Mistä asioista lapsettomat jää paitsi? Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen?
Mulle tulee tähän vuodenaikaan mieleen lasten kevätjuhlat.
Kaikki ei niistä tietenkään tykkää, mutta kyllä itsestäni on aina ihana käydä omien lasten kevätjuhlissa ja nauttimassa siitä tunnelmasta, mikä siellä on.
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa myönteinen asia on se hyvin harvoin näytetty rakkaus vanhempaa kohtaan. Yleensä hyvin pienenä, poistuu 13 ikävuoteen mennessä.
Mulla pojat halaa vieläkin, vanhempi antaa suukon poskelle. Molemmat kertovat miten rakas olen. 27 ja 18 😅
Kyllä mäkin valehtelen anopille, että on kiva nähdä sitä ja se on rakas. Mutta ei se nyt sitä tarkoita, että rakastaisin oikeasti.
Omia lapsia, vaikka ovat jo aikuisia, ei mitenkään voi verrata anoppiin! Ei sitten missään asiassa!
Eipä tuossa lapsia anoppiin verrattukaan. Yritettiin vain kertoa mammullille, että ne kultahippuset ei välttämättä puhu totta, kun ne sanoo, että olet rakas. Ne voi sanoa niin vain ma
Siinäkin yksi katkera lapseton yrittää selittää jotain. Aikuiset lapset eivät todellakaan sano jotain vain äitiään miellyttääkseen.
T: onnellinen mammuli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :)
Mitä kivaa niissä lapsenlapsissa on, jos kuitenkin makaat yksinäsi märissä vaipoissa hoitokodissa, jossa sen enempää lapset kuin lapsenlapsetkaan eivät sinua käy katsomassa?
Ajattelin viettää mun 50v. synttärit vähän toisin😅 kyllähän nelikymppisillä alkaa olla jo lapsenlapsia. Mun vanhemmat olivat 44v. kun sain esikoisen :)
Tämä! Kahden lapsen äitinä itseasiassa naureskelinkin tätä yks pvä mun miehelle😅😂 silloin 20-vuotiaana sitä vain eli hetkessä😅 aina olen silti ollut tyytyväinen valintaani tai en osaa kuvitella toisin😅 varmaan olisin tyytyväinen toisinkin kun en osais kuvitella itseäni äitinä, en tiedä💁
Joko olet isoemä?
Vierailija kirjoitti:
Sitä rakkautta, jota itse kokee lapsiaan kohtaan ja toisaalta lapsiltaan saa (etenkin kun ovat pieniä ja olet heille aidosti maailman tärkein ihminen) on hirveän vaikea kuvailla ja pukea sanoiksi, mutta se on jotain niin ainutlaatuista, etten vaihtaisi sitä mihinkään siihen vapauteen tai elämän helppouteen, mitä ehkä ennen oli. Ei samanlaista rakkautta voi kokea vaikka puolisoa kohtaan. Ja on sellaisia pieniä rakkauden ja onnen hetkiä, vaikka vauvan ensimmäiset potkut mahassa, päiväunilla tuhisevan vauvan katselu ja vauvan ihon tuoksu, joita lapseton ihminen ei koskaan tule kokemaan.
Keksi jotain uutta. Oletat koko ajan, että kaikki muutkin HALUAISIVAT kokea nuo asiat. Unohdat, ettet ole vapaaehtoisesti lapseton. Et tiedä sellaisesta elämästä mitään.
En vaihtaisi elämääni mistään hinnasta sinun tuhisevan vauvan ihon tuoksutteluihisi 🤢
429
en missään vaiheessa ole tuonut esiin suhdettani omiin vanhempiini. Olen tuonut esiin oman suhteen lapsiini.
Olisiko kannattanut kuitenkin valita se vanhemmuus. Kovin katkera olet. Selvyyttä ei saa kohdistuuko sinuun itseesi, kun et ole saanut rakkautta vanhemmiltasi ja joudut katkerana valehtelemaan vaiko se, että tuo em. on vaikuttanut päätökseesi olla vela.
