Väitän: Fiktion lukeminen ei eroa telkkarin töllöttelystä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis...etkö ole ikinä lukenut yhtään normaalia romaania?

Nuorempana paljonkin. Enää ei kiinnosta. Jonkun toisen keksimä tarina jostain asiasta, joka ei ole tapahtunut oikeasti. Mieluummin luen asioista, jotka on oikeasti tapahtunut ja joilla on jotain aitoa merkitystä oikeassa elämässä. Esim. ihan oikea elämänkerta on monesti äärettömän kiinnostavaa tavaraa ja siitä oppii jotain ihan oikeasta ihmisestä, joka on tavalla tai toisella muuttanut maailmaa ihan oikeasti, konkreettisesti.

Elämäkerrat nyt vasta hölmöjä kirjoja ovatkin. Itse luen kaikkea muuta paitsi niitä. Miksi jonkun ihmisen koko elämä ja sen käänteet minua niin kiinnostaisi? Vain siksi, että se on (ehkä suurimmalta osin) totta?

"Miksi jonkun ihmisen koko elämä jMiksi jonkun ihmisen koko elämä ja sen käänteet minua niin kiinnostaisi". Niin, siis paitsi silloin, kun kyseessä on fiktiivinen hahmo? Fiktiivinen ihminen on kiinnostava ja oikea ihminen tylsä? Nimenomaan tämä on se fiktion ongelma. Luodaan joku rinnakkaistodellisuus, johon verrattuna oikea elämä on tylsää ja harmaata, eikä siihen jakseta oikeasti panostaa, kun voi uppoutua satumaailmaan. Juuri tästä Sokrateskin jo puhui. Fiktio korruptoi ihmisen kuvan todellisuudesta.

Ok, sulta puuttuu joku palikka aivoista, joka meillä ksikilla muilla on. Näin se sitten on, turha tuosta jäädä jankuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

Myös esimerkiksi mielikuvitus ja luova ajattelu kehittyvät, kun joutuu itse kuvittelemaan esimerkiksi tarinan ympäristön ja henkilöt. Hyvä tarinankertoja ei alleviivaa kaikkea valmiiksi,  vaan antaa lukijalle myös mahdollisuuden tehdä omia päätelmiään. Joillakin kirjoittajilla on suorastaan runollinen taito luoda lumoavia maailmoja.

Mitä hyötyä sinulle on ollut siitä mielikuvituksesta ja luovasta ajattelusta? Käytätkö sitä työssäsi, koetko käyttäväsi sitä ihmisten hyväksi jollain tavalla? Vai käytätkö fiktiota vain keinona paeta todellisuuta, eli se mielikuvitus on dissosiaatiokeino, ettei

Mitä parempi on luovassa ajattelussa ja mitä paremman mielikuvituksen omaa, sitä paremmin saa haltuun isoja kokonaisuuksia ja pystyy hoitamaan myös muuttuvia tilanteita. Tieto ei auta luovimaan ihmisten kanssa tai tekemään nopeasti uusia päätöksiä tai keksimään uusia asioita, vaan tarvitaan myös mielikuvitusta ja luovaa ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

Myös esimerkiksi mielikuvitus ja luova ajattelu kehittyvät, kun joutuu itse kuvittelemaan esimerkiksi tarinan ympäristön ja henkilöt. Hyvä tarinankertoja ei alleviivaa kaikkea valmiiksi,  vaan antaa lukijalle myös mahdollisuuden tehdä omia päätelmiään. Joillakin kirjoittajilla on suorastaan runollinen taito luoda lumoavia maailmoja.

Mitä hyötyä sinulle on ollut siitä mielikuvituksesta ja luovasta ajattelusta? Käytätkö sitä työssäsi, koetko käyttäväsi sitä ihmisten hyväksi jollain tavalla? Vai käytätkö fiktiota vain keinona paeta todellisuuta, eli se mielikuvitus on dissosiaatiokeino, ettei

Jos katsot, että hyöty on vapaa luovuudesta, mikä erottaa sinut koneesta? Luovuutta kun esiintyy jopa monella eläinlajilla, joilla on paljon vähemmän abstraktioon perustuvaa aivotoimintaa.

Olisi kyllä tavallaan vapauttavaa, jos luovuus olisi nolla. Elämä olisi sarja loogisia päättelyketjuja ja erinäisten askareiden suorittamista täydellisesti.

