Väitän: Fiktion lukeminen ei eroa telkkarin töllöttelystä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

Myös esimerkiksi mielikuvitus ja luova ajattelu kehittyvät, kun joutuu itse kuvittelemaan esimerkiksi tarinan ympäristön ja henkilöt. Hyvä tarinankertoja ei alleviivaa kaikkea valmiiksi,  vaan antaa lukijalle myös mahdollisuuden tehdä omia päätelmiään. Joillakin kirjoittajilla on suorastaan runollinen taito luoda lumoavia maailmoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

En sanonut, ettei saisi arvostaa. Sanon vaan, ettei se ole yhtään sen kummempaa viihdettä kuin telkkari tai leffat. Niitäkin ehdottomasti saa arvostaa ja on hyviä, vaikuttavia elokuviakin, jotka kehittävät empatiakykyä. En silti pidä ihmistä kovin älykkäänä, jos kertoo katsovansa yli 100 elokuvaa vuodessa, sama kirjojen kohdalla.

Dokumentit tuntuu olevan täysin tuntematon käsite.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa. Päästään vähitellen takaisin niihin aikoihin, jolloin vain valtaapitävillä oli kunnollinen lukutaito.

Mitäpä rahvas sellaisella tekisikään, sekaantuu vain turhaan asioihin jotka eivät hänelle kuulu.

Kyllä se sitten ylhäältä käsketään, mitä tehdä ja ajatella.

Sitäkö peräänkuulutan, jos nimenomaan haluaisin ihmisten kouluttavan itseään lukemalla jotain muuta kuin hömppää? Erikoinen tulkinta. Miten fiktion lukeminen auttaa rahvasta taistelemaan sortoa vastaan paremmin kuin tiede?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis...etkö ole ikinä lukenut yhtään normaalia romaania?

Nuorempana paljonkin. Enää ei kiinnosta. Jonkun toisen keksimä tarina jostain asiasta, joka ei ole tapahtunut oikeasti. Mieluummin luen asioista, jotka on oikeasti tapahtunut ja joilla on jotain aitoa merkitystä oikeassa elämässä. Esim. ihan oikea elämänkerta on monesti äärettömän kiinnostavaa tavaraa ja siitä oppii jotain ihan oikeasta ihmisestä, joka on tavalla tai toisella muuttanut maailmaa ihan oikeasti, konkreettisesti.

Elämäkerrat nyt vasta hölmöjä kirjoja ovatkin. Itse luen kaikkea muuta paitsi niitä. Miksi jonkun ihmisen koko elämä ja sen käänteet minua niin kiinnostaisi? Vain siksi, että se on (ehkä suurimmalta osin) totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis...etkö ole ikinä lukenut yhtään normaalia romaania?

Kirjallisuuden parissa työskennelleenä minä puolestani ihmettelen, mikä on "normaali romaani"? Siinä Ap on kyllä täysin oikeassa, että kirjallisuutta ja kirjoja on valtavan paljon eritasoisia. Osa täyttä hömppää, osa huonosti kirjoitettuja ja osa sellaisia, että niistä voi saada paljonkin irti ilmaisun ja kerronnan kautta. 

Oudosti huomaan kyllä olevani nykyään samoilla linjoilla Ap:n kanssa. Kaikki kirjat, kun ei ihan oikeasti ole yhtään sen kummoisempia kuin sarjat ja elokuvat, osasta niistä on tehty niitä, ja osasta on puolestaan tehty jälkikäteen kirjoja.

Eri osat aivoista aktivoituvat riippuen siitä luetko itse, kuunteletko vai katsotko.

Merkittävä ero.

Elävä kuva on ikään kuin sinulle tarjottu selkeä tapahtumasarja, jonka otat vastaan erityisesti silmillä. 

Fiktio puolestaan on abstrakti media, jossa visuaaliset vinkit ovat täysin poissa. On vain sisältöjä, joissa on yhteistä ja eroa: lisää tulkintaa.

Musiikki on kaikkein abstraktein media. Äänet voivat olla käytännössä mitä tahansa tulkinnassa, vain soittimia saatetaan tunnistaa, eikä sitäkään aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

En sanonut, ettei saisi arvostaa. Sanon vaan, ettei se ole yhtään sen kummempaa viihdettä kuin telkkari tai leffat. Niitäkin ehdottomasti saa arvostaa ja on hyviä, vaikuttavia elokuviakin, jotka kehittävät empatiakykyä. En silti pidä ihmistä kovin älykkäänä, jos kertoo katsovansa yli 100 elokuvaa vuodessa, sama kirjojen kohdalla.

Dokumentit tuntuu olevan täysin tuntematon käsite.

Ne ei olekaan fiktiota. Nyt puhuttiin viihdekirjallisuudesta verrattuna viihde-elokuviin. Dokumentteja voi tavallaan rinnastaa sitten niihin tietokirjoihin. Edelleen, kannatan jälkimmäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivotutkimus on kanssasi eri mieltä.

