Lue keskustelun säännöt.
Miehen äiti pitää kotiamme ja mökkiämme omanaan
02.06.2025 |
Alkaa mennä hiljalleen hermot, asiasta on keskusteltu ja keskusteltu ja tehty erilaisia rajanvetoja, mutta mikään ei muutu.
Asuu ihan kivenheiton päässä, saattaa itse vain pölähtää ovestamme sisään sen kummempia kyselemättä. Tämä on ratkaistu sillä, että pidämme oven lukossa. Yrittää määräillä kotimme sisustuksesta ja järjestyksestä esimerkiksi tuomalla mattoja ja kyselemättä levittelemällä ne lattioilla haluamiinsa paikkoihin, viime viikolla lasten syntymäpäivillä alkoi laittaa olohuoneen huonekalujen järjestystä uuteen uskoon muiden vieraiden läsnäollessa.
Asuu itse pienessä asunnossa ja on useampaan otteeseen luvannut omille yövierailleen majoituksen meillä kertomatta meille etukäteen, koska kyllähän meille mahtuu. Ehkä kahdesti ollaan näitä majoitettu, mutta sitten vedimme rajan ja olemme muutamaan otteeseen itse sitten joutuneet syntipukeiksi tilanteessa, jossa anopin meille entuudestaan tuntemattomat vieraat joutuivatkin menemään yllättäen hotelliin kun ei otettu meille pitkäksi viikonlopuksi 10 minuutin varoajalla. Lievemmissä tapauksissa tuo vieraansa pihallemme kahvittelemaan kysymättä ja ilmoittamatta etukäteen
Ostimme muutama vuosi saarimökin. Hänellä riittää mielipiteitä mökin pihan hoidosta, sisustuksesta sun muusta ja pyrkiikin näitä sielläkin toteuttamaan omatoimisesti. Lupailee omille vierailleen myös mökkireissuja meiltä kysymättä. Mökki on saaressa, jonne 20 km matka veneellä, eli ei edes pääse sinne käymään omin avuin. Saattaa soittaa torstaina että Marjaana ja Seppo tulevat lauantaina käymään ja lupasin käyttää mökillä, kumpi lähtee kuskiksi.
Kuten kirjoitettu, niin emme toki näiden aivoitusten mukaan hyppää ja ensisijaisesti mies hoitaa rajanvedon kyllä hyvin ja itsekin miellyttämiseen taipuvaisena olen opetellut sanomaan suoraan. Tuntuu kuitenkin todella pahalta kun omalle henkilökohtaiselle alueelle tunkeudutaan noin rajusti ja sitä joutuu ikään kuin jatkuvasti puolustamaan lähes tuloksetta. Nytkin työt lopetettuani huomasin, että anoppi on soitellut ja laittanut perään viestiä että nyt olisi hyvä keli ja ajankohta öljytä terassimme, koska hänelle on tulossa vieraita viikonloppuna ja parempi kahvitella siistillä terassilla.
Huoh.
Kommentit (454)
On joo ihan normaalia jos anoppi sanoo tutuille tai naapureille käyvänsä Matin luona kylässä, ei silloin tarvitse miniää nimeltä mainita.
Sitä en vaan jaksa ymmärtää, että jos anoppi käy kylässä niin hän joka kerta jaksaa kehua poikaansa, että onpa Matti sinulla todella kaunis ja iso talo. Vaikka itse istun siinä Matin vieressä niin anoppi nimenomaan kehuu Matin taloa eikä sano että onpas teillä kaunis talo.
Samaten olen ollut vieressä ja kuullut kuinka anoppi soittaa veljelleen ja kehuu kuinka Matilla on hieno talo ja että hänenkin pitäisi joskus tulla käymään Matin talolla. Anoppi oikein korostaa että kyseessä on Matin talo vaikkei se ole Matin talo.
Sekin on kovin tuttua, että anoppi päättää kutsua vieraita Matin talolle kysymättä meiltä kummaltakaan että onko asia ok.
-ohis jolla myös anoppi joka yrittää omia meidän taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu kertoo kyllä paljon suomalaisten empatia- ja sopeutumiskyvyttömyydestä. Omat lähisukulaisetkin nähdään jonain vihollisina joilla ei ole mitään asiaa kylään muuta kuin viikkoja etukäteen sovittuna ajankohtana ja silloinkin kelpaa vain nopea visiitti. Jos joku tuleekin yllätysvierailulle tai suunnitelmat muuten muuttuvat niin siitä on sitten loppuviikko pilalla. Ei mitään kykyä elää hetkessä ja nauttia elämästä ilman tiukkaa käsikirjoitusta. Tuollakin anoppi oli tarjoutunut avuksi öljyämään terassia niin jo oltiin naama mutrulla.