Tällainen ihmiskuva on kaiketi mahdoton, mutta ymmärtääkseni psykopaateilla täydellinen "radalta" poikkeamattomuus on ihan mahdollinen. He siis kykenevät silkkaan logiikkaan jopa arjessaan eli ovat luomisesta vapaita. Elämä on heille vain jatkuvia hyödyn yhtälöratkaisuja. Tämä ominaisuus tekee heille helpoksi rikkoa normeja ja jopa lakeja, jos siitä saa loogista hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuuden klassikot ovat hienoja taideteoksia. Ne herättävät ihmisessä ajattelukyvyn. Niissä on korkeatasoista eettistä pohdintaa, ja ne tukevat empatian kehittymistä. Kaikki ajattelu tapahtuu kielen kautta, joten rikas ja monimuotoinen kaunokirjallinen kieli kehittää ajattelua. Elokuva ei pysty samaan, vaikka toki korkeatasoinen elokuva koskettaa ja herättää tunteita, samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. 

Sinun mielestäsi elokuva ei pysty samaan, vai onko sinulla ihan empiiristä faktapohjaa tuolle päätelmälle, että elokuva ei voi vaikuttaa ihmiseen samalla tavalla? 

Elokuva on ihan mitätön tekele hyvään kirjaan verrattuna, ihan jo pituutensa takia. Hyvä kirja voi olla tuhat sivua täyttä pohdintaa ja henkilöhahmojen kehitystä. Yksikään elokuva ikinä ei ole kyennyt ottamaan huomioon kirjasta edes sitä keskeisintä tarinan kaarta kokonaan, saati sitten niitä pohdintoja ja sivujuonteita, jotka selittävät ja rikastavat tarinaa. Pitkä hyvä TV-sarja kilpailee kirjan kanssa paremmin kuin elokuva, mutta senkin ongelma on se, että se tarjoaa tarinasta valmiin tulkinnan. Kirja jättää aina lukijalleen tilaa luoda oma maailma aivoillaan tarinan pohjalta. 

Työn puolesta sanon, että lapset jotka lukee paljon fiktiota erottuu huomattavalla tavalla edukseen lapsista jotka ei lue tai jotka lukee vain tietotekstiä. En osaa sanoa päteekö sama aikuisiin, mutta ainakin lasten oppimisessa fiktion lukeminen on avuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa. Päästään vähitellen takaisin niihin aikoihin, jolloin vain valtaapitävillä oli kunnollinen lukutaito.

Mitäpä rahvas sellaisella tekisikään, sekaantuu vain turhaan asioihin jotka eivät hänelle kuulu.

Kyllä se sitten ylhäältä käsketään, mitä tehdä ja ajatella.

Sitäkö peräänkuulutan, jos nimenomaan haluaisin ihmisten kouluttavan itseään lukemalla jotain muuta kuin hömppää? Erikoinen tulkinta. Miten fiktion lukeminen auttaa rahvasta taistelemaan sortoa vastaan paremmin kuin tiede?

Mikä tietokirja ikinä on innostanut kokonaista kansaa mihinkään? Sen sijaan fiktio on aina nähty uhkana hirmuvalloille, puhutaan sitten esimerkiksi Dostojevskista tsaarin Venäjällä tai Ranskan vallankumouksen kirjailijoista. Fiktio nimenomaan pystyy nostamaan sen tunteen ja samaistumisen pinnalle, m

Väitän, että ihminen, joka lukee esimerkiksi toisen maailmansodan aikaisista todellisista hirmuteoista puolin ja toisin on vähemmän taipuvainen haluamaan toistaa sitä väkivallan kierrettä, kun taas fiktio voi usein glorifioida väkivaltaa ja kietoa sen sellaisen mystisen, myyttisen urheuden huntuun, jota käytetään propagandana lietsomaan vihaa ihmisissä toisiaan vastaan. On helppoa luoda kuvaa myyttisestä sotilaasta, eri asia nähdä aitoja kuvia ja lukea oikeita tarinoita pelokkaista, haavoittuneista miehistä, jotka itkevät äitinsä perään, koska sota on todellisuudessa kammottavinta, traumatisoivinta, haisevinta ja pahinta, mitä ihmiskunta koskaan on toisilleen tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuuden klassikot ovat hienoja taideteoksia. Ne herättävät ihmisessä ajattelukyvyn. Niissä on korkeatasoista eettistä pohdintaa, ja ne tukevat empatian kehittymistä. Kaikki ajattelu tapahtuu kielen kautta, joten rikas ja monimuotoinen kaunokirjallinen kieli kehittää ajattelua. Elokuva ei pysty samaan, vaikka toki korkeatasoinen elokuva koskettaa ja herättää tunteita, samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. 

Sinun mielestäsi elokuva ei pysty samaan, vai onko sinulla ihan empiiristä faktapohjaa tuolle päätelmälle, että elokuva ei voi vaikuttaa ihmiseen samalla tavalla? 

