Mistä asioista lapsettomat jää paitsi? Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa myönteinen asia on se hyvin harvoin näytetty rakkaus vanhempaa kohtaan. Yleensä hyvin pienenä, poistuu 13 ikävuoteen mennessä.

Mulla pojat halaa vieläkin, vanhempi antaa suukon poskelle. Molemmat kertovat miten rakas olen. 27 ja 18 😅

Kyllä mäkin valehtelen anopille, että on kiva nähdä sitä ja se on rakas. Mutta ei se nyt sitä tarkoita, että rakastaisin oikeasti. 

Eri asia halata, suukottaa ja rakastaa äitiä kuin anoppia 😂

Lapsenlapset olleet nyt viikon meidän isovanhempien kanssa mökillä. Olen saanut nauraa tosi paljon. Hyvä mieli aamusta alkaen, kun noustaan miehen kanssa aamukahville ennen lapsia. On ollut kiva kokkailla, leipoa, uida, saunoa, retkeillä, lukea, jutella...Ihan sydän pakahtuu tästä onnesta. Ensi viikolla lepäillään kaksin, sekin on kivaa osin juuri siksi, että se on vastapainoa tälle viikolle. 

Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa myönteinen asia on se hyvin harvoin näytetty rakkaus vanhempaa kohtaan. Yleensä hyvin pienenä, poistuu 13 ikävuoteen mennessä.

Mulla pojat halaa vieläkin, vanhempi antaa suukon poskelle. Molemmat kertovat miten rakas olen. 27 ja 18 😅

Kyllä mäkin valehtelen anopille, että on kiva nähdä sitä ja se on rakas. Mutta ei se nyt sitä tarkoita, että rakastaisin oikeasti. 

Eri asia halata, suukottaa ja rakastaa äitiä kuin anoppia 😂

Lapsi ei tajunnut tuon viestin pointtia ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi hieman perehtyä vaikkapa kasvatuspsykologiaan ja kiintymyssuhteisiin. Kyllä lapsen ja vanhemman välinen suhde on jotain ainutlaatuista ja hyvin tärkeää. Ei sitä voi verrata esimerkiksi kaverisuhteisiin. Tämä on ihan vaan tiedettä. 

Sinun kannattaisi. Ymmärtäisit, että pelkkä geenien jakaminen ei vielä muodosta mitään kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhteen eteen tarvitsee tehdä hommia. Jos annat lapsesi pois heti laitoksella eikä hän koskaan tapaa sinua, ei se lapsesi sinua kohtaan koe yhtään sen enempää kiintymystä kuin jotain random kaduntallaajaakaan kohtaan. Tai jos hakkaat lastasi päivittäin, ei mitään kiintymystä synny, vaan lapsi oppii vain pelkäämään sinua. 

Tseesus sentään. Ihanko totta, että "jos hakkaat lastasi....ei kiintymystä synny". Varsinainen oivallus sulta. Normaali ihminen ei hakkaa ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viiden vuoden unettomista öistä ja noro- ja korvatulehduskierteistä. Monen sadan tuhannen euron menoista.

Kaikilla ei ole tuollaista.

Ilmaiseksiko kasvatit lapsesi?

Paljonko ajattelet, että lapsi kuluttaa vuodessa? Kerro se 18.

Vauva ei kuluta juuri mitään, teini kuluttaa pelkästään ruokakuluina tolkuttomia summia. 

Mutta ei nyt sentään tuota väitettyä monensadantuhannen euron edestä 😅

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :) 

Mitä kivaa niissä lapsenlapsissa on, jos kuitenkin makaat yksinäsi märissä vaipoissa hoitokodissa, jossa sen enempää lapset kuin lapsenlapsetkaan eivät sinua käy katsomassa? 

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset olleet nyt viikon meidän isovanhempien kanssa mökillä. Olen saanut nauraa tosi paljon. Hyvä mieli aamusta alkaen, kun noustaan miehen kanssa aamukahville ennen lapsia. On ollut kiva kokkailla, leipoa, uida, saunoa, retkeillä, lukea, jutella...Ihan sydän pakahtuu tästä onnesta. Ensi viikolla lepäillään kaksin, sekin on kivaa osin juuri siksi, että se on vastapainoa tälle viikolle. 

