Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kamala ongelma: rakastan ja haluan olla parisuhteessa, mutta en jaksa sen ylläpitoa
06.06.2025 |
Olen siis ihan aikuinen ihminen, 45+ ja ongelma on koskenut kaikkia suhteitani aina. Takana on pari pitkää 10 vuoden avoliittoa ja jokunen lyhyempi max. vuoden mittainen suhde. En harrasta yhdenyönjuttuja, vaan tykkään siis olla kyllä mieluummin parisuhteessa, mutta viihdyn tosi hyvin yksinkin.
Aina sama kaava: ihan alussa ihastuneena jaksan nähdä useammin, esim. useamman kerran viikossa ja panostaa suhteeseen jonkin aikaa, jolloin erehdyn kuvittelemaan että tässä on nyt sitten se oikea kun ei yhtään ahdista.
Mutta se tulee aina, ihan joka kerta se sama ongelma esiin, että pystyn kyllä siirtymään ihastumisesta ja rakastumisesta rakastamiseen jne. eli tunnepuoli pelaa mutta en vaan jaksa yhtään mitään sellaista mitä parisuhteen konkreettinen ylläpitäminen vaatisi: että nähtäisiin edes vaikka kerran viikossa, että yövyttäisiin toistemme luona, että tutustuttaisiin toisen läheisiin ym. mitä kaikkea.
Minua ei vaan huvita mikään noista alun (muutaman kuukauden) jälkeen. Pakotan toki itseni siihen kaikkeen koska en halua menettääkään kumppaniani, mutta oikeasti minua ei vaan millään huvittaisi.
Siis ihan kamalaa, että rakastan ja välitän, mutta en jaksaisi tai jotenkin ei huvittaisi nähdä vaikka asumme samassa kaupungissa.
Mikä hitto minua vaivaa ja onko täällä muita samasta ongelmasta kärsiviä? Miten olette ratkaisseet tilanteen?
Olen kyllä nykyiselle kumppanilleni puhunut asiasta, se helpottaa että hän tietää tämän ongelmani. Mutta eihän tällainen ole mistään kotoisin, joten muita ajatuksia kaipailen...
Kommentit (225)
Itsekäs ihminen mutta kai joku sellaistakin rakastaa. Voimia kumppanillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut lainattua, mutta joku ehdotti fuckbuddya. Se ei ole ratkaisu kun kuitenkin tarvitsen tunteet seksiin ja haluan olla kimpassa rakastamani ihmisen kanssa.
ap.
Niin, minä ehdotin. Mä lähinnä säälin sitä sun kumppania koska teidän parisuhteessa kyse on nyt vain sinusta ja sinun tarpeista ja sinun haluista ja sinun ahdistuksesta jne. Tietysti jos mies on samanlainen niin eihän siinä sitten mitään, mutta ilmeisesti hän ei ole kun tämänkin aloituksen teit.
Eikö AP oo nimenomaan sanonut, että joustaa ja tekee asioita, joita ei huvittaisi, koska parisuhteessa kuuluu? Mee pois ketjusta, jos et osaa tuoda mitään rakentavaa näkökulmaa asiaan, mollata, sääliä ja kauhistella vain ja tuntea itsesi paremmaksi ihmiseksi. Et ole , tuomitsevat ihmiset eivät ole.
Minullekin tapailuaika oli tosi raskasta ja stressaavaa. Jatkuva aikataulujen sumpliminen, milloin nähdään ja yövytään missäkin -kyselyt, matkalaukkuelämä yms. oli todella kuormittavaa, mutta yhteenmuutto auttoi. Molemmilla on omia harrastuksia ja ystäviä ja vietetään myös saman katon alla omaa aikaa kumpikin eri juttuja eri huoneissa tehden. Vastapainoksi on myös yhteistä aikaa, yhteisiä menoja ja läheisyyttä ilman mitään pakotteita tai odotuksia. Kyllä parisuhteessa voi ja pitääkin pysyä omana erillisenä ihmisenään, erillisyys on ihan yhtä tärkeää kuin yhtenäisyys kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut lainattua, mutta joku ehdotti fuckbuddya. Se ei ole ratkaisu kun kuitenkin tarvitsen tunteet seksiin ja haluan olla kimpassa rakastamani ihmisen kanssa.
ap.
Niin, minä ehdotin. Mä lähinnä säälin sitä sun kumppania koska teidän parisuhteessa kyse on nyt vain sinusta ja sinun tarpeista ja sinun haluista ja sinun ahdistuksesta jne. Tietysti jos mies on samanlainen niin eihän siinä sitten mitään, mutta ilmeisesti hän ei ole kun tämänkin aloituksen teit.
Eikö AP oo nimenomaan sanonut, että joustaa ja tekee asioita, joita ei huvittaisi, koska parisuhteessa kuuluu? Mee pois ketjusta, jos et osaa tuoda mitään rakentavaa näkökulmaa asiaan, mollata, sääliä ja kauhistella vain ja tuntea itsesi paremmaksi ihmiseksi. Et ole , tuomitsevat ihmiset eivät ole.
