Väitän: Fiktion lukeminen ei eroa telkkarin töllöttelystä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä keksin itse omat tarinani, ja sanoitan musiikkia. En lue hömppää ollenkaan enkä ole koskaan lukenutkaan. Missään nimessä ihminen ei tarvitse laajaan sanavarastoonsa hömppäkirjoja, riittää että lukee TAI kuuntelee paljon. Hömpän pitäminen samassa arvossa kuin klassikkoromaanit tai ajankuvat on ihan huuhaata. Toki valtaapitävät varmasti arvostavat että tavan kansalainen ei muusta ymmärrä kuin höpökirjoista tai tositv:stä.

Juuri näin. Luodaan mahdollisimman paljon viihdettä eri muodoissa ja saadaan ihmiset kuluttamaan sitä, tuntien todellista ylpeyttä itsestään, vaikkei oikeasti opi sitä kautta mitään oikeasta elämästä tai esimerkiksi vallan vastustamisesta. Hyödyllisempää olisi kuluttaa aidosti kollektiivisesti kerättyä tietoa ja taitoa, mutta sitä on vaikeampi myydä, koska vaati lukijaltaan enemmän keskittymistä ja älyllistä panosta. On helppo lukea seksuaali

Viihde, se nyt vaan kuuluu ihmisen elämään, siinä kun tietokirjatkin.

Suurin osa ihmisistä ei ole sellaisia yksiulotteisia olentoja, jotka katsoo vaan uutisia ja a-studiota ja lukee tietokirjoja. 

Tarvitsemme monenlaista. 

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

Kehittää, mutta ei vaikuta elämässä pärjäämiseen. Täällä pärjää muilla avuilla kuin empatialla, valitettavasti. Terveisin eläkeläinen joka oli liian herkkä tähän maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn puolesta sanon, että lapset jotka lukee paljon fiktiota erottuu huomattavalla tavalla edukseen lapsista jotka ei lue tai jotka lukee vain tietotekstiä. En osaa sanoa päteekö sama aikuisiin, mutta ainakin lasten oppimisessa fiktion lukeminen on avuksi. 

Näin kasarin lapsena sanon, että kyllä koulu ja yliopistokin oli melko helppoa innokkaalle lukijalle. Suosittelen. 

Itse ysärilapsena sanon, että ei se rakkauteni tieto- ja tiedekirjoja kohtaan ole ainakaan tehnyt yliopistosta vaikeampaa kuin hömppäkirjallisuuden lukijalle.

Vierailija kirjoitti:

"En ole samaa mieltä. Taru sormusten herrasta tarinassa on todella paljon sankarillisia elementtejä ja sankarihahmoja, mutta itse tulkitsen sen lukijana nimenomaan kannanottona sotaa ja diktatuuria vastaan. Tolkienhan siis koki sodan. 

Kantava teema mulle on, että valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti."

 

Mitä kyseinen tarina opetti sinulle siitä, mitä sinä faktuaalisesti voit tehdä vuonna 2025 vastustaaksesi tällä hetkellä ihan oikeita diktatuureja, kuten Yhdysvalloissa valtaan nousevaa hirmuhallitsijaa ja oligarkkikätyreitään? Ajattelitko lähteä haarniska niskassa heiluttamaan jotain miekkaa? Vai olisiko kuitenkin hyödyllisempää lukea, mitä eri keinoja oikeassa elämässä historiallisesti on käytetty rauhanomaisestikin protestoimaan ja muuttamaan maailmaa parempaan suuntaan esim. liittojen ja muunlaisen ihmisten välisen yhteistyön kautta?

Älä nyt viitsi, ihan oikeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn puolesta sanon, että lapset jotka lukee paljon fiktiota erottuu huomattavalla tavalla edukseen lapsista jotka ei lue tai jotka lukee vain tietotekstiä. En osaa sanoa päteekö sama aikuisiin, mutta ainakin lasten oppimisessa fiktion lukeminen on avuksi. 

Näin kasarin lapsena sanon, että kyllä koulu ja yliopistokin oli melko helppoa innokkaalle lukijalle. Suosittelen. 

Itse ysärilapsena sanon, että ei se rakkauteni tieto- ja tiedekirjoja kohtaan ole ainakaan tehnyt yliopistosta vaikeampaa kuin hömppäkirjallisuuden lukijalle.

Miksi nämä sulkisivat toisensa pois? Luen sujuvasti monenlaista tekstiä alkaenvsarjakuvista ja runoudesta tietokirjallisuuteen ja ihan kaikkea siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn puolesta sanon, että lapset jotka lukee paljon fiktiota erottuu huomattavalla tavalla edukseen lapsista jotka ei lue tai jotka lukee vain tietotekstiä. En osaa sanoa päteekö sama aikuisiin, mutta ainakin lasten oppimisessa fiktion lukeminen on avuksi. 