Etelämmässä ja Aasiassa on yleistä asua yhdessä äidin ja anopin kanssa, mutta täällä ei meinaa 100km riittää vaan mieluiten ei oltaisi tekemisissä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini ja kälyni päättivät yks kaks alkaa yrittäjiksi hornan tuutissa. Siis muuttaa sinne tunnin matkan päästä Helsingistä.
Kälyllä opinnot kesken Helsingissä.
He tekivät kaikki yrityskaupat ja muutot jne kertomatta kenellekään.
Ja sitten ilmeni että olivat laskeneet kaiken sen varaan, että käly voi asua meillä aina kun tulee hoitamaan opintojaan. Kuulemma ihan vähän puuttui.
Minusta tuo oli jo törkeää että ei edes kysytä käykö se vaan keskenään päätetään että näin tehdään.
Pitkin hampain siihen suostuin, mutta seuraavalsi ilmeni, että niitä opintoja oli jäljell aika paljon enemmän kuin se vähän.
Tätä ennen meille oli tungettu miehen toinen sisko etsimään töitä Helsingistä. Järjestin hänelle mm työhaastattelun, jonne hän ei ikinä mennyt. Sieltä sitten soitettiin minulle ja haukuttiin.
Jos sinulla on veli, niin hänen vaimonsa on kälysi. Käly on veljen vaimo. Puhuitko kommentissa miehesi kälystä eli miehesi veljen vaimosta tai miehesi siskon vaimosta?
Kyllä käly on myös miehen sisko. Ihan netistä tarkistin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kertoo kyllä paljon suomalaisten empatia- ja sopeutumiskyvyttömyydestä. Omat lähisukulaisetkin nähdään jonain vihollisina joilla ei ole mitään asiaa kylään muuta kuin viikkoja etukäteen sovittuna ajankohtana ja silloinkin kelpaa vain nopea visiitti. Jos joku tuleekin yllätysvierailulle tai suunnitelmat muuten muuttuvat niin siitä on sitten loppuviikko pilalla. Ei mitään kykyä elää hetkessä ja nauttia elämästä ilman tiukkaa käsikirjoitusta. Tuollakin anoppi oli tarjoutunut avuksi öljyämään terassia niin jo oltiin naama mutrulla.
Etelämmässä ja Aasiassa on yleistä asua yhdessä äidin ja anopin kanssa, mutta täällä ei meinaa 100km riittää vaan mieluiten ei oltaisi tekemisissä ollenkaan.
Ei ole kauan siitä ajasta, kun suomalaiset asuivat maalla ja kaukana toisistaan. Perheellä oli oma rauha, vaikka naapurit joskus pistäytyivät vaihtamassa kuulumisia. Maamme oli muutenkin harvaan asuttu. Nykyään on ongelmana enemmän tämä kiireinen elämäntahti. On työpaikka, lasten hoitopaikka/hoitopaikat ja koulu, harrastuksia tiettynä päivänä ja kellonaikana. Oma vapaa-aika on ihmisille tavattoman tärkeä eikä haluta, että kukaan tulee sitä pilaamaan ei-sovitulla käynnillä. Monet sopivat kaikki tapaamiset etukäteen jopa hyvien ystävien kanssa. Ystävät eivät ole vihollisia eivätkä sukulaisetkaan, mutta jokaiselle on "oma elämä" ja rajallisesti aikaa mieluisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviomiehen veljen vaimo on nato.
Käytännössä kai puhutaan kälyistä , nato on unohtunut sana.
Esim meidän perheessä, poikieni vaimot ja tyttäreni, menkääs tuohon, otan teistä kälyksistä kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on hyvä kun oma-aloitteisesti en pojille soita, en koskaan.
Ottakaas nyt anopeistanne valittavat minusta oppia kun tuutte anopeiksi mutta tehän olette IHAN ERI ASIA. Tottakai te pidätte joka päivä yhteyttä poikiinne ja olette tervetulleita.
Mieheni äiti ja mieheni juttelevat useasti viikossa puhelimessa, vaikka anoppi asuu samassa kaupungissa. Tämä ei häiritse minua millään tavalla, koska anoppi on muuten asiallinen ihminen, eikä käyttäydy rajattomasti.
Tuollaiset marttyyri-anopit ne vasta raskaita ovatkin..
