Kamala ongelma: rakastan ja haluan olla parisuhteessa, mutta en jaksa sen ylläpitoa

Kuulostaa todella raskaalta, jos vuosia pitää nähdä ja sopia menot. Miksi ette muuta yhteen? Kun asuu yhdessä, olemisesta tulee arkipäivää. Samalla voi yhdessä sopia mihin mennään yhdessä ja mihin taas erikseen. Ei ole sellaista pakkoa mennä yhdessä joka paikkaan kun arkikin ollaan jo yhdessä. Mielestäni ei ole mitään pakkoa osallistua toisen puolen juhliin ym. jos ei halua. Yhdessä voi puhua ja sopia mihin mennään yhdessä ja mihin ei. Jos sovitte toisillenne, niin puoliso kyllä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama juttu itselläni :D

Alku on kivaa, ja tekisi mieli aloittaa treffailut. Mutta sitten kun homma tasaantuu seurusteluksi, niin alkaa ahdistaa. Ihan ajatustasolla jo ahdistaa ajatus, että pitäisi priorisoida aikaa sille suhteelle, varsinkin kun tähän mennessä suhteissani olen siihen seurusteluun edettyä joutunut suunnittelemaan meille tekemiset, tai sitten vaan istutaan sohvalla katsomassa telkkaria. 

Tuntuu, että elämä siinä seurustelussa on vaan yhtä tylsyyttä.

Jep, tämä.

ap.

Edellisessä suhteessa havahduin tähän siinä vaiheessa, kun menin tämän luona suihkuun. Kaapissa oli valmiina kaikki hygieniakamani, minulla oli valmiiksi siellä oma pyyhe ja kylpytakki jne.

Sillä hetkellä iskostui, että olen parisuhteessa. Ja siitä iski sitten ahdistus päälle.

Halusitko olla oikeasti yksin, vai erossa kumppanistasi tuolloin?

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa samanlaisen aloituksen itse.

Ihastun, rakastun, parisuhteessa on kiva olla, koska kaipaan kosketusta, hellyyttä ja seksiä, tietysti ihan sitä seuraakin tietyissä hetkissä ja tiettyihin menoihin. Mutta sitten on tosi paljon asioita, joita haluan tehdä yksin tai kavereiden kanssa, ja koen jotenkin energiaa vieväksi ja raskaaksi juurikin sen parisuhteen ylläpidon ja ne roolit, joihin väistämättä parisuhteessa tunnumme lankeavan. Viihdyn tosi hyvin yksin kotona ja esimerkiksi keikoilla tai illanistujaisissa käyn mieluummin kavereiden kuin kumppanin kanssa. En jotenkin jaksa keskittyä niin paljon yhteen ihmiseen kuin parisuhteessa pitäisi. Sanomattakin selvää, että olen viihtynyt sinkkuna. 

Et sinäkään ole rakastanut oikeasti. Sulla on vaan ollut joku jonka kanssa on kiva kosketella ja sekoitat sen rakkauteen. On eri asia tyytyä laimeaan suhteeseen vain että olisi joku, kuin rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun. Selvää on että ongelmia riittää etkä kyllä ole sitä parisuhde"materiaalia". Ole yksin tai hakeudu terapiaan, eipä tuossa muita vaihtoehtoja ole.

Parisuhdemateriaalia... hyvä termi. En varmaan ole sitten sitä, voin sen uskoa. Tuo mieheni tuossa on eri mieltä, hänen mielestään olen hauska, ihana, fiksu, helppo ihmisenä ja kumppanina ja kuulemma kanssani on ylipäätään aivan ihana olla. 

Mutta eihän tämä ominaisuuteni tosiaan ole mikään ihan tavispiirre, tämä tekee oman olemiseni todella hankalaksi. 

ap. 

 

Joo, jos tästä pitää jotain hyvää löytää, niin yleensä miehet suhteen alluvaiheessa on vain ihastuneita siihen, että löytyy nainen, joka ei rajoita hänen elämäänsä..Vaan ennen pitkää se dynamiikka kääntyy sellaiseksi, että mies alkaakin kaivata tiiviimpää yhteiselämää ja naista, joka tarvitsee häntä enemmän.