Aivotutkimuksen mukaan ajattelu tapahtuu nimenomaan kielen kautta. Tämän vuoksi elokuva ei kehitä ajattelua samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. Toki elokuvien katsomisessa on myös paljon hyötyjä, kuten tunne-elämän kehittyminen. 

Miksi pitäisi lukea vain yhdenlaista kirjallisuutta kun voi lukea kaikkea sarjakuvista luonnontieteisiin. Elämänkertoja luen hyvin harvoin, nehän ovat oikeasti fiktiota harvinaisen tylsässä muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Työn puolesta sanon, että lapset jotka lukee paljon fiktiota erottuu huomattavalla tavalla edukseen lapsista jotka ei lue tai jotka lukee vain tietotekstiä. En osaa sanoa päteekö sama aikuisiin, mutta ainakin lasten oppimisessa fiktion lukeminen on avuksi. 

Kuinka paljon työssäsi aidosti tulee vastaan lapsia, jotka lukevat vain tietotekstiä? Siis koulukirjojen ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Tyttö lukee harlekiinikirjoja ja on olevinaan niin kultturellia. 

Kas kun ei Nyyrikkiä. Harlekiineja ei ole edes julkaistu yli vuosikymmeneen ja kulta-aika oli 1980-luvulla.

Mä keksin itse omat tarinani, ja sanoitan musiikkia. En lue hömppää ollenkaan enkä ole koskaan lukenutkaan. Missään nimessä ihminen ei tarvitse laajaan sanavarastoonsa hömppäkirjoja, riittää että lukee TAI kuuntelee paljon. Hömpän pitäminen samassa arvossa kuin klassikkoromaanit tai ajankuvat on ihan huuhaata. Toki valtaapitävät varmasti arvostavat että tavan kansalainen ei muusta ymmärrä kuin höpökirjoista tai tositv:stä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuuden klassikot ovat hienoja taideteoksia. Ne herättävät ihmisessä ajattelukyvyn. Niissä on korkeatasoista eettistä pohdintaa, ja ne tukevat empatian kehittymistä. Kaikki ajattelu tapahtuu kielen kautta, joten rikas ja monimuotoinen kaunokirjallinen kieli kehittää ajattelua. Elokuva ei pysty samaan, vaikka toki korkeatasoinen elokuva koskettaa ja herättää tunteita, samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. 

Sinun mielestäsi elokuva ei pysty samaan, vai onko sinulla ihan empiiristä faktapohjaa tuolle päätelmälle, että elokuva ei voi vaikuttaa ihmiseen samalla tavalla? 

Aivotutkimuksen mukaan ajattelu tapahtuu nimenomaan kielen kautta. Tämän vuoksi elokuva ei kehitä ajattelua samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. Toki elokuvien katsomisessa on myös paljon hyötyjä, kuten tunne-elämän

Tapahtuuko sitä ajattelua ja kuvittelua jotenkin vähemmän kun lukee tiedettä verrattuna fiktioon? Aika jännä ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis...etkö ole ikinä lukenut yhtään normaalia romaania?

Nuorempana paljonkin. Enää ei kiinnosta. Jonkun toisen keksimä tarina jostain asiasta, joka ei ole tapahtunut oikeasti. Mieluummin luen asioista, jotka on oikeasti tapahtunut ja joilla on jotain aitoa merkitystä oikeassa elämässä. Esim. ihan oikea elämänkerta on monesti äärettömän kiinnostavaa tavaraa ja siitä oppii jotain ihan oikeasta ihmisestä, joka on tavalla tai toisella muuttanut maailmaa ihan oikeasti, konkreettisesti.

Elämäkerrat nyt vasta hölmöjä kirjoja ovatkin. Itse luen kaikkea muuta paitsi niitä. Miksi jonkun ihmisen koko elämä ja sen käänteet minua niin kiinnostaisi? Vain siksi, että se on (ehkä suurimmalta osin) totta?

"Miksi jonkun ihmisen koko elämä jMiksi jonkun ihmisen koko elämä ja sen käänteet minua niin kiinnostaisi". Niin, siis paitsi silloin, kun kyseessä on fiktiivinen hahmo? Fiktiivinen ihminen on kiinnostava ja oikea ihminen tylsä? Nimenomaan tämä on se fiktion ongelma. Luodaan joku rinnakkaistodellisuus, johon verrattuna oikea elämä on tylsää ja harmaata, eikä siihen jakseta oikeasti panostaa, kun voi uppoutua satumaailmaan. Juuri tästä Sokrateskin jo puhui. Fiktio korruptoi ihmisen kuvan todellisuudesta.

Kyllä usein huomaan, että luen mielummin kirjaa. Sekin on tavallaan kommunikaatiota, sen kirjailijan kanssa.

