Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?
31.05.2025 |
Et halunnut lapsia tai ehkä olisit halunnutkin muttet saanut ja nyt olet yli 50-vuotias. Tuleeko koskaan sellaisia hetkiä, että olisi sittenkin pitänyt hankkia lapsi? Tai harmittaako/kaduttaako, että äitiys ja lapsiperhe-elämä jäi sinulta kokematta?
Kerro myös halutessasi, oletko parisuhteessa tai tapailetko miehiä vai elätkö yksin.
Kommentit (618)
Afrikassa lisäännytään kyllä. 1.3 mrd palleroa odottaa pääsyä Eurooppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän fakta:
Enemmän katuu tekemättömiä asioita kun tehtyjä.
Kaikki vanhukset allekirjoittaa tämän.
Mutta eivät kaikki kadu samoja tekemättömiä asioita. Luulisin, että itse ainakin saattaisin katua menetettyjä uramahdollisuuksia tai sivu menneitä parisuhteita.
En lapsettomuutta. Tosin luonteeseeni ei muutenkaan kuulu haikailla. Mennyt on mennyttä, meillä on vain tämä hetki.
Ei voi verrata lasta uramahdollisuuteen tai parisuhteeseen. Niitä sinulla varmaan silti on mahdollista hankkia jopa useampia.
Harva valitsee nuorena että en halua ollenkaan uraa, ja katuu myöhemmin, absurdi ajatus.
Harva myöskään nuorena valitsee että en ryhdy ikinä suhteeseen, ja sitä katuu, tai toki jos katuu asian voi korjata vie
Sepä se, kokeilematta et voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin työnantajana karsastan lapsettomia hakijoita. Todennäköisyys että luonteessa jotain vikaa on ilmeinen. Kokemusta nimittäin on.
Okei :D Vaikea uskoa, että olet työnantaja kenellekään. Itse olen kokenut että lapsettomuus on ollut valtava plussa työnhaussa. Ja kyllähän se on totta, että tälläkin hetkellä olen työssäni aika tärkeä kun paikkaan kaikkien jatkuvasti saikulla olevien lapsellisten työt.
Enkä sano näin moittiakseni perheellisiä. Ymmärrän, että se on heillekin raskasta kun flunssat ja mahataudit kiertää viikkotolkulla ja kokee varmasti itsekin harmitusta siitä että kaikki kaatuu minun niskaani. Mutta myönnän kyllä, että seuraavan kerran kun olen mukana rekrytoimassa, saatan suosia sellaista joka ei ihan koko aikaa olisi tuossa sairastelun ja lasten pakottavien asioiden hoitamisen kierteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän fakta:
Enemmän katuu tekemättömiä asioita kun tehtyjä.
Kaikki vanhukset allekirjoittaa tämän.
Epäilen. Aika moni lapsia tehnyt vanhus itkee yksinäisyyttään ja varmasti myös katuu sitä, että meni tekemään lapsia "vanhuuden turvaksi", vaikka niitä lapsia ei nyt kiinnostakaan edes puoleksi tunniksi pyörähtää äitiä/isää tapaamassa.
Itkee varmasti samalla myös kaikkia niitä elämän pituisia muistoja ja kokemuksia mitä lapsilta aikanaan sai vuosikymmenten aikana?
Elämän rikkautta jota joku lapseton ei ole edes koskaan kokenut, ja sitä tulee sinun mielestäsi ihan itkeä?
Enemmän heillä on kerrottavaa keinituolissa muille ja lapsuuskuvia näytettävänään.
Elämä on todella köyhää ihmisellä, joka elää vain lastensa kautta. Juuri tuollaisella ajatusmallilla edessä on yksinäinen vanhuus, kun lapset kyllästyvät ripustautuja äitiin, jolla ei ole omaa elämää. Sillä välin, kun ripustautujamamman elämä pyöri kakkavaippojen ja puklurättien ympärillä, lapseton hankki rikkautta elämään ja kuvia albumiin elämällä ihan omaa elämäänsä ja nauttimalla siitä sellaisena kuin se on. Maailmassa on paljon muutakin kuvattavaa kuin ne omat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin työnantajana karsastan lapsettomia hakijoita. Todennäköisyys että luonteessa jotain vikaa on ilmeinen. Kokemusta nimittäin on.