Muuten hyvä yritys, mutta minulla on 3 aikuista lasta. Mitekäs nyt kävi tuon sinun keittiöpsykologisen tulkintasi kanssa?
t. se, jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
"Miten sinä luulet, että ne lapset on saaneet alkunsa. Tottakai on ensin eletty parisuhteessa kahdestaan. Kyllä siis tietää, mutta sinä et voi tietää millasta se rakkaus omaan lapseen on. Jos te olette niin tyytyväisiä niin miksi tälläkin palstalla olette kauhean vihaisia ja katkeran kuuloisia 🤔"
Miten sä luulet että lapset saanut ihminen voi tietää miltä tuntuu elää koko elämä lapsivapaana? 🤣🤣🤣 Se että on lapseTON (lapsi puuttuu mutta haluaa sellaisen) parikymppisenä on ihan eri asia kuin elää lapsiVAPAANA koko elämä (=ei halua lasta koskaan). Ihan eri asia. Et selvästi tajua edes peruskäsitteitä. Lue kirjoja enemmän ja tule sitten takaisin keskustelemaan niin puhutaan edes samasta asiasta.😂
Vietän aika paljon aikaa yksin kun lapsi on isällään. Ihan samanlaista yksinoloa tää on ku oli 20-vuotiaanakin. Olen nyt 38 v. Paljon on luppoaikaa. Just maalailin sohvapöytää ja nyt katson leffaa. Oltiin miesystävän kanssa myös kahdestaan Kreikassa. Joten mistähän mä nyt jään paitsi? Mitäs kirjoja luet ku oot noin fiksu? Lol 😂
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat jäävät paitsi rakkaudesta omaa lasta/lapsia kohtaan.
Jäävät paitsi oman lapsen tuomitsemisesta kuolemaan ja kärsimykseen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on käynyt selväksi, että ainut syy hankkia lapsia, on saada elämäänsä ihminen, jonka voi riippuvuuteen vedoten pakottaa "rakastamaan" itseä. Sillä "rakkaudella" sitten perustellaan sitä, miten ainutlaatuinen ja uniikki elämä perheellisenä on. Jokseenkin sairaan kuuloista. Vähän sama kuin alkkis perustelee absolutistille, että elämä ilman viinan suomaa turrutusta ei ole elämisen arvoista.
Kyllähän se laittaa pohtimaan että kuinka moni on laittanut paperille ylös argumentit lapsen teon puolesta ja vastaan ja tehnyt sen perusteella järkiperusteisen päätöksen? Tämä viestiketju ei herätä luottamusta että tällaisia listoja olisi tehty vaan hoetaan latteuksia "pyyteettömästä rakkaudesta" tms...
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat jäävät paitsi rakkaudesta omaa lasta/lapsia kohtaan.
Jännä kun en silti koe jääneni mistään MYÖNTEISESTÄ paitsi. Toki en olekaan niitä ihmisiä, jotka kykenevät rakastamaan vain itse siittämäänsä tai synnyttämäänsä yksilöä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat jäävät paitsi rakkaudesta omaa lasta/lapsia kohtaan.
Sitä rakkautta saakin sitten antaa kaksin verroin niille, joille sitä haluaa antaa. En ole koskaan rakastanut tai tuntenut mitään positiivia tunteita ketään lasta kohtaan.
Mammoille varmaan vaikea ymmärtää 😂
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat jäävät paitsi isovanhemmuutta mikä on elämän parasta aikaa. Isovanhemmuus kestää pitkään, lapsettomat voivat toki viettää sen ajan kaljakuppilassa tai matkustellessa tai golffaamassa, kai niistäkin voi rakentaa elämäänsä merkityksen
Miten ihmeessä kykenet alentamaan arvosi noin alas?!
Paitsi jäämme;unettomat yöt, kitinä, parku, huoli, murhe, kusipäiset temput, älytön rahan meno, kirotut lasten harrastukset,
Saamme:ihana vapaus, rauha, rahaa on ja saa käyttää itseensä. Elämä on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä monta katkeran kuuloista lapsetonta kirjoittelemassa!
Toisilla kirjoittajilla on kokemus molemmista - lapsettomuudesta ja lapsista, toisilla vain lapsettomuudesta. Kumpikohan osaa paremmin kertoa esim. niistä lapsen kanssa koetuista onnen ja rakkauden hetkistä? 🤔
Tämä. Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Lapseni nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :)
Mitä kivaa niissä lapsenlapsissa on, jos kuitenkin makaat yksinäsi märissä vaipoissa hoitokodissa, jossa sen enempää lapset kuin lapsenlapsetkaan eivät sinua käy katsomassa?