Oikeassa elämässä kohtaamiset on usein aika pinnallisella tasolla ja vaikka kuinka keskustelisi, ei pääse kovin syvälle sen toisen ihmisen pään sisälle. Se voi olla turhauttavaa. 

Tokin varmasti jokaisella on myös niitä niitä hyviä kohtaamisia tosielämässä. Ja pinnallisetkin kohtaamiset voi olla hyviä. Mutta en jaksaisi pelkästään niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Tyttö lukee harlekiinikirjoja ja on olevinaan niin kultturellia. 

Kas kun ei Nyyrikkiä. Harlekiineja ei ole edes julkaistu yli vuosikymmeneen ja kulta-aika oli 1980-luvulla.

Samaa mietin. Ei mene läpi, tuon kirjoittaja ei ole ollut lähelläkään ketään nuorta/lasta moneen vuosikymmeneen.

"Ok, sulta puuttuu joku palikka aivoista, joka meillä ksikilla muilla on. Näin se sitten on, turha tuosta jäädä jankuttamaan."

Tällaista empatiarikasta ja älykästä argumentointia se fiktion lukeminen tuottaa. Kun ei ole mitään älykästä sanottavaa, niin pitää loukata toista. Taisit juuri todistaa pointtini.

Vierailija kirjoitti:

Aivotutkimus on kanssasi eri mieltä.

Palstalla tiedetään paremmin, aivotutkijat eivät tiedä mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

Myös esimerkiksi mielikuvitus ja luova ajattelu kehittyvät, kun joutuu itse kuvittelemaan esimerkiksi tarinan ympäristön ja henkilöt. Hyvä tarinankertoja ei alleviivaa kaikkea valmiiksi,  vaan antaa lukijalle myös mahdollisuuden tehdä omia päätelmiään. Joillakin kirjoittajilla on suorastaan runollinen taito luoda lumoavia maailmoja.

Mitä hyötyä sinulle on ollut siitä mielikuvituksesta ja luovasta ajattelusta? Käytätkö sitä työssäsi, koetko käyttäväsi sitä ihmisten hyväksi jollain tavalla? Vai käytätkö fiktiota vain keinona paeta todellisuu

 

 Ja silti jopa syntymästään sokeat voivat olla hyvin älykkäitä ja hahmottaa kokonaisuuksia paljon paremmin kuin kioskikirjallisuuden kuluttajat. Toisilla mielikuvitus on lähtöisin itsestä eikä valmiina annettuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

Myös esimerkiksi mielikuvitus ja luova ajattelu kehittyvät, kun joutuu itse kuvittelemaan esimerkiksi tarinan ympäristön ja henkilöt. Hyvä tarinankertoja ei alleviivaa kaikkea valmiiksi,  vaan antaa lukijalle myös mahdollisuuden tehdä omia päätelmiään. Joillakin kirjoittajilla on suorastaan runollinen taito luoda lumoavia maailmoja.

Mitä hyötyä sinulle on ollut siitä mielikuvituksesta ja luovasta ajattelusta? Käytätkö sitä työssäsi, koetko käyttäväsi sitä ihmisten hyväksi jollain tavalla? Vai käytätkö fiktiota vain keinona paeta todellisuuta, eli se mielikuvitus on dissosiaatiokeino, ettei

Olen pahoillani puolestasi, jos kaikki elämässäsi pitää vain mitata hyötymisellä.

Olen jossain määrin samaa mieltä, että ihan minkä tahansa lukeminen ei tee fiksummaksi. Mutta kyllä laadukas romaani on ihan oikea kirja siinä missä tietokirjakin. Dostojevskin ja Beauvoirin lukeminen on älykkäämpää ajanvietetettä kuin jonkun Henning Mankellin ja Mustosen lukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuuden klassikot ovat hienoja taideteoksia. Ne herättävät ihmisessä ajattelukyvyn. Niissä on korkeatasoista eettistä pohdintaa, ja ne tukevat empatian kehittymistä. Kaikki ajattelu tapahtuu kielen kautta, joten rikas ja monimuotoinen kaunokirjallinen kieli kehittää ajattelua. Elokuva ei pysty samaan, vaikka toki korkeatasoinen elokuva koskettaa ja herättää tunteita, samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. 

Sinun mielestäsi elokuva ei pysty samaan, vai onko sinulla ihan empiiristä faktapohjaa tuolle päätelmälle, että elokuva ei voi vaikuttaa ihmiseen samalla tavalla? 

Elokuva on ihan mitätön tekele hyvään kirjaan verrattuna, ihan jo pituutensa takia. Hyvä kirja voi olla tuhat sivua täyttä pohdintaa ja henkilöhahmojen kehitystä. Yksikään elokuva ikinä ei ole kyennyt ottamaan huomi

Voi myös luoda omaa maailmaa ilman höpökirjoja.