Se melu on ihan kamalaa. Siis se mikä lapsista lähtee. Mökillä pitäisi voida rentoutua hiljaisuudessa ja luonnonrauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi hieman perehtyä vaikkapa kasvatuspsykologiaan ja kiintymyssuhteisiin. Kyllä lapsen ja vanhemman välinen suhde on jotain ainutlaatuista ja hyvin tärkeää. Ei sitä voi verrata esimerkiksi kaverisuhteisiin. Tämä on ihan vaan tiedettä. 

Sinun kannattaisi. Ymmärtäisit, että pelkkä geenien jakaminen ei vielä muodosta mitään kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhteen eteen tarvitsee tehdä hommia. Jos annat lapsesi pois heti laitoksella eikä hän koskaan tapaa sinua, ei se lapsesi sinua kohtaan koe yhtään sen enempää kiintymystä kuin jotain random kaduntallaajaakaan kohtaan. Tai jos hakkaat lastasi päivittäin, ei mitään kiintymystä synny, vaan lapsi oppii vain pelkäämään sinua. 

Tseesus sentään. Ihanko totta, että "jos hakkaat lastasi....ei kiintymystä synny". Varsinainen oivallus sulta. N

Ihanko totta, että normaali ihminen ei hakkaa ketään. Keksitkö itse tuon huippuälykkään oivalluksen vai auttoiko äiti? :D

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :) 

Entä jos lapsesi kasvaa velaksi? Oletko tyytymätön? mitä kun lapsen omat unelmat ovat ristiriidassa sinun unelmien kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :) 

Mutta kun ei halua rakastaa ketään lasta yli kaiken. Se ei ole ihanaa. Ymmärrätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä monta katkeran kuuloista lapsetonta kirjoittelemassa!

Toisilla kirjoittajilla on kokemus molemmista - lapsettomuudesta ja lapsista, toisilla vain lapsettomuudesta. Kumpikohan osaa paremmin kertoa esim. niistä lapsen kanssa koetuista onnen ja rakkauden hetkistä? 🤔

Vai katkeran. Miksi velat olisivat katkeria? Voisin kuvitella velan olevan katkera siinä tapauksessa, jos olisi vahingossa tullut raskaaksi ja olisi pakotettu pitämään lapsi.

Me kaikki koemme onnen ja rakkauden hetkiä elämässä. Minä saan ne niiltä ihmisiltä, joita rakastan ja jotka rakastavat minua, sekä niistä asioista, joita rakastan tehdä. Lasten kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. En pidä lapsista enkä halua niitä elämääni.

Kuka muu rakastaisi kuin sellainen, joka on siihen biologisesti ohjelmoitu ja riippuvuussuhteessa sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viiden vuoden unettomista öistä ja noro- ja korvatulehduskierteistä. Monen sadan tuhannen euron menoista.

Kaikilla ei ole tuollaista.

Ilmaiseksiko kasvatit lapsesi?

Paljonko ajattelet, että lapsi kuluttaa vuodessa? Kerro se 18.

Vauva ei kuluta juuri mitään, teini kuluttaa pelkästään ruokakuluina tolkuttomia summia. 

Mutta ei nyt sentään tuota väitettyä monensadantuhannen euron edestä 😅

Kyllä lapsiin saa helposti uppoamaan satoja tuhansia 18 vuodessa. Ei tarvitse kuin laittaa ipana pelaamaan jääkiekkoa, harrastamaan ratsastusta jne. niin kuluu tonni poikineen joka kuukausi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :) 

Mitä kivaa niissä lapsenlapsissa on, jos kuitenkin makaat yksinäsi märissä vaipoissa hoitokodissa, jossa sen enempää lapset kuin lapsenlapsetkaan eivät sinua käy katsomassa? 

