Väitän: Fiktion lukeminen ei eroa telkkarin töllöttelystä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen jossain määrin samaa mieltä, että ihan minkä tahansa lukeminen ei tee fiksummaksi. Mutta kyllä laadukas romaani on ihan oikea kirja siinä missä tietokirjakin. Dostojevskin ja Beauvoirin lukeminen on älykkäämpää ajanvietetettä kuin jonkun Henning Mankellin ja Mustosen lukeminen.

Enni Mustosen siis

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi lukea vain yhdenlaista kirjallisuutta kun voi lukea kaikkea sarjakuvista luonnontieteisiin. Elämänkertoja luen hyvin harvoin, nehän ovat oikeasti fiktiota harvinaisen tylsässä muodossa.

Elämäkertoja on sekä tutkimuksia että muistelmia. Jälkimmäiset ovat fiktiota, mutta edelliset tietokirjallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mä keksin itse omat tarinani, ja sanoitan musiikkia. En lue hömppää ollenkaan enkä ole koskaan lukenutkaan. Missään nimessä ihminen ei tarvitse laajaan sanavarastoonsa hömppäkirjoja, riittää että lukee TAI kuuntelee paljon. Hömpän pitäminen samassa arvossa kuin klassikkoromaanit tai ajankuvat on ihan huuhaata. Toki valtaapitävät varmasti arvostavat että tavan kansalainen ei muusta ymmärrä kuin höpökirjoista tai tositv:stä.

Noh noh. Kirjoja on eri tarkoituksiin ja hetkiin. Joskus on hyvä lukea hömppää, ja rentoutua ja joskus tarvitaan jotain muuta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuuden klassikot ovat hienoja taideteoksia. Ne herättävät ihmisessä ajattelukyvyn. Niissä on korkeatasoista eettistä pohdintaa, ja ne tukevat empatian kehittymistä. Kaikki ajattelu tapahtuu kielen kautta, joten rikas ja monimuotoinen kaunokirjallinen kieli kehittää ajattelua. Elokuva ei pysty samaan, vaikka toki korkeatasoinen elokuva koskettaa ja herättää tunteita, samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. 

Sinun mielestäsi elokuva ei pysty samaan, vai onko sinulla ihan empiiristä faktapohjaa tuolle päätelmälle, että elokuva ei voi vaikuttaa ihmiseen samalla tavalla? 

Aivotutkimuksen mukaan ajattelu tapahtuu nimenomaan kielen kautta. Tämän vuoksi elokuva ei kehitä ajattelua samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. Toki elokuvien katsomisessa on myös paljon hyötyjä, kuten tunne-elämän

Esimerkkisi tästä korkeatasoisesta kirjallisuudesta on..?

"Kyllä usein huomaan, että luen mielummin kirjaa. Sekin on tavallaan kommunikaatiota, sen kirjailijan kanssa.

Oikeassa elämässä kohtaamiset on usein aika pinnallisella tasolla ja vaikka kuinka keskustelisi, ei pääse kovin syvälle sen toisen ihmisen pään sisälle. Se voi olla turhauttavaa. 

Tokin varmasti jokaisella on myös niitä niitä hyviä kohtaamisia tosielämässä. Ja pinnallisetkin kohtaamiset voi olla hyviä. Mutta en jaksaisi pelkästään niitä."

Nyt oli kyse tiede- ja tietokirjallisuuden, tässä tarkemmin elämänkerran, erosta fiktiivisiin tarinoihin. Et taida ihan ymmärtää mitä ajan takaa. Yksinkertaisesti: Lukeminen on hyvä juttu, kun kyseessä on tieto- tai tiedekirjallisuus, kun taas fiktio on turhaa viihdettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuuden klassikot ovat hienoja taideteoksia. Ne herättävät ihmisessä ajattelukyvyn. Niissä on korkeatasoista eettistä pohdintaa, ja ne tukevat empatian kehittymistä. Kaikki ajattelu tapahtuu kielen kautta, joten rikas ja monimuotoinen kaunokirjallinen kieli kehittää ajattelua. Elokuva ei pysty samaan, vaikka toki korkeatasoinen elokuva koskettaa ja herättää tunteita, samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. 

Sinun mielestäsi elokuva ei pysty samaan, vai onko sinulla ihan empiiristä faktapohjaa tuolle päätelmälle, että elokuva ei voi vaikuttaa ihmiseen samalla tavalla? 

