MTV: Elätkö sinäkin hiljaisessa avioerossa? Lapsetkin aistivat kun äiti ja isä ovat vain kämppiksiä
MTV:n jutussa kuvataan ilmiötä, josta moni ei uskalla puhua ääneen: hiljainen avioero. Parisuhde, jossa ei ole enää rakkautta, kosketusta eikä yhteisiä unelmia mutta silti pysytään yhdessä. Syynä usein raha, lapset tai pelko siitä mitä muut ajattelevat.
Pahinta on, että moni äiti elää tällaisessa tilanteessa vuosia. Arki on siivoamista, logistiikkaa, kauppalistoja ja Netflixiä eri huoneissa. Eikä kukaan sano mitään, koska "ei nyt jaksa draamaa".
Mutta lapset huomaavat. Hiljaisuus ja kylmyys tarttuvat. Tunnetason ero tekee kodista turvattoman, vaikka ulospäin kaikki näyttäisi "ihan kivalta". Eikä se mies edes tajua mitään tai jos tajuaa, ei välitä.
Huhuh mammat, nyt rehellisesti: kuinka moni teistä elää käytännössä yksin, vaikka on parisuhteessa? Kuinka moni teeskentelee että kaikki on ok, vaikka mikään ei ole ollut kunnossa vuosiin?
Milloin on parempi lähteä kuin jäädä valehdellen lapsillekin, että "meillä on perhe"? Ja miksi yhä useampi nainen jää tällaiseen, vaikka sydän on jo kuollut?
Kommentit (191)
Se on tosiaan vähän niin että biologian näkökulmasta siinä on se ikkuna minkä aikana lisäännytään jos nyt lisäännytään. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin intohimoinen pitkä parisuhde. Luonnon näkökulmasta siinä on se muutaman vuoden max. aikaikkuna. Se on biologiaa vain se. Olemme eläimiä.
Yhteiskuntien ei ehkä kannattaisi yrittää opettaa että sellainen luonnoton asia olisi olemassa, kuin pitkä parisuhde ihmisellä.
Tai siis esittää... Totuuden kyllä kaikki tietävät ja näkevät ympärillään.
Summa summarum: ihastuminen, rakastuminen, ehkä potentiaalisia jälkeläisiä, tasaantuminen, homma loppuu. Toista X kertaa.
Näin nyt voi tälläkin palstalla lopettaa turhat draamat kun on paljastettu asia miten maailma on aina toiminut ja toimii yhä edelleen; ja jonka kaikki tietävät, ymmärtävät ja näkevät ympärillään.
Lapset eivät myöskään nauti eronneiden vanhempiensa uusteinivaiheesta, jossa vanhempi ei pysty pitämään näppejään erossa uudesta mies/naisystävästään senkään aikaa, kun lapsi on paikalla.
Itse elin tällaisessa lapsuuteni. Vanhempani elivät illat mykkäkoulua pitäen, tai isäni lähti omille reissuilleen ja tuli suoraan nukkumaan, jos tuli ollenkaan. Toivoin lukemattomat kerrat, että vanhempani eroaisivat.
Joo tunnistan tilanteen koska elän siinä.
Vierailija kirjoitti:
Itse elin tällaisessa lapsuuteni. Vanhempani elivät illat mykkäkoulua pitäen, tai isäni lähti omille reissuilleen ja tuli suoraan nukkumaan, jos tuli ollenkaan. Toivoin lukemattomat kerrat, että vanhempani eroaisivat.
Meillä ei ole mykkäkoulua, olemme kohteliaita kämmpiksiä.
Missään ei ole niin yksin kun huonossa parisuhteessa. Onneksi erosin ajoissa. Minusta ei olisi kulissivaimoksi.
Omasta mielestäni paras malli olisi sellainen, missä sama parisuhde kestäisi max.5 vuotta. Itse urauduin olemaan 20 vuotta saman miehen kanssa, vaikka tunteet oli puolin ja toisin täysin kuolleet jo ainakin 10v ennemmin. Typerin teko mitä itselleen voi tehdä. Rakkautta ei todellakaan ollut se siksi luulemani tunne, vaan sääliä ja kiintymystä. Mutta kiintymystä nyt voi tuntea vaikka pihalla olevaan kiveen.
Miksi tuo olisi huono parisuhde? Jokainen pari päättää yhdessä, mikä on heille optimaalinen tapa elää ja uskon vahvasti, että jokainen lapsi elää mieluummin perheessä, jossa vanhemmat kunnioittavat toisiaan ja haluavat toisilleen hyvää kuin ainaisessa riidan ja sovintoseksin maailmassa.
