Lue keskustelun säännöt.
Mikä teini-iän juttusi huvittaa sinua nyt aikuisena?
19.09.2023 |
Itselläni oli teininä sellainen hauska lippahattu (ei siis tavallinen lippis) jota pidin aina ja muistan ajatelleeni että näytän siinä todella hyvältä.
Nykyään huvittaa enkä todellakaan laittaisi enää päähäni.
Kommentit (30)
Ei mikään. Niin kauheaa ja noloa aikaa, ettei naurata 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se etuheitto otsatukassa.
Onneksi kaikilla muillakin tytöillä oli sellainen.
Se kuinka aikuisena ja fiksuna pidin itseäni joskus 14-15 vuotiaana. Luulin olleeni jo joka suhteessa täysin aikuinen, mutta täysi lapsihan minä vielä olin enkä tiennyt vielä aikuisten elämästä yhtään mitään. Kuvittelin myös olleeni paljon kypsempi ja aikuismaisempi kuin muut ikäiseni, vaikka oikeasti olin heitä jäljessä kehityksessä, koska olen lievästi kehitysvammainen ja tuolloin 14-15 vuotiaana varmasti jotain korkeintaan 10-vuotiaan "normaalisti" kehittyneen lapsen tasolla.
Baby blue kajal, jota käytin kasarilla hyvin runsaasti.
Tupakointi, poltin kuin korsteeni ikävuosina 13-18 ja sitten kun olisin ite saanu ostaa (18) laillisesti ni lopetin tupakoinnin. :D Kai se piti kuulua joukkoon tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huvita kyllä teini-ajassa mikään. Olin todella hukassa, käytin liikaa alkoholia, hölmöilin muutenkin. En pysty edes muistelemaan sitä aikaa ahdistumatta.
Heittelin naapurin nörttiä kananmunilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan lähinnä hävettää kaikki eikä naurata. Ehkä hieman naurattavan puolelle menee kuitenkin se, että luulin seiskalla olevani ihan huippuälykäs nero ja saavani jonkun fysiikan nobelin aikuisena. Perusteena tälle oli että sain yleensä luokkamme parhaat numerot matikasta. Luokassamme oli 15 oppilasta ja kyseessä oli maalaiskoulu jossa suurin osa oppilaista oli maajussien vesoja.
Halusin irokeesin, mutta en löytänyt sopivaa hiustenhoitoainetta (90-luvulla) siihen joka ei tahmaa liikaa. Ja se saattoi läsähtää tai olla sen verran pystyssä kuin luonnostaan. Ihailen hienoja irokeeseejä väreillä vieläkin kuvista, jos osuu kohdalle. Mutta en itselleni laittaisi sitä. Siistimpi punk tyyli on jotenkin miellyttävä, ei renttumainen. Se ei mun kohdalla tarkoita että olisi se aatemaailma. Teininä vaan oli omat mieltymykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin alaikäisenä 16 v. baariin väärillä papereilla. Sinne tuli joku poliisipartio, jolle vitsillä kerroin hauskan nimen, en omani. Kävin parin minuutin päästä kertomaan oman nimeni.
Ei auttanut. Juttu meni oikeuteen asti, jossa piti olla läsnä äidin kanssa. Tuomrit nauroivat, kun lukivat kertomuksen ja nimeni. Mutsi ei luonnollisestikaan diggaillut.
Riparia piti olla aina kaks kiloa sekä ylä että alaripsissä 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niskapiiska kasarilla. Kyllä oli typerännäköinen, kun jälkeenpäin kuvia katselee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, miten vannoin vihaavani ihmisiä.
Se huvittaa, että pidin itseäni ihan aikuisena jo 14-vuotiaana. Todellisuudessa olin uhkarohkea ja kovapintainen pentu, streetwise, mutta hukassa ja yksin maailmassa.
Muutin 15v. yksin asumaan omaan asuntoon ja reilun vuoden kuluttua aloin seurustella ensirakkauteni, viisi vuotta vanhemman poikaystävän kanssa, asuimme yhdessä ja suhde kesti vain alle vuoden, minkä jälkeen surin ja bailasin ihan hillittömästi joka ilta, matkustin usein Berliiniin ja Lontooseen bilettämään pitkäksi viikonlopuksi ja lomille.
Ihme, ettei mitään kovin kamalaa tapahtunut ja minusta kasvoi ihan ok normikansalainen.
Vierailija kirjoitti:
Pääsin alaikäisenä 16 v. baariin väärillä papereilla. Sinne tuli joku poliisipartio, jolle vitsillä kerroin hauskan nimen, en omani. Kävin parin minuutin päästä kertomaan oman nimeni.
Ei auttanut. Juttu meni oikeuteen asti, jossa piti olla läsnä äidin kanssa. Tuomrit nauroivat, kun lukivat kertomuksen ja nimeni. Mutsi ei luonnollisestikaan diggaillut.
Voi ei, onneksi en jäänyt koskaan kiinni! Kävin 15v. asti väärennetyillä papereilla ravintolassa eikä niitä edes koskaan onneksi kysytty. Liikuin vanhempien ystävien seurassa ja papereiden tyyppi oli mua melkein 10 cm pitempi ja ihan erinäköinen.
En huvittuneena, vaan suorastaan kauhuissani muistelen välillä kuinka odotin monta vuotta kuin kuuta nousevaa että täyttäisin 18 jotta _pääsisin baariin_. Kuinka tyhmää!
ei oikeastaan mikään, olin syrjäytynyt joten en liikkunut missään joten siitä ei ole tullut mitään muistoja, lähinnä vietin aikani kotona/kotitalomme puutarhassa.
Täälläkin yksi 14vuotiaana itseään "nuorena aikuisena" pitänyt.
Minulla on vieläkin jossain muistokrääsän seassa paperi, johon listasin KAIKKEA mitä sitten omassa kodissa tekisin. Söisin mitä vaan ja valvoisin miten kauan vaan ja kutsuisin ketä vaan millon vaan kylään :DD nyt 30vuotiaana yrittää syödä terveesti, väsyy iltaysiltä ja ketään jaksa kylään kutsua #mutsipilaamunelämän hahahahahh voi sitä draaman määrää.
Hiusten laitto.