Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?

Ei kaduta, oma päätös. Olen leski ja tapailen miehiä jälleen. Yhteen en enää muuta kenenkään kanssa.Elämä kunnossa ja menoa piisaa.

Kiitos tästä keskustelusta. Itsekin aihetta paljon pohtinut. Lapsettomuus tuntuu omalla kohdalla koko ajan todennäköisemmältä. Tällä hetkellä siihen syynä sinkkuus ja mielenterveysongelmat. Välillä lapsettomuus on valtava helpotus, välillä se aiheuttaa surua. Toivon että jonain päivänä aihe olisi käsitelty kohdaltani eikä tarvitsisi miettiä koko aihetta. 

N32

Ei kaduta. Nuorilla on tulevaisuudessa entistä vaikeampaa. Kävin eilen Myyrmäessä ja on surullista, että niin monet käyttävät huumeita jo niin nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa niitä mutta he ovat itselleen vakuuttaneet ettei saa harmittaa koska vähän myöhästä on.

Eli eivät myönnä sitä. Muuten myöntäisivät että tuli tehtyä huono päätös ja sitähän ei voi tehdä.

Pitää pysyä sen päätöksen takana, sen takia nää vastaukset on tätä.

Ilmiselvää.

Itse kaduttaa ja myönnän sen.

Tämä voi nyt järkyttää sinua, mutta kerron silti: Kaikki eivät ole niin kuin sinä. Se, että sinua kaduttaa, ei tarkoita, että kaikkia kaduttaa. Luulisi jo 50+ iässä tajuavan näin yksinkertaisen asian. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. Elän maalla eläinlaumani kanssa ja olen onnellinen. 

Eläimet ovat lapsenkorvikkeita. 

Miksi harmittaisi, jos ei ole lapsia halunnut? Harmittaako sinua, ettet ole hankkinut traktoria, vaikka et ole koskaan halunnut traktoria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Elän maalla eläinlaumani kanssa ja olen onnellinen. 

Eläimet ovat lapsenkorvikkeita. 

Samalla logiikalla lapset ovat eläinten korvikkeita. 

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo 5-vuotiaana, etten halua synnyttää. Myöhemmin olen katsellut sivusta sitä lapsiperhearkea, uuh. Opettajana olen nähnyt, kuullut ja kokenut koko yhteiskunnan kaikkien kerrosten jälkeläisten ja vanhempien teppuroinnit hyvässä ja pahassa. Nykyään saa harva se päivä lukea lehdistä, mitä voi sattua vanhempien ja lasten välillä. Kaduttaako? Ei, totisesti.

Halu synnyttää on vähän eri asia kun halu olla vanhempi ja kokea sen rikkauden. Se on parasta maailmassa ja ilman sitä olet elänyt vain osittain.

Elämä on lisääntymistä varten tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa niitä mutta he ovat itselleen vakuuttaneet ettei saa harmittaa koska vähän myöhästä on.

Eli eivät myönnä sitä. Muuten myöntäisivät että tuli tehtyä huono päätös ja sitähän ei voi tehdä.

Pitää pysyä sen päätöksen takana, sen takia nää vastaukset on tätä.

Ilmiselvää.

Itse kaduttaa ja myönnän sen.

Tämä voi nyt järkyttää sinua, mutta kerron silti: Kaikki eivät ole niin kuin sinä. Se, että sinua kaduttaa, ei tarkoita, että kaikkia kaduttaa. Luulisi jo 50+ iässä tajuavan näin yksinkertaisen asian. 

Ja toisinpäin, se että sinua ei kaduta, ei tarkoita sitä että ketään muutakaan ei kaduta. Henkilökohtaisia ajatuksiahan tässä kyseltiin, ei tilastoja.

Ei harmita. Olen tyytyväinen että elämä meni näin ja saamme olla mieheni kanssa kahdestaan ja nauttia elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo 5-vuotiaana, etten halua synnyttää. Myöhemmin olen katsellut sivusta sitä lapsiperhearkea, uuh. Opettajana olen nähnyt, kuullut ja kokenut koko yhteiskunnan kaikkien kerrosten jälkeläisten ja vanhempien teppuroinnit hyvässä ja pahassa. Nykyään saa harva se päivä lukea lehdistä, mitä voi sattua vanhempien ja lasten välillä. Kaduttaako? Ei, totisesti.

Halu synnyttää on vähän eri asia kun halu olla vanhempi ja kokea sen rikkauden. Se on parasta maailmassa ja ilman sitä olet elänyt vain osittain.

Elämä on lisääntymistä varten tarkoitettu.

Ilman synnyttämistä nainen ei lisäännyt. Sori siitä, pikkuinen. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa niitä mutta he ovat itselleen vakuuttaneet ettei saa harmittaa koska vähän myöhästä on.

Eli eivät myönnä sitä. Muuten myöntäisivät että tuli tehtyä huono päätös ja sitähän ei voi tehdä.