Joko tämän ketjun naiset ovat miellyttäjiä tai miehet rajattomia. Kuka pakottaa miehen kavereiden mökille tai miehen siskon lapsen ylioppilasjuhliin? Tunnistan itseni, minäkään en jaksa turhaa säätämistä, asioiden aikataulutusta enkä kyllä jaksa myöskään panostaa parisuhteeseen. Asumme kuitenkin yhdessä eikä meillä ole tuollaisia odotuksia toisiamme kohtaan. Kummallakin omat harrastuksensa, kaverinsa ja sukulaisensa. Toinen tulee mukaan jos huvittaa, ihan täysin omasta halustaan. Ehkä tämä toimii vain sen takia, koska meistä kumpikaan ei jaksa säätämistä ja molemmat tarvitsevat paljon omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ei jaksa millään edes yrittää sisällyttää seurustelua omaan elämään. Tuntuu että siinä tulee mukana liikaa säätöä ja vaivannäköä. Ihastuminen on kyllä kivaa, mutta arkipäiväistyessään suhteesta tulee enemmänkin rasite. Julmaa, mutta rehellistä. Olen todennut, että ilmeisesti sinkkuus taitaa olla enemmän  minun juttuni.

Aika hyvin kuvailit tilanteen. Säätö ja vaivannäkö... ihan kamalaa edes sanoa ääneen kun kyse on kuitenkin ihmisestä jota rakastan. Mutta näin se on. 

ap.

Kuvaile konkreettisesti mitä tarkoitat säädöllä ja vaivannäöllä?

 

Olen eri kuin ap, mutta kerron, mitä tarkoitan..Olen luvannut viikonloppuna mennä seurustelukumpopanini kanssa tämän ystäv

ien mökille.

 

Tästä seuraa se, että teen pihatyöt, joita mieluiten tekisin rauhassa viikonloppuna, arki-iltoina.Chillailu ja puutarhasta nauttiminen jää välistä, kun suorittaa työt haluamaansa nopeammin, että saa kaiken tehtyä.

Mökille pitää tietysti pakata..Suunnitella yhdessä viemiset ja tuliaiset ja konkreettisesti hankkia ne. Taas yksi tympeä velvollisuus lisää. 

 

Mökillä ehkä on sit ihan kivaa, mut kyllä se oma vaihtoehtoinen viikonloppu ois ollut vielä kivempi!

Tässä oli yksi hyvä esimerkki siitä mikä itseänkin kuormittaa. Monelle tällainen on varmasti yksi ihan tavallinen osa parisuhteen ylläpitämistä, itselleni vihoviimeistä pakkopullaa. 

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun. Selvää on että ongelmia riittää etkä kyllä ole sitä parisuhde"materiaalia". Ole yksin tai hakeudu terapiaan, eipä tuossa muita vaihtoehtoja ole.

Parisuhdemateriaalia... hyvä termi. En varmaan ole sitten sitä, voin sen uskoa. Tuo mieheni tuossa on eri mieltä, hänen mielestään olen hauska, ihana, fiksu, helppo ihmisenä ja kumppanina ja kuulemma kanssani on ylipäätään aivan ihana olla. 

Mutta eihän tämä ominaisuuteni tosiaan ole mikään ihan tavispiirre, tämä tekee oman olemiseni todella hankalaksi. 

ap. 

Sinun ongelmistasi ja elämästäsi tässä olikin käsittääkseni nyt kyse. 

Voi jestas. Jos noin vaikeaa on kaikki niin ehkä se yksinolo olisi paras ratkaisu

Vierailija kirjoitti:

Eli sinulle riittää pelkkä tieto siitä että olet parisuhteessa ilman, että konkreettisesti olisit siinä? Miten olisi vaikkapa kirjeystävä? Eli joku chattityyppi jota ei tarvisi nähdä mutta saisit tunteen että olet parisuhteessa vaikka suhdetta et konkreettisesti haluakaan, ainoastaan tunteen että sellainen sinulla on.

 

Itse olisin tuossa tilanteessa ilman suhdetta, mutta jokaisella on se oma toive elämästään että mitä siihem kuuluu.

Olen miettinyt jotain tällaistakin ihan vakavissani. :D Mutta kyllä mä haluan läheisyyttä ja seksiäkin välillä, ihan oikean ja todellisen ja itselleni rakkaan ihmisen kanssa. En vaan jaksa mitään ylimääräistä panostamista, ei kiinnosta eikä huvita. Minulle riittäisi että nähdään max. kerran viikossa ilman mitään sen kummempia oheisjuttuja kuten niitä sukulaisia, yöpymiskamppeiden roudaamisia ja muita rasittavia askareita.

ap. 

onko AP mies vai nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinulle riittää pelkkä tieto siitä että olet parisuhteessa ilman, että konkreettisesti olisit siinä? Miten olisi vaikkapa kirjeystävä? Eli joku chattityyppi jota ei tarvisi nähdä mutta saisit tunteen että olet parisuhteessa vaikka suhdetta et konkreettisesti haluakaan, ainoastaan tunteen että sellainen sinulla on.

 

Itse olisin tuossa tilanteessa ilman suhdetta, mutta jokaisella on se oma toive elämästään että mitä siihem kuuluu.

