Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi aina sanotaan että se on oma syy, jos ei ole ystäviä?
07.06.2025 |
Kyllä se voi myös olla että on sellainen ihminen jonka ystävä kukaan ei halua olla eli vastuu on niillä muilla. Syitä voi olla esim. rumuus ja köyhyys, ja että näiden myötä ei pääse elämässä eteenpäin. Niin silloin ei välttämättä kelpaa kaveriksi edes vertaisilleen.
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä linkki Wikipedian artikkeliin lookismista kaikille epäuskoisille:
Yksinkertainen neuvo: Lopeta netissä roikkuminen.
Itsehän sinä siinä roikut netissä.
En roiku. Käytän nettiä n.1h päivässä. Muuten olen poissa. Suosittelen sinullekin.
No tämänkin viestin verran roikut. En usko että kokonaisuutta katsoen vietän enemmän netissä aikaa kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ruma ja köyhä, mutta silti on laajat ystäväpiirit.
Sosiaaliset taidot ja huumorintaju ovat se juttu mikä ratkaisee että viihtyvätkö ihmiset seurassa enemmän kuin materia tai ulkonäkö.
Jep, kun ihmisten älykkyyksissä on eroa niin varsinkin kaikkein tärkeimmässä älykkyydessä eli sosiaalisessa älykkyydessä on todellakin eroa.
Nämä totaaliyksinäiset eivät selvästi ole mitään penaalin terävämpiä tapauksia sosiaaliselta älykkyydeltään. Siitä on kysymys eikä mistään kauneudesta tai rahasta
Syrjintä ja huono itsetunto yhdessä estävät sosiaalisen älykkyyden muodostumisen. Ihan turha väittää muuta. Ei se onnistu keneltäkään eikä olisi onnistunut sinultakaan jos et olisi onnellisten tähtien alla syntynyt.
Moni ulkoisesti ruma ihminen ei ole välttämättä mitenkään syrjitty ja moni koulukiusattu on löytänyt itsetuntonsa ja pystynyt kehittämään sosiaalisia taitojaan myöhemmin elämässään.
Maailma on täynnä rumia ja köyhiä ihmisiä joilla on ystäviä elämässään koska ovat hauskoja ja hyviä tyyppejä joiden seurassa viihtyy.
Moni kaunis ja rikas voi aivan hyvin olla luonteeltaan perseestä ja heillä ei välttämättä ole yhtään oikeasti läheistä ystävää elämässään.
"Jos joku heistä oli yksinäinen, ei se silti minunkaan syytäni ollut, että olivat. Miksi edes pitäisi etsiä syyllistä?"
Sitä en tiedä. Mutta niin vain tälläkin foorumilla monet kerrat on syytetty yksinäisiä itseään heidän yksinäisyydestään tai työttömyydestään jne jne. Pitäähän tähän nyt tietenkin vastapainoksi saada sanoa sananen vastaankin. Ongelma on kuitenkin maassamme todellinen. Suomi on yksinäisten Mekka.
"Ja sikäli kyllä itselläni on varaa syyttää näitä rikkaita ja hyvinvoivia siitä että syrjivät köyhiä, koska itse pidän moraalisena velvollisuutenani aina pyytää mukaan yksin jätettyjä ihmisiä joiden tiedän kaipaavan seuraa."
Jos satut olemaan selvää vähemmistöä asuinalueellasi varallisuutesi suhteen, olet todella suuri silmätikku. Yksi syy miksi esim. lääkäreitä ei houkuta mennä pienille paikkakunnille. Siellä lapsesi saa kuunnella ikäviä sanoja ikätovereiden suusta, kun heidän vanhempansa ovat opettaneet kyräilemään hienon auton ja talon suhteen. Mistä tiedän? Olen ollut lapsena+nuorena köyhien silmätikkuna. Joskus laitoin tekstarin "kaverilleni" jouluna toivottaen hyvää joulua ja sain vastaukseksi että varmaan on hyvä joulu kun on rahaa. Omat vanhempani olivat eronneet vasta vähän aiemmin ja äitini oli alkoholisti. Että sellaiset empaattiset köyhät sieltä.
