseville ihmisille pitä

No ei mitään kohtuuttomuuksia yksittäisille ihmisille tietenkään Mutta että sellainen yleinen asenne ja ilmapiiri.

Että jos nyt esim. joka tapauksessa on järjestämässä juhlat, niin ei jätä sieltä ketään ulos vain rumuuden, köyhyyden ja yksinäisyyden takia, vaan hyödyntää esim tilaisuuden järjestää hänelle uusia ystäviä vaikka ei nyt sitten juuri siitä itse ottaisikaan mitään erityistä vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

>>Ketäs yksilön yksinäisyydestä voisi sitten syyttää? Kukin on oman onnensa seppä.<<

No totta kai sen saa sanoa ääneen että köyhiä ja rumia syrjitään ja tämän todistaa tutkimus jos toinenkin 

Mitä sitten? Miksi haet hyväksyntää ihmisiltä jotka sinusta eivät pidä?

Mikä tämä nyt oikein oli? Rumien ja yksinäisten on siis vaikeampaa saada ystäviä ja seuraa YHTÄÄN MISTÄÄN. Miksi tästä on tärkeä puhua? No näiden syrjittyjen ihmisten hyväksi tietenkin. Että emme ainakaan olisi painamassa heitä enempää alas, vaan paremminkin nostamassa ylös.

Sosiaalisesti taidottomien ja tylsien normaalin ulkonäön omaavien ihmisten on miljoona kertaa vaikeampaa saada ystäviä ja seuraa yhtään mistään, verrattuna rumien mutta hauskojen ja sosiaalisesti lahjakkaiden ihmisiin.

Ulkonäkö, raha < sosiaaliset taidot/älykkyys, 

Onko ongelma lopulta siis, että ap haluaisi "kauniita ja rikkaita" ystäviä eikä "kelpuuta" muita? Kuten on jo todettu, Suomi on yksinäisiä täynnä ja halutessaan jokainen voi tutustua aiempaa paljon suurempaan määrään ihmisiä ja täten parantaa mahdollisuuksiaan löytää ystäviä. Netissä valittaminen tuskin auttaa.

Ystävyydessä pätee sama kuin parisuhteessa: se on vapaaehtoista. Kukaan ei halua ketä tahansa ystäväksi ja monet (esimerkiksi minä, täysin kummankaan osapuolen varallisuudesta ja ulkonäöstä riippumatta) ei halua enempää ystäviä tai jopa lainkaan. Siihen jokaisella on oikeus. Ystävyys ei ole mitään hyväntekeväisyyttä tai yhteiskunnan tukimuoto vaan, ollessaan aitoa, perustuu loistavaan yhdessä viihtymiseen ja tavalla tai toisella vastavuoroisuuteen.

Ap ja samankaltaisesti ajattelevat ilmeisesti etsii hyväksikäytettäviä, jos "ystävien" on oltava häntä itseään menestyneempiä. Itse hän tuskin katsoo itseään heikommassa asemassa olevia päinkään mutta kuitenkin samalla syyttää itseään paremmassa asemassa olevia syrjinnästä. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä, että yhdenkään ihmisen ei tarvitse olla kenenkään ystävä, jollei sitä itse halua. Täysin rikkauksista ja kauneudesta riippumatta. Olen aivan varma, että yksikään muita syyllistävä ei itse kelpuuttaisi ketä tahansa ystäväkseen. Luonnollisesti muut toimivat ihan samoin eikä tälle tosiasialle ole muuta tehtävissä kuin hyväksyä se.

Tuppaan ajattelemaan, että on parempi jos syy on minussa eikä muissa. Silloin on minun vastuullani hoitaa homma, ei tarvitse odottaa että joku muu tekee sen. Tosielämässä asiat ovat yleensä kompleksisia ja vastuuta on vähän itse kullakin, mutta koen mielenterveyden kannalta tärkeäksi keskittyä niihin asioihin jotka voi itse korjata. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei oo oma syyni ettei ole ystäviä ja että olen masentunut. Lapsuus oli kauhea ja koulussa kiusattiin. Kotona ei saanut näkyä eikä kuulua. Ihmisten kanssa kommunikointi on hiukan kohmeaa.

