Lue keskustelun säännöt.
Masentaa! Kadehdin rikkaan ystäväni elämää, ja vertailen omaa eläämääni koko aika häneen
05.06.2025 |
Hän asuu isossa huvilassa rannikolla ja lisäksi heillä on koti Etelä-Helsingissä.
Minä asun lähiössä Pohjois-Helsingissä ei kovin hyvällä alueella.
Hänellä on kaksi yliopistotutkintoa ja mielenkiintoinen työhistoria. Nyt on perustanut oman yrityksen.
Minä olen hum kand ja tein pätkätöitä ennen kuin jäin freelanceriksi. Se ei kannattanut ja opiskelin lähihoitajaksi. Ne työt ei kiinnosta ja haluaisin terapeutiksi jos rahat riittäisi opiskella.
Hän on naimisissa nuoruuden suuren rakkautensa kanssa.
Minä olen eronnut kaksi kertaa ja nykyinen avoliittonikin on aivan pyllystä.
Hänen miehensä on uraohjus.
Minun mieheni on kuranahjus.
Hänellä on kauniit, hoikat ja fiksut lapset.
Minun lapsillani on adhd:tä, viiltelyä, sairaalloista ylipainoa ja oppimisvaikeuksia.
Hän on tehnyt miehensä kanssa kaksi kaukomatkaa tänä vuonna ja yhden kaupunkiloman.
Minä kävin siskon kanssa Tallinnassa ja mieheni kanssa anoppilassa Savossa.
Onko teidän mielestä mulla mitään syytä olla kateellinen?
Miten pääsen irti tästä hirveestä tunteesta kun oma elämä on ihan surkeaa verrattuna ystävääni.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ihme että kadehdit. Minäkin kadehdin tuollaista elämää, ja moni muu myös.
Minä en. Olisi hirveää asua sellaisessa perslävessä kuin hesa ja käydä jollain ulkomaan matkoilla.
No mä en asu enää hesassa (nyt yli 35 vuotta muualla, eli Vantaalla 🙄 muuten ja välissä reilu 10 v. hieman kauempana. Ulkomailla viimeksi joskus 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some kiinni niin ei ole olemassakaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi heillä on koti Tallinnassa?
Minä kävin Tallinnassa mutta ei ystäväni siellä asu. En nyt ymmärrä.
ap
Joillain on välillä lukemisessa ja/tai lukemisen ymmärtämisessä vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Some kiinni niin ei ole olemassakaan
Eiköhän ap:n ystävä ole hälle olemassa ilman someakin.
Vierailija kirjoitti:
Arvostat aika ulkokultaisia asioita. Koko setti kuulostaa hirveän tylsältä ja teillä molemmilla. Vedä vaikka kännit ja strippaa.
Ootko joku elämän koululainen? Ei nuo ole ulkokultaisia asioita vaan esim raha määrittää pitkälti sen miten onnellista elämää voi viettää. Ilman riittävää rahamäärää elämä on kitumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi heillä on koti Tallinnassa?
Minä kävin Tallinnassa mutta ei ystäväni siellä asu. En nyt ymmärrä.
ap
Sinähän sanoit että heillä on koti etelä Helsingissä
Eteläinen hesa ei taida olla ihan vielä Tallinnaa vaikka sieltä laivalautalla Tallinnaan matkustellaankin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuo on sattumaa. Jostain syystä rikkaille osuu vain hyviä sattumia.
Minä en uskon tuohon. Ystäväni ei ole aina ollut rikas. Uskon ennemminkin että hän on tehnyt hyviä valintoja elämässään ja minä taas huonoja.
Esimerkiksi: Me luettiin yliopistossa aluksi samaa pääainetta. Minä jätin yliopiston hum kandiin kun mieli paloi työelämään enkä jaksanut puurtaa enää kursseja ja gradua. Oli aika tylsä pääaine siis : ) Ystäväni vaihtoi pääainetta ja teki maisteriopintoja useamman vuoden. Mutta samalla hän löysi mielenkiintoisen työn jossa loi oman alansa verkoston.