Omat lapset kasvaa erilaisessa lähiössä. Lähinaapureiden lapsiperheissä on onneksi vain yksi mamma jonka puheissa vilisee muiden tekemiset ja materia.
Uskon, että älykkäimmillä on vähiten ystäviä. Muut löytävät kaltaisiaan helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ruma ja köyhä, mutta silti on laajat ystäväpiirit.
Sosiaaliset taidot ja huumorintaju ovat se juttu mikä ratkaisee että viihtyvätkö ihmiset seurassa enemmän kuin materia tai ulkonäkö.
Jep, kun ihmisten älykkyyksissä on eroa niin varsinkin kaikkein tärkeimmässä älykkyydessä eli sosiaalisessa älykkyydessä on todellakin eroa.
Nämä totaaliyksinäiset eivät selvästi ole mitään penaalin terävämpiä tapauksia sosiaaliselta älykkyydeltään. Siitä on kysymys eikä mistään kauneudesta tai rahasta
Syrjintä ja huono itsetunto yhdessä estävät sosiaalisen älykkyyden muodostumisen. Ihan turha väittää muuta. Ei se onnistu keneltäkään eikä olisi onnistunut sinultakaan jos et olisi onn
Kuulostaa juuri sellaiselta viestiltä, johon nopeasti pannaan se oma yksi peukku perään 😂 kaikilla on samat mahdollisuudet. Oikeasti kauniit ja rikkaat, onnellisten tähtien alla syntyneet ihmiset ovat ne kaikkein onnettomimmat.
Aika usein se syy löytyy peilistä. Kyse ei ole siitä, että välttämättä olisi ihmisenä vikaa vaan siinä että ei itse tee elettäkään asian eteen. Tosi moni on yksinäinen ihan siksi ettei tee ns omaa osuuttaan niin pahalta kuin se kuulostaakin. Jättäydytään tarkoituksella tai tahattomasti taka-alalle porukassa, istutaan naama mutrussa sivussa eikä osallistuta keskusteluun, ei hakeuduta ihmisten pariin, tapahtumissa ja juhlissa istutaan hiljaa, vältetään katsekontaktia, ei esitellä itseä uusien ihmisten kanssa jne. Se luo väistämättä muille efektin ettet halua ihmisiä lähellesi.
En usko, että kukaan ei olisi ystävä vain siksi että on köyhä ja ruma. Rumuus aika subjektiivinen käsite loppujen lopuksi ja rumuuteenkin liittyy paljon asioita joihin voi itse vaikuttaa. Ihminen muuttuu aika rumaksi jonkun silmissä jo äkkiä ihan käytökselläkin ja käytös on sellainen asia johon voi vaikuttaa jokainen meistä.
Sit on myös asia, jonka moni saattaa tulkita pinnalliseksi mutta valitettavasti vaikuttaa kaikissa ihmissuhteiden muodostamisessa: jos et huolehdi itsestäsi se luo negatiivisia mielikuvia toisille. Se voi olla hygienia, se miten sun elintavat näkyy ulospäin jne. Ihminen ei ole helposti lähestyttävä jos pukeutuu rönttävaatteisin, haisee, on likainen, ei yhtään panosta itseensä edes ihmisten ilmoille mentäessä saati tapahtumiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... ja samat tutkimukset ne niistä kirjastoistakin löytyvät, että sikäli ihan sama etsiikö ne netistä vai kirjastosta, netistä se nyt vain tapahtuu nopeammin, ja internetti on kyllä myös ihan älykkäiden yliopistotutkijoiden käytössä oleva juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avainasia ei ole miettiä syyllisiä vaan se kenelle asia on a) ongelma b) ratkaistavissa
Muille ihmisille aloittajan yksinäisyys ei ole ongelma, eikä heidän tehtävä ratkaista.
Netti on pullollaan tietoa missä tarjotaan ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin.AP ei missään ole itse sanonut olevansa köyhä tai ruma, vaan keskustelee aiheesta yleisellä tasolla. Mikä on kummallisen monille täällä hyvin outoja tuntematon ilmiö. Täällä ei ilmeisesti kirjoittele kovin paljoa esim yliopiston käyneitä ihmisiä.