Ei olekaan sinun syysi, kukaan ei ansaitse tuollaista. Mutta kannattaa ottaa sellainen asenne, että on vastuussa omasta elämästään. Pelaat niillä korteilla, jotka sait.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 201: "Silti tarvitaan armoa sekä omalta taholta että yhteiskunnan taholta sen myöntämiseen että toinen on saanut todella kurjat ja surkeat lähtökohdat elämälleen. Kyllä näin kovan kohtalon kokeneita ihmisiä täytyy jotenkin tukea ja auttaa, meidän kaikkien."

Viimeisestä lauseestasi ja varsinkaan kahdesta viimeisestä sanastasi en ole ihan samaa mieltä. Kuulun niihin ihmisiin, joille ihan tuntemattomatkin tulevat bussipysäkeillä, asemilla ja mitä erilaisimmissa paikoissa avautumaan omista traumoistaan. Olen joskus ihmetellyt, miksi, mutta mulle on kerrottu, että mulla on ystävälliset ja helposti lähestyttävän ihmisen kasvot. Kun katson peiliin, näen sieltä rupsahtaneen vanhan naisen naaman. Suupieleni on tosin aina ylöspäin, mutta juonteet suun ympärillä taas kuin bulldogin kuono. Tai ehkä bulldogeilla on ystävällinen ja helposti lähestyttävä naama? 

No ei mitään kohtuuttomuuksia yksittäisille ihmisille tietenkään Mutta että sellainen yleinen asenne ja ilmapiiri.

Olen eri mutta keskustelun aiheena on ystävyys ja ystävien puute. Ystävyys on kohtuuton vaatimus jos toinen osapuoli ei sitä halua. Yleisestä asenteesta ja ilmapiiristä ei kenellekään ole ystäväksi. Siitä olen samaa mieltä, että Suomessa on usein ja monissa asioissa ankea, syyllistävä ja monin tavoin ikävä asenneilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelma lopulta siis, että ap haluaisi "kauniita ja rikkaita" ystäviä eikä "kelpuuta" muita? Kuten on jo todettu, Suomi on yksinäisiä täynnä ja halutessaan jokainen voi tutustua aiempaa paljon suurempaan määrään ihmisiä ja täten parantaa mahdollisuuksiaan löytää ystäviä. Netissä valittaminen tuskin auttaa.

Ystävyydessä pätee sama kuin parisuhteessa: se on vapaaehtoista. Kukaan ei halua ketä tahansa ystäväksi ja monet (esimerkiksi minä, täysin kummankaan osapuolen varallisuudesta ja ulkonäöstä riippumatta) ei halua enempää ystäviä tai jopa lainkaan. Siihen jokaisella on oikeus. Ystävyys ei ole mitään hyväntekeväisyyttä tai yhteiskunnan tukimuoto vaan, ollessaan aitoa, perustuu loistavaan yhdessä viihtymiseen ja tavalla tai toisella vastavuoroisuuteen.

Ap ja samankaltaisesti ajattelevat ilmeisesti etsii hyväksikäytettäviä, jos "ystävien" on oltava häntä itseään menestyneempiä. Itse hän tuskin katsoo itseää

Aloittajalla on kieltämättä mielenkiintoinen tapa hahmottaa ystävyyttä. Onko se aitoa ystävyyttä, jos se perustuu pinnallisille asioille? Moni varakas ihminen on yksinäinen juuri siitä syystä, että niitä onnenonkijoita on niin paljon. Vaikka ihmiset toki usein ystävystyvät sosioekonomisen luokkansa sisällä, tuskin kukaan haluaisi että hänen ystävänsä sentään vain sitä katsovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei oo oma syyni ettei ole ystäviä ja että olen masentunut. Lapsuus oli kauhea ja koulussa kiusattiin. Kotona ei saanut näkyä eikä kuulua. Ihmisten kanssa kommunikointi on hiukan kohmeaa.

Ei olekaan sinun syysi, kukaan ei ansaitse tuollaista. Mutta kannattaa ottaa sellainen asenne, että on vastuussa omasta elämästään. Pelaat niillä korteilla, jotka sait.

Joo. Hyvin samanlaisesta taustasta tulleena ajattelen, että nuo olosuhteet eivät olleet minun syyni, mutta on aikuisen minun vastuulla järjestää elämäni nyt. -eri