Ajattelin viettää mun 50v. synttärit vähän toisin😅 kyllähän nelikymppisillä alkaa olla jo lapsenlapsia. Mun vanhemmat olivat 44v. kun sain esikoisen :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä monta katkeran kuuloista lapsetonta kirjoittelemassa!

Toisilla kirjoittajilla on kokemus molemmista - lapsettomuudesta ja lapsista, toisilla vain lapsettomuudesta. Kumpikohan osaa paremmin kertoa esim. niistä lapsen kanssa koetuista onnen ja rakkauden hetkistä? 🤔

Vai katkeran. Miksi velat olisivat katkeria? Voisin kuvitella velan olevan katkera siinä tapauksessa, jos olisi vahingossa tullut raskaaksi ja olisi pakotettu pitämään lapsi.

Me kaikki koemme onnen ja rakkauden hetkiä elämässä. Minä saan ne niiltä ihmisiltä, joita rakastan ja jotka rakastavat minua, sekä niistä asioista, joita rakastan tehdä. Lasten kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. En pidä lapsista enkä halua niitä elämääni.

Kuka muu rakastaisi kuin sellainen, joka on siihen biologisesti ohjelmoitu ja r

Moni muu. Parasta on sellainen rakkaus, joka ei sisällä riippuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että niin toksisia vastauksia. No mun mielestä jää paitsi siitä ihanuudesta, että on se oma lapsi, jota rakastaa yli kaiken. Ei sitä voi selittää. Onhan se kiva tehdä perheenä yhdessä asioita ja jopa oman lapsen futismatsin seuraaminen on jännittävää😅 ja onhan se kiva, että joskus sulla on ehkä lapsenlapsia :) 

Entä jos lapsesi kasvaa velaksi? Oletko tyytymätön? mitä kun lapsen omat unelmat ovat ristiriidassa sinun unelmien kanssa? 

Sitten hänen elämänsä on turhaa kuten tähänkin asti.

Tätä tunnetta en vaihtaisi mihinkään, kun iltasadun ohessa jutellaan kaikenlaisista asioista lapsen kanssa ja hänen silmistään näkee, kuinka ymmärrys kasvaa kohinalla. 

Vierailija kirjoitti:

pullan tuoksuiset äitylit pakottavat lapset "rakastamaan" höyry mopilla tai muoviin käärimällä.

Mistä saastasta puhut? Normaali äiti ei pahoinpitele lastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä monta katkeran kuuloista lapsetonta kirjoittelemassa!

Toisilla kirjoittajilla on kokemus molemmista - lapsettomuudesta ja lapsista, toisilla vain lapsettomuudesta. Kumpikohan osaa paremmin kertoa esim. niistä lapsen kanssa koetuista onnen ja rakkauden hetkistä? 🤔

Vai katkeran. Miksi velat olisivat katkeria? Voisin kuvitella velan olevan katkera siinä tapauksessa, jos olisi vahingossa tullut raskaaksi ja olisi pakotettu pitämään lapsi.

Me kaikki koemme onnen ja rakkauden hetkiä elämässä. Minä saan ne niiltä ihmisiltä, joita rakastan ja jotka rakastavat minua, sekä niistä asioista, joita rakastan tehdä. Lasten kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. En pidä lapsista enkä halua niitä elämääni.

Kuka muu rakastaisi kuin sellainen, joka on siihen biologisesti ohjelmoitu ja r

Addiktio ei ole rakkautta. Aito rakkaus on sitä, että rakastetaan toista ihan vain rakastamisen vuoksi ei siksi, että ollaan riippuvaisia. 

415

miksi sitten väitit, että kuka tahansa voi luoda kiintymyssuhteen lapseen. Ainoastaan vauvaan. Vanhemmalla lapsella on jo kiintymyssuhde vanhempaansa oli se sitten turvallinen tai turvaton, mutta on syntynyt. Nyt sinä aikuisena sanot, että et halua halausta vieraalta ihmiseltä. Miltäköhän siitä lapsesta tuntuu, kun joutuu vanhempien luota vieraaseen ympäristöön?!