Olen miettinyt jotain tällaistakin ihan vakavissani. :D Mutta kyllä mä haluan läheisyyttä ja seksiäkin välillä, ihan oikean ja todellisen ja itselleni rakkaan ihmisen kanssa. En vaan jaksa mitään ylimääräistä panostamista, ei kiinnosta eikä huvita. Minulle riittäisi että nähdään max. kerran viikossa ilman mitään sen kummempia oheisjuttuja kuten niitä sukulaisia, yöpymiskamppeiden roudaamisia ja muita rasittavia

No eikö olisi reilumpaa hankkia itselleen ihan rehellinen fuckbuddy? Sehän ajaisi tuon tarpeen eikä kummallakaan olisi mitään harhaista käsitystä että kyse on rakkaudesta. 

Mitä sitten teet omalla ajallasi, ja miksi et voi tehdä sitä rakkaasi kanssa?

Oletko miettinyt, että voisiko sinulla olla jonkinlainen keskittymishäiriö, jos tapaamisten sopiminen/järjestäminen tuntuu raskaalta?  Itsellä on, ja olen ratkaissut tapaamisongelman niin, että puolisolla on avain luokseni ja saa tulla ja mennä vapaasti (ilmoittaa kyllä ja kysyy sopiiko), paitsi tiettyinä päivinä jolloin haluan omaa aikaa. Eli ei ole aina pakko sopia jotain tiettyä iltaa tai tekemistä, vaan voimme nähdä vähän arkisemmin ja piipahtaa ohimennen juttelemaan ja halailemaan.

Ei ole aloittaja ainoa tämän ongelman kanssa. Sanoisin, että tuttu juttu suurelle osalle meistä keski-ikäisistä sinkuista. 

Itse olen elänyt jo yhden pitkän parisuhteen, joka päättyi eroon ja tiedän, millaista miehen kanssa asuminen ja se pitkän suhteen arkistuminen ja väljähtäminen on, vaikka mitään dramaattisia riitoja tai kaltoinkohtelua ei olisikaan. Se ei enää houkuttele. En tässä iässä (48 v) ole myöskään enää perustamassa perhettä, haaveilemassa mistään omakotitalon rakentamisesta tms - lapset on tehty ja talo on oma, kesämökkikin löytyy. Itsetuntokaan ei enää ole kumppanista kiinni - joskus teininä ja vielä parikymppisenäkin sitä seurusteli, kun kaikki kaveritkin, mutta nyt aikuisena tilanne on ihan toinen.

Onhan tässä täysin erilaiset speksit parisuhteen aloittamiselle kuin mitä oli nuorempana, kun etsi miestä, josta voisi tulla lasteni isä ja jonka kanssa toteuttaa jotakin isoja haaveita kuten talonrakentaminen, kesämökin ostaminen tms. Ja nämä nykyiset speksit eivät varsinaisesti auta tai tue sitä parisuhdetta. 

Olen ajatellut, että nykyiseen elämäntilanteeseen sopisi ehkä parhaiten jokin friends with benefits -tyyppinen järjestely.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinulle riittää pelkkä tieto siitä että olet parisuhteessa ilman, että konkreettisesti olisit siinä? Miten olisi vaikkapa kirjeystävä? Eli joku chattityyppi jota ei tarvisi nähdä mutta saisit tunteen että olet parisuhteessa vaikka suhdetta et konkreettisesti haluakaan, ainoastaan tunteen että sellainen sinulla on.

 

Itse olisin tuossa tilanteessa ilman suhdetta, mutta jokaisella on se oma toive elämästään että mitä siihem kuuluu.

Olen miettinyt jotain tällaistakin ihan vakavissani. :D Mutta kyllä mä haluan läheisyyttä ja seksiäkin välillä, ihan oikean ja todellisen ja itselleni rakkaan ihmisen kanssa. En vaan jaksa mitään ylimääräistä panostamista, ei kiinnosta eikä huvita. Minulle riittäisi että nähdään max. kerran viikossa ilman mitään sen kummempia oheisjuttuja kuten niitä sukulaisia, yöpymiskamppeiden roudaamisia ja muita rasittavia

Parisuhteessa vain on sellainen vika että se on nimensämukaisesti PARIsuhde, eli siinä on kaksi osapuolta, eikä voida mennä vain sen mukaan miten sinä haluat. Tässäkin ketjussa on useita tyyppejä jotka ovat kuten sinä, ja siksi sinkkuja. Löytyisiköhän toisesta samanlaisesta sopivampi kumppani sinulle? Vai lopahtaisiko suhde kun se toinenkaan ei välittäisi nähdä kuin kerran viikossa? Tällä tarkoitan sitä että jotkut haluavat suhteen jossa toinen on halukas enempään, ja jos se toinen ei ole innokkaampi osapuoli, niin ne omat tunteet lopahtavat myös. Eli ikään kuin haluaa että toinen ns rakastaa enemmän, ja jos ei vaikuta siltä, eli ei halua nähdä usein, niin mielenkiinto loppuu. 

