Lihomisen syy. Mun tarina. Ehkä herättää ajatuksia

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani syovat leipaa hirvittavia maaria leipaa ryyneja ja jotain peruna/kaalikeittoja. Lihasmassaa ei nimeksikaan aina pahalla tuulella. Sanonut etta syokaa enemman proteiinia. Sanovat, että ei ei siita saa jonkun sepelvaltimotaudin, voi vttu.. Pula-ajan ruokavalio. 

Viranomaistahot ovat vuosikymmeniä neuvoneet heitä syömään noin :(

Sillä ei sinällään ole väliä (lihomisen kannalta), mitä syö, kun kuluttaa enemmän kuin mitä mättää, niin ei liho. Ei ole mitään ns. lihottavia ruokia. On vain yli kulutuksen syömistä. Toki ravitsemuksellisesti kannattaa syödä ns. oikein. Mutta kun syöt vähemmän kuin kulutat, niin et liho.

Itse havahduin siihen, kun jäin etätöihin koronan takia, että kyllähän niitä kiloja vaan alkoi kertymään. Sinällään en muuttanut ravitsemustani. Mutta kun se liike eli arkiaktiivisuus jäi vähemmälle, niin kyllä, söin enemmän kuin kulutin. Vaikka syön terveellisesti. Myös terveellinen ruoka lihottaa, jos sitä syö enemmän kuin kuluttaa. 

Tämäkin voi olla lihomisen syy: lapsuus todellisessa köyhyydessä. Ruoka ihan halvinta mahdollista. Sitten kun pääsi töihin ja omaan kämppään osti herkkuja, limsaa ym.ym. Se miten päästä eroon psyykkisesti tästä ongelmasta on erittäin vaikeaa. On käyty ravintoterapeutilla joka ei osannut sanoa muuta kuin että nämä ruoan puute asiat ovat vaikea hoitoisia koska ne ovat uponneet aivoihin jo ihan pienenä.

Vierailija kirjoitti:

Hieno juttu!

Ne on just ne hiilihydraatit eli sokerit, joita leivässä, mehussa, maustetuissa jogurteissa on. 

 

Meillä menee voita ja kermaa perusruoanlaitossa, mutta koko perhe normaalipainoisia. Mutta leipää ei syödä, ja jogurttikin on sokeritonta. 

Lihaa, kananmunia, kasviksia.

Perunaa ja riisiä lapsille, joskus itselle. 

Hyväkuntoisen ja hoikankin kannattaa vähän rajoittaa rasvan käyttämistä. Hoikkuus ei suojele loputtomiin terveysongelmilta.

"Trendikkäällä ruokavaliolla synkkä varjopuoli:  Aiheuttanut sydäntapahtumia jopa nuorille hyväkuntoisille ihmisille

Sydänperäisen äkkikuoleman aiheuttaja voi alkaa kehittyä jo nuorena."

https://www.iltalehti.fi/sydan/a/504df2b4-0167-4155-a82c-ff9746fbc9d2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herättäähän se ajatuksia. Painavaa sanaa ei voi muuta sanoa kun hattua nostaa pääsit noidankehästä.

Armeijaa tossa saa kiittää. Herätti väkisinkin miettimään kun paino tippui 2kg kuukaudessa nopeudella. Vaikka kokoajan söi hyvin. Intissä tuli vielä kaiken lisäksi herkuteltua enemmän. Mutta perus ravinnon ollessa energiaköyhempää kalorin saanti olikin paljon vähäisempää.  On oikeasti jännää miten sokeaksi sitä tulee. Minäkin tiesin jo 18v kyllä miten teoriassa laihtuu. Toivo oli vaan mennyt kun oli kuullut ikänsä selityksiä.

Eikös siellä liikuta niin paljon ja ei voi kokoajan puputtaa jotain.

Ei tossa tulenjohdossa kyllä liikuttu ensimmäisen 2kk jälkeen oikein ollenkaan. Satunnaisesti juostiin/ marssittiin. En ol

Jännä, et silti sanot et painoit 113kiloa. Mä oon päässy tohon myös, mut sillon en liikkunut juuri yhtää.

It's not that diabetes runs in your family, it's the fact that nobody runs in your family.

Surettaa kyllä nähdä perheitä joissa lapsetkin ovat jo 10-vuotiaana reilusti ylipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jotain muutakin vikaa on ollut, liian isot annoskoot ym. En usko että mehu yksin lihottaa niin paljon. Tietysti jos jugurtti on sokerista, leipä vaaleaa jne, niin sekin vaikuttaa..