En ole käynyt yliopistoa, mutta silti aihe on mielestäni mielenkiintoinen. Mun äitini R.I.P. (synt. 1927) oli hyvin köyhistä oloista lähtöisin ja hänelle oli vaurastuttuaan äärettömän tärkeää, ettei vahingossakaan olla tekemisissä vääränlaisten ( = köyhien) kanssa. Oli hyvin tarkka tyttäriensä kavereista ja toki silloin oli vähän helpompaa, kun oppikoulu oli vielä maksullinen ja köyhien lapset harvemmin oppikouluun menivät. Ei hän itsekään ollut käynyt oppikoulua, kun ei vanhemmillaan ollut sellaiseen varaa. Kotona mulle opetettiin kaikenlaista "hienostunutta käytöstä", mutta pidin sitä jo silloin teennäisenä. Pärjäsin ihan hyvin paremmissa tilaisuuksissa ja isän avecina joskus ollessani esim keskusteluni Israelin suurlähettilään kanssa illallispöydässä sujui kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Kuin suoraan Käytöksen kultaisesta kirjasta. Mä olen aika taitava esittämään jotain, mitä en oikeasti ole, ja jos tilanne edellyttää esittämistä, niin onnistuu. En vaan mielelläni hakeudu sellaisiin tilanteisiin. Joskus on ollut pakko, varsinkin työn puolesta, mutta siitä sentään maksetaan varsin hyvin.
Jotenkin olin ajatellut, että sellainen "rahvaan kanssa ei seurustella" -ajattelutapa olisi hävinnyt viimeistään kasarilla. Oopperaankin saattoi silloin mennä farkut jalassa eikä enää tarvinnut pukeutua iltapukuun. Ehkä olen sitten erehtynyt tai ajattelutapa on viime aikoina nostanut uudelleen päätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika usein se syy löytyy peilistä. Kyse ei ole siitä, että välttämättä olisi ihmisenä vikaa vaan siinä että ei itse tee elettäkään asian eteen. Tosi moni on yksinäinen ihan siksi ettei tee ns omaa osuuttaan niin pahalta kuin se kuulostaakin. Jättäydytään tarkoituksella tai tahattomasti taka-alalle porukassa, istutaan naama mutrussa sivussa eikä osallistuta keskusteluun, ei hakeuduta ihmisten pariin, tapahtumissa ja juhlissa istutaan hiljaa, vältetään katsekontaktia, ei esitellä itseä uusien ihmisten kanssa jne. Se luo väistämättä muille efektin ettet halua ihmisiä lähellesi.
En usko, että kukaan ei olisi ystävä vain siksi että on köyhä ja ruma. Rumuus aika subjektiivinen käsite loppujen lopuksi ja rumuuteenkin liittyy paljon asioita joihin voi itse vaikuttaa. Ihminen muuttuu aika rumaksi jonkun silmissä jo äkkiä ihan käytökselläkin ja käytös on sellainen asia johon voi vaikuttaa jokainen meistä.
Helposti ryhmässä taka-alalle jättäytyy se jolle koko ajan innokkaimmin sanotaan vastaan ja joka on tällainen helposti kiusaamisen kohteeksi joutuva tapaus. Vaikka varsinainen kiusaaminen ei alkaisikaan niin kuitenkin juuri sellainen syrjintä ja että herkemmin sanotaan hänelle pahasti kun taas joitain oikein kauniita ja vahvoja yksilöitä ihaillaan ja he saavat puhua ihan mitä tahansa ilman että se vaikuttaa mihinkään. Eihän kukaan tällaista asetelmaa kestä, siis jos on itse uhrin asemassa.
Rumuus ja köyhyys on vaan tekosyy että pääsee valittamaan yksinäisyyttään.