Ajattelin viettää mun 50v. synttärit vähän toisin😅 kyllähän nelikymppisillä alkaa olla jo lapsenlapsia. Mun vanhemmat olivat 44v. kun sain e
En vielä😊 mutta toivottavasti joku pvä olen mummu🙏 nyt oon vasta kolmikybänen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat jäävät paitsi rakkaudesta omaa lasta/lapsia kohtaan.
Jäävät paitsi oman lapsen tuomitsemisesta kuolemaan ja kärsimykseen.
Mikä sinun sydämesi on noin särkenyt ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten sinä luulet, että ne lapset on saaneet alkunsa. Tottakai on ensin eletty parisuhteessa kahdestaan. Kyllä siis tietää, mutta sinä et voi tietää millasta se rakkaus omaan lapseen on. Jos te olette niin tyytyväisiä niin miksi tälläkin palstalla olette kauhean vihaisia ja katkeran kuuloisia 🤔"
Miten sä luulet että lapset saanut ihminen voi tietää miltä tuntuu elää koko elämä lapsivapaana? 🤣🤣🤣 Se että on lapseTON (lapsi puuttuu mutta haluaa sellaisen) parikymppisenä on ihan eri asia kuin elää lapsiVAPAANA koko elämä (=ei halua lasta koskaan). Ihan eri asia. Et selvästi tajua edes peruskäsitteitä. Lue kirjoja enemmän ja tule sitten takaisin keskustelemaan niin puhutaan edes samasta asiasta.😂
Vietän aika paljon aikaa yksin kun lapsi on isällään. Ihan samanlaista yksinoloa tää on ku oli 20-vuotiaanakin. Olen nyt 38 v. Paljon on lu
Derailaat tarkoituksella koska huomaat olevasi väärässä. Sulla on lapsi, se on aiheuttanut sulle velvoitteita (juridisia ja moraalisia) jne. Lapsesi on varmasti sulla ajatuksissa. Kuten vanhemmalla kuuluukin olla.
Turha verrata lapsivapaaseen elämään. Se on täysin erillään tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten sinä luulet, että ne lapset on saaneet alkunsa. Tottakai on ensin eletty parisuhteessa kahdestaan. Kyllä siis tietää, mutta sinä et voi tietää millasta se rakkaus omaan lapseen on. Jos te olette niin tyytyväisiä niin miksi tälläkin palstalla olette kauhean vihaisia ja katkeran kuuloisia 🤔"
Miten sä luulet että lapset saanut ihminen voi tietää miltä tuntuu elää koko elämä lapsivapaana? 🤣🤣🤣 Se että on lapseTON (lapsi puuttuu mutta haluaa sellaisen) parikymppisenä on ihan eri asia kuin elää lapsiVAPAANA koko elämä (=ei halua lasta koskaan). Ihan eri asia. Et selvästi tajua edes peruskäsitteitä. Lue kirjoja enemmän ja tule sitten takaisin keskustelemaan niin puhutaan edes samasta asiasta.😂
Vietän aika paljon aikaa yksin kun lapsi on isällään. Ihan samanlaista yksinoloa tää on ku oli 20-vuotiaanakin. Olen nyt 38 v. Paljon on lu
Ei se ole ihan samanlaista. Parikymppisenä sinulla oli 365 päivää vuodesta lapsivapaata. Eikä tarvinut koskaan miettiä lasten siirtymiä, harrastuksia, syömisiä, vaatteita jne. Täysin eri asia kuin muutama lapsivapaapäivä kerrallaan. Ne lapset ovat kuitenkin läsnä kodissasi tavaroidensa kautta.
438
sinä onneksi kirjoituksellasi kumosit väitteen, etyä lapset eivät voisi aidosti vanhempiaan rakastaa.
Siitä tunteesta, kun yhtäkkiä millään muulla ei ole merkitystä, kuin sillä omalla vastasyntyneellä lapsella, josta tulee maailman tärkein asia. Elämän prioriteetit on kertaheitolla täysin selvät.
Lapsettomat jäävät paitsi rakkaudesta omaa lasta/lapsia kohtaan.