Masentaa! Kadehdin rikkaan ystäväni elämää, ja vertailen omaa eläämääni koko aika häneen

Hän asuu isossa huvilassa rannikolla ja lisäksi heillä on koti Etelä-Helsingissä.

Minä asun lähiössä Pohjois-Helsingissä ei kovin hyvällä alueella.

Hänellä on kaksi yliopistotutkintoa ja mielenkiintoinen työhistoria. Nyt on perustanut oman yrityksen.

Minä olen hum kand ja tein pätkätöitä ennen kuin jäin freelanceriksi. Se ei kannattanut ja opiskelin lähihoitajaksi. Ne työt ei kiinnosta ja haluaisin terapeutiksi jos rahat riittäisi opiskella.

Hän on naimisissa nuoruuden suuren rakkautensa kanssa.

Minä olen eronnut kaksi kertaa ja nykyinen avoliittonikin on aivan pyllystä.

Hänen miehensä on uraohjus.

Minun mieheni on kuranahjus.

Hänellä on kauniit, hoikat ja fiksut lapset.

Minun lapsillani on adhd:tä, viiltelyä, sairaalloista ylipainoa ja oppimisvaikeuksia.

Hän on tehnyt miehensä kanssa kaksi kaukomatkaa tänä vuonna ja yhden kaupunkiloman.

Minä kävin siskon kanssa Tallinnassa ja mieheni kanssa anoppilassa Savossa.

Onko teidän mielestä mulla mitään syytä olla kateellinen?

Miten pääsen irti tästä hirveestä tunteesta kun oma elämä on ihan surkeaa verrattuna ystävääni.