Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?
31.05.2025 |
Et halunnut lapsia tai ehkä olisit halunnutkin muttet saanut ja nyt olet yli 50-vuotias. Tuleeko koskaan sellaisia hetkiä, että olisi sittenkin pitänyt hankkia lapsi? Tai harmittaako/kaduttaako, että äitiys ja lapsiperhe-elämä jäi sinulta kokematta?
Kerro myös halutessasi, oletko parisuhteessa tai tapailetko miehiä vai elätkö yksin.
Kommentit (618)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites itse ap, harmittaako?
Olen vielä sen ikäinen, että voisin saada lapsia, mutta kallistumassa siihen, etten niitä hanki. Mietityttää vain, tulenko katumaan sitä 15 - 20 vuoden päästä. Sen takia teinkin aloituksen, kun haluaisin kuulla muiden kokemuksista. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aika suosittua nykyään, mutta en usko sen olevan pelkästään positiivinen kokemus kaikille sen valinneille. AP
Sun tapauksessa kuulostaa siltä, että ehkä lapsia haluatkin etkä identifioidu vapaaehtoisesti lapsettomaksi joilta joko puuttuu hoivavietti tai joille päätös on muusta syystä tosi selkeä, ns. aina tiedetty. Sinun täytyy miettiä just niitä omia syitä päätökselle. Jonkin verran tietysti on näitä mielensä muuttajia, jotka ovat usein olleet pitkään kahden vaiheilla ja lopulta tehneet omalla kohdallaan väärän päätöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 52 v ja voin käsi sydämellä sanoa, että ei kaduta. En oikeasti ole koskaan halunnut lasta, niin miksi katuisin tai harmittelisin sellaisen puuttumista, mitä en ole halunnut.
Ei kaduta tai harmita, koska tekisin saman päätöksen nyt ja tulevaisuudessakin. Syynä taustalla mielenterveydelliset asiat. Se toki voi jossain vaiheessa harmittaa, ettei minusta tullut tämän tasapainoisempaa ihmistä, sellaista jolle olisi lasten hankkiminen ollut ihan mielekäs vaihtoehto. Mutta kun ei, niin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivi-ikäisiltä viiskymppisiltä saa ehkä erilaisia vastauksia kuin totaaliyksinäisiltä vanhuksilta.
Monet totaaliyksinäiset vanhukset ovat lastensa hylkäämiä. Eli se siitä vanhuuden turvasta.
Tämä. Jos on totaalisesti yksin, niin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä omia valintoja. Lapsista eivät välttämättä käy vanhempiaan katsomassa kuin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuhkakohdut on säälittäviä luusereita eikä niitä voi edes laskea naiseksi.
Eikä siis tuhkamunia miehiksi.
Paras päätös ikinä.
Harva mies on perhekeskeinen.
Olisi tullut ero, ja elämä niin kurjaa, mitä ihmisillä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän alle 50v vela. Miksi ihmeessä kaduttaisi/harmittaisi? En koskaan ole halunnut kokea äitiyttä ja lapsiperhe-elämää. Ei kaduta sekään, etten ole ruvennut alkoholistiksi tai tehnyt rikosta ja hankkiutunut vankilaan. Miksei niistä koskaan kysytä, että harmittaako/kaduttaako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivi-ikäisiltä viiskymppisiltä saa ehkä erilaisia vastauksia kuin totaaliyksinäisiltä vanhuksilta.
Monet totaaliyksinäiset vanhukset ovat lastensa hylkäämiä. Eli se siitä vanhuuden turvasta.
Tämä niin totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa ja harmittaa.
Ei ole sitä omaa porukkaa, joka kokoontuu saman pöydän ääreen, ei ole aikuista lasta, jolle soittaisi ja kysyisi miten menee. Kukaan ei tule ovesta, niitä ihmisiä ei ole olemassa.
Entä jos lapsesi olisi vankilassa, vammainen tai kuollut päihteisiin?
Hän olisi lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites itse ap, harmittaako?
Olen vielä sen ikäinen, että voisin saada lapsia, mutta kallistumassa siihen, etten niitä hanki. Mietityttää vain, tulenko katumaan sitä 15 - 20 vuoden päästä. Sen takia teinkin aloituksen, kun haluaisin kuulla muiden kokemuksista. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aika suosittua nykyään, mutta en usko sen olevan pelkästään positiivinen kokemus kaikille sen valinneille. AP
Itse pohdin 35-vuotiaana samaa kuin sinä ja tulin siihen tulokseen, että halusin saada lapsia. Onneksi, koska elämä lasten kanssa on uskomattoman rikasta. Uskon kyllä, että olisin voinut elää hyvää elämää muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi utelet, ap? Miksi tämä asia on niin tärkeä sinulle, ap? Menikö oma elämä hukkaan tavalla jos toisella, ap?
Ei kaduta. En halua että lapseni joutuisi kärsimään ekokatastrofissa tulevaisuudessa. Tai elämään kolmannen maailmansodan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaduta. Kauhein elämä, jonka voisin itselleni kuvitella olisi olla vammaisen lapsen yh-äiti.
Olen surrut asiaa joka päivä. Postailen tuntemuksia ja teen haastatteluja lehtiin. Aina mielessä.
Ei kaduta. Alkoholistin geenejä olisi ollut kolmesta suvusta ja riski mielenterveysongelmaan ja vammaisuuteen. Sitä en olisi enää elämässäni kestänyt. Hoivaan nykyisin läheisiä, terveitä ja hyvinvoivia lapsia ja olen ihanille nuorille ystävä. Olen hyvin onnellinen.
Hyvä aloitus!
Itsekin mietin, että onkohan monia, jotka katuu lapsettomuutta.
Olen 33v nainen ja kaksi viimeistä parisuhdetta kaatunut siihen, että kumppani päättänytkin haluavansa lapsia kanssani. Erohan siinä tullut ja toivon heille, että löytävät nopeasti uuden kumppanin, jonka kanssa saavat perheen.
Redditissä on iso yhteisö henkilöitä, jotka katuvat vanhemmuutta, mutta ei kuitenkaan isoa yhteisöä, jossa kaduttaisiin lapsettomuutta - ja olisi kiva kuulla näitäkin tarinoita.
Muutama hetki, jolloin olen miettinyt, minkälainen ihmisentaimi minun ei milloinkaan maan päälle syntynyt biologinen lapseni olisi ollut, miltä näyttänyt, kaikkea tätä.
Kyllä tällaisia hetkiä on joitakin, en lähde kaunistelemaan.
Katumuksesta en kuitenkaan puhuisi.
Sellainen ohikiitävä melankolinen häivähdys ikävän ja surun kombinaatiota, ja sitten.. minä jatkan päivääni.
Samalla tavalla koen ohikiitäviä kaipuun ja ikävän tunteita melko hiljattain kuolleita erinäisiä läheisiäni kohtaan.
Harmittaako sinua, ap, olla noin yksinkertainen ihmisoletettu?