Sinulla ei ole oikeutta määrätä kuka saa osallistua keskusteluun ja millä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut lainattua, mutta joku ehdotti fuckbuddya. Se ei ole ratkaisu kun kuitenkin tarvitsen tunteet seksiin ja haluan olla kimpassa rakastamani ihmisen kanssa.
ap.
Niin, minä ehdotin. Mä lähinnä säälin sitä sun kumppania koska teidän parisuhteessa kyse on nyt vain sinusta ja sinun tarpeista ja sinun haluista ja sinun ahdistuksesta jne. Tietysti jos mies on samanlainen niin eihän siinä sitten mitään, mutta ilmeisesti hän ei ole kun tämänkin aloituksen teit.
Eikö AP oo nimenomaan sanonut, että joustaa ja tekee asioita, joita ei huvittaisi, koska parisuhteessa kuuluu? Mee pois ketjusta, jos et osaa tuoda mitään rakentavaa näkökulmaa asiaan, mollata, sääliä ja kauhistella vain ja tuntea itsesi paremmaksi ihmiseksi. Et ole , tuomitsevat ihmiset eivät ole.
Jos ei halua erilaisia näkökulmia, ei kannata tehdä aloituksia keskustelupalstalle.
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut lainattua, mutta joku ehdotti fuckbuddya. Se ei ole ratkaisu kun kuitenkin tarvitsen tunteet seksiin ja haluan olla kimpassa rakastamani ihmisen kanssa.
ap.
Niin, minä ehdotin. Mä lähinnä säälin sitä sun kumppania koska teidän parisuhteessa kyse on nyt vain sinusta ja sinun tarpeista ja sinun haluista ja sinun ahdistuksesta jne. Tietysti jos mies on samanlainen niin eihän siinä sitten mitään, mutta ilmeisesti hän ei ole kun tämänkin aloituksen teit.
Eikö AP oo nimenomaan sanonut, että joustaa ja tekee asioita, joita ei huvittaisi, koska parisuhteessa kuuluu? Mee pois ketjusta, jos et osaa tuoda mitään rakentavaa näkökulmaa asiaan, mollata, sääliä ja kauhistella vain ja tuntea itsesi paremmaksi ihmiseksi. Et ole , tuomit
.
Valitettavasti ei.😞Mutta kurjaa, että osallistut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet väkisin suhteessa kun et ole ihastunut/rakastanut? Nimittäin, et sinä ole. Jos olisit, haluaisit olla toisen kanssa koko ajan.
Yök
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia tai sinkkuus. Tai sitten kumppani joka itse on samaa kastia. Onhan siinä vaihtoehtoja.
On kyllä jännä.
Nuorena kun ekoja suhteita aloitti, niin sai kuulla ohjeita miten ei sitten pidä olla koko ajan yhdessä, jottei se toinen kyllästy.
Nyt sitten kun itse haluaisi suhteen vähemmillä tapaamisilla, niin on tämän ketjun mukaan itsekäs ja joustamaton, terapian tarpeessa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä.
Nuorena kun ekoja suhteita aloitti, niin sai kuulla ohjeita miten ei sitten pidä olla koko ajan yhdessä, jottei se toinen kyllästy.
Nyt sitten kun itse haluaisi suhteen vähemmillä tapaamisilla, niin on tämän ketjun mukaan itsekäs ja joustamaton, terapian tarpeessa jne.
On eri asia se että ei ole koko ajan yhdessä ja se että ei huvita nähdä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tapailuaika oli tosi raskasta ja stressaavaa. Jatkuva aikataulujen sumpliminen, milloin nähdään ja yövytään missäkin -kyselyt, matkalaukkuelämä yms. oli todella kuormittavaa, mutta yhteenmuutto auttoi. Molemmilla on omia harrastuksia ja ystäviä ja vietetään myös saman katon alla omaa aikaa kumpikin eri juttuja eri huoneissa tehden. Vastapainoksi on myös yhteistä aikaa, yhteisiä menoja ja läheisyyttä ilman mitään pakotteita tai odotuksia. Kyllä parisuhteessa voi ja pitääkin pysyä omana erillisenä ihmisenään, erillisyys on ihan yhtä tärkeää kuin yhtenäisyys kumppanin kanssa.
Ehkä se yhteenmuutto tosiaan voisi auttaa. Olenhan kyennyt yhteiseen elämään aiemminkin, olen sitoutuvaa ja uskollista tyyppiäkin. Riittävän iso kämppä vaan... ehkä erilliset makkarit. Jotain sellaista jossa voin olla kuitenkin riittävästi myös itsekseni.
JOku ehdotti myös että työn vaihtaminen auttaisi. Voin kertoa että ei auta, sitä paitsi rakastan työtäni, sosiaalisuudestaan huolimatta se on intohimoni. Sitä en vapaaehtoisesti vaihda pois.
Vaikutan varmasti itsekkäältä kuten joku totesi. Yritän tästä ominaisuudestani huolimatta silti tehdä asioita jotka minua eivät huvita, yritän toki tehdä ne myös iloisin ja myönteisin mielin. Se ei ole kumppanilleni reilua, että näen häntä tai hänen läheisiään naama väärinpäin. Eli kyllä mä yritän. Sisäisesti en vaan yhtään jaksaisi, en yhtään. Ja se syö hyvinvointiani.