Maailma on täynnä rumia ja köyhiä ihmisiä joilla on ystäviä elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autisteja on vähemmän kuin ei-autisteja. Nämä kaksi ryhmää hakeutuvat toinen toistensa seuraan ja viihtyvät paremmin kaltaistensa seurassa kuin toistensa. Neuroepätyypillisen on valitettavasti tyydyttävä siihen tosiasiaan, että potentiaalista seuraa on tarjolla vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Rumuus ja köyhyys on vaan tekosyy että pääsee valittamaan yksinäisyyttään.
Maailma on täynnä rumia ja köyhiä ihmisiä joilla on ystäviä elämässään.
Tutkimustulokset ovat ap:n puolella. Jos siis annat mitään painoarvoa tieteelliselle tutkimukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiputin kerran yhden köyhän pois tuttavaporukasta. Köyhyytensä ei siihen vaikuttanut, vaan toksinen persoonallisuus. Meillä oli tapana, että saadaan käyttää yhden kaveripiirin mökkiä ilmaiseksi silloin, kun se on vapaana. Tästä maksuna, mentiin porukalla keväällä mökille ja siivottiin se ja vietettiin kaveri-ilta. Mökin omistaja maksoi tarjoilut ja oli mukana siivoamassa. Joukossa oli rikkaampiakin ihmisiä. JOs joku sitten käytti mökkiä oman perheensä tai vaikka kumppaninsa kanssa, niin siitä oli oletuksena, että se siivotaan lähtiessä, että on seuraavien siistiä tulla ja polttopuita pilkotaan 10 % enemmän mitä itse käytti. Tätä sääntöä noudatti kaikki ja ihan yleisesti pidettiin, että tosi reilua mökin omistajalta, koska hälle kuitenkin tuli kaikenlaisia vakuutuskuluja ja kiinteistöveroja ja muita maksuja silti. Pakastimessa oli siellä hänen itsensä syksyllä keräämiä metsämarjoja, joita hän toivoi, että jos vain maistuu, niin käyttäkää sitten, kun täällä (siellä mökillä) olette.
Kaikki muut oli tosi kiitollisia tuon mökin omistajan reiluudesta, paitsi tuo yksi toksinen ihminen. Hänen mielestään tuo kaikki oli hänen nöyryyttämistään, kun hänenkin odotettiin tekevän siellä töitä. Että ei saa edes mökkilomalle mennä ilman, että pitää alkaa tuhkimona siivoamaan omia jälkiään. Kun pitää matkatkin maksaa sitten sinne itse (bussi jätti noin 300 metrin päähän ja bussiolippu maksoi noin 10 euroa suunta).
ja olen satavarma, että tuö köyhä on ihan vähemmistönä köyhien ryhmässä, hän oli vain köyhyyden lisäksi myös toksinen ihminen, mutta en ihmettele miksei hänellä juuri ystäviäkään ollut
Nro 191: "Helposti ryhmässä taka-alalle jättäytyy se jolle koko ajan innokkaimmin sanotaan vastaan ja joka on tällainen helposti kiusaamisen kohteeksi joutuva tapaus. Vaikka varsinainen kiusaaminen ei alkaisikaan niin kuitenkin juuri sellainen syrjintä ja että herkemmin sanotaan hänelle pahasti kun taas joitain oikein kauniita ja vahvoja yksilöitä ihaillaan ja he saavat puhua ihan mitä tahansa ilman että se vaikuttaa mihinkään. Eihän kukaan tällaista asetelmaa kestä, siis jos on itse uhrin asemassa."
Mä olin aikoinaan 8:n vuoden eli koko oppikouluajan yhden luokkakaverini hyvä ystävä. Muutama vuosi yo-kirjoitusten jälkeen hän kertoi, miten oli joutunut käymään lopulta terapeutilla koulukiusaamisen takia. Olin aivan äimänkäkenä, koska olin ollut satoja päiviä hänen kanssaan samalla luokalla ja ikinä en ollut nähnyt häntä kiusattavan. Sitten selvisi, että kiusaaminen olikin ollut sitä, ettei häntä ollut huolittu luokan suosittujen ja kauniiden tyttöjen porukkaan. Mua ei se porukka kiinnostanut muutenkaan, kun ei kiinnostanut tupakanpoltto eikä viikonloppuisin viinan juontikaan. Mutta oli aika säpsähdyttävää tajuta, että mä olinkin ollut hänelle kahdeksan vuoden ajan vain jokin korvike ja hän oikeasti olisi halunnut olla ne vuodet ihan muiden kuin mun kanssani. Mä olin kuvitellut, että me oltiin ystäviä, mutta eipä näköjään oltukaan.