Meillä ainakin vaihtelevasti on jugurttia, ruisleipää, sämpylöitä, munia, puuroa, toki myös hedelmiä/marjoja aamupalalla/iltapalalla, ei toki kaikkia samalla kertaa. Teen myös ruuan kermaan ja usein saatetaan käyttää aurajuustoa yms. Toki välillä on sit tomaattipohjaisia kastikkeita, kasvisruokaa ym. Ja syödään niitä jonkun mainitsemia kinkkukiusauksia, makaroonilaatikoita ym. Niitähän voi tehdä vaikka kuinka terveellisesti! Lapsilla on karkkipäivä kerran viikossa, lisäksi voi olla jätskiä tms jonain muuna päivänä.

Ihan ollaan normaalipainoisia, kaksi aikuista ja neljä lasta.

Siirryin pari vuotta sitten sokerilitkujogurtista luonnonjogurttiin, jätin sokerilitkujuomat ja alkon poies. Muutos on ollut hämmästyttävä. Parikyt kiloa kadonnut ja olo on virkeä ja energinen. Muuten seiskytluvulla meidän suurella ala-asteella oli yksi ylipainoinen oppilas, ei jauhettu mitään geeneistä, aineenvaihdunnasta ja raskaista luista;)

Kovasti on tarve tässäkin keskustelussa etsiä syitä muualta kuin aloittajan havainnoista. Tyypillistä keskustelua aina löytyy muu syy kuin peilistä.

Muistan kun itsekin lapsena itkin ja surin, että miksi olen lihava kun en syö sen kummemmin kuin kaveritkaan. Olin juuri tuossa "minä olen lihava enkä voi sille mitään" ajatusmaailmassa. Kerran terveystiedossa tai köksässä tmv. piti tehdä ruokapäiväkirja ja silloin vasta silmäni avautuivat. Minulla saattoi olla aamupalalla vanukasta, koululounas, koulun jälkeen sipsiä ja jäätelöä, ruoaksi kaksi annosta perunamuusia ja lihapullia kermakastikkeessa, limsaa, iltapalaksi vanukasta, jäätelöä jne. Kun katsoin kavereiden ruokapäiväkirjoja, järkytyin ja hävetti ihan kamalasti. Lapsen on vaikea haastaa aikuisten syöttämää ajatusmaailmaa ja näkemystä normaalista syömisestä. Meillehän ne vanukkaat ja jätskit oli normaalia ruokaa.

No meidän perheessä syötiin aivan järkyttävän epäterveellisesti, tyyliin siansivua, makkarakastiketta, hampurilaisia jne. Ei koskaan mitään salaattia, joskus pari siivua kurkkua leivän päällä, harvoin. Aina karkkia ja siksi kaapissa. Tajuatte kuvion.

Ollaan kaikki oltu aina normaalipainoisia tai jopa alipainon puolella. Ja edelleen, vaikka me lapset ollaan jo nelikymppisiä ja vanhemmat lähenee kahdeksaa kymppiä. 

Että kyllä ne geenit jotain vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

No meidän perheessä syötiin aivan järkyttävän epäterveellisesti, tyyliin siansivua, makkarakastiketta, hampurilaisia jne. Ei koskaan mitään salaattia, joskus pari siivua kurkkua leivän päällä, harvoin. Aina karkkia ja siksi kaapissa. Tajuatte kuvion.

Ollaan kaikki oltu aina normaalipainoisia tai jopa alipainon puolella. Ja edelleen, vaikka me lapset ollaan jo nelikymppisiä ja vanhemmat lähenee kahdeksaa kymppiä. 

Että kyllä ne geenit jotain vaikuttaa.

Mun serkun perhe on samanlainen. Mä majailin heillä kesiä lapsena ja laihduin aina vaikka vedettiin herkkuja ja pelkkää pikaruokaa. Muistan myös että aina oli nälkä kun oli tottunut säännölliseen ruokarytmiin. Siitähän tuo johtui että kaloreita ei kuitenkaan tullut paljoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on surullista.

Itse tunnen pariskunnan, jolla on useampi sijaislapsi. Jokaisen heistä ovat lihottaneet reilusti ylipainoiseksi. Heille ei edes mahdu tavalliset markettivaatteet päälle. Joutuvat käyttämään niin isoja kokoja, että lahkeet ja hihat ovat aivan liian pitkiä.

Siinä perheessä lapset eivät saa vaikuttaa ruokaansa. Heidän on syötävä se, minkä vanhemmat tarjoavat. Sitä olen hämmästellyt, että miksi lastensuojelu ei puutu tilanteeseen.

Niillä on kaksois standardit. Eihän laitoksen toimintaankaan kukaan puutu vaikka sielä lapsia käytetään s hyväksi ym. Kukaan ei joudu vastuuseen. Sijaisperhe, sossut ja laitokset saa tehdä ihan mitä vaan joutumatta vastutuuseen, vanhemmat on niitä syntipukkeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meidän perheessä syötiin aivan järkyttävän epäterveellisesti, tyyliin siansivua, makkarakastiketta, hampurilaisia jne. Ei koskaan mitään salaattia, joskus pari siivua kurkkua leivän päällä, harvoin. Aina karkkia ja siksi kaapissa. Tajuatte kuvion.