Minä tein pätkätöitä tosin omalla alalla mutta ilman mahdollisuuksia edetä tai verkostoitua. Kyn pätkätyöt loppui jäin ihan tyhjän päälle.
ap
Ennenvanhaan annettiin myös aivan kelvottomia neuvoja nuorille, kuten että seuraa sydäntäsi ja opiskele ainetta, mikä eniten kiinnostaa. Tai että eihän niiden opintojen sisällöllä niin väliä, kunhan vain osoittaa kykynsä opiskella, niin kyllä se työelämä siitä sitten jostain aukea... 👎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuo on sattumaa. Jostain syystä rikkaille osuu vain hyviä sattumia.
Niin. Ne hyvät sattumat tunnetaan myös toisella nimellä: Fiksut valinnat.
Menestykseen tarvitaan fiksuuden lisäksi myös onnea. Esim. laman aikana valmistuneet kärsivät huonosta startista pitkän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostat aika ulkokultaisia asioita. Koko setti kuulostaa hirveän tylsältä ja teillä molemmilla. Vedä vaikka kännit ja strippaa.
Ootko joku elämän koululainen? Ei nuo ole ulkokultaisia asioita vaan esim raha määrittää pitkälti sen miten onnellista elämää voi viettää. Ilman riittävää rahamäärää elämä on kitumista.
"Elämänkoululainen" kirjoitetaan yhteen. Juu, raha määrittää elämää pitkälle, mutta se ei määritä yksistään elämän mielekkyyttä. Vaikka itsekin tavoittelen nykyistä suurempaa varakkuutta ei se riitä tekemään elämästäni ihmeellistä vaikka sen saavuttaisinkin t. ylioppilasmerkonomi eli elämäm,,,koulu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitähän on vaikea sanoa onko ne isot rahat ja ulkomaanmatkan oikein minkään väärti, ja onko se kuranahjusmieskin itse asiassa sinulle miellyttävämpää seuraa kuin se uraohjus. Itsellänikin on hyvin rikas ystävä, mutta en todellakaan vaihtaisi ainakaan ukkoani hänen multimiljönääriinsä. Ei ole niin yhtään minun tyyppiäni, kun on hidas, harkitseva ja armottoman tylsä. Siinä saa varmasti matkailla koko ajan ympäri maailman, että kestää sitä tylsyyttä.
Ei raha ole kaikki kaikessa, kuten sanotaan. Hyvät hautajaiset voivat olla parempi juhla kuin huonot häät, tai miten sen nyt selittäisi. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Uraohjukset tekevät yleensä todella paljon töitä, heillä ei loman ulkopuolella ole kauheasti aikaa puolisolle ja lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostat aika ulkokultaisia asioita. Koko setti kuulostaa hirveän tylsältä ja teillä molemmilla. Vedä vaikka kännit ja strippaa.
Ootko joku elämän koululainen? Ei nuo ole ulkokultaisia asioita vaan esim raha määrittää pitkälti sen miten onnellista elämää voi viettää. Ilman riittävää rahamäärää elämä on kitumista.
"Elämänkoululainen" kirjoitetaan yhteen. Juu, raha määrittää elämää pitkälle, mutta se ei määritä yksistään elämän mielekkyyttä. Vaikka itsekin tavoittelen nykyistä suurempaa varakkuutta ei se riitä tekemään elämästäni ihmeellistä vaikka sen saavuttaisinkin t. ylioppilasmerkonomi eli elämäm,,,koulu
Noin voi sanoa vain jos on säännölliset ihan ok tulot. Koitapa elää pari kolme vuotta vaikka pelkällä työmarkkinatuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuo on sattumaa. Jostain syystä rikkaille osuu vain hyviä sattumia.
Minä en uskon tuohon. Ystäväni ei ole aina ollut rikas. Uskon ennemminkin että hän on tehnyt hyviä valintoja elämässään ja minä taas huonoja.
Esimerkiksi: Me luettiin yliopistossa aluksi samaa pääainetta. Minä jätin yliopiston hum kandiin kun mieli paloi työelämään enkä jaksanut puurtaa enää kursseja ja gradua. Oli aika tylsä pääaine siis : ) Ystäväni vaihtoi pääainetta ja teki maisteriopintoja useamman vuoden. Mutta samalla hän löysi mielenkiintoisen työn jossa loi oman alansa verkoston.