Okei :D Vaikea uskoa, että olet työnantaja kenellekään. Itse olen kokenut että lapsettomuus on ollut valtava plussa työnhaussa. Ja kyllähän se on totta, että tälläkin hetkellä olen työssäni aika tärkeä kun paikkaan kaikkien jatkuvasti saikulla olevien lapsellisten työt.
Enkä sano näin moittiakseni perheellisiä. Ymmärrän, että se on heillekin raskasta kun flunssat ja mahataudit kiertää viikkotolkulla ja kokee varmasti itsekin harmitusta siitä että kaikki kaatuu minun niskaani. Mutta myönnän kyllä, että seuraavan kerran kun olen mukana rekrytoimassa, saatan suosia sellaista joka ei ihan koko aikaa olisi tuossa sairastelun ja lasten pakottavien asioiden hoitamisen kierteessä.
Eli syrjit ihmisiä sen perusteella onko lapsia vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän fakta:
Enemmän katuu tekemättömiä asioita kun tehtyjä.
Kaikki vanhukset allekirjoittaa tämän.
Epäilen. Aika moni lapsia tehnyt vanhus itkee yksinäisyyttään ja varmasti myös katuu sitä, että meni tekemään lapsia "vanhuuden turvaksi", vaikka niitä lapsia ei nyt kiinnostakaan edes puoleksi tunniksi pyörähtää äitiä/isää tapaamassa.
Itkee varmasti samalla myös kaikkia niitä elämän pituisia muistoja ja kokemuksia mitä lapsilta aikanaan sai vuosikymmenten aikana?
Elämän rikkautta jota joku lapseton ei ole edes koskaan kokenut, ja sitä tulee sinun mielestäsi ihan itkeä?
Enemmän heillä on kerrottavaa keinituolissa muille ja lapsuuskuvia näytettävänään.
Oletko sä tosissasi noin kujalla elämästä vai trollaatko vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin työnantajana karsastan lapsettomia hakijoita. Todennäköisyys että luonteessa jotain vikaa on ilmeinen. Kokemusta nimittäin on.
No sinulle ei kukaan täysipäinen töihin edes hae, joten ei mikään ihme, että vastaan on tullut luonnevikaisia. Sellainen pomo kuin alaisetkin.
Luuletko että itse teen työhaastattelut? Meillä on aivan omat henkilöt siihen, suurin osa naisia.
Ja kaikki sitten rikkovat lakia, koska työhaastattelussa ei saa kysyä lapsista ja perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän fakta:
Enemmän katuu tekemättömiä asioita kun tehtyjä.
Kaikki vanhukset allekirjoittaa tämän.
Mutta eivät kaikki kadu samoja tekemättömiä asioita. Luulisin, että itse ainakin saattaisin katua menetettyjä uramahdollisuuksia tai sivu menneitä parisuhteita.
En lapsettomuutta. Tosin luonteeseeni ei muutenkaan kuulu haikailla. Mennyt on mennyttä, meillä on vain tämä hetki.
Ei voi verrata lasta uramahdollisuuteen tai parisuhteeseen. Niitä sinulla varmaan silti on mahdollista hankkia jopa useampia.
Harva valitsee nuorena että en halua ollenkaan uraa, ja katuu myöhemmin, absurdi ajatus.
Harva myöskään nuorena valitsee että en ryhdy ikinä suhteeseen, ja sitä katuu, tai toki jos katuu asian voi korjata vielä vanhainkodissa.
Kuten uran, lasta et k
Ei suhdettakaan voi myöhemmin korvata, vanhojen ihmisten rakkaus on toveruutta ja vielä usein ilman seksiä. Mon kuitenkin haaveilee sellaisesta intohimoisesta ja romanttisesta rakkaudesta, jonka voi kokea vain nuorena - koska jo ihan biologia ja elämänkokemus muuttaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän fakta:
Enemmän katuu tekemättömiä asioita kun tehtyjä.
Kaikki vanhukset allekirjoittaa tämän.
Epäilen. Aika moni lapsia tehnyt vanhus itkee yksinäisyyttään ja varmasti myös katuu sitä, että meni tekemään lapsia "vanhuuden turvaksi", vaikka niitä lapsia ei nyt kiinnostakaan edes puoleksi tunniksi pyörähtää äitiä/isää tapaamassa.