Mä arvostan enemmän aitoa ystävyyttä kuin sitä, että kuuluisin johonkin porukkaan. Varsinkaan porukkaan, johon selvästikään ei ole tervetullut. No sukuuni kuulun, mutta välillä sekin on aika persiistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä linkki Wikipedian artikkeliin lookismista kaikille epäuskoisille:
Yksinkertainen neuvo: Lopeta netissä roikkuminen.
Itsehän sinä siinä roikut netissä.
En roiku. Käytän nettiä n.1h päivässä. Muuten olen poissa. Suosittelen sinullekin.
No tämänkin viestin verran roikut. En usko että kokonaisuutta katsoen vietän enemmän netissä aikaa kuin sinä.
Mitä teet kun et ole netissä? Kuulostat siltä että ajatusesi ovat pakkomielteisiä. Ei pahalla, mutta sen kuvan sinusta saan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei oo oma syyni ettei ole ystäviä ja että olen masentunut. Lapsuus oli kauhea ja koulussa kiusattiin. Kotona ei saanut näkyä eikä kuulua. Ihmisten kanssa kommunikointi on hiukan kohmeaa.
Tiettyyn pisteeseen asti se ei olekaan sinun syytäsi, mutta meidän jotka ovat saaneet kehnon alun elämälle pitää taistella aikuisuudessa, jotta olisimme sosiaalisesti normaalimpia kuin mihin lapsena ehdollistettiin. Jos jää koko elämäksi syyttämään muita, vaikka oma tilanne muiden vika onkin, niin elämästä tulee aivan kamalaa. Omien ajatusmallien muuttaminen on pitkä prosessi, mutta palkitseva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä linkki Wikipedian artikkeliin lookismista kaikille epäuskoisille:
Yksinkertainen neuvo: Lopeta netissä roikkuminen.
Itsehän sinä siinä roikut netissä.
En roiku. Käytän nettiä n.1h päivässä. Muuten olen poissa. Suosittelen sinullekin.
No tämänkin viestin verran roikut. En usko että kokonaisuutta katsoen vietän enemmän netissä aikaa kuin sinä.
Mitä teet kun et ole netissä? Kuulostat siltä että ajatusesi ovat pakkomielteisiä. Ei pahalla, mutta sen kuvan sinusta saan.
😂 joo olet selvästi oikein alan guru! 😂
Itse olet pelkkä päänaukoja, joka leimaa pakkomielteisiksi ihmiset jotka eivät suostu myötäilemään sinua
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei oo oma syyni ettei ole ystäviä ja että olen masentunut. Lapsuus oli kauhea ja koulussa kiusattiin. Kotona ei saanut näkyä eikä kuulua. Ihmisten kanssa kommunikointi on hiukan kohmeaa.
Vali vali 20 vuotta sitten kiusattiin, mitä jos antaisit menneisyyden olla etkä nillittäis vanhoista asioista ja maalaa niistä isoo kuvaa sun tän hetken elämään niin ehkä joku sit jaksais kuunnella sua ja olla sun kaveri ku et vello vanhoissa pask**ssa 🙄
Alue: Aihe vapaa
Koska en ole puhelias suupaltti niin en varmaankaan senkään takia löydä ystäviä. Olen huomannut että ulospäin suuntautuneet höpöttäjät kohtaavat samikset. Me hiljaisemmat jäämme aina sivuun, eikä kukaan kysy mielipidettämme mihinkään. Joskus jopa siepataan suunvuoro, kuten on ainakin mun kohdalle käynyt, useinkin. Minussa ei ole mitään vikaa. Olen normaalijärjellä varustettu ihminen. En vain ole suuna päänä joka paikassa. Onneksi on edes puoliso, jonka kanssa olen ollut 30 v.