No ei ne sen helpompia ole marttyyri-miniätkään. Luuletko, ettei sellaisia ole? Mieheni veljen entinen vaimo kirjasi oikein paperille kaikki, mitä mielestään hän ja heidän lapsensa saivat "vähemmän" kuin muut. Erotilanteessa sitten aikoinaan hän oli miehelle väläytellyt tätä listaansa. Siihen oli anopin synnit kirjattu oikein huutomerkein. Anoppi oli onneksi silloin jo kuollut. Hän oli ihan tavallinen naisihminen, kiltti ja ystävällinen.
Mulla on ollut työtoveri, jolla ehti olla kolme anoppia siinä työuramme aikana. Ne oli kaikki kuulemma hirviöitä. Me muut taas työtoverimme tuntien emme ihmetelleet yhtään. Riitaisa ja raivokas ihminen, melkein aina jostain haastamassa riitaa ja epäsopua, äärimmäisen raskas työkaveri. Säälimme niitä anoppeja.
Jos joku väittää, että nämä kaksi on ne maailman ainoat kaksi tapausta, suksikoon kuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kertoo kyllä paljon suomalaisten empatia- ja sopeutumiskyvyttömyydestä. Omat lähisukulaisetkin nähdään jonain vihollisina joilla ei ole mitään asiaa kylään muuta kuin viikkoja etukäteen sovittuna ajankohtana ja silloinkin kelpaa vain nopea visiitti. Jos joku tuleekin yllätysvierailulle tai suunnitelmat muuten muuttuvat niin siitä on sitten loppuviikko pilalla. Ei mitään kykyä elää hetkessä ja nauttia elämästä ilman tiukkaa käsikirjoitusta. Tuollakin anoppi oli tarjoutunut avuksi öljyämään terassia niin jo oltiin naama mutrulla.
Etelämmässä ja Aasiassa on yleistä asua yhdessä äidin ja anopin kanssa, mutta täällä ei meinaa 100km riittää vaan mieluiten ei oltaisi tekemisissä ollenkaan.
Jaa niin, siellä ihanassa paikassa nimeltä Ulkomaat, jossa kaikki on paremmin. Mitä nyt joskus poltetaaan tottelematon miniä elävältä, mutta muuten ihana idylli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on hyvä kun oma-aloitteisesti en pojille soita, en koskaan.
Ottakaas nyt anopeistanne valittavat minusta oppia kun tuutte anopeiksi mutta tehän olette IHAN ERI ASIA. Tottakai te pidätte joka päivä yhteyttä poikiinne ja olette tervetulleita.
Mieheni äiti ja mieheni juttelevat useasti viikossa puhelimessa, vaikka anoppi asuu samassa kaupungissa. Tämä ei häiritse minua millään tavalla, koska anoppi on muuten asiallinen ihminen, eikä käyttäydy rajattomasti.
Tuollaiset marttyyri-anopit ne vasta raskaita ovatkin..No ei ne sen helpompia ole marttyyri-miniätkään. Luuletko, ettei sellaisia ole? Mieheni veljen entinen vaimo kirjasi oikein paperille kaikki, mitä mielestään hän ja heidän lapsensa saivat "vähemmän" kuin muut. Erotilanteessa sitten aikoinaan hän oli miehelle vä
En luule, etteikö sellaisia ole. Ihan varmasti on. Mutta tässä otettiin kantaa tuohon tänne kirjoittaneeseen marttyyri-anoppiin. Itselläni on mukava anoppi ja aiempienkin seurustelukumppaneiden (joiden kanssa en siis ole ollut naimisissa) äidit olivat ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini ja kälyni päättivät yks kaks alkaa yrittäjiksi hornan tuutissa. Siis muuttaa sinne tunnin matkan päästä Helsingistä.
Kälyllä opinnot kesken Helsingissä.
He tekivät kaikki yrityskaupat ja muutot jne kertomatta kenellekään.
Ja sitten ilmeni että olivat laskeneet kaiken sen varaan, että käly voi asua meillä aina kun tulee hoitamaan opintojaan. Kuulemma ihan vähän puuttui.
Minusta tuo oli jo törkeää että ei edes kysytä käykö se vaan keskenään päätetään että näin tehdään.
Pitkin hampain siihen suostuin, mutta seuraavalsi ilmeni, että niitä opintoja oli jäljell aika paljon enemmän kuin se vähän.