Itkee varmasti samalla myös kaikkia niitä elämän pituisia muistoja ja kokemuksia mitä lapsilta aikanaan sai vuosikymmenten aikana?
Elämän rikkautta jota joku lapseton ei ole edes koskaan kokenut, ja sitä tulee sinun mielestäsi ihan itkeä?
Enemmän heillä on kerrottavaa keinituolissa muille ja lapsuuskuvia näytettävänään.
Oletko sä tosiss
En todella ole kujalla vaan töissä vanhainkodissa jossa tätä näkee joka päivä
Kyllä ne vanhukset on iki onnellisia lapsistaan näki niitä enää tai ei. Muistot on ja pysyy ellei muisti reistaa, se on toinen juttu sit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaduta yhtään varsinkin kun katselee ja kuuntelee nykymenoa lasten ja lastenlasten kanssa. Minulle riittää kissa johon saan tyydyttää hoivaviettini.
Minua kaduttaa, että tein lapsia. Uhrasin oman ainutlaatuisen elämäni lapsille ja äitiydelle.😩😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä muutamilla lapsellisilla kommentoijilla ole lainkaan ystäviä tai sukulaisia? Mietin vaan, kun kehuskelette albumeillanne. Ihan kuin sinne kansien väliin ei voisi liimata mitään muuta kuin lasten kuvia. Esim. muistoja ja elämän rikkautta puolison, ystävien, sisarusten jne. kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän fakta:
Enemmän katuu tekemättömiä asioita kun tehtyjä.
Kaikki vanhukset allekirjoittaa tämän.
Epäilen. Aika moni lapsia tehnyt vanhus itkee yksinäisyyttään ja varmasti myös katuu sitä, että meni tekemään lapsia "vanhuuden turvaksi", vaikka niitä lapsia ei nyt kiinnostakaan edes puoleksi tunniksi pyörähtää äitiä/isää tapaamassa.
Itkee varmasti samalla myös kaikkia niitä elämän pituisia muistoja ja kokemuksia mitä lapsilta aikanaan sai vuosikymmenten aikana?
Elämän rikkautta jota joku lapseton ei ole edes koskaan kokenut, ja sitä tulee sinun mielestäsi ihan itkeä?
Enemmän heillä on kerrottavaa keinituolissa muille ja lapsuuskuvia näytettävänään.
Mitä kerrottavaa??? Nyt on kyllä ihan pakko kommentoida. Kuka haluaa katsoa vanhoja kuvia toisen lapsiperhearjesta? Tai kuulla muistoja siitä kun vei pikkuisen päiväkotiin, ja sitten tämä pääsi ripille. Ahdistaa jo ajatuskin joutua kuuntelemaan jos joku vanhus jorisee keinutuolissa niitä kokemuksia mitä sai lapsistaan.
Mulla on lapseton täti, joka on elänyt mielenkiintoisimman elämän ikinä. Mä jaksaisin ikuisesti kuunnella hänen juttujaan kaikista niistä maista joissa hän on asunut, asioista mitä on opiskellut ja koko siitä elämän kirjosta mitä hän on kokenut. Toivon että hän testamenttaisi kaikki päiväkirjansa minulle, koska en ehdi kuulla kaikkea hänen eläessään.
Kakkavaippajutut on sen sijaan äkkiä kuultu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän fakta:
Enemmän katuu tekemättömiä asioita kun tehtyjä.
Kaikki vanhukset allekirjoittaa tämän.
Epäilen. Aika moni lapsia tehnyt vanhus itkee yksinäisyyttään ja varmasti myös katuu sitä, että meni tekemään lapsia "vanhuuden turvaksi", vaikka niitä lapsia ei nyt kiinnostakaan edes puoleksi tunniksi pyörähtää äitiä/isää tapaamassa.
Itkee varmasti samalla myös kaikkia niitä elämän pituisia muistoja ja kokemuksia mitä lapsilta aikanaan sai vuosikymmenten aikana?
Elämän rikkautta jota joku lapseton ei ole edes koskaan kokenut, ja sitä tulee sinun mielestäsi ihan itkeä?
Enemmän heillä on kerrottavaa keinituolissa muille ja lapsuuskuvia näytettävänään.
Elämä on todell
Se että on ihmisiä ja perhettä ympärillä ei tarkoita että elää vain niiden kautta.