Aivotutkimuksen mukaan ajattelu tapahtuu nimenomaan kielen kautta. Tämän vuoksi elokuva ei kehitä ajattelua samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. Toki elokuvien katsomis

 

 Etkö pysty ajattelemaan tai kuvittelemaan mitään jos et lue kirjaa? Moni meistä kyllä pystyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

Myös esimerkiksi mielikuvitus ja luova ajattelu kehittyvät, kun joutuu itse kuvittelemaan esimerkiksi tarinan ympäristön ja henkilöt. Hyvä tarinankertoja ei alleviivaa kaikkea valmiiksi,  vaan antaa lukijalle myös mahdollisuuden tehdä omia päätelmiään. Joillakin kirjoittajilla on suorastaan runollinen taito luoda lumoavia maailmoja.

Mitä hyötyä sinulle on ollut siitä mielikuvituksesta ja luovasta ajattelusta? Käytätkö sitä työssäsi, koetko käyttäväsi sitä ihmisten hyväksi jollain tavalla? Va

 

Alapeukutin koska pidän sokeita tyhminä. 

En tiedä kuinka mielesi käsittelee tekstin, mutta kirjoja lukemalla mielikuvat ja mielikuvitus kehittyy eri tavalla kuin elokuvia ja sarjoja katsomalla. Samoin kielenhahmotus. Elokuvissa yms. on omat hyvät puolensa ja lukemisessa omansa. Romaannit ja muu fiktio saattavat olla hyvinkin myös tiedollisesti avartavia, riippuen siitä kuinka laajalti kirjailija on tehnyt taustatutkimusta esimerkikis historiallisten tapahtumien ja ajankuvan suhteen. Lisäksi fiktion lukeminen khittää empatiakykyä. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana paljonkin. Enää ei kiinnosta. Jonkun toisen keksimä tarina jostain asiasta, joka ei ole tapahtunut oikeasti. Mieluummin luen asioista, jotka on oikeasti tapahtunut ja joilla on jotain aitoa merkitystä oikeassa elämässä. Esim. ihan oikea elämänkerta on monesti äärettömän kiinnostavaa tavaraa ja siitä oppii jotain ihan oikeasta ihmisestä, joka on tavalla tai toisella muuttanut maailmaa ihan oikeasti, konkreettisesti.

Entäpä sitten esimerkiksi romaani Tuntematon sotilas? Siinähän suurimmalla osalla henkilöistä ja tapahtumista on vastine todellisuudessa. Onko sekin "jonkun toisen keksimä tarina jostain asiasta, joka ei ole tapahtunut oikeasti"? Eikö sen kuvauksella sodasta ja erilaisista, eri asemassa olevista ihmisistä sen keskellä ole "merkitystä oikeassa elämässä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn puolesta sanon, että lapset jotka lukee paljon fiktiota erottuu huomattavalla tavalla edukseen lapsista jotka ei lue tai jotka lukee vain tietotekstiä. En osaa sanoa päteekö sama aikuisiin, mutta ainakin lasten oppimisessa fiktion lukeminen on avuksi. 

Kuinka paljon työssäsi aidosti tulee vastaan lapsia, jotka lukevat vain tietotekstiä? Siis koulukirjojen ulkopuolella. 

Määrällisesti suht vähän, useimmat näistä poikia jotka on hyvin kiinnostuneet tietystä aihealueesta. Kouluaineet eivät välttämättä erityisesti kiinnosta, mutta se oma kiinnostuksen kohteena oleva aihealue on sellainen, että siitä luetaan kaikki. He kyllä omaavat uskomattoman paljon tietoa kapealta alalta mutta yleiseen oppimiseen ei mun tuntuman mukaan ole samanlaista vaikutusta kun vaikka paljon tiettyä kauno genreä, kuten fantasiaa, lukevilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa. Päästään vähitellen takaisin niihin aikoihin, jolloin vain valtaapitävillä oli kunnollinen lukutaito.

Mitäpä rahvas sellaisella tekisikään, sekaantuu vain turhaan asioihin jotka eivät hänelle kuulu.

Kyllä se sitten ylhäältä käsketään, mitä tehdä ja ajatella.

Sitäkö peräänkuulutan, jos nimenomaan haluaisin ihmisten kouluttavan itseään lukemalla jotain muuta kuin hömppää? Erikoinen tulkinta. Miten fiktion lukeminen auttaa rahvasta taistelemaan sortoa vastaan paremmin kuin tiede?

Mikä tietokirja ikinä on innostanut kokonaista kansaa mihinkään? Sen sijaan fiktio on aina nähty uhkana hirmuvalloille, puhutaan sitten esimerkiksi Dostojevskista tsaarin Venäjällä tai Ranskan vallankumouksen kirjailijoista. Fiktio nimenomaan pysty

Väitän, että ihminen, joka lukee esimerkiksi toisen maailmansodan aikaisista todellisista hirmuteoista puolin ja toisin on vähemmän taipuvainen haluamaan toistaa sitä väkivallan kierrettä, kun taas fiktio voi usein glorifioida väkivaltaa ja kietoa sen sellaisen mystisen, myyttisen urheuden huntuun, jota käytetään propagandana lietsomaan vihaa ihmisissä toisiaan vastaan. On helppoa luoda kuvaa myyttisestä sotilaasta, eri asia nähdä aitoja kuvia ja lukea oikeita tarinoita pelokkaista, haavoittuneista miehistä, jotka itkevät äitinsä perään, koska sota on todellisuudessa kammottavinta, traumatisoivinta, haisevinta ja pahinta, mitä ihmiskunta koskaan on toisilleen tehnyt.