Aivotutkimus varmaan kertoo, että lukeminen aktivoi jotain tiettyjä alueita aivoissa, mutta ei se ota kantaa siihen, mitä oppeja sieltä kirjasta sitten lopulta saa. Väitätkö vakavissasi, että tieto- tai tiedekirjat eivät vaikuta aivoihin positiivisemmin kuin joku hömppätarina?

Olet jankannut tätä samaa aiemminkin. Poistettiinko se ketju vai miksi teit taas uuden samasta aiheesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

Myös esimerkiksi mielikuvitus ja luova ajattelu kehittyvät, kun joutuu itse kuvittelemaan esimerkiksi tarinan ympäristön ja henkilöt. Hyvä tarinankertoja ei alleviivaa kaikkea valmiiksi,  vaan antaa lukijalle myös mahdollisuuden tehdä omia päätelmiään. Joillakin kirjoittajilla on suorastaan runollinen taito luoda lumoavia maailmoja.

Mitä hyötyä sinulle on ollut siitä mielikuvituksesta ja luovasta ajattelusta? Käytätkö sitä työssäsi, koetko käyttäväsi sitä ihmisten hyväksi jollain tavalla? Vai käytätkö fiktiota vain keinona paeta todellisuuta, eli se mielikuvitus on dissosiaatiokeino, ettei tarvitse oikeassa maailmassa konkreettisesti luoda mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivotutkimus on kanssasi eri mieltä.

Aivotutkimus varmaan kertoo, että lukeminen aktivoi jotain tiettyjä alueita aivoissa, mutta ei se ota kantaa siihen, mitä oppeja sieltä kirjasta sitten lopulta saa. Väitätkö vakavissasi, että tieto- tai tiedekirjat eivät vaikuta aivoihin positiivisemmin kuin joku hömppätarina?

Ei aivoihin vaikuta positiivisesti ainoastaan tieto ja faktat. Miksi kaikki tarinat olisivat hömppää? Ihminen on luola-ajoista alkaen kertonut tarinoita, ja niillä on ollut todella suuri merkitys kehitykseemme mm. kielellisesti ja psykologisesti.

Pitäisikö sinun mielestäsi lastenkin lukea pelkkiä tietokirjoja? :D

Itse asiassa tarinoita on joka paikassa. Politiikkakin on täynnä tarinoita. Tarinat ja metaforat on ihmiselle luontainen tapa hahmottaa maailmaa. 

Koko kulttuurimmekin on syntynyt tarinoiden päälle. Ei niistä nyt sen enempää. 

Kaunokirjallisuuden klassikot ovat hienoja taideteoksia. Ne herättävät ihmisessä ajattelukyvyn. Niissä on korkeatasoista eettistä pohdintaa, ja ne tukevat empatian kehittymistä. Kaikki ajattelu tapahtuu kielen kautta, joten rikas ja monimuotoinen kaunokirjallinen kieli kehittää ajattelua. Elokuva ei pysty samaan, vaikka toki korkeatasoinen elokuva koskettaa ja herättää tunteita, samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. 

On siinä muutakin kuin tarina. Esim. Kielioppi ym. Jota ei muuten tule.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa. Päästään vähitellen takaisin niihin aikoihin, jolloin vain valtaapitävillä oli kunnollinen lukutaito.

Mitäpä rahvas sellaisella tekisikään, sekaantuu vain turhaan asioihin jotka eivät hänelle kuulu.

Kyllä se sitten ylhäältä käsketään, mitä tehdä ja ajatella.

Erona entiseen on, että rahvas haluaa silti ne eliitin edut. Mielellään niin että eliitti antaa ne ilmaiseksi. Tai ainakaan eliitti ei saa mitenkään hyötyä oman työnsä panoksista oli se hyöty sitten raha, vaikutusvalta tai paremmat lähtökohdat. JA lisäksi rahvaan mielipide on se mikä ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis...etkö ole ikinä lukenut yhtään normaalia romaania?

Nuorempana paljonkin. Enää ei kiinnosta. Jonkun toisen keksimä tarina jostain asiasta, joka ei ole tapahtunut oikeasti. Mieluummin luen asioista, jotka on oikeasti tapahtunut ja joilla on jotain aitoa merkitystä oikeassa elämässä. Esim. ihan oikea elämänkerta on monesti äärettömän kiinnostavaa tavaraa ja siitä oppii jotain ihan oikeasta ihmisestä, joka on tavalla tai toisella muuttanut maailmaa ihan oikeasti, konkreettisesti.

Elämäkerrat nyt vasta hölmöjä kirjoja ovatkin. Itse luen kaikkea muuta paitsi niitä. Miksi jonkun ihmisen koko elämä ja sen käänteet minua niin kiinnostaisi? Vain siksi, että se on (ehkä suurimmalta osin) totta?