Tätä ennen meille oli tungettu miehen toinen sisko etsimään töitä Helsingistä. Järjestin hänelle mm työhaastattelun, jonne hän ei ikinä mennyt. Sieltä sitten soitettiin minulle ja haukuttiin.
käly1
substantiivi puolison sisar t. veljen (t. puolison veljen) vaimo.
Lähde: Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen Suomen kielen sanakirja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on hyvä kun oma-aloitteisesti en pojille soita, en koskaan.
Ottakaas nyt anopeistanne valittavat minusta oppia kun tuutte anopeiksi mutta tehän olette IHAN ERI ASIA. Tottakai te pidätte joka päivä yhteyttä poikiinne ja olette tervetulleita.
Mieheni äiti ja mieheni juttelevat useasti viikossa puhelimessa, vaikka anoppi asuu samassa kaupungissa. Tämä ei häiritse minua millään tavalla, koska anoppi on muuten asiallinen ihminen, eikä käyttäydy rajattomasti.
Tuollaiset marttyyri-anopit ne vasta raskaita ovatkin..No ei ne sen helpompia ole marttyyri-miniätkään. Luuletko, ettei sellaisia ole? Mieheni veljen entinen vaimo kirjasi oikein paperille kaikki, mitä mielestään hän ja heidän lapsensa saivat "vähemmän" kuin muut. Erotilanteessa sitten aikoinaan hän oli miehelle vä
Avaa tästä vaikka uusi keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aviomiehen veljen vaimo on nato.
Käytännössä kai puhutaan kälyistä , nato on unohtunut sana.
Esim meidän perheessä, poikieni vaimot ja tyttäreni, menkääs tuohon, otan teistä kälyksistä kuvan.
nato1*F
substantiivi (taivutus: nato, nadon, natoa, nadolle jne.)
vanh., runok. aviomiehen sisar.
Kyty kyinä kynnyksellä, / nato nauloina ovella KANTELETAR.
Nää anoppiprovot on mun lemppareita! :-D Riittävästi yllättäviä juonenkäänteitä pitääkseen yleisön viihdytettynä. Keep them coming!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on hyvä kun oma-aloitteisesti en pojille soita, en koskaan.
Ottakaas nyt anopeistanne valittavat minusta oppia kun tuutte anopeiksi mutta tehän olette IHAN ERI ASIA. Tottakai te pidätte joka päivä yhteyttä poikiinne ja olette tervetulleita.
Mieheni äiti ja mieheni juttelevat useasti viikossa puhelimessa, vaikka anoppi asuu samassa kaupungissa. Tämä ei häiritse minua millään tavalla, koska anoppi on muuten asiallinen ihminen, eikä käyttäydy rajattomasti.
Tuollaiset marttyyri-anopit ne vasta raskaita ovatkin..No ei ne sen helpompia ole marttyyri-miniätkään. Luuletko, ettei sellaisia ole? Mieheni veljen entinen vaimo kirjasi oikein paperille kaikki, mitä mielestään hän ja heidän lapsensa saivat "vähemmän" kuin muut. Erotilanteessa sitten aikoinaan hän oli miehelle vä
Joku päivä noista miniöistä tulee anoppeja. Jos jollain on hankala luonne vanhana, on hänellä ollut hankala luonne jo nuorena.
Totta kai se loukkaa jos lastenlapsia kohdellaan eriarvoisesti.
Yleens anoppi on kohdellut jo omia lapsiaankin eriarvoisesti.
Miehen lapsuudenperheessä nuorin sisko on täysin essun helmoissa pidetty lellikki. Ja tyttäret ylimalkaan ovat todella riippuvaisia äidistään. Ja tämä sekaantuu ihan joka asiaan tyttärien perheissä.
Välit vävyihin ei tästä syystä ole järin lämpimät
Minä olen aina pitänyt häneen tietosesti etäisyyttä tuon piirteen takia. On luultabasti välit pysyneet parempina sen ansiosta, kun ei ole edes yritetty sen läheisempiä olla.
Asutaan myös kaukana heistä.
Vierailija kirjoitti:
Missähän päin itäistä Suomea on saareen 20 km matka veneellä suuntaansa?
Uskomatonta, että joku edes kysyy uollaista. Ootko koskaan käynyt Saimaalla ? Suomessa muitakin melkoisen isoja järviä ja aika monella tuhannella mökki merellä ja sinne matkaa helposti kymmeniä km veneellä.