En ole samaa mieltä. Taru sormusten herrasta tarinassa on todella paljon sankarillisia elementtejä ja sankarihahmoja, mutta itse tulkitsen sen lukijana nimenomaan kannanottona sotaa ja diktatuuria vastaan. Tolkienhan siis koki sodan. 

Kantava teema mulle on, että valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn puolesta sanon, että lapset jotka lukee paljon fiktiota erottuu huomattavalla tavalla edukseen lapsista jotka ei lue tai jotka lukee vain tietotekstiä. En osaa sanoa päteekö sama aikuisiin, mutta ainakin lasten oppimisessa fiktion lukeminen on avuksi. 

Kuinka paljon työssäsi aidosti tulee vastaan lapsia, jotka lukevat vain tietotekstiä? Siis koulukirjojen ulkopuolella. 

Määrällisesti suht vähän, useimmat näistä poikia jotka on hyvin kiinnostuneet tietystä aihealueesta. Kouluaineet eivät välttämättä erityisesti kiinnosta, mutta se oma kiinnostuksen kohteena oleva aihealue on sellainen, että siitä luetaan kaikki. He kyllä omaavat uskomattoman paljon tietoa kapealta alalta mutta yleiseen oppimiseen ei mun tuntuman mukaan ole samanlaista vaikutusta kun vaikka paljon tiettyä kauno genreä, kuten f

Asperger

Eli AP vertaa esim. Sota ja Rauha romaania sekä Danten Jumalaista Näytelmää telkkarin katsomiseen? Kummatkin ovat fiktiota vaikka Sota ja Rauha perustuukin tositapahtumiin.

Vierailija kirjoitti:

Työn puolesta sanon, että lapset jotka lukee paljon fiktiota erottuu huomattavalla tavalla edukseen lapsista jotka ei lue tai jotka lukee vain tietotekstiä. En osaa sanoa päteekö sama aikuisiin, mutta ainakin lasten oppimisessa fiktion lukeminen on avuksi. 

Näin kasarin lapsena sanon, että kyllä koulu ja yliopistokin oli melko helppoa innokkaalle lukijalle. Suosittelen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä keksin itse omat tarinani, ja sanoitan musiikkia. En lue hömppää ollenkaan enkä ole koskaan lukenutkaan. Missään nimessä ihminen ei tarvitse laajaan sanavarastoonsa hömppäkirjoja, riittää että lukee TAI kuuntelee paljon. Hömpän pitäminen samassa arvossa kuin klassikkoromaanit tai ajankuvat on ihan huuhaata. Toki valtaapitävät varmasti arvostavat että tavan kansalainen ei muusta ymmärrä kuin höpökirjoista tai tositv:stä.

Juuri näin. Luodaan mahdollisimman paljon viihdettä eri muodoissa ja saadaan ihmiset kuluttamaan sitä, tuntien todellista ylpeyttä itsestään, vaikkei oikeasti opi sitä kautta mitään oikeasta elämästä tai esimerkiksi vallan vastustamisesta. Hyödyllisempää olisi kuluttaa aidosti kollektiivisesti kerättyä tietoa ja taitoa, mutta sitä on vaikeampi myydä, koska vaati lukijaltaan enemmän keskittymistä ja älyllistä panosta. On helppo lukea seksuaalispainotteista hömppää ja sanoa olevansa kirjafani, vaikeampaa lukea aidosti älykkäiden ihmisten kirjoittamia kirjoja politiikasta tai luonnontieteistä, psykologiasta jne. Itse lukee kuusi tuntia jotain hömppäkirjaa ja sitten tuntee ylemmyydentunnetta verrattuna niihin, jotka katsovat leffoja kuuden tunnin ajan, koska onhan se oma hömppä sentään tekstimuodossa, vaikka tarina on tasan sama. Koska sai itse valita päähenkilön hiusvärin tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana paljonkin. Enää ei kiinnosta. Jonkun toisen keksimä tarina jostain asiasta, joka ei ole tapahtunut oikeasti. Mieluummin luen asioista, jotka on oikeasti tapahtunut ja joilla on jotain aitoa merkitystä oikeassa elämässä. Esim. ihan oikea elämänkerta on monesti äärettömän kiinnostavaa tavaraa ja siitä oppii jotain ihan oikeasta ihmisestä, joka on tavalla tai toisella muuttanut maailmaa ihan oikeasti, konkreettisesti.