Näin kasarin lapsena sanon, että kyllä koulu ja yliopistokin oli melko helppoa innokkaalle lukijalle. Suosittelen. 

Itse ysärilapsena sanon, että ei se rakkauteni tieto- ja tiedekirjoja kohtaan ole ainakaan tehnyt yliopistosta vaikeampaa kuin hömppäkirjallisuuden lukijalle.

Ja hömppäkirjojen lukijatko eivät voi lukea muita kirjallisuuden lajeja? 

Juu, en lukenut lapsena tietokirjoja, luin Viisikoita tms., mutta koulukirjat avautui mulle silti hyvin helposti. 

Ei TV:ssä muuta vikaa ole paitsi että sieltä tulee sontaa. Kirja on tavallaan monipuolisempi, niitä on paljon ja niitä on kirjoitettu monilla aikakausilla ja niitä voi vaan yhä lukea. TV-tarjonta ei ole lähelläkään samalla skaalalla sisällön monipuolisuuden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei TV:ssä muuta vikaa ole paitsi että sieltä tulee sontaa. Kirja on tavallaan monipuolisempi, niitä on paljon ja niitä on kirjoitettu monilla aikakausilla ja niitä voi vaan yhä lukea. TV-tarjonta ei ole lähelläkään samalla skaalalla sisällön monipuolisuuden suhteen.

Samaa mieltä. Tästä syystä nautin viihteeni mielummin kirjallisena. Valikoima on huikeasti suurempi ja monipuolisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä keksin itse omat tarinani, ja sanoitan musiikkia. En lue hömppää ollenkaan enkä ole koskaan lukenutkaan. Missään nimessä ihminen ei tarvitse laajaan sanavarastoonsa hömppäkirjoja, riittää että lukee TAI kuuntelee paljon. Hömpän pitäminen samassa arvossa kuin klassikkoromaanit tai ajankuvat on ihan huuhaata. Toki valtaapitävät varmasti arvostavat että tavan kansalainen ei muusta ymmärrä kuin höpökirjoista tai tositv:stä.

Juuri näin. Luodaan mahdollisimman paljon viihdettä eri muodoissa ja saadaan ihmiset kuluttamaan sitä, tuntien todellista ylpeyttä itsestään, vaikkei oikeasti opi sitä kautta mitään oikeasta elämästä tai esimerkiksi vallan vastustamisesta. Hyödyllisempää olisi kuluttaa aidosti kollektiivisesti kerättyä tietoa ja taitoa, mutta sitä on vaikeampi myydä, koska vaati lukijaltaan enemmän keskittymistä ja älyllistä panosta. On helppo lukea seksuaalispainotteista hömppää ja sanoa olevansa kirjafani, vaikeampaa lukea aidosti älykkäiden ihmisten kirjoittamia kirjoja politiikasta tai luonnontieteistä, psykologiasta jne. Itse lukee kuusi tuntia jotain hömppäkirjaa ja sitten tuntee ylemmyydentunnetta verrattuna niihin, jotka katsovat leffoja kuuden tunnin ajan, koska onhan se oma hömppä sentään tekstimuodossa, vaikka tarina on tasan sama. Koska sai itse valita päähenkilön hiusvärin tai jotain.

Mitä nyt taas?  Yhtäkkiä fiktio ja romaanit ovatkin seksuaalispainotteista hömppää. 

Aloittajan laji on näemmä historiallinen fiktio. Kuvitteellinen päähenkilö menee 80-luvulla videovuokraamon sijaan R-kioskille, ostaa Harlekiinin ja tutustuu kirjallisuuteen. Kasvukertomuksen kliimaksi on kaupunginkirjaston käsikirjastossa kulutettu kuukausi ja keski-ikäisen kirjaviisaan hyväksyvä nyökkäys.

Voi hyvä luoja nyt taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

En sanonut, ettei saisi arvostaa. Sanon vaan, ettei se ole yhtään sen kummempaa viihdettä kuin telkkari tai leffat. Niitäkin ehdottomasti saa arvostaa ja on hyviä, vaikuttavia elokuviakin, jotka kehittävät empatiakykyä. En silti pidä ihmistä kovin älykkäänä, jos kertoo katsovansa yli 100 elokuvaa vuodessa, sama kirjojen kohdalla.

Ero kirjan ja elokuvan välillä on siinä, että lukija joutuu mielessään kuvittamaan kirjan tapahtumat ja juonen. Elokuvassa tämä vaihe jää pois, koska se on valmiiksi pureskeltu. Siksi kirjan lukenut usein pettyy siitä tehtyyn elokuvaan, koska on mielessään nähnyt sen eri tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ole samaa mieltä. Taru sormusten herrasta tarinassa on todella paljon sankarillisia elementtejä ja sankarihahmoja, mutta itse tulkitsen sen lukijana nimenomaan kannanottona sotaa ja diktatuuria vastaan. Tolkienhan siis koki sodan. 