Pitää pysyä sen päätöksen takana, sen takia nää vastaukset on tätä.

Ilmiselvää.

Itse kaduttaa ja myönnän sen.

Tämä voi nyt järkyttää sinua, mutta kerron silti: Kaikki eivät ole niin kuin sinä. Se, että sinua kaduttaa, ei tarkoita, että kaikkia kaduttaa. Luulisi jo 50+ iässä tajuavan näin yksinkertaisen asian. 

Ja toisinpäin, se että sinua ei kaduta, ei tarkoita sitä että ketään muutakaan ei kaduta. Henkilökohtaisia ajatuksiahan tässä kyseltiin, ei tilastoja.

Missä minä olen väittänyt, ettei ketään kaduta? Vai etkö taaskaan osannut lukea, mistä puhutaan?

Ei kaduta. Olen tyytyväinen että osasin pitää pääni ja valita näin, muiden painostuksesta huolimatta. Nautin elämästäni ilman äitiyttä. koskaan ei ole ollut vauvakuumetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kysymyksenasettelu on suoraan sanottuna typerä. On täysin eri asia, jos lapsettomuus on oma valinta kuin jos on tahattomasti lapseton. Ei noiden kahden kokemuksia voi mitenkään rinnastaa toisiinsa. Totta kai se harmittaa ja surettaa, jos on halunnut lapsia eikä niitä ole saanut. Ja vastaavasti: tietenkään ei kaduta tai harmita, jos ikinä ei ole lapsia halunnutkaan. 

Minusta kysymys ei ole ollenkaan typerä. Olen itsekin pohtinut kolmekymppisenä ihan vastaavaa.

Ei varmasti kadutakaan, jos ei ole lapsia koskaan halunnut, mutta ap hakikin kysymyksellään niitä, joilla lapsihaaveet ovat heränneet ns liian myöhään. Ja ap vaikuttaa riittävän fiksulta ymmärtääkseen, että asiat tai näkemykset, jotka tuntuvat kolmekymppisenä tosi tärkeiltä, eivät sitä välttämättä myöhemmin ole. Ihminen muuttuu ja kehittyy elämänsä läpi.

Ja pahoittelut ap, sinun kysym

Kiitos sinulle. Kyllä, juuri tätä hain takaa. Kolmekymppinen on vielä nuori, useimmiten terve ja jaksava, mutta elämässä mielenkiinnon kohteet ja prioriteetit tuppaavat jonkin verran muuttumaan iän myötä. Nelikymppiselläkin on yleensä vielä intoa ja jaksamista vaikka mihin, mutta tilanne muuttuu etenkin vaihdevuosien jälkeen. Viisi- ja kuusikymppisenä ihminen alkaa usein kaivata enemmän pysyvyyttä ja rauhaa ja nimenomaan sitä omaa perhettä tai läheisiä. Tietynlainen jatkuvuus alkaa tuntua tärkeämmältä.

Aina myös sanotaan, että ei ole yksinäistä, jos on ystäviä ja harrastuksia, mutta nykyään monella ei niitä tai puolisoakaan välttämättä ole. Tai ihmissuhteet voivat kariutua. Ja vaikka ystäviä olisikin, niin jos heillä on omia lapsia ja perhe, eipä sitä aikaa välttämättä juuri ole lapsettomille (sinkku)kavereille. Eli harva vapaaehtoisesti lapseton katuu päätöstään silloin, kun elämässä on runsaasti muutakin sisältöä, mutta iän karttuessa lapsettomuuden huonot puolet alkavat korostua. Yksinäinen vanhuus on aika karu asia, toisaalta sitä tuntuu olevan vaikea välttää, vaikka omia lapsia ja lapsenlapsia olisikin. Hankalia asioita tosiaan.

Ketjuun on eksynyt useita yksioikoisia ja muuten vain haukkumaan halajavia ihmisiä, mikä ei sinänsä yllättänyt. Mutta muutamilta on tullut hyvää, rehellistä pohdintaa; heillä on kykyä nyanssien tulkintaan. AP

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa niitä mutta he ovat itselleen vakuuttaneet ettei saa harmittaa koska vähän myöhästä on.

Eli eivät myönnä sitä. Muuten myöntäisivät että tuli tehtyä huono päätös ja sitähän ei voi tehdä.

Pitää pysyä sen päätöksen takana, sen takia nää vastaukset on tätä.

Ilmiselvää.

Itse kaduttaa ja myönnän sen.

Miksi sinua kaduttaa? Olisitko siis halunnut lapsia aikanaan ja miksi et niitä saanut? Millä tavalla kuvittelet elämäsi nyt paremmaksi jos sinulla lapsia olisi?