Entäpä sitten esimerkiksi romaani Tuntematon sotilas? Siinähän suurimmalla osalla henkilöistä ja tapahtumista on vastine todellisuudessa. Onko sekin "jonkun toisen keksimä tarina jostain asiasta, joka ei ole tapahtunut oikeasti"? Eikö sen kuvauksella sodasta ja erilaisista, eri asemassa olevista ihmisistä sen keskellä ole "merkitystä oikeassa elämässä"?

 

Ei tämäkään viesti kyllä nyt hahmota kaunokirjallisuuden olemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuuden klassikot ovat hienoja taideteoksia. Ne herättävät ihmisessä ajattelukyvyn. Niissä on korkeatasoista eettistä pohdintaa, ja ne tukevat empatian kehittymistä. Kaikki ajattelu tapahtuu kielen kautta, joten rikas ja monimuotoinen kaunokirjallinen kieli kehittää ajattelua. Elokuva ei pysty samaan, vaikka toki korkeatasoinen elokuva koskettaa ja herättää tunteita, samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. 

Sinun mielestäsi elokuva ei pysty samaan, vai onko sinulla ihan empiiristä faktapohjaa tuolle päätelmälle, että elokuva ei voi vaikuttaa ihmiseen samalla tavalla? 

Aivotutkimuksen mukaan ajattelu tapahtuu nimenomaan kielen kautta. Tämän vuoksi elokuva ei kehitä ajattelua samoin kuin

Etkö pysty ajattelemaan tai kuvittelemaan mitään jos et lue kirjaa? Moni meistä kyllä pystyy

Toki pysty. Mutta muiden kuvitelmat ovat usein kiinnostavampia kuin omani. Tuskinpa kirjailijatkaan kovin innokkaasti omia kirjojaan lukee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivotutkimus on kanssasi eri mieltä.

Aivotutkimus varmaan kertoo, että lukeminen aktivoi jotain tiettyjä alueita aivoissa, mutta ei se ota kantaa siihen, mitä oppeja sieltä kirjasta sitten lopulta saa. Väitätkö vakavissasi, että tieto- tai tiedekirjat eivät vaikuta aivoihin positiivisemmin kuin joku hömppätarina?

Olet jankannut tätä samaa aiemminkin. Poistettiinko se ketju vai miksi teit taas uuden samasta aiheesta? 

Tätä mietin. Jollain on pakkomielle tästä asiasta. 

"En ole samaa mieltä. Taru sormusten herrasta tarinassa on todella paljon sankarillisia elementtejä ja sankarihahmoja, mutta itse tulkitsen sen lukijana nimenomaan kannanottona sotaa ja diktatuuria vastaan. Tolkienhan siis koki sodan. 

Kantava teema mulle on, että valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti."

Mitä kyseinen tarina opetti sinulle siitä, mitä sinä faktuaalisesti voit tehdä vuonna 2025 vastustaaksesi tällä hetkellä ihan oikeita diktatuureja, kuten Yhdysvalloissa valtaan nousevaa hirmuhallitsijaa ja oligarkkikätyreitään? Ajattelitko lähteä haarniska niskassa heiluttamaan jotain miekkaa? Vai olisiko kuitenkin hyödyllisempää lukea, mitä eri keinoja oikeassa elämässä historiallisesti on käytetty rauhanomaisestikin protestoimaan ja muuttamaan maailmaa parempaan suuntaan esim. liittojen ja muunlaisen ihmisten välisen yhteistyön kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivotutkimus on kanssasi eri mieltä.

Aivotutkimus varmaan kertoo, että lukeminen aktivoi jotain tiettyjä alueita aivoissa, mutta ei se ota kantaa siihen, mitä oppeja sieltä kirjasta sitten lopulta saa. Väitätkö vakavissasi, että tieto- tai tiedekirjat eivät vaikuta aivoihin positiivisemmin kuin joku hömppätarina?

Lukemista voi olla monenlaista. Lukutaitoinen ihminen voi käyttää tätä taitoaan niin oppimiseen kuin eskapismiin ja rentoutumiseen. Lukeminen tukee mielen hyvinvointia, kehittää mielikuvitusta ja sanavarastoa. Jotkut väittää sen kehittävän jopa empatiaa, ymmärrystä muista kulttuureista ja ilmiöistä. Itselle lukeminen on rakkain harrastus. Luen joka päivä monenkinlaisia tekstejä; olen tutkija ja työssäni luen päivittäin tieteellisiä artikkeleita ja muuta, mutta parhaiten rentoudun lukemalla sitä, mitä joku täällä väittää hömpäksi eli kaunokirjallisuutta, jopa dekkareita. Hui.