Ei tuossa välttämättä ole mitään hiljaisuutta ja kylmyyttä, ei ilkeyttä ja vihaa. On riittävästi aikuisuutta antaa toiselle tilaa ja hyväksytään se, että parisuhteessa jokaisen unelman ei tarvitse olla yhteinen. Naistenlehtien ikuinen puhuminen ja leiskuva lempi eivät vastaa tosielämää, arkea on enemmän kuin juhlaa ja lapsillekin hyvä arki on parempi kuin vanhempi, joka on kiinnostuneempi perheen ulkopuolisesta suhteilusta.
Uusi isäpuoli kahden vuoden välein ei ole yhdenkään lapsen unelma, vaikka media niin väittäisi.
Elän. Kyllähän lapset tästä väärän kuvan suhteesta ja läheisyydestä saavat.
Mutta elämme sivistyneesti, omiin suuntimme ja rinnakkain, tarpeen mukaan.
Naiset usein kyllästyvät mieheen ja hakevat eroa. Miehet eivät suhteessa paljoakaan muutu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo olisi huono parisuhde? Jokainen pari päättää yhdessä, mikä on heille optimaalinen tapa elää ja uskon vahvasti, että jokainen lapsi elää mieluummin perheessä, jossa vanhemmat kunnioittavat toisiaan ja haluavat toisilleen hyvää kuin ainaisessa riidan ja sovintoseksin maailmassa.
Ei tuossa välttämättä ole mitään hiljaisuutta ja kylmyyttä, ei ilkeyttä ja vihaa. On riittävästi aikuisuutta antaa toiselle tilaa ja hyväksytään se, että parisuhteessa jokaisen unelman ei tarvitse olla yhteinen. Naistenlehtien ikuinen puhuminen ja leiskuva lempi eivät vastaa tosielämää, arkea on enemmän kuin juhlaa ja lapsillekin hyvä arki on parempi kuin vanhempi, joka on kiinnostuneempi perheen ulkopuolisesta suhteilusta.
Uusi isäpuoli kahden vuoden välein ei ole yhdenkään lapsen unelma, vaikka media niin väittäisi.
Kuka sanoo, että eronneella on parin vuoden välein uusi isäehdokas esiteltävänä. Tuo nyt ääriesimerkki jostain pubiruusun wt elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset usein kyllästyvät mieheen ja hakevat eroa. Miehet eivät suhteessa paljoakaan muutu.
Ehkä kannattaisi yrittää.
Kannattaa katsoa "Paksut pariskunnat". Siinä nähdään mitä parisuhteen hoito vaatii molemmilta
lapsia ei onneksi ollut, mutta ex-mies vietti avioliitosta viimeiset 5 vuotta naimisissa tietokoneen ja pelien kanssa. Jokusen vuoden jaksoin narista että minäkin olen olemassa, sitten luovutin. Mies oli hyvin yllättynyt kun halusin erota koska meillä oli kaikki hyvin.
Mutta joo tiedän useammankin ollaan yhdessä kun yksinkään ei viitsisi olla järjestelyn.
Vierailija kirjoitti:
Naiset usein kyllästyvät mieheen ja hakevat eroa. Miehet eivät suhteessa paljoakaan muutu.
Paitsi huonompaan suuntaan. Aluksi edes lupailtiin jotain, mikä ei kuitenkaan toteutunut koskaan. Lopulta ei jakseta edes luvata.
Me kaikki vauva palstalaiset ollaan tommosissa suhteissa tai kasvanut tommosissa perheissä
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät myöskään nauti eronneiden vanhempiensa uusteinivaiheesta, jossa vanhempi ei pysty pitämään näppejään erossa uudesta mies/naisystävästään senkään aikaa, kun lapsi on paikalla.
juuh, muistan sen omilta teiniajoilta ysärillä miten ällötti kun mutsi veti jotakin kielareita sohvalla uuden miehensä kanssa. Se mies siis sinänsä oli ok, mutta joku hemmetin raja..toki mutsini on täysverinen narsku eli tunnetusti rajaton keissi.
Minä olin lapsena tyytyväisempi yhdestä kodista ilman vuorottelua, vaikka vanhempani eivät rakastavaisia olleetkaan. En silti tuomitse heitä, jotka päättävät muuttaa erilleen vastaavassa tilanteessa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuulostaako-ikavan-tutulta-merkit-j…