Minä olisin ehkä halunnut lapsia, mutta en ajoissa löytänyt sopivaa miestä. En siis kadu, koska ei ole mitään katumista. Se ei mennyt niin että olisin jättänyt jonkin tilaisuuden käyttämättä, jolloin voisi tuntea katumusta. Sitä tilaisuutta ei koskaan tullut. Olen joskus leikkinyt ajatuksella, millaista olisi jos olisin äiti, mutta suoraan sanottuna minun on hirveän vaikea saada siitä kiinni. Enhän ole koskaan sitä kokenut, joten en tiedä mitä siinä kaipaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa niitä mutta he ovat itselleen vakuuttaneet ettei saa harmittaa koska vähän myöhästä on.

Eli eivät myönnä sitä. Muuten myöntäisivät että tuli tehtyä huono päätös ja sitähän ei voi tehdä.

Pitää pysyä sen päätöksen takana, sen takia nää vastaukset on tätä.

Ilmiselvää.

Itse kaduttaa ja myönnän sen.

Tämä voi nyt järkyttää sinua, mutta kerron silti: Kaikki eivät ole niin kuin sinä. Se, että sinua kaduttaa, ei tarkoita, että kaikkia kaduttaa. Luulisi jo 50+ iässä tajuavan näin yksinkertaisen asian. 

Et edes ymmärtänyt tekstiä, jos olisit et sanoisi noin. Ne ketkä on valinneet sen eivät anna itsensä edes ajatella muuta ja ovat vakuuttaneet itselleen tehneensä oikean päätöksen. Pohtivat toki mutta kallistuvat aina siihen että tekivät oikean päätöksen koska se suojelee heidän mieltä.

Vaikka olet itsesi vakuuttanut, se ei tee päätöksestä sen enempää oikeaa kuin että olisitkin valinnut toisin.

Jos sinulla nyt olisi ne lapset ja perhe, et niitä katuisi. Sen vannon. Mutta sitä et tiedä etkä halua tietää koska mielesi on vakuutettu siitä tekemästäsi valinnasta. Psykologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kysymyksenasettelu on suoraan sanottuna typerä. On täysin eri asia, jos lapsettomuus on oma valinta kuin jos on tahattomasti lapseton. Ei noiden kahden kokemuksia voi mitenkään rinnastaa toisiinsa. Totta kai se harmittaa ja surettaa, jos on halunnut lapsia eikä niitä ole saanut. Ja vastaavasti: tietenkään ei kaduta tai harmita, jos ikinä ei ole lapsia halunnutkaan. 

Minusta kysymys ei ole ollenkaan typerä. Olen itsekin pohtinut kolmekymppisenä ihan vastaavaa.

Ei varmasti kadutakaan, jos ei ole lapsia koskaan halunnut, mutta ap hakikin kysymyksellään niitä, joilla lapsihaaveet ovat heränneet ns liian myöhään. Ja ap vaikuttaa riittävän fiksulta ymmärtääkseen, että asiat tai näkemykset, jotka tuntuvat kolmekymppisenä tosi tärkeiltä, eivät sitä välttämättä myöhemmin ole. Ihminen muuttuu ja kehittyy elämä

Naiivia kuvitella, että lastenhankkiminen poistaa yksinäisyyden. 

t. vanhusten palvelutalon työntekijä

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta. Nuorilla on tulevaisuudessa entistä vaikeampaa. Kävin eilen Myyrmäessä ja on surullista, että niin monet käyttävät huumeita jo niin nuorena. 

Jep, epäonnistuneita perheitä piisaa, surullinen näky.

Jos lapsien saaminen olisi ollut minulle pakottava ja tärkein elämäni asia olisin joutunut eroamaan rakastamastani miehestä, joka ei olisi voinut saada lapsia. Adoptioon hän ei suostunut, joten jatkoimme elämää eteenpäin ja touhusimme kaikkea muuta. Mukavaa meillä oli siihen asti , kunnes mies kuoli äkillisesti.  Minä jo ylittänyt mahdollisuuden saada lapsia.

Olen kuitenkin koko ikäni, ihan lapsuudestani ajatellut, että maailmassa on hirvittävän paljon lapsia, jotka tarvitsevat muitakin aikuisia kuin omat vanhempansa. Se on hyvin totta. Vanhemmuus ei tarkoita aina sitä, että lapsi eläisi hyvässä perheessä ja tulisi ymmärretyksi. MInuakin tarvitaan kuuntelemaan ja juttelemaan ja teen sitä  mielelläni kenen tahansa lapsen kanssa, joka aikuisen huomiota tarvitsee.  Lapsella tarkoitan 0-18 vuotiaita.

Kannattaa miettiä sitäkin, onko varaa terapioihin ja intervallihoitoihin jos lapsi on vammainen. Tulevaisuudessa hyvinvointialueet joutuvat karsimaan menoja. Vammainen lapsi maksaa meille veronmaksajille kymmeniä tuhansia euroja joka vuosi. Tulevaisuudessa vanhemmat joutuvat itsekin ottamaan vastuuta vammaisesta penskastaan.