Ehkä olen sisimmältäni yksin eläjä, se on niin että kaikkia meistä ei ole rakennettu samalla tavalla. On vain kamala tragedia, että olen kuitenkin syvästi tunteva ja epäilyksistä huolimatta rakastan oikeasti tuota miestäni.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviopareillakin voisi olla paritaloja, avioparitaloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä.
Nuorena kun ekoja suhteita aloitti, niin sai kuulla ohjeita miten ei sitten pidä olla koko ajan yhdessä, jottei se toinen kyllästy.
Nyt sitten kun itse haluaisi suhteen vähemmillä tapaamisilla, niin on tämän ketjun mukaan itsekäs ja joustamaton, terapian tarpeessa jne.
On eri asia se että ei ole koko ajan yhdessä ja se että ei huvita nähdä koskaan.
Nuorempana jo kerran viikossa näkeminen tuntui olevan enemmän kuin riittävää, kun itse olisin halunnut nähdä enemmän. Että mikä pakko kiehnätä koko ajan toisen kyljessä, eikö sulla ole mitään omaa elämää jne.
Onko ap mies? Aloitus kirjoitettu taitavasti niin ettei tiedä sukupuolta.
En jaksa lukea koko ketjua joten sori jos tuli jo ilmi.
Mun isä oli tollainen ja äitikin. Ei ne paljoa jutelleet. Se oli se joka toinen viikonloppu kun jaksoivat ottaa kontaktia ja jutella myös toisilleen ja ihan rakastavaisilta ne näytti.
Ilmeisesti työnteko otti arjesta niin paljon että ei edes aamulla jaksaneet huomioida tai sanoa edes huomenta.
Sellainen on ihan normaalia. Meillä vietetään meidän perheessä yksi pakollinen 2h yhdessä lauantaisin ja sitten kaikki voi mennä omiin suuntiin. Meillä on miehen ksnsa myös pakollinen la-seksi illalla, niin saadaan se pois järjestyksestä.
Noin muuten ollaan perhe mutta jokainen omissa huoneissa ja ei näytellä mitään suomisen ollin perhettä. Ollaan normaaleja suomalaisia jotka ei lässytä toisilleen tai tarraudu toisiin kuin takiaiset.
Jotain ystäviä oli lapsuudessa jotka otti energiaa tossa mielessä, että he olisivat haluneet olla kokoajan joka päivä yhdessä.
Onneksi löysin miehen joka on samalainen ja tehtiin samalaisia lapsia, joita ei meidän seura kiinnosta tai muidenkaan.
Nuorena jaksaa sopeutua ja joustaa toisen eteen paremmin, mitä vanhemmaksi tai aikuisemmaksi tulee voi olla vaikeampaa sovitella omia tapojaan ja odotuksiaan toisen toiveisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aloittaja ainoa tämän ongelman kanssa. Sanoisin, että tuttu juttu suurelle osalle meistä keski-ikäisistä sinkuista.
Itse olen elänyt jo yhden pitkän parisuhteen, joka päättyi eroon ja tiedän, millaista miehen kanssa asuminen ja se pitkän suhteen arkistuminen ja väljähtäminen on, vaikka mitään dramaattisia riitoja tai kaltoinkohtelua ei olisikaan. Se ei enää houkuttele. En tässä iässä (48 v) ole myöskään enää perustamassa perhettä, haaveilemassa mistään omakotitalon rakentamisesta tms - lapset on tehty ja talo on oma, kesämökkikin löytyy. Itsetuntokaan ei enää ole kumppanista kiinni - joskus teininä ja vielä parikymppisenäkin sitä seurusteli, kun kaikki kaveritkin, mutta nyt aikuisena tilanne on ihan toinen.
Onhan tässä täysin erilaiset speksit parisuhteen aloittamiselle kuin mitä oli nuorempana, kun etsi miestä, josta voisi tulla lasteni isä ja jonka kanssa toteuttaa jotakin isoja haaveita kuten talonrake
Noita monella onkin, eli fwb tuossa vaiheessa elämää.
Minulla on jotain samankaltaista. Viimeksi kun seurustelin niin olin niin ahdistunut, että vatsanikin meni melkein aina sekaisin kun tapasimme.
Minusta tuntuu, että syy on siinä että miehet haluavat edetä liian nopeasti. Sitten suostun siihen kun pelkään menettää ihmisen johon olen ihastunut. Ihan järjetöntä.
en nykyään edes haaveile mistään parisuhteesta. Olen jo ajat sitten tajunnut että on epätodennäköistä löytää sellainen missä olisin onnellinen.
Alue: Aihe vapaa
Herra mun vereni, että hän voisi kulkea, tulla ja mennä vapaasti luokseni.... :D Mullahan räjähtäisi varmaan pää sellaisesta. Mieluummin sitten ihan rehellinen yhdessä asuminen.
Ja kyllä, minulla on adhd jos se jotenkin tätä tilannettani jollekulle kirkastaa.
ap.