Ollaan kaikki oltu aina normaalipainoisia tai jopa alipainon puolella. Ja edelleen, vaikka me lapset ollaan jo nelikymppisiä ja vanhemmat lähenee kahdeksaa kymppiä. 

Että kyllä ne geenit jotain vaikuttaa.

Mun serkun perhe on samanlainen. Mä majailin heillä kesiä lapsena ja laihduin aina vaikka vedettiin herkkuja ja pelkkää pikaruokaa. Muistan myös että aina oli nälkä kun oli tottunut säännölliseen ruokarytmiin. Siitähän tuo johtui että kaloreita ei kuitenkaan tullut paljoakaan.

Meillä yhteisenä ominaisuutena se, ettei tunneta nälkää useinkaan. Eli vasta kun päätä särkee tai heikottaa tai kiukuttaa saattaa havahtua siihen että unohtui syödä. Osalla perheestä sama juomisen suhteen, eli ei tule jano vaikka olisi tarponut auringossa pari tuntia. Tulee vain huono olo ja siitä pitää tajuta juoda. 

Eli geeneistä johtuen ollaan laihoja, kun pitää lähes väkisin syödä välillä. Lihavillahan se on toisin päin: aina nälkä. Ja siihenhän nämä uudet lääkkeetkin nyt auttaa, nälän tunteen neutraloimiseen, mikä on joillain jo geenien ansiosta normaali/alhainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herättäähän se ajatuksia. Painavaa sanaa ei voi muuta sanoa kun hattua nostaa pääsit noidankehästä.

Armeijaa tossa saa kiittää. Herätti väkisinkin miettimään kun paino tippui 2kg kuukaudessa nopeudella. Vaikka kokoajan söi hyvin. Intissä tuli vielä kaiken lisäksi herkuteltua enemmän. Mutta perus ravinnon ollessa energiaköyhempää kalorin saanti olikin paljon vähäisempää.  On oikeasti jännää miten sokeaksi sitä tulee. Minäkin tiesin jo 18v kyllä miten teoriassa laihtuu. Toivo oli vaan mennyt kun oli kuullut ikänsä selityksiä.

Eikös siellä liikuta niin paljon ja ei voi kokoajan puputtaa jotain.

Ei tossa tulenjohdossa kyllä liikuttu ensimmäisen 2kk jälkeen oikein o

Olen aika roteva rakenteinen muutenkin. Painoin tänä aamuna 79kg/ 175cm.  Tässä painossa näytän urheilulliselta, vaikka en käy salilla.

Hyvä, että sinun ja siskosi terveys on parantunut. Loppujen lopuksi on kyse monesta asiasta ja kokonaisuus ratkaisee.

Luettelemasi lapsuuden perheen  ruokavalio kuulostaa samalta kuin omassa lapsuudessani 80-luvulla. Silloin syötiin juuri noin. Mutta myös liikuttiin joka paikkaan.  Vanhemmat kävelivät töihin ja me lapset kävelimme tai pyöräilimme kouluun ja harrastuksiin. Varmasti osittain on kyse myäs geeneistä ja aineenvaihdunnasta. Pystyin syömään tuon ruokavalion mukaan aikuisenakin lihomatta. Kunnes tulin keski-ikään. Nyt pitää vähentää kulutusta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meidän perheessä syötiin aivan järkyttävän epäterveellisesti, tyyliin siansivua, makkarakastiketta, hampurilaisia jne. Ei koskaan mitään salaattia, joskus pari siivua kurkkua leivän päällä, harvoin. Aina karkkia ja siksi kaapissa. Tajuatte kuvion.

Ollaan kaikki oltu aina normaalipainoisia tai jopa alipainon puolella. Ja edelleen, vaikka me lapset ollaan jo nelikymppisiä ja vanhemmat lähenee kahdeksaa kymppiä. 

Että kyllä ne geenit jotain vaikuttaa.

Mun serkun perhe on samanlainen. Mä majailin heillä kesiä lapsena ja laihduin aina vaikka vedettiin herkkuja ja pelkkää pikaruokaa. Muistan myös että aina oli nälkä kun oli tottunut säännölliseen ruokarytmiin. Siitähän tuo johtui että kaloreita ei kuitenkaan tullut paljoakaan.

Meillä yhteisenä ominaisuutena se, ettei tunneta

Tottumus vai geenit?

"Tottumus vai geenit?"