"Miksi jonkun ihmisen koko elämä ja sen käänteet minua niin kiinnostaisi". Niin, siis paitsi silloin, kun kyseessä on fiktiivinen hahmo? Fiktiivinen ihminen on kiinnostava ja oikea ihminen tylsä? Nimenomaan tämä on se fiktion ongelma. Luodaan joku rinnakkaistodellisuus, johon verrattuna oikea elämä on tylsää ja harmaata, eikä siihen jakseta oikeasti panostaa, kun voi uppoutua satumaailmaan. Juuri tästä Sokrateskin jo puhui. Fiktio korruptoi ihmisen kuvan todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivotutkimus on kanssasi eri mieltä.

Aivotutkimus varmaan kertoo, että lukeminen aktivoi jotain tiettyjä alueita aivoissa, mutta ei se ota kantaa siihen, mitä oppeja sieltä kirjasta sitten lopulta saa. Väitätkö vakavissasi, että tieto- tai tiedekirjat eivät vaikuta aivoihin positiivisemmin kuin joku hömppätarina?

Olet jankannut tätä samaa aiemminkin. Poistettiinko se ketju vai miksi teit taas uuden samasta aiheesta? 

En ole koskaan ennen puhunut tästä aiheesta täällä, mutta kiva tietää, että joku muu jakaa näkemykseni asiasta. Kiitos tiedosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa. Päästään vähitellen takaisin niihin aikoihin, jolloin vain valtaapitävillä oli kunnollinen lukutaito.

Mitäpä rahvas sellaisella tekisikään, sekaantuu vain turhaan asioihin jotka eivät hänelle kuulu.

Kyllä se sitten ylhäältä käsketään, mitä tehdä ja ajatella.

Sitäkö peräänkuulutan, jos nimenomaan haluaisin ihmisten kouluttavan itseään lukemalla jotain muuta kuin hömppää? Erikoinen tulkinta. Miten fiktion lukeminen auttaa rahvasta taistelemaan sortoa vastaan paremmin kuin tiede?

Mikä tietokirja ikinä on innostanut kokonaista kansaa mihinkään? Sen sijaan fiktio on aina nähty uhkana hirmuvalloille, puhutaan sitten esimerkiksi Dostojevskista tsaarin Venäjällä tai Ranskan vallankumouksen kirjailijoista. Fiktio nimenomaan pystyy nostamaan sen tunteen ja samaistumisen pinnalle, mihin tietokirja ei koskaan pysty. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Tyttö lukee harlekiinikirjoja ja on olevinaan niin kultturellia. 

Tästä on jo 30 vuotta, kun sivuaineilin kirjallisuustieteen laitoksella. 

Setä siellä sanoi, että Harlekiinitkin on ihan legitiimi kirjallisuuden muoto, jolla on oma funktionsa ihmisen elämässä.

Luotan hänen arvostelukykyynsä enemmän kuin sinun. 

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuuden klassikot ovat hienoja taideteoksia. Ne herättävät ihmisessä ajattelukyvyn. Niissä on korkeatasoista eettistä pohdintaa, ja ne tukevat empatian kehittymistä. Kaikki ajattelu tapahtuu kielen kautta, joten rikas ja monimuotoinen kaunokirjallinen kieli kehittää ajattelua. Elokuva ei pysty samaan, vaikka toki korkeatasoinen elokuva koskettaa ja herättää tunteita, samoin kuin korkeatasoinen kirjallisuus. 

Sinun mielestäsi elokuva ei pysty samaan, vai onko sinulla ihan empiiristä faktapohjaa tuolle päätelmälle, että elokuva ei voi vaikuttaa ihmiseen samalla tavalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

En sanonut, ettei saisi arvostaa. Sanon vaan, ettei se ole yhtään sen kummempaa viihdettä kuin telkkari tai leffat. Niitäkin ehdottomasti saa arvostaa ja on hyviä, vaikuttavia elokuviakin, jotka kehittävät empatiakykyä. En silti pidä ihmistä kovin älykkäänä, jos kertoo katsovansa yli 100 elokuvaa vuodessa, sama kirjojen kohdalla.

Dokumentit tuntuu olevan täysin tuntematon käsite.

Ne ei olekaan fiktiota. Nyt puhuttiin viihdekirjallisuudesta verrattuna viihde-elokuviin. Dokumentteja voi tavallaan rinnastaa sitten niihin tietokirjoihin. Edelleen, kannatan jälkimmäisiä.

Puhuit telkkarista ja elokuvista, videosta ja romaaneista viihteenä ja kuinka tietoa saa tekstinä. Tietokirjojen sijaan voisit lukea myös tutkimuksia.

Ap kuulostaa samalta kun eräs tuttuni, joka sanoi ettei käy konserteissa koska "ihan turhaa sinne mennä kuuntelemaan sitä musiikkia, sama se on kotona kuunnella, ihmiset käyvät keikoilla vain poseeratakseen ja kehuskellakseen muille" :D

Jos ei ymmärrä, niin ei ymmärrä, turha näille mitään selittää.