Väitän: Fiktion lukeminen ei eroa telkkarin töllöttelystä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen jossain määrin samaa mieltä, että ihan minkä tahansa lukeminen ei tee fiksummaksi. Mutta kyllä laadukas romaani on ihan oikea kirja siinä missä tietokirjakin. Dostojevskin ja Beauvoirin lukeminen on älykkäämpää ajanvietetettä kuin jonkun Henning Mankellin ja Mustosen lukeminen.

Itse asiassa Mustosen historiallisissa kirjoissa on erittäin hyvää arkielämän kuvausta, sellaista mitä tietokirjoista on vaikeampi hahmottaa. Sanoisin, että tällä saralla hän on yhtä pätevä kuin Utrio.

Tuskinpa kirjailijatkaan kovin innokkaasti omia kirjojaan lukee. 

 Saattaa johtua siitä, että oma kirja on luettu ja kirjoitettu luomisprosessin aikana niin monta kertaa, että ei enää kiinnosta.

Eikö kirjallisuudessa ole mitään muita lajeja kuin tietokirjallisuus ja hömppä ja sekin joko tai?

Itsekkyys ja muu huonotapaisuus nousee samalla kun luetaan entistä vähemmän ja entistä huonommin. Väittäisin näiden korreloivan vahvasti keskenään.

Kun ei enää lueta hömppäkirjallisuutta, eikä asetuta erilaisiin rooleihin ja tutustuta erilaisiin kohtaloihin, eli empatiakyky on monella huono. Television roolihahmoihin ei usein synny samanlaista "suhdetta" kuin kirjan hahmoihin. Sarja on katsottu läpi muutamassa päivässä kun taas kirjojen hahmojen kanssa vietät pitkiä aikoja, jopa vuosia.

Monilla milleniaaleilla on esimerkiksi Harry Pottereihin tunneside. He viettivät hahmojen kanssa vuosia lukemalla kirjoja. Vaikka katsoisi kaikki elokuvat, aikaa kuluisi murto-osa tuosta. Hahmot eivät ole samalla tavalla läheisiä pelkät elokuvat katsoneille kuin kirjat lukeneille ja niiden kanssa kasvaneille.

Mahtaisiko ap:n kapasiteetti riittää vaikkapa Alastalon saliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivotutkimus on kanssasi eri mieltä.

Aivotutkimus varmaan kertoo, että lukeminen aktivoi jotain tiettyjä alueita aivoissa, mutta ei se ota kantaa siihen, mitä oppeja sieltä kirjasta sitten lopulta saa. Väitätkö vakavissasi, että tieto- tai tiedekirjat eivät vaikuta aivoihin positiivisemmin kuin joku hömppätarina?

Tietokirjoista tulee tietoa.

Fiktiosta laajenee sanavarasto ja tulee erilaisia näkökulmia asioihin, kieli ja ajattelu rikastuu.

t: nimim. Assburger

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis...etkö ole ikinä lukenut yhtään normaalia romaania?

Nuorempana paljonkin. Enää ei kiinnosta. Jonkun toisen keksimä tarina jostain asiasta, joka ei ole tapahtunut oikeasti. Mieluummin luen asioista, jotka on oikeasti tapahtunut ja joilla on jotain aitoa merkitystä oikeassa elämässä. Esim. ihan oikea elämänkerta on monesti äärettömän kiinnostavaa tavaraa ja siitä oppii jotain ihan oikeasta ihmisestä, joka on tavalla tai toisella muuttanut maailmaa ihan oikeasti, konkreettisesti.

Elämäkerrat nyt vasta hölmöjä kirjoja ovatkin. Itse luen kaikkea muuta paitsi niitä. Miksi jonkun ihmisen koko elämä ja sen käänteet minua niin kiinnostaisi? Vain siksi, että se on (ehkä suurimmalta osin) totta?

Minusta on mielenkiintoista lukea edesmenneistä ihmisistä, jotka ovat tehneet jotain merkittävää elämällään, ei jostain b-luokan piridiileristä tai tissimisseistä, jotka ovat vielä hengissä 

Uskon, että kirjojen ahmiminen teini-iässä helpotti huomattavasti opiskelua. Kun oppi lukemaan ja ymmärtämään lukemansa erittäin nopeasti, ei ollut vaikeuksia tenttikirjojen kanssa. 

Tuntuu oudolta, kun joku tälläkin palstalla kirjoittaa vähän pitemmän selityksen ongelmastaan ja kommenttina ihmisiltä tulee "liian pitkä, ei jaksa lukea". Eikö ihmisiä hävetä ettei jaksa lukea?