Minä tein pätkätöitä tosin omalla alalla mutta ilman mahdollisuuksia edetä tai verkostoitua. Kyn pätkätyöt loppui jäin ihan tyhjän päälle.
ap
Ennenvanhaan annettiin myös aivan
Nykyään pitäisi antaa ohjeeksi opiskella lääkäriksi, juristiksi, ekonomiksi tai diplomi-insinööriksi, sijoittaa 18-vuotiaasta asti, hankkia puoliso ja lapset ennen kuin täyttää 25 ja jättää nuoruus elämättä. Moni nuori pöhiseekin näin niin että pölinä vain käy ja tilastot huutaa punaisena nuorten mt-ongelmista.
Joskus nollarin alussa nuoret vielä ryyppäsivät korkeakoulussa ja valmistuivat keskinkertaisilla kuohuviinin tahrimilla papereilla hyväpalkkaisiin töihin kunnolla edes yrittämättä. Nykyään jos katsoo yksittäistä avoimen yo:n kurssia tekisi mieli itkeä kun kurssin kuvauksestakin saa jo burnoutin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostat aika ulkokultaisia asioita. Koko setti kuulostaa hirveän tylsältä ja teillä molemmilla. Vedä vaikka kännit ja strippaa.
Ootko joku elämän koululainen? Ei nuo ole ulkokultaisia asioita vaan esim raha määrittää pitkälti sen miten onnellista elämää voi viettää. Ilman riittävää rahamäärää elämä on kitumista.
"Elämänkoululainen" kirjoitetaan yhteen. Juu, raha määrittää elämää pitkälle, mutta se ei määritä yksistään elämän mielekkyyttä. Vaikka itsekin tavoittelen nykyistä suurempaa varakkuutta ei se riitä tekemään elämästäni ihmeellistä vaikka sen saavuttaisinkin t. ylioppilasmerkonomi eli elämäm,,,koulu
Noin voi sanoa vain jos on säännölliset ihan ok tulot. Koitapa elää pari kolme vuotta
No mulla on viime vuosina ollut lähinnä huonosti palkattua pätkätyötä. En vain tuhlaa oikein mihinkään ja asun aika köyhästi. Harrastan lenkkeilyä, lukemista ja alkoholinkäytön ja tupakoinnin olen lopettanut. Ulkomailla kävin viimeksi vuonna 2019. Sijoittamisen kuitenkin aloitin ja ihan kivasti saan rahaa säästöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla nyt vaan on suurin osuus siihen, onko ihmisen elämä esim turvallista.
No aika yksinkertaisesti ajateltu.
Miten niin? Varaton joutuu asumaan huonoilla alueilla missä rikoksia ja väkivaltaa, ei ole varaa mennä lääkäriin silloin kun pitäisi, hirveä stressi selviytymisestä koko ajan.
Jos rahaa on sen verran, että tulee toimeen, on parempi suunnata huomionsa muuhun kuin kadehtimiseen. Oikean köyhyyden merkitystä ei sen sijaan pidä väheksyä. Tai sen tasoisen köyhyyden, jolloin ei ole mahdollista tehdä omassa yhteiskunnassa normaaleina pidettyjä asioita. Se toki vaihtelee maittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuo on sattumaa. Jostain syystä rikkaille osuu vain hyviä sattumia.
Minä en uskon tuohon. Ystäväni ei ole aina ollut rikas. Uskon ennemminkin että hän on tehnyt hyviä valintoja elämässään ja minä taas huonoja.
Esimerkiksi: Me luettiin yliopistossa aluksi samaa pääainetta. Minä jätin yliopiston hum kandiin kun mieli paloi työelämään enkä jaksanut puurtaa enää kursseja ja gradua. Oli aika tylsä pääaine siis : ) Ystäväni vaihtoi pääainetta ja teki maisteriopintoja useamman vuoden. Mutta samalla hän löysi mielenkiintoisen työn jossa loi oman alansa verkoston.
Minä tein pätkätöitä tosin omalla alalla mutta ilman mahdollisuuksia edetä tai verkostoitua. Kyn pätkätyöt loppui jäin ihan tyhjän päälle.
ap
No mä elin alkoholinhuuruisen nuoruuden ja en kyllä pidä sitä minään "elämisenä" vaan luuseritouhuna, parempi tuo nykynuorten polku on. Niille ketkä on riittävän kyvykkäitä sille polulle siis, loppujen työt vie tekoäly.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla nyt vaan on suurin osuus siihen, onko ihmisen elämä esim turvallista.