Eikö tämä keskustelu ole täynnä marttyyriminiöitä? Anoppi ei mainitse nimeäni vaan enintään poikakullan vaimona. Anoppi ei joulukorttiin kirjoita sukunimeäni vaan saattaa laittaa poika sukunimi ja perhe. Itken marttyyrin kyyneleitä. Anoppi ei mainitse että omistan koko asunnon/puolet asunnosta. Anoppi sitä ja tätä, minä sorrettu naisrukka.
Sinne saarimökille ei tarvitse lähteä kuskaamaan. Voi suoraan sanoa anopille, että " Kuulehan anoppi. Jatkossa sovi ensin meidän kanssamme, että sopiiko meille, ennen kuin kutsut vieraita meille tai mökille. KYSE ON MEIDÄN OMAISUUDESTAMME ja meidän aikatauluistamme. Ja meidän tavaroihin ei kosketa, eikä meille kanneta lisää mitään tavaraa kysymättä ensin. Tämä on meidän kotimme, ei sinun kotisi. Ymmärrätkö" Ja tiukasti sitten! Suuttukoot jos suuttuu, mutta homman voi joutua toistamaan monta kertaa ja sanomaan rumasti. Jos levittelee mattoja, niin ota pois, laita eteiseen ja sano, että "Älä pahastu, mutta viehän tuo mennessäsi, vaikka kirpparille, emme ole sitä pyytäneet eikä se ole meidän tyyliä."
Minä jouduin aikanaan ikänsä navetan vieressä asunutta appiukko-vainaata opettamaan, että "klo 6.30 maanantai-aamuna ei ole mikään kyläilyaika. Meillä täällä kaupungissa mennään silloin töihin ja tarhaan. (Kyllä oli poru. Ja homma piti toistaa) Eikä kannata lauantai-aamuna klo 10 ilmestyä turhaan oven taakse istumaan, me voidaan olla vaikka mökillä. Eikä tulla sieltä varta vasten kahvinkeittoon." Apen mielestä kun ennakkoon saapumisesta ilmoittelu oli ihan turhanaikaista puuhaa. Kyllähän ne nyt siellä istuu häntä vartoomassa. Just joo. Älä niiaile, kun anoppi saa jotain päähänsä. Sen pitää oppia, että maailma ei pompi, kun hän pieraisee.
Jo on tyhmiä anoppeja ja appia, sen sanon vaan. Mutta tiukkana vaan. Oppi se appiukkokin lopulta ilmoittamaan vierailuaikansa ja sopimaan tulonsa. Onneksi oma anoppi on sentään järjen ihminen.
N55v.
Eikö tämä keskustelu ole täynnä marttyyriminiöitä? Anoppi ei mainitse nimeäni vaan enintään poikakullan vaimona.
- Keskustellaan siitä, miten ei mainitse miniää ollenkaan, edes siellä miniän kotona.
- Mitä jos miniä käyttäytyisi noin anopin kotona?
Anoppi ei joulukorttiin kirjoita sukunimeäni vaan saattaa laittaa poika sukunimi ja perhe.
- Tykkäisikö anoppi saada joulukortti otsikolla Jaakko Virtanen ja perhe?
Itken marttyyrin kyyneleitä. Anoppi ei mainitse että omistan koko asunnon/puolet asunnosta. Anoppi sitä ja tätä, minä sorrettu naisrukka.
- Kukaan ei ole sellaista valittanut, vaikka miten jankutat, vaan että anoppi omii pojalleen ja itselleen miniän omaisuuden.
Anoppi sitä ja tätä
- Ketju aihe
minä sorrettu naisrukka.
- Anoppihan täällä marttyyriksi heittäytyy
Se ei aina tarkoita, että näiden ihmisten välillä vallitsee autuas yhteiselo. Jossain Intiassa appivanhemmat voivat vaatia miniää tekemään abortin, jos miniä odottaa lasta, joka on väärää sukupuolta (tyttö). Odottavan äidin aviomies saattaa olla toista mieltä, mutta suostuu helposti vanhempiensa vaatimuksiin. Ihmiset eivät ole missään pelkkiä enkeleitä. Samalla tavalla lähisukulaiset voivat ehdottaa (vaatia), että nuori pariskunta saa lisää lapsia, vaikka näiden mielestä lapsiluku riittää jo. Tulee sanomista tästä ja tuosta. Tuttava kertoi, että Filippiineillä lapsuudenperhe voi sekaantua pahasti nuoren ihmisen ammatinvalintaan. Arabikulttuurissa on omat erityiset kuvionsa. Joku voi täältä käsin nähdä sen kaiken idyllisenä, mutta se on kuvittelua.