Uskoisin, että geenit, koska tämä piirre on myös osalla serkuista, vaikka kasvoivat uusioperheissä (isä/äitipuolet) ja vaikka osalla heistä isä tai äiti pyöreämpi. Eli jos olisi vain tottumus tai ruokakulttuuri, niin sittenhän heidän kohdallaan pitäisi olla toisin, mutta ei ole. 

Kaikki ollaan lapsina oltu myös todella hinteliä, ja luutkin ovat sellaiset linnunluut.Eli rakenteellisestikin luotu kevyiksi. Muistan jo ala-asteella kun vertailtiin esim ranteita kavereiden kesken, niin minulla ne oli aina puolet muiden ranteista. Edelleen minulla polvet ja kyynärpäät törröttää terävänä ja kavereilla on normaalit.

Vierailija kirjoitti:

onneksi heräsit ja terveempi tulevaisuus edessä. Muiden perheenjäsenien valistus harvemmin kannattaa, heidän pitää itse haluta tajuta se yhtälö. Eli kannattaa keskittyä omaan hyvinvointiin.

Näissä vaan on se yks seikka mikä onneksi OJ vältti: lapsesta asti vanhempien aiheuttamana lihavuus myös toisaalta voi vahingoittaa aineenvaihduntaa pysyvästi jolloin se kilojen tiputtaminen aikuisena ei kaikilla vältti onnistukaan niin helposti, siihen yhdistettynä opitut tavat joista voi olla hankala päästää irti, stigma, häpeä ja mt-ongelmat joihin liittyviä negatiivisia tunteita saatetaan purkaa siihen ruokaan ja se voi aiheuttaa esim ahmimishäiriön. Ja tämä on nimenomaan niiden ylipainoisten lasten kannalta todella surullista kun siinä pedataan todella hankalaa kokonaistilannetta aikuisuuteen ja sitten ihmiset tuomitsee ja huutelee ymmärtämättä juurisyitä lainkaan. Ja tämähän ei ole lihavuuden ihannointia vaan se ongelma mikä liittyy meidän kasvavaan ylipaino-ongelmaan yhteiskunnassa ja sen tuomiin vaikutuksiin kansanterveydessä. 

Vierailija kirjoitti:

"Tottumus vai geenit?"

Uskoisin, että geenit, koska tämä piirre on myös osalla serkuista, vaikka kasvoivat uusioperheissä (isä/äitipuolet) ja vaikka osalla heistä isä tai äiti pyöreämpi. Eli jos olisi vain tottumus tai ruokakulttuuri, niin sittenhän heidän kohdallaan pitäisi olla toisin, mutta ei ole. 

Kaikki ollaan lapsina oltu myös todella hinteliä, ja luutkin ovat sellaiset linnunluut.Eli rakenteellisestikin luotu kevyiksi. Muistan jo ala-asteella kun vertailtiin esim ranteita kavereiden kesken, niin minulla ne oli aina puolet muiden ranteista. Edelleen minulla polvet ja kyynärpäät törröttää terävänä ja kavereilla on normaalit.

Kysyin tuon kun itse olen jojo laihduttaja. Tunnen normaali elämässä todella kovaa nälkää heti jos en syö säännöllisesti. Muutaman kk dietin jälkeen havahdun useasti kun alkaa ärsyttää kaikki. Sit huomaan et kello on 17 ja olen syönyt aamupalan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä sitten pitäisi syödä? Pelkkää salaattia?

No ei.

Liha on hyväksi elimistölle osana ruokavaliota! 

Lihapata jossa on paljon kasviksia, variaatioita kymmeniä. Ei kaipaa kermaa eikä suurusta. Annoksesta tukee n 250-300kcal

Karjalanpaisti uunijuuresten kanssa - ihan ok. 

Kana vaikka caponatan tai ratatouillen kanssa. Silkkaa autuutta ja terveellisyyttä

Lohi tai muu kala ilman smetenakuorrutusta sitruunalla ja yrtrillä täytettynä ja jesän tilliperunat, nokare voita. Ei mitään vikaa.

Makaronilaatikko lihaliemeen - maukkampi ja kevyempi versio

Lihapullat tai jauhelihakastike tomaattimurskaan - ei yhtään kermaa tai suurustetta mutta tomaatin superhyödyt

Kaiken voi tehdä hyvin - tai huonosti

Eli maitotuotteet pois?

Ei tietenkään. Vain ylenmääräinen kermalla lotraus pois ruuanlaitosta. 

Meillä syödään täysrasvaisia juustoja aamulla leivän päällä, turkkilaista jugurttia, kahviinkin laitetaan maitoa ja ruuanlaitossa oliiviöljyn lisäksi voita. Määrät pieniä eikä  mitään "kevyttuotteita" käytetä.

Vähän mutta hyvää, 80/20 suhde riittää