No aika yksinkertaisesti ajateltu.
Miten niin? Varaton joutuu asumaan huonoilla alueilla missä rikoksia ja väkivaltaa, ei ole varaa mennä lääkäriin silloin kun pitäisi, hirveä stressi selviytymisestä koko ajan.
Jos rahaa on sen verran, että tulee toimeen, on parempi suunnata huomionsa muuhun kuin kadehtimiseen. Oikean köyhyyden merkitystä ei sen sijaan pidä väheksyä. Tai sen tasoisen köyhyyden, jolloin ei ole mahdollista tehdä omassa yhteiskunnassa normaaleina pidettyjä asioita. Se toki vaihtelee maittain.
Sanoisin että Suomessa on köyhä jos rahat tulee Kelalta, tai on niin pieni palkka ettei saa asuntolainaa/autolainaa eikä olisi varaa lapsiin ilman suurta kituuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Tää ihmisten tasa-arvo on kinkkinen kysymys, kun ihminen ei pysty ikinä luomaan maailmaa, jossa kaikki olisivat samalla viivalla. Jos kaikille jaettaisiin saman verran rahaa elämiseen eli kaikki olisivat yhtä varakkaita, ihmiset eroaisivat geneettisiltä ominaisuuksiltaan silti. Toiset sairastuisivat, toiset eivät. Toiset elävät lyhyempään kuin toiset. Toiset ovat kauniimpia kuin toiset. Toisilla on huonommat vanhemmat kuin toisilla. Joillekin sattuu onnettomuuksia, ja vaikka ihmisten välistä väkivaltaa ei olisi ja olisi rauha kaikkialla, niin epäreiluja kuolemia tulisi silti, jotkut ovat vain väärässä paikassa väärään aikaan ja meteoriitti sattuu putoamaan niskaan. Miettinyt paljon tätä elämän väistämätöntä epäreiluutta, että miksi on näin ja mikä järki tässä voi olla. Koko maailma vaan on luonteeltaan epätasa-arvoinen paikka vaikka mitä tekisi ihminen, kun luontokin toimii niin, että on saaliit ja saalistajat.
Olikohan ennen helpompaa hyväksyä rajalliset puitteensa? Nythän on vallalla käsitys tai enemmänkin illuusio, että nykymaailmassa kaikki on kaikille mahdollista. Voit vain syyttää itseäsi ja valintojasi, jos elämäsi ei ole täydellistä. Niiden valintojen tekemisestä onkin sitten tullut stressaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ihmisten tasa-arvo on kinkkinen kysymys, kun ihminen ei pysty ikinä luomaan maailmaa, jossa kaikki olisivat samalla viivalla. Jos kaikille jaettaisiin saman verran rahaa elämiseen eli kaikki olisivat yhtä varakkaita, ihmiset eroaisivat geneettisiltä ominaisuuksiltaan silti. Toiset sairastuisivat, toiset eivät. Toiset elävät lyhyempään kuin toiset. Toiset ovat kauniimpia kuin toiset. Toisilla on huonommat vanhemmat kuin toisilla. Joillekin sattuu onnettomuuksia, ja vaikka ihmisten välistä väkivaltaa ei olisi ja olisi rauha kaikkialla, niin epäreiluja kuolemia tulisi silti, jotkut ovat vain väärässä paikassa väärään aikaan ja meteoriitti sattuu putoamaan niskaan. Miettinyt paljon tätä elämän väistämätöntä epäreiluutta, että miksi on näin ja mikä järki tässä voi olla. Koko maailma vaan on luonteeltaan epätasa-arvoinen paikka vaikka mitä tekisi ihminen, kun luontokin toimii niin, että on sa
Kyllä se kai kuuluu nuoruuden narsismiin, että luulee kaiken olevan mahdollista. Tai ainakin minä luulin niin jo 25 v sitten.
Päivän sitaatti: "Your "normal" day is someone's dream, so be thankful everyday."
Sulla on kertomasi mukaan yliopistokoulutus, työpaikka, lapset, parisuhde, koti, perhe jne... miksi valitat ja kadehdit?
Arvostat aika ulkokultaisia asioita. Koko setti kuulostaa hirveän tylsältä ja teillä molemmilla. Vedä vaikka kännit ja strippaa.