Kantava teema mulle on, että valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti."

 

Mitä kyseinen tarina opetti sinulle siitä, mitä sinä faktuaalisesti voit tehdä vuonna 2025 vastustaaksesi tällä hetkellä ihan oikeita diktatuureja, kuten Yhdysvalloissa valtaan nousevaa hirmuhallitsijaa ja oligarkkikätyreitään? Ajattelitko lähteä haarniska niskassa heiluttamaan jotain miekkaa? Vai olisiko kuitenkin hyödyllisempää lukea, mitä eri keinoja oikeassa elämässä historiallisesti on käytetty rauhanomaisestikin protestoimaan ja muuttamaan maailmaa parempaan suuntaan esim. liittojen ja muunlaisen ihmisten välisen yhteistyön kautta?

Ennen toista maailmansotaa uskottiin vahvasti Kansainliittoon, joka oli eräänlainen YK. Saksa kuului siihen, mutta antoi piutpaut sen ehdoille ja aloitti sodan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

Kehittää, mutta ei vaikuta elämässä pärjäämiseen. Täällä pärjää muilla avuilla kuin empatialla, valitettavasti. Terveisin eläkeläinen joka oli liian herkkä tähän maailmaan.

Viidakossa on viidakon lait. Sivistys on ajettu alas ja ajattelukyky katsotaan handikapiksi.

Vierailija kirjoitti:

"En ole samaa mieltä. Taru sormusten herrasta tarinassa on todella paljon sankarillisia elementtejä ja sankarihahmoja, mutta itse tulkitsen sen lukijana nimenomaan kannanottona sotaa ja diktatuuria vastaan. Tolkienhan siis koki sodan. 

Kantava teema mulle on, että valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti."

 

Mitä kyseinen tarina opetti sinulle siitä, mitä sinä faktuaalisesti voit tehdä vuonna 2025 vastustaaksesi tällä hetkellä ihan oikeita diktatuureja, kuten Yhdysvalloissa valtaan nousevaa hirmuhallitsijaa ja oligarkkikätyreitään? Ajattelitko lähteä haarniska niskassa heiluttamaan jotain miekkaa? Vai olisiko kuitenkin hyödyllisempää lukea, mitä eri keinoja oikeassa elämässä historiallisesti on käytetty rauhanomaisestikin protestoimaan ja muuttamaan maailmaa parempaan suuntaan esim. liittojen ja muunlaisen ihmisten välisen yhteistyön kautta?

Mikä tietokirja opetti sinulle että ihmisten välistä yhteistyötä ja maailman muuttamista paremmaksi saati rauhanomaista protestointia edistää kirjallisuuden eri lajien halveksuminen ja lukijoiden arvostelu? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi lukea vain yhdenlaista kirjallisuutta kun voi lukea kaikkea sarjakuvista luonnontieteisiin. Elämänkertoja luen hyvin harvoin, nehän ovat oikeasti fiktiota harvinaisen tylsässä muodossa.

Ah, minä taas rakas elämänkertoja, ja mitä kauempana ne ovat omasta tutusta, sen parempi.  Esimerkiksi Hotakaisen tekemä kirja Kimi Räikkösestä on kirja, jonka ostin. Luettuani  vein sen työpaikalle kiertoon. Moni sellainen, joka ei normisti lue kirjoja, luki sen ja tykkäsi.  

Minun pojat harrastivat jalkapalloa.

Siinä oli usein aika paljon aikaa vanhemmilla kun treenit kestivät 1-1.5 tuntia 4 krt/viikossa ja peleihinkin piti tulla ainakin tuntia ennen

Mä kävin välillä kävelyllä, niinkuin monet muutkin.

Mulla oli kuitenkin mukana aina "treeni kirja", jota luin aina kun oli hyvä hetki.

Ja voi sitä ihmettelyä!

Mitä sä luet? Luetko sä aina? Miten jaksat lukea noin pitkän kirja oikeasti loppuun? Toi on englanniksi ohhoh!

Suurin osa oli ihan koulutettuja ihmisiä, mutta silti he valitsivat tuijottaa pienestä kännykänruudusta jotain

Ja vaikka ne kännykästä katsotut olisivat olleet dokumentteja tai huippuelokuvia, niin ei siitä pienestä ruudusta kyllä välity mitään kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työn puolesta sanon, että lapset jotka lukee paljon fiktiota erottuu huomattavalla tavalla edukseen lapsista jotka ei lue tai jotka lukee vain tietotekstiä. En osaa sanoa päteekö sama aikuisiin, mutta ainakin lasten oppimisessa fiktion lukeminen on avuksi. 