Ne juuri tuovat sisältöä ja rikkautta siihen elämään muiden asioiden lisänä. Se ei ole muusta pois.
Sinun ajatustasi en ymmärrä että ne köyhdyttäisi kenenkään elämää. Tuskinpa noin kenelläkään.
en saanut ensimmäisessä yli 10 v kestäneessä suhteessa ja se kun loppui, niin en tavannut ketään sen jälkeen, jonka kanssa olisin halunnut niitä. On myös paha endometrioosi ollut, joten ei ole sanottua, että olisinko koskaan edes saanut niitä. Mutta, näillä mennään. En ajattele asiaa, koska mitä olisin voinut tehdä? Jotain hedelmöitysjuttuja? Kait, mutta en halunnut sitten kumminkaan niin epätoivoisesti, että siihen olisi menty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän fakta:
Enemmän katuu tekemättömiä asioita kun tehtyjä.
Kaikki vanhukset allekirjoittaa tämän.
Epäilen. Aika moni lapsia tehnyt vanhus itkee yksinäisyyttään ja varmasti myös katuu sitä, että meni tekemään lapsia "vanhuuden turvaksi", vaikka niitä lapsia ei nyt kiinnostakaan edes puoleksi tunniksi pyörähtää äitiä/isää tapaamassa.
Itkee varmasti samalla myös kaikkia niitä elämän pituisia muistoja ja kokemuksia mitä lapsilta aikanaan sai vuosikymmenten aikana?
Elämän rikkautta jota joku lapseton ei ole edes koskaan kokenut, ja sitä tulee sinun mielestäsi ihan itkeä?
Enemmän heillä on kerrottavaa keinituolissa muille ja lapsuuskuvia näytettäv
No kyllä sä olet hyvinkin kujalla, kun väität, että lapsia hommanneilla on automaattisesti enemmän kerrottavaa kuin lapsettomilla. Sehän on puhdasta paskaa. Lapsia hankkineella on pahimmillaan vain ne lasten kuvat. Lapsettomalla taasen voi olla olla vaikka millä mitalla tarinoita ja seikkailuita, joita muistella. On todella naiivia ajatella, että elämässä ei kerry muistoja ja kerrottavaa ilman lapsia. Tai, että ne "tuossa on meidän Miina vuonna 1978 mökkirannassa" tarinat olisivat jotenkin kiinnostavia kenenkään muun kuin sen muistelijan mielestä.
Harmittaa. Ei ollut ketään, kenen kanssa perustaa perhettä. Rumalla naisella on ruman naisen kohtalo.
Kumman kirjan lukisit mieluummin?
"Porvoolainen perheenäiti kävi Prismassa ja leikkipuistossa"
vai
"Joutsasta maailmalle lähtenyt nainen eli 10 eri maassa ja kävi paikoissa, joissa vain harva pääsee käymään"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän fakta:
Enemmän katuu tekemättömiä asioita kun tehtyjä.
Kaikki vanhukset allekirjoittaa tämän.
Epäilen. Aika moni lapsia tehnyt vanhus itkee yksinäisyyttään ja varmasti myös katuu sitä, että meni tekemään lapsia "vanhuuden turvaksi", vaikka niitä lapsia ei nyt kiinnostakaan edes puoleksi tunniksi pyörähtää äitiä/isää tapaamassa.
Itkee varmasti samalla myös kaikkia niitä elämän pituisia muistoja ja kokemuksia mitä lapsilta aikanaan sai vuosikymmenten aikana?
Elämän rikkautta jota joku lapseton ei ole edes koskaan kokenut, ja sitä tulee sinun mielestäsi ihan itkeä?
Enemmän heillä on kerrottavaa keinituolissa muille ja lapsuuskuvia näytettävänään.
Mitä kerrottavaa
Toki riippuu mikä sinulle on tärkeää ja mielenkiintoista. Vanhukselle arvokas asia saa olla sinulle mitätön, riittää että hän itse nauttii muistoistaan. Ne saavat liittyä mihin tahansa.
Oletpa sinä itsekeskeinen.
Ja lapsen hankkimista et voi perua. Se on ja pysyy, vaikka miten kaduttaisi. Ja siitä se lapsi vasta rikki meneekin, vaikka et sitä hänelle ääneen sanoisi. Lapsettomaksi et enää tule, mutta tiedät millaista elämä oli ilman lasta.