Kuulostat ihan saatanan rasittavalta muijalta, ap. Ei ihme että elämäsi on suorittamista ja yLlÄpiTOa. Huoh. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ei jaksa millään edes yrittää sisällyttää seurustelua omaan elämään. Tuntuu että siinä tulee mukana liikaa säätöä ja vaivannäköä. Ihastuminen on kyllä kivaa, mutta arkipäiväistyessään suhteesta tulee enemmänkin rasite. Julmaa, mutta rehellistä. Olen todennut, että ilmeisesti sinkkuus taitaa olla enemmän  minun juttuni.

Aika hyvin kuvailit tilanteen. Säätö ja vaivannäkö... ihan kamalaa edes sanoa ääneen kun kyse on kuitenkin ihmisestä jota rakastan. Mutta näin se on. 

ap.

Kuvaile konkreettisesti mitä tarkoitat säädöllä ja vaivannäöllä?

 

Olen eri kuin ap, mutta kerron, mitä tarkoitan..Olen luvannut viikonloppun

Ratkaisu: kerro rehellisesti miehelle ettet pysty etkä jaksa. Arvasin että perimmäinen ongelma on juuri tuo liiallinen miellyttäminen ja hylkäämiskammoisuus. Mieshän voi jättää jos et suostukaan kaikkiin menoihin! Ole rehellinen, ole mitä olet, jos se johtaa eroon niin tyyppi ei ole sinulle oikea ihminen. Toki jos edes kaksistaan et jaksa olla niin herää kysymys miksi olet taas tuossakin suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinulle riittää pelkkä tieto siitä että olet parisuhteessa ilman, että konkreettisesti olisit siinä? Miten olisi vaikkapa kirjeystävä? Eli joku chattityyppi jota ei tarvisi nähdä mutta saisit tunteen että olet parisuhteessa vaikka suhdetta et konkreettisesti haluakaan, ainoastaan tunteen että sellainen sinulla on.

 

Itse olisin tuossa tilanteessa ilman suhdetta, mutta jokaisella on se oma toive elämästään että mitä siihem kuuluu.

Olen miettinyt jotain tällaistakin ihan vakavissani. :D Mutta kyllä mä haluan läheisyyttä ja seksiäkin välillä, ihan oikean ja todellisen ja itselleni rakkaan ihmisen kanssa. En vaan jaksa mitään ylimääräistä panostamista, ei kiinnosta eikä huvita. Minulle riittäisi että nähdään max. kerran viikossa ilman mitään sen kummempia oheisjuttuja kuten niitä sukulaisia

Mä oon eri, mut ei mulle ainakaan käy fuckbuddy, koska haluan sitoutuneen suhteen , jossa nähdään harvakseltaan..Jos miehellä ois muita, en tuntisi rakkaudellisia tunteita enkä haluaisi seksiä. Sellaista ei kiinnostaisi nähdä lainkaan.

En saanut lainattua, mutta joku ehdotti fuckbuddya. Se ei ole ratkaisu kun kuitenkin tarvitsen tunteet seksiin ja haluan olla kimpassa rakastamani ihmisen kanssa. 

ap. 

Vierailija kirjoitti:

En saanut lainattua, mutta joku ehdotti fuckbuddya. Se ei ole ratkaisu kun kuitenkin tarvitsen tunteet seksiin ja haluan olla kimpassa rakastamani ihmisen kanssa. 

ap. 

Niin, minä ehdotin. Mä lähinnä säälin sitä sun kumppania koska teidän parisuhteessa kyse on nyt vain sinusta ja sinun tarpeista ja sinun haluista ja sinun ahdistuksesta jne. Tietysti jos mies on samanlainen niin eihän siinä sitten mitään, mutta ilmeisesti hän ei ole kun tämänkin aloituksen teit. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten teet omalla ajallasi, ja miksi et voi tehdä sitä rakkaasi kanssa?

No siis pidän kotonani teknoreivejä usean kymmenen miehen haaremini kanssa, niin silloin ei ihan parisuhdekiehnäykset sovi.

No ei, en ole ap, mutta pointtihan ei ole se mitä tekee, vaan se yksinolo. Voin vaikka katsoa ihan tv:tä, mutta haluan olla yksin niin, ettei minun tarvitse olla pätkääkään sosiaalinen tai miettiä toisen haluamisia.