Näin kasarin lapsena sanon, että kyllä koulu ja yliopistokin oli melko helppoa innokkaalle lukijalle. Suosittelen. 

Itse ysärilapsena sanon, että ei se rakkauteni tieto- ja tiedekirjoja kohtaan ole ainakaan tehnyt yliopistosta vaikeampaa kuin hömppäkirjallisuuden lukijalle.

No itse fyysikkona ja kirjojen ystävänä olen kyllä todennut hyvin vahvan korrelaation oikeasti älykkäiden luonnontieteilijöiden ja fiktiivisen kirjallisuuden lukijoiden välillä. Toki ihminen voi olla kapeasti älykäs muutenkin, mutta sellainen renessanssi-ihminen, joka pystyy ottamaan haltuun niin kvanttifysiikan kuin vaikkapa psykologian tai ranskalaisen filologian, on melko varmasti harrastanut myös kirjallisuutta. 

 

Sinun tapasi käyttää kaikesta fiktiivisestä kirjallisuudesta nimitystä hömppä antaa sinusta hyvin negatiivisen, provosoivan ja yksinkertaisen kuvan. Kaikkien ei ole pakko pitää kaikesta, mutta toisten ihmisten arvostamien asioiden tahallinen vähättely on ilkeyttä, ja sille ei sivistyneellä ihmisellä pitäisi olla mitään käyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romaanit kehittävät ihmisen empatiakykyä, lukutaitoa ja sanavarastoa. Hyvä lukija pärjää elämässä paremmin. Ja onhan se hyvää ajanvietettä. Jokaisella on oikeus arvostaa mitä asioita haluaa. 

En sanonut, ettei saisi arvostaa. Sanon vaan, ettei se ole yhtään sen kummempaa viihdettä kuin telkkari tai leffat. Niitäkin ehdottomasti saa arvostaa ja on hyviä, vaikuttavia elokuviakin, jotka kehittävät empatiakykyä. En silti pidä ihmistä kovin älykkäänä, jos kertoo katsovansa yli 100 elokuvaa vuodessa, sama kirjojen kohdalla.

Lukeminen kehittää sanavarastoa, tämä on fakta. Telkkari ei tee samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä se fiktiokin laajentaa sanavarastoa ja ylläpitää sitä vs joku temppareiden tai tiktok sisällön kuluttaminen. Moni aikuinen ei edes "osaa" lukea enää nykyään ja äänikirjatkin ovat kovin vaikeita seurattavaksi sellaisille eli pitkäjänteisyys puuttuu.

Ei osaa lukea? Aikamoinen väite. Itse väitän, että ihmisillä ei ole kiinnostusta käyttää vapaa-aikaansa fiktion lukemiseen, ei sillä ole kyvykkyyden kanssa mitään tekemistä. Viihdettä on kätevämpää kuluttaa videomuodossa, kun taas tiedettä saa laajemmin haltuun tekstinä, ja sitä on sillä tavalla helpommin saatavilla.

Juuri niin se on, että ihmisten lukutaito on heikentynyt dramaattisesti. Varsinkaan pitkiä tekstejä ei enää kyetä lukemaan, kun on totuttu niin nopeatempoiseen viestintään. Tekoäly tullee tätä kehitystä vielä vauhdittamaan, kun kaikesta voi kätevästi tehdä kymmenen bulletin tiivistelmän.

Juuri mediassa kauhisteltiin, kuinka oikiksen pääsykokeiden aineisto oli peräti 230 sivua ja se julkaistiin vain kolme päivää ennenkoetta. Ei tuo sivumäärä kolmessa päivässä ole yhtään mitään nopealle lukijalle, joka jäsentää taitavasti lukemaansa. Pelkästään Tiktok-videoita katsoneelle ja WhatsApp-viestejä lukeneelle se ymmärrettävästi on mahdoton haaste.

"Ennen toista maailmansotaa uskottiin vahvasti Kansainliittoon, joka oli eräänlainen YK. Saksa kuului siihen, mutta antoi piutpaut sen ehdoille ja aloitti sodan."

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettu Kansainliitto perustettiin valvomaan rauhaa Saksan keisarikunnan ja Ottomaanien tasavallan entisillä alueilla. Yhdysvallat piti Versaillesin sopimusta liian kovana eikä liittynyt vaikka oli koko liiton keksijä.

Weimarin tasavalta otettiin jäseneksi 1926 mutta Hitlerin noustua valtaan erosi 1933. Neuvostoliitto erotettiin Suomeen hyökättyään. 

Saksa ei siis ollut